Suomen tulevaisuus ratkaistaan historiallisella hetkellä

Suomen liittyminen NATO:n jäseneksi varmistui myöhään eilisiltana, kun Turkin parlamentti hyväksyi maamme hakemuksen. Näin ollen Suomen pitkä taival niin sanottuna puolueettomana eli liittoutumattomana maana päättyi.

Turkin päätös sinetöi sen, että pohjoinen kotimaamme palasi jälleen virallisestikin sille tielle, jonne se ohjattiin läntisen naapurimme toimesta jo sydänkeskiajalla. Ja joka on johtanut meidät siihen viiteryhmään, joka on kaikista ihmisyhteisöistä onnistunut luomaan parhaat olosuhteet pienen ihmisen elää. 

Tuolta tieltähän Suomi ei toki ole koskaan poikennutkaan, vaikka karvas tappio talvisodassa ja sitä seuranneessa jatkosodassa pakottikin meidät teeskentelemään jotain aivan muuta. Siis hännystelemään idän brutaaleita diktaattoreita, joista viimeisin sai rauhallisiin naapurimaihinsa kohdistuneilla brutaaleilla hyökkäyksillään myös Suomen poliittisen johdon lopulta ymmärtämään, ettei se tie ole turvallinen eikä järkevä. 

Turkin päätöksen ajankohta oli sikäli erinomainen, sillä Suomessa käydään ensi sunnuntaina eduskuntavaalit, joissa valitaan kansanedustajat ohjaamaan maata kohti täysimittaista länsimaista demokratiaa. Siksi olisi hienoa, että koko kansa - Suomen miehet ja naiset - juhlistaisi tätä historiallista hetkeä myös sillä, että se käyttäisi innokkaasti vapauttaan ilmaista tahtonsa siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa viedään käsillä olevassa uudessa tilanteessa, jossa maahamme kohdistunut sotilaallisen väkivallan uhka on poistunut koko nähtävissä olevan tulevaisuuden ajaksi.

Turvallisuuskysymykset eivät kuitenkaan ole syrjässä näissäkään vaaleissa, sillä niiden suuret kysymykset ovat taloudellinen ja sisäinen turvallisuus. Ja niiden suhteen poliittinen kenttämme on syvästi jakautunut - siinä missä vasemmalla laidalla pyritään rakentamaan tulevaisuutta ennen kaikkea keskusjohtoisuuden ja väestönvaihdon kautta luotetaan oikeistossa markkinatalouteen - mutta suhtautuminen niin sanottuun haittamaahanmuuttoon vaihtelee. 

Siksi jokaisen äänioikeutetun tulisi ymmärtää, että sunnuntaina vaaliuurnilla tehtävät valinnat ohjaavat nykyisten nuorten ja lasten sekä vielä syntymättömien sukupolvien tulevan elämän edellytyksiä samaan tapaan kuin talvisodan tappio rajasi minun sukupolveni elämän edellytyksiä. Ja siksi nyt käytävissä vaaleissa olisi poikkeuksellisen tärkeää, että kansa käyttäisi viisaasti sitä valtaa, joka sille kuuluu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erdogan on Ruotsin suhteen valitettavan oikeassa - mutta terroristeja ymmärretään myös Suomessa
Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen
Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Suurista puolueista vain Perussuomalaiset on nousussa

Yleisradio julkaisi tänään viimeisen puolueiden kannatusmittauksen ennen sunnuntain vaaleja. Sen mukaan puolueiden suosituimmuusjärjestys olisi Kokoomus (19,8 %), Perussuomalaiset (19,5 %), SDP (18,7 %), Keskusta (10,7 %), Vihreät (9,0 %), Vasemmistoliitto (8,7 %), Kristillisdemokraatit (4,4 %), RKP (4,1 %) ja Liike Nyt (1,8 %). Ryhmän "muut" kannatus on 3,3 prosenttia. 

Tämän perusteella edellisiin vaaleihin verrattuna sunnuntain vaaleissa olisivat selvään voittoon menossa Kokoomus ja Perussuomalaiset sekä pienemmässä määrin SDP, kun taas Keskusta ja Vihreät olisivat kärsimässä rökäletappion. Muiden puolueiden kannatukset ovat kutakuinkin ennallaan.

Poliittisella kartalla vihervasemmiston kannatus oli gallupin mukaan 40,5 prosenttia ja keskusta-oikeiston 54,5 prosenttia. Lisäksi ovat ryhmän "muut" kannattajat, joiden äänet jakaantunevat kommunistisista liberaaleihin ja sinimustiin puolueisiin.

Sanna Marinin hallituksen puolueet näyttäisivät kärsineen melkoisen tappion, sillä edellisissä vaaleissa niille antoi kannatuksensa peräti 60,7 prosenttia äänestäneistä. Tappiota olisi siten tulossa viisi prosenttiyksikköä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että - ottaen huomioon hallituskauden tapahtumat ja maan nykyisen tilan - tämän suuruinen kannatuksen putoaminen on yllättävän vähäistä. 

Tämän jälkeen vaalien kannalta seuraava merkittävä mediaspektaakkeli on illan suuri vaalikeskustelu. Ja sen jälkeen vielä mahdolliset yllätykset perjantain ja viikonlopun aikana.

Lopuksi on syytä huomata, että suurista puolueista Perussuomalaisten kannatus oli edelliseen kannatusmittaukseen verrattuna lievässä nousussa kun taas SDP:n suosio oli kääntynyt alamäkeen ja myös Kokoomuksen suosio jatkoi rapistumistaan. Siten pääministerikilpailu käytäneen sunnuntaina lähinnä Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kesken. 

Ja siksi erityisesti näiden kahden puolueen kannattajien kannattaa käydä äänestämässä. Mutta toki muidenkin, jotta kansan tahto toteutuisi mahdollisimman tasapuolisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisista on tulossa selvästi suurin puolue
Kansalta vahva tuki nykypolitiikan jatkamiselle myös vaalien jälkeen
Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet

 

SDP:n on erotettava Hussein Al-Taee

Hussein Al-Taee (sd) on jo aiemmin osoittanut islamistisia ja diktatorisia sympatioita. Häntä on muun muassa epäilty Irakin tiedustelupalvelun mieheksi, jonka tehtävänä on sekaantua Suomen politiikkaan ja edesauttaa shia-militian jäseniä Suomeen turvapaikkajärjestelmän kautta. Hän on myös kirjoitellut juutalaisvastaisia tekstejä, vaikka onkin kiinni jäätyään perunut sanojaan.

Edelle kirjoittamastani huolimatta Al-Taee on ensi viikonlopun vaaleissakin SDP:n ehdokkaana. Ja julkaisi viikonloppuna arabiankielisen videon, jossa hän antaa ymmärtää, että maahanmuuttajilta viedään lapsia mielivaltaisesti. 

Toisin sanoen levitti sellaista disinformaatiota, jolla on Ruotsissa pyritty ehkäisemään maahanmuuttajien integroitumista sikäläiseen yhteiskuntaan. Ja samalla ilmaisi, että omaa edelleen islamistisen maailmankatsomuksen.

Siksi meidän suomalaisten on pakko kysyä, että olisiko SDP:n johdon aika irtisanoutua Hussein Al-Taeesta. Ja ilmoittaa selkein sanoin, ettei toivo kenenkään äänestävän tätä ensi sunnuntaina. Sekä pyytää, että mainittu islamisti erotettaisiin puolueesta mieluiten jo ennen vaaleja, mutta - mikäli SDP:n säännöt eivät sitä mahdollista - viimeistään niiden jälkeen riippumatta vaalituloksesta.

On myös kysyttävä - mikäli Al-Taee saa jatkaa SDP:n jäsenenä - onko SDP:n johto ja koko puolue este suomalaisen maahanmuuttopolitiikan onnistumiselle ja sitä myötä riski Suomen sisäiselle turvallisuudelle. Ja sellaisena kelvoton ansaitsemaan suomalaisten luottamuksen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin virhe
Hussein Al-Taeen elämän atomit on tutkittava
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne

Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys

Kuten arvoisa lukijani on varmasti huomannut, on EU:n komissio muuttunut nykyisen komission aikana yhä selkeämmin anarkistisuuteen historiansa alusta alkaen kallellaan olleen Greenpeacen valtapoliittiseksi siiveksi. Tästä viimeisin esimerkki on EU:n esitys, joka estäisi läpi mennessään Suomen siirtymisen fossiilitaloudesta puhtaampaa energiantuotantoon - erityisesti vetytalous vaatisi huonon hyötysuhteensa takia huikeasti nykyistä suurempaa energiankäyttöä. 

Taustalla on jälleen greenpeacilaisen avustajansa ohjaama komission varapuheenjohtaja, Frans Timmermans, joka on jo aiemmin valmistellut etenkin Suomen kannalta äärimmäisen haitallisia esityksiä. Tällä kertaa hän ja komissio haluaisivat asettaa energian käytölle ylärajan riippumatta siitä, miten se on tuotettu. 

Toisin sanoen Timmermansin ja komission tavoitteena on tuhota EU-maiden taloudellisen kehityksen perusta juuri nyt, kun haasteita asettaa pelkästään se, että Unionissa pitäisi ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä vaihtaa energianlähteensä huomattavalta osin toisiksi. Suomen kannalta erityisongelman muodostaa lisäksi se, että Timmermansin esitys näytti jälleen kerran tulleen yllätyksenä suomalaispoliitikoille.  

Asiasta kertoneen uutisen mukaan ministeri Mika Lintilän (kepu) mukaan "esitys on Suomen kannalta täysin järjetön. Komissio vaarantaa meidän ilmastotavoitteemme sekä puhtaan energiamme tänne vetämät investoinnit". Työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija ja pääneuvottelija Pia Kotro puolestaan totesi, että "tämä direktiivi on tosi huono Suomelle. Vaikka kaikkemme teimme, niin Suomen erityispiirteitä ei otettu huomioon". 

Itse asiassa tilanne on nyt niin vakava, että elinkeinoelämän edustaja vaati Suomea jopa luopumaan mallioppilaan asemastaan. Sen teki Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Kati Ruohomäki, joka vaati, että "poliittisen puolen pitäisi selkeästi sanoa, että Suomi tekee nämä ilmastopäästöjen vähentämiseen tarvittavat investoinnit, ja että niitä ei tämä direktiivi uhkaa... jos Suomi ei tällä kertaa tavoitetta saavuta, niin selitetään komissiolle myöhemmin, että jäätiin tavoitteesta, koska teimme näitä vihreän siirtymän investointeja".

Nähtäväksi siis jää, mitä Timmermansin esityksestä seuraa. Selvää on kuitenkin, ettei se ainakaan lisää EU:n suosiota Suomessa, eikä luultavasti monessa muussakaan maassa. Eikä sitä tee sekään, ettei Unioni ole saanut lopetettua monille ihmisille hankalaa ja terveydelle haitallista jokakeväistä ja -syksyistä kellonviisareiden siirtelyäkään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen demokratia toimii sittenkin
Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta
EU:n ilmastopaketti kaatui

Kovaa peliä veronmaksajien rahoilla

Sanna Marinin (sd) vihervasemmistohallitus on ottanut kautensa aikana veronmaksajien kannettavaksi aivan tolkuttomasti velkaa. Niinpä monet - mukaan lukien minä itse - ovat olleet asiasta huolestuneita, mikä saattaa hyvinkin näkyä vaalituloksessa oppositiopuolueiden menestyksenä.

Ylen toimituskunta on tunnetusti vihervasemmistolaista, joten lienee vain luonnollista, että Pasilan mediakeskuksessa on haluttu vaikuttaa vaalien tulokseen tavalla tai toisella. Tai ilmeisesti paremminkin keinolla millä hyvänsä. 

Niinpä Ylen toimituskunta julkaisi näyttävästi uutisen, jossa kerrottiin jo otsikossa, että "vaalikampanjoiden velkapuhe on ´hysteeristä´ ja ´harhaanjohtavaa´, sanovat talousprofessorit". Ja ingressissä todettiin, että "emme kuitenkaan ole ´Kreikan tiellä´".

Omituiseksi asian tekee se, etten ollut nähnyt ensimmäisen ja päätilan saaneen professorin koskaan mainitsevan halaistua sanaa suomalaisissa valtamedioissa. Niinpä päätin tehdä Google-haun hänen nimellään.

Kyseessä oli Hannu Vartiainen Helsingin yliopistosta. Edellä mainittua Ylen juttua lukuun ottamatta en löytänyt (kolmelta ensimmäiseltä sivulta) yhtään juttua, jossa häntä olisi haastateltu suomalaisiin valtamedioihin. Toisin sanoen haastateltavaksi oli tosiaankin haettu jostain syystä "aivan uusi kasvo".

Jutussa mainittiin myös emeritusprofessori Sixten Korkman, joka oli Helsingin sanomissa sanonut, että "velkapuheissa on ollut kuultavissa oikeiston pelottelun retoriikkaa". Se jätetään kuitenkin sanomatta, että Korkman sanoi myös, että "siinä missä oikeiston edustajat pelottelevat liikaa, vasemmisto ei anna ongelmalle riittävästi painoa".

Lopuksi Yle haastatteli myös Oulun yliopiston professori Mikko Puhakkaa, jonka haastatteluja en myöskään muista aiemmin nähneeni suomalaismedioista. Ei siis muuta kuin googlaamaan. Miehen nimi oli sen verran yleinen, että jouduin liittämään sanan tutkija sen yhteyteen, ettei tuloksena ollut kaikenlaisia Mikko Puhakoita. 

Lopputulos oli kuitenkin kutakuinkin sama kuin Vartiaisen kohdalla. Hänkin oli "varsin uusi kasvo" haastateltavana, sillä löysin vain yhden Kalevan haastattelun, jossa hän moittii virkamiesten keskeistä roolia suomalaisessa päätöksenteossa.

Mitähän tästä siis sanoisi? Olisiko sopiva ilmaisu vaikkapa "Yle pelaa kovaa peliä veronmaksajien rahoilla?"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vain Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kansan linjoilla kulttuurikysymyksessä
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä
Hallituksen verotuskiima nosti kansliapäällikön kapinaan

Petteri Taalas: vuoden 2035 tavoite on semantiikkaa

Eilisen kahden päivän (yksi, kaksi) kirjoitusrupeaman (plus yksi englanninkielinen) on aika siirtyä jälleen arkeen, vaikka onkin EU:n kyvyttömyyttä korostava tunnilla aikaistettu sunnuntai. Tai kuten isoäitini tapasi sanoa, pyhäpäivä. 

Tänä pyhäpäivänä olemmekin heränneet keväisen viikon jälkeen puhtaanvalkoiseen lumipeitteeseen ja pieneen pakkaseen. Eli käsillä on maaliskuisen talven paluu ainakin vähäksi aikaa. Ei kuitenkaan ole syytä huoleen: kevättä ei ole peruttu ja kesäkin saapuu aikanaan. 

Tämä kaikki toi mieleeni maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin Petteri Taalaksen eilisen esiintymisen Ylellä. Hän otti siinä mielenkiintoisella tavalla kantaa pariinkin vaalikeskusteluissa vilahtaneeseen asiaan. 

Tarkoitan sitä, kun hän totesi, että "polttomoottoriautossakin voidaan käyttää näitä ilmastomyönteisiä polttoaineita, jolloin sekään ei välttämättä ole pahis". Ja näinhän asia juuri on, sillä ilmastossa on tavallaan kahdenlaista hiiltä: on sitä, joka on kiertänyt miljardeja vuosia ilmakehässä ja biosfäärissä, sekä hiiltä, joka on kauan sitten hautautunut maaperään, mutta tullut nostetuksi sieltä ylös fossiilisena polttoaineena. 

Kun puhumme kasvihuonekaasuista ja ilmastonmuutoksesta, puhumme nimenomaisesti jälkimmäisestä. Eikä sen aiheuttamalle ongelmalle ole kuin kaksi ratkaisua: joko se nostaminen lopetetaan tai ilmakehästä sidotaan fossiilisen hiilen käytön verran uutta hiiltä ja palautetaan se jonnekin, mistä se ei palaa takaisin ilmakehään. Lopettaminen edellyttää vaihtoehtoisia energiamuotoja ja palauttaminen uutta kallista teknologiaa.

Tämä itsestäänselvyys on tahtonut unohtua Suomessa, missä ilmastokeskustelu on - toisin kuin muualla maailmassa - pyörinyt metsien hiilinielujen ympärillä. Niistä ei saada pysyvää apua, sillä lähes kaikki metsien sitoma hiili palaa ennemmin tai myöhemmin takaisin ilmakehään. Näin käy joko hakkuiden, metsätuhojen tai viimeistään metsien luonnollisen kuoleman kautta. 

Toki ihmisen mittakaavassa pysyviä hiilinieluja voidaan kasvattaa metsienkin kautta. Se tapahtuu kasvattamalla metsien pinta-alaa ja sitä kautta niihin sitoutunutta hiilen määrää. Käytännössä näin onkin käynyt viime vuosikymmeninä monissa EU-maissa, mutta ei sähkölinjoja, peltoja ja kaupunkeja kiivaasti metsiin rakentavassa Suomessa.

Tämä lienee myös syy sille, että ilmastopaneelin johtaja Markku Ollikainen sanoi - aivan oikein - MTV3:lle maamme hiilinielun kasvattamisesta, että "ensimmäinen asia on se, että vähennetään metsäkatoa. Se syö metsämaan nielua. Toinen se, että vähennetään merkittävästi turvemaasta tulevaa maaperäpäästöä. Se on tehtävissä vettämällä ja koskee viljelymaita ja turpeenottoalueita. Kolmas keino on suometsien käsittelyn muuttaminen niin, että tilalle tulee jatkuvapeitteinen kasvatus, jolloin turpeen hajoaminen vähenee. Sitten ovat vielä metsien kasvua voimistavat toimet. Jos kaikki tämä ei riitä, sitten säädellään hakkuita."

Mutta palataan Taalakseen. Erityisesti Vihreät ovat vaatineet kiihkeästi Suomen hiilineutraliteetin saavuttamista vuoteen 2035 mennessä, vaikka muu EU tähtää myöhäisempiin päivämääriin.

Nyt kun metsien hiilinielut ovat pienentyneet aiemmin arvioidusta, tästä tavoitteesta tulee Suomelle äärimmäisen kallis. Ja siksi Perussuomalaisten ilmaisema tahto päivämäärän siirtämisestä myöhäisemmäksi näyttää erittäin järkevältä. 

Tähän asiaan myös Petteri Taalas totesi, että "tapahtuuko se 2035 vai hieman myöhemmin on vähän semantiikkaa. On hyvä, että Suomi on valinnut linjan jossa pyritään ilmastomyönteiseen suuntaan ja se tarjoaa meille myös uusia bisnesmahdollisuuksia." 

Pyrkimys hiilineutraaliin talouteen siirtymisestä suhteellisen nopeasti on sopinut myös maamme teollisuudelle, jonka etu on luonnollisesti olla mukana kehityksessä tai suorastaan sen kärjessä. Esimerkiksi metsäteollisuus on ilmaissut olevansa tällä linjalla.

Sen kustantaman raportin mukaan Suomen seuraavan hallituksen tulee toteuttaa kuusi asiaa. Ne ovat 1) osaavan kotimaisen ja ulkomaisen työvoiman saatavuuden parantaminen, 2) investointien luvituksen jouhevoittaminen, 3) logistiikkakustannusten hillintä, 4) työnteon ja omistamisen muuttaminen kannattavammaksi, 5) työmarkkinalainsäädännön uudistaminen 2020-luvulle ja 6) yleisen kustannustason pitäminen teollisuuden kilpailukyvylle suotuisana. 

Siksikin - siis Marinin hallituksen toteuttaman talouden tuhotyön jälkeen - on tärkeää, että Suomeen saadaan seuraaviksi vuosiksi hallitus, joka haluaa ja kykenee toteuttamaan edellä mainitut uudistukset. Ja siksi toivon, että arvoisa lukijani käy antamassa äänensä tällaiselle politiikalle. Nähdäkseni tähän sopivia ehdokkaita on asettanut useampikin puolue - mukaan lukien kaksi kolmesta gallupkärjessä olevasta puolueesta, vaikka medioissa toisesta niistä annetaan usein (esimerkki) erilainen eli virheellinen kuva raportin kohdan 1 suhteen (avainsana tässä on raportin sana "osaavan").

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksa on hiilidioksidipäästöjen suurvalta, mutta nielukääpiö
30 prosenttia maapallon pinta-alasta suojellaan
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?

Mediat kuvasivat tarkasti Itä-Helsingin ja Espoon väkivallan uhrit ja sivulliset

Tapanani on kirjoittaa yksi teksti päivässä. Tämän lauantain aikana olen kuitenkin törmännyt sen verran mielenkiintoisiin uutisiin, että päätin kirjata tähän blogiin aamuisen tekstini lisäksi vielä toisen merkinnän.

Kirjoitin nimittäin pari päivää sitten siitä, kuinka suomalaismediat antoivat erään rikoksesta epäillyn henkilön taustasta varsin tarkat tiedot. Näin tämän läheiset tunnistivat, että heidän tuntemansa henkilö on tutkittavana mahdollisesta rikoksesta. Ja koko kansakin sai tietää, minkälaista poliittista suuntausta epäily henkilö kannatti. 

Tänään jouduin sitten kuitenkin toteamaan, että kyse taisi sittenkin olla vain yksittäistapauksesta. Näin siksi, että luin PT-mediasta, kuinka Länsiväylässä oli muutama päivä sitten kerrottu uudesta espoolaisilmiöstä, jossa nuorisoporukat ovat ottaneet tavakseen käydä aikuisten ihmisten päälle - joskus jopa niin hurjasti, että jutussa haastatellun komisarion mukaan "on ihan sattumankauppaa, ettei ole tullut kuolemantapauksia".

Jutussa ei kuitenkaan kerrottu mitään siitä, oliko tekijöinä pääosin maahanmuuttajanuorten muodostamien katujengien jäseniä vai kantasuomalaista väkeä. Selvin päin olivat kuulemma usein toimineet ja syyttäjä mainitsi, että heidän käytöstään voisi osaltaan selittää se, että "älypuhelimet ja sosiaalinen media mahdollistavat esimerkiksi huumekauppaan liittyen asioita".

* * *

Kummallista oli myös se, että kaikki valtamediamme (esimerkiksi Yle, MTV3, Ilta-Sanomat, Iltalehti ja Helsingin sanomat) kertoivat kansanedustaja Ben Zyskowicziin Itäkeskuksen metroasemalla kohdistuneesta väkivallanteosta. Näistä medioista totesin pari päivää sitten Iltalehden ja MTV3:n kuvanneen tarkasti rikoksesta epäillyn henkilön, joten voisi kuvitella, että ne olisivat tehneet saman Zyskowiczin tapauksessa, jossa näkyvän henkilön syyllisyydestä ei ollut epäselvyyttä. 

Näin ei kuitenkaan tehty, vaan muiden medioiden tapaan ne peittivät pahoinpitelyyn syyllistyneen kasvot tunnistamattomiksi. Lisäksi Iltalehti - ja Ilta-Sanomat - olivat saaneet käsiinsä muilta puuttuvan videonpätkän, jossa hyökkääjä näkyisi oikein hyvin, ellei hänen kasvojaan olisi sutattu. Erityisen mielenkiintoista on se, että tällä videolla näkyy myös - mahdollisesti väkivaltaista henkilöä karkuun - juokseva nuorukainen, jonka kasvot ovat oikein hyvin näkyvillä. Samoin kuin Zyskowiczin. 

On siis kysyttävä, että onko suomalaisten mediatoimittajien käsityksen mukaan tärkeämpää suojata rikokseen syyllistyneiden henkilöllisyys ja heidän taustansa, kuin paikalle osuneiden syyttömien tai uhreiksi joutuneiden ihmisten? Vai mistä ihmeestä tässä toimintatavassa on kyse?

* * *

Lopuksi on syytä todeta, että tuomisten jyrkästi Ben Zyskowicziin kohdistuneen päällekarkauksen. Vanhaan mieheen kohdistunut teko oli jo itsessään tekijälleen häpeällinen ja lisäksi sen motiivit olivat typeriä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?
Aavistus Turun Hansakorttelista
Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee

Sanna Marin: häikäilemätön ellei suorastaan härski poliitikko

MTV3:n toimittaja kysyi Hornetien Ukrainalle luovuttamispuheisiin liittyen, että "onko pääministeri Sanna Marin täysin... häikäilemätön". Jutussa hän ihmetteli sitä, että "Marin ensin kieltäytyi kommentoimasta asiaa. Sitten kun pääministeri asiaa kommentoi..., hän syytti oppositiota ja mediaa asian paisuttelusta ja väärin ymmärtämisestä. Mitään virhettä hän ei myöntänyt tehneensä, eikä luvanneensa mitään."

Kuten tiedämme, teki Marin ison virheen ja ilmaisi asian siten, että hänen lausuntonsa tulkitseminen lupaukseksi oli vääjäämätöntä. Ja nyt näyttää siltä, että ukrainalaiset ovat ottaneet pääministerimme puheet enemmän kuin tosissaan.

Oman käsitykseni mukaan Marin ei voinut olla tietämätön - ei ainakaan lupauksensa jälkeen - vaan hän oli nimenomaisesti häikäilemätön, ellei suorastaan härski. Eikä pelkästään tässä omaa tulevaisuuttaan todennäköisesti petaavassa asiassa, vaan myös muissakin yhteyksissä.

Kauniin pääministerimme röyhkeys on nimittäin näkynyt myös hänen puheissaan äänestäjille siitä, että näiden tulisi äänestää Sosialidemokraatteja omasta puoluekannastaan riippumatta, jotta maahan saataisiin hänen mieleisensä hallitus. Li Andersson (vas) ei kuitenkaan ole innostunut asiasta ja Ville Niinistö (vihr) on noussut suorastaan takajaloilleen, kuten hänen ulostulonsa sosiaalisessa mediassa on osoittanut.

Europarlamentaarikko totesi nimittäin aivan suoraan, että "sen verran paljon demarit piruilevat vaalikampanjoinnissaan vihreille ja vasemmistoliitolle, että puolueella voi olla kaverit vaalien jälkeen vähissä. Se että kehottaa ihmisiä äänestämään omien ensisijaisten arvojensa vastaisesti on ala-arvoista kampanjointia ja vallanhimoa."

Niinistön luonnehdintaan on helppo yhtyä jokaisen, joka arvostaa monipuoluedemokratiaa. Toisaalta demokratia on myös valtaa, joten sen maksimointi - eli Marinin kehotus vihreille ja vasemmistoliittolaisille - on tavallaan järkevää. 

Tosiasia kuitenkin on, että jos sille tielle lähdetään, muuttuu suomalainen politiikka lopulta kovin erilaiseksi kuin tänä päivänä. Kirjoitin asiasta analyysin reilut kaksi vuotta sitten - eikä poliittinen vasemmisto todellakaan selviäisi voittajaksi siinä tilanteessa.

Lopuksi on todettava, etten jaksa olla ihmettelemättä miksi Sanna Marin näyttää edelleen nauttivan vahvasta suosiosta suomalaisten parissa. Onko kysymys siitä, että hänen ulkonäkönsä on poliitikoksi poikkeuksellisen edullinen? Vai vaikuttaako hänen esimerkillinen sisälukutaitonsa korona-ajan tiedotustilaisuuksissa edelleen ihmisten mielikuviin niin vahvasti, ettei edes pääministerin härskiys tai hallituksen täydellisen epäonnistunut talouspolitiikka vaikuta heidän näkemyksiinsä?

En tiedä vastauksia näihin kysymyksiin, mutta ehkäpä joku politiikan tutkijoiden ja käyttäytymistieteilijöiden monitieteinen tutkimusryhmä jonain päivänä selvittää tämän itselleni täysin käsittämättömän Marin-kultin logiikan. Sitä ennen me - poliittiset näkemyksemme oleellisiin tosiasioihin perustavat ihmiset - voimme vain hämmästellä.

 Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisista on tulossa selvästi suurin puolue
Sanasta Sannaa ja sarvesta miestä
Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet

Vain Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kansan linjoilla kulttuurikysymyksessä

Helsingin sanomissa oli tänä aamuna kaksi mielenkiintoista ja toisiinsa liittyvää artikkelia. Lehti nimittäin kertoi, että valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan maamme julkisen talouden velanotto kasvaa pian yli 15 miljardiin euroon vuodessa. Tällöin velkasuhde kasvaisi muutamassa vuodessa peräti 80 prosenttiin bruttokansantuotteesta. 

Lukemaa on syytä verrata 1990-luvun lama-ajan velkasuhteeseen - noin 65 prosenttiin - jolloin silloisen pääministerin mukaan oltiin lähellä tilannetta, jossa ulkomaiset rahahanat olisivat sulkeutuneet. Siten Suomen julkisen talouden tila näyttäisi juuri nyt olevan melkoisen kehnossa kunnossa.

Sittemmin on tietenkin tapahtunut paljon muutoksia - eikä vähiten EKP:n päätettyä pelastaa eteläisen EU:n valtiota ostamalla itselleen niiden arvottomia velkakirjoja eli suomeksi sanottuna painamalla talouteen lisää euroja. Tämän tien lopputulos on kuitenkin edelleen epäselvä ja sillä lienee oma osuutensa nyt liikkeelle ryöpsähtäneeseen globaaliin inflaatioon.

Se toinen mielenkiintoinen uutinen liittyi kysymykseen siitä, pitäisikö kulttuurialan rahoitusta lisätä. Siinä HS:n lukija sai vastata kolmeen kysymykseen. Yhdessä tiedusteltiin pitäisikö taiteen ja kulttuurin osuus budjetista nostaa prosenttiin, toisessa pitäisikö ihmisten maksaa enemmän omasta kulttuurinkulutuksestaan ja kolmannessa tiedusteltiin pitäisikö Ylen rahoitusta leikata. 

Hämmästykseni oli melko suuri, kun huomasin kaikkien muiden puolueiden paitsi Perussuomalaisten ja Liike Nytin joko sulkevan kulttuurialan ja Ylen pois julkisten menojen leikkauksista tai jopa vaativan niihin käytettävien varojen kasvattamista. Tämä siis tilanteessa, jossa joudumme valtiovarainministeriön mukaan elämään rankasti velaksi seuraavalla hallituskaudella. 

Itselleni jäi kuitenkin tänä aamuna epäselväksi, että onko puolueidemme enemmistön - Vasemmistoliitosta Kokoomukseen - poliittinen näkemys se, että supistetaan enemmän julkisen sektorin muita menoja - siis esimerkiksi puolustusta, sosiaali- ja terveyssektoria tai koulutusta - vai tahdotaanko olla kuin hullu mies Huittisista, joka tuhlasi enemmän kuin tienasi. Vai onko niin, että ne päästelevät luikuria ja leikkaavat kulttuurista sittenkin valtaan mahdollisesti päästyään.

Täältä näppäimistön takaa on joka tapauksessa mahdotonta pitää mitään näistä vaihtoehdoista vastuullisena politiikkana. Ja toivon siksi, että mahdollisimman moni äänestäjä ymmärtäisi edelle kirjoittamani yhteyden talouden ja puolueiden kulttuuripuheiden välillä sekä niiden vakavuuden suhteessa Suomen tulevaisuuteen. 

Positiivista asiassa on se, että peräti 56 prosenttia suomalaisista näkee julkisten kulttuurimenojen supistamisen hyvänä säästökohteena nykyisessä rahapulassa. Sen edelle menevät 21 asiakokonaisuuden listalla ainoastaan maksut EU:lle ja kansainvälinen yhteistyö. 

On siis syytä toivoa, että kansa toimisi äänestyskopissa siten kuin se ajattelee. Ja valitsisi vallanpitäjikseen vastuulliset poliitikot.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisista on tulossa selvästi suurin puolue
Marinin hallituksen hinta
Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä

Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?

Päijät-Hämeen käräjäoikeus on päättänyt vangita 28-vuotiaan miehen epäiltynä terrorismirikoksista. Asiasta kertoneet uutiset (esimerkki ja toinen) ovat maininneet, että mies on kantasuomalainen ja osallistunut äärioikeistolaiseen toimintaan.  Lisäksi uutisissa on mainittu, että mies on aikanaan toiminut Perussuomalaisissa ja sittemmin Sinimustassa liikkeessä, vaikka tapaus on vasta esitutkintavaiheessa.

Toki epäilyt kuulostavat vakavilta. Niiden mukaan mies olisi tehnyt terroristisessa tarkoituksessa törkeän ampuma-aserikoksen ja kouluttautunut terrorismirikoksen tekemistä varten. 

Asiaa kommentoinut rikoskomisario kuitenkin on todennut, "ettei poliisilla ole tiedossa kenenkään henkeen tai terveyteen kohdistuvaa akuuttia uhkaa". Eikä varsin tarkasti kuvattua miestä ole tuomittu epäillystä rikoksesta, joten häntä on ainakin toistaiseksi - syyttömyysolettaman perusteella - pidettävä syyttömänä. 

Asiaan liittyvä median tiedotus on kuitenkin joka tapauksessa ollut esimerkillisen avointa ja antanut epäillyn teoista ja hänen taustastaan melko tarkan kuvan. Ja siihen olen mediatietojen kuluttajana voinut olla sikäli tyytyväinen, ettei tällä kertaa ole tarvinnut arvailla, minkälaisesta ihmisestä tapauksessa on ollut kyse.

Toivonkin siksi, että edellä kuvaamani uutinen edustaa muutosta medioiden suhtautumisessa rikosuutisointiin. Tarkoitan, että jatkossa kerrottaisiin yhtä tarkasti myös muista vakavista rikoksista ja niiden tekijöistä - esimerkkinä vaikkapa ympäristöään terrorisoineiden katujengien jäsenten teoista ja taustoista - jo esitutkintavaiheessa toisin kuin aiemmin on ollut tapana toimia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin vaaleissa meno oli kuin kehitysmaassa
Lähes koko valtamedia vaikeni Rikosylikomisarion viestistä
Turun joukkotappelun identiteettisalaisuus

Veroista vapautettu mielipidekirjoittaja haluaisi maksaa vapaaehtoisia veroja

Helsingin sanomat julkaisi nimimerkillä kirjoitetun mielipidekirjoituksen, jossa osa-aikaista työtä nollaverolla tekevä henkilö ilmoitti haluavansa maksaa nykyistä enemmän veroja. Kirjoittajan mukaan "olen huolissani yhteiskunnan tilasta. En toivo leikkauksia tärkeisiin palveluihin enkä lisävelkaa valtiolle. En kannata tehostamista uupuvien työntekijöiden kustannuksella enkä talouskasvun lisäämistä ympäristön kustannuksella."

Tätä ajatusta on silloin tällöin väläytelty julkisessa keskustelussa, mutta aihe on torpattu kerta toisensa jälkeen sillä, että itse kukin voi jo nyt lahjoittaa halutessaan rahaa valtiolle. Tähän mielipidekirjoittaja lisäsi sen, että lahjoitukset tulisi voida tehdä anonyymisti ja saada mielellään suunnata niihin menoihin, joihin itse haluaa. 

Tällaisten ehdotusten tekijät eivät ymmärrä, ettei verotuksen ongelma liity ihmisten tuloista suoraan valtiolle sosialisoitaviin rahoihin, vaan niiden vaikutukseen maamme talouteen. Näin siksi, että rahan saaminen omaan käyttöön on suurimmalle osalle ihmisistä yksi tärkeimmistä työhön panostamisen motivaatiotekijöistä. Siten vapaehtoisen veronmaksun kautta tuskin saataisiin kovin merkittäviä tuloja. 

Sellaisia ei pystyisi maksamaan myöskään nollaverolla osa-aikaista työtä tekevä henkilö. Ja koska vapaaehtoisia veroja varten pitäisi rakentaa jonkinlainen järjestelmä, voisi pahimmillaan käydä jopa niin, että mielipidekirjoittajan kaipaama - vapaaehtoisia veroja keräävä - byrokratia nielisi tuloista leijonanosan - ellei vaatisi suorastaan lisärahoitusta pakolla kerättävistä veroista. 

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa myös verovarojen vastuullisesta käytöstä. Koska verotuksessa on aina kyse ihmisten omaisuuden pakkososialisoimisesta, olisi poliittisten päättäjien käytettävä sen kautta kerättäviä varoja vastuullisesti. 

Se tarkoittaa, että niiden käyttötarkoituksille olisi oltava sekä kansalaisten että erityisesti suurimpien maksajien yleinen hyväksyntä - eikä verovaroja tulisi käyttää suuressa mitassa etenkään pienten ihmisryhmien kiistoja herättävien erityisintressien tyydyttämiseen. Lisäksi kaikkien ihmisten pitäisi ymmärtää, ettei verotuksen tasoa tai progressiota tulisi nostaa niin korkeaksi, että se syö ihmisten halun panostaa yrittämisen tai työn kautta omien elämänedellytystensä parantamiseen - ja samalla panostamisen maamme talouden vauhdittamiseen työtään tehokkaasti tekemällä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marinin hallituksen hinta
Kirjoitus uppoavasta Suomesta
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet

Perussuomalaisista on tulossa selvästi suurin puolue

Eilisillan lopuksi katselin Ylen suuren vaalikeskustelun ensimmäisen tunnin. Kyllästyin, koska se oli liian hidassoutuinen jankatessaan koko tuon ajan yhtä ja samaa aihepiiriä eli sosiaali- ja terveyspalveluita siitä huolimatta, että puoluejohtajien näkemykset olivat selvinneet jo ensimmäisen vartin jälkeen. 

Niinpä siirryin katselemaan mitä vaaleihin liittyvää löytäisin sosiaalisesta mediasta eli Twitteristä. Ja löytyihän sieltä. 

Aiemmin Kokoomuksessa vaikuttanut Jukka Manninen oli nimittäin laskenut vaalipiirittäisten gallupien perusteella kuinka puolueet saavat paikkoja tulevissa eduskuntavaaleissa. Ja lista oli peräti mielenkiintoinen. 

Mannisen mukaan Perussuomalaisista tulisi selvästi suurin puolue 48 kansanedustajallaan. Toisen sijan jakaisivat Sosialidemokraatit ja Kokoomus 40 paikalla. Kolmanneksi romahtaisi Keskusta 23 kansanedustajalla ja sitä seuraisivat Vasemmistoliitto 18 ja Vihreät 15 paikallaan. Ruotsalainen kansanpuolue saisi 10 edustajaa ja Kristillisdemokraatit viisi. Ja Liike Nyt saisi viimeisen kansanedustajan.

Nähtäväksi jää, kuinka tarkan ennusteen Manninen on onnistunut luomaan. Tai oikeastaan, kuinka paljon puolueiden kannatukset muuttuvat hänen ennusteeseen käyttämiensä kannatusmittausten jälkeen. 

Omalta osaltani olisin kuitenkin tuollaiseen lopputulokseen kohtuullisen tyytyväinen: luonnollinen hallituspohja rakentuisi sen jälkeen Perussuomalaisten ja Kokoomuksen varaan. Näin Sanna Marinin (sd) hallituksen viimeisten vuosien aikana pontevasti ajama Suomen talouden romahtaminen mitä todennäköisimmin vältettäisiin, vaikka nyt käynnissä oleva pankkien romahtaminen johtaisikin uuteen kansainväliseen talouslamaan. 

Tilanne saattaa jopa parantua jäljellä olevan vaalitaistelun jälkeen, koska Ilta-Sanomien raadin mielestä Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra suoriutui Ylen keskustelusta parhaiten. Myös Iltalehden toimittajajoukko arvioi Riikka Purran tentissä onnistuneiden joukkoon, vaikka sen mukaan hän ei aivan kärkeen sijoittunutkaan. 

Oleellista eilisessä illassa oli kuitenkin se, että nykyhallituksen jakopoliittiset voimanaiset Sanna Marin ja Maria Ohisalo (vas) suoriutuivat molempien arviointiporukoiden mukaan varsin heikosti. Toivottavasti tämä karkottaa ja/tai passivoi heidän puolueidensa äänestäjiä, sillä se olisi koko Suomen etu.

Tämä koskee myös Marinin ja Ohisalon potentiaalisia äänestäjiä, sillä maan talouden romahtaessa kärsimään joutuvat sekä maamme vähävaraiset että ympäristönsuojelun kaltaiset pitkällä aikavälillä toteutettavat toimet. Juuri niistähän on pakko tinkiä silloin, kun valtion kukkaron pohjalta kurkistaa pelkästään erääntymässä oleva velkakuitti, jonka kattamiseen täytyy anella rahoittajilta uutta ja entistä kalliimpaa vekseliä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoria vantaalaisia ja vanha oppikoululainen
Ylen A-studio lopetti Perussuomalaisten syrjimisen
Marinin hallituksen hinta

Uusi malli pohjoisen napajään kehityksestä

Olen jo pitkään seurannut arktisen merijään pinta-alan kehitystä globaalin ilmastonmuutoksen ilmentäjänä ja samalla ilmastomallien ennakoiman kehityksen mittarina. Näin siksi, että 1) ilmastotieteen mukaan globaali lämpeneminen on nopeinta juuri maapallon pohjoisimmissa kolkissa ja 2) napajään pinta-alan mittaukset perustuvat julkaistuihin kuviin, joten niihin liittyvien tilastojen jälkikäteen muokkaaminen on mahdotonta tai ainakin erittäin vaikeaa ilman, että siitä jäisi kiinni. 

Tärkein tähän liittyvä analyysini on ollut syy-seuraussuhteen testaaminen ilmastoa lämmittävien kasvihuonekaasujen - tai tarkemmin sen hiilidioksidipitoisuuden - määrän lisääntyessä ilmakehässä. Testattavan hypoteesini mukaan ilmakehän hiilidioksidin ja pohjoisen merijään välisen riippuvuuden tulisi saavuttaa tilastollinen merkitsevyys ajan myötä yhä nopeammin, koska ilmastotieteen mukaan maapallon lämpeneminen tapahtuu kiihtyvästi.

Kuten blogiani säännöllisesti lukevat ovat havainnet, ei tämä hypoteesi ole saanut tukea käytettävissä olevan tiedon perusteella, vaan hiilidioksidin ja merijään koon välinen tilastollisesti merkitsevä yhteys on kadonnut kokonaan tällä vuosituhannella. Tälle havainnolle en kuitenkaan ole aiemmin havainnut selitystä tai edes sen yritystä ilmastotieteellisistä tutkimuksista.

Siksi oli mielenkiintoista havaita, että Nature-lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan arktisen merijään tila muuttui vuoden 2007 kieppeillä paksusta ja epämuodostuneesta ohuemmaksi ja yhtenäisemmäksi jääpeitteeksi, minkä seurauksena paksun ja epämuodostuneen jään osuus laski puoleen, eikä ole sen jälkeen palautunut. 

Tämä johtopäätös saavutettiin analysoimalla merijään kehitystä Pohjoisen jäämeren ja Pohjois-Atlantin yhdistävässä salmessa Huippuvuorten ja Grönlannin välissä. Havaintojen pohjalta tutkijat kehittivät yksinkertaisen mallin, joka kuvaa dynaamisen merijään paksuuntumisen prosessia ja selittää havaitut jääpaksuuden muutokset jäiden lisääntyneen liikkuvuuden seurauksena. 

Mallin tehneiden tutkijoiden mukaan heidän havaintonsa korostavat ilmastonmuutoksen pitkäaikaista vaikutusta Arktisen merijään eliniän vähenemiseen sekä sen yhteyttä pohjoisen napajään kehitykseen Arktisen valtameren ympäristössä. Artikkelin luettuani arvelin, että siinä esitetty muutos jään käyttäytymisessä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä saattaisi selittää myös oman havaintoni siitä, ettei ilmakehän hiilidioksidin ja pohjoisen napajään pinta-alan välillä ole enää ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. 

Niinpä päätin verrata omissa analyyseissäni käyttämäni pohjoisen napajään vuosittaisen minimikoon (syyskuun keskiarvo) sekä satelliittiperusteisen RSS-aikasarjan (kuukausien keskiarvo) välistä yhteyttä vuosille 1979-2022. Näiden tilastojen välinen regressiokerroin oli 0,75. Sen mukaan RSS-aikasarjan mukainen vuoden keskilämpötila selitti peräti 56 prosenttia pohjoisen merijään syyskuisen minimipinta-alan vaihtelusta. Tulos oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. 

Laskin sitten vielä kuinka hyvin RSS-aikasarja selitti pohjoisen merijään vaihtelun edellä linkittämäni tutkimuksen kannalta merkittävän 2000-luvun aikana eli vuosina 2001-2022 (yhteensä 22 vuotta). Sen regressiokerroin oli 0,59 ja tulos oli tilastollisesti merkitsevä. Toisin sanoen ilmakehän lämpötila selitti pohjoisen napajään pinta-alan minimikoon vaihtelusta lähes kolmanneksen myös tällä vuosituhannella.

Lopuksi laskin vielä saman asian viime vuosituhannen viimeisenä vuosina eli vuosina 1979-2000 (myös 22 vuotta). Yllätykseni oli suuri, sillä tuona aikana RSS-sarjan mukainen globaali ilmakehän lämpötila ei selittänytkään tilastollisesti merkitsevästi pohjoisen napajään pinta-alaa. 

Asiaa paremmin ymmärtääkseni piirsin kuvan, johon olin normalisoinut RSS-sarjan ja pohjoisen merijään koon vaihtelut keskimäärin samankokoiseksi ja kääntänyt merijään sulamiskäyrän kasvavaksi eli samansuuntaisiksi RSS-muutosten kanssa. Lopputulos näkyy alla olevassa kuvassa, johon on punaisella merkitty pohjoisen merijään pinta-alan vuotuisen minimikuukauden pinta-ala ja sinisellä RSS-aikasarjan vuotuinen kehitys skaalattuna suunnilleen samanlaiselle erotuskyvylle.

 

Kuvasta nähdään, että napajään kehityksessä on tosiaan tapahtunut merkittävä "hyppäys" (todellisuudessa siis pudotus) uudelle tasolle juuri tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä, mutta globaalissa lämpötilassa vastaava hypähdys on tapahtunut jo 1990-luvun puolivälistä lähtien. Mielenkiintoista on myös se, että molemmissa aikasarjoissa käyrien nousu (eli globaalin lämpötilan kasvu ja napajään pieneneminen) näyttävät tasaantuneen aivan kuvatun ajanjakson lopussa. 

Tästä voimme päätellä, että edellä laskemani aikasarjojen välisen tilastollisen merkitsevyyden puuttuminen 1900-luvun lopun aineistosta johtuu globaalin lämpötilan kasvuun lähdön ja jääpeitteen pienenemisen liikkeellelähdön kymmenen vuoden erosta. Ja jääpeitteen pieneneminen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin jälkeen liittynee juuri siihen pohjoisen merijään laadun muutokseen, josta edellä linkittämässäni artikkelissa puhuttiin.

Kuvaajan loppupuoli puolestaan kertoo syyn sille, miksei oman kasvihuonekaasujen määrän ja napajään koon välisen suhteen seurantani ole ollut pitkään aikaan tilastollisesti merkitsevä: merijään koossahan ei ole havaittavissa oleellista muutosta 2010-luvulta lähtien. Ja lisäksi napajään minimikoon vuotuinen vaihtelu on muuttunut oleellisesti aikaisempaa suuremmaksi jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälistä lähtien, mikä vähentää tilastotestien merkitsevyyksiä, vaikka jään mitattu pinta-ala kasvoikin aina 2010-luvulle asti.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etelämannerta ympäröivä jääpeite on pienin 44 vuoteen - entä sitten?
Pohjoisen merijään pinta-ala ei ole supistunut sitten vuoden 2001, mutta onko nyt alkanut muutos?
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?

Poliittisesti korrektit Nigerian jorubalaiset ja Italian toskanalaiset

Ihmisten jakaminen virallisiin tai epävirallisiin rotuihin on ollut käytössä ainakin eliölajien nykyisen luokittelujärjestelmän kehittäneen ruotsalaisen Carl von Linnén ajoista asti. Se oli nimittäin juuri hän, joka luokitteli ihmiskunnan amerikkalaiseen, eurooppalaiseen, aasialaiseen ja mustaan rotuun, joka vastaa suurelta osin vielä minun nuoruudessani vallinnutta rotukäsitystä mongolidisesta, kaukasialaisesta ja negridisestä rodusta.  

Kuten arvoisa lukijani varmasti tietää, on ihmisten luokittelusta rotuihin tullut kuitenkin viime vuosikymmeninä poliittisesti epäkorrektia. Se johtunee pääosin siitä, että tietyissä maissa - erityisesti USA:ssa - on esiintynyt rotukäsitteiseen pohjautuvia ihmisiä eriarvoistavia käytäntöjä.

Toisaalta on niinkin, etteivät rotuluokittelut vastaa ihmisryhmien välisiä geneettisiä suhteita, vaan Saharan eteläpuoliset afrikkalaisryhmät ovat geneettisesti monimuotoisempia kuin maailman kaikki muut ihmisryhmät yhteensä. Toisaalta afrikkalaiset erottuvat muista ihmisistä myös sikäli, ettei heissä esiinny juurikaan neandertalilaista tai denisovalaista geeniainesta, jollaista taas löytyy kaikista muista ihmisryhmistä. 

Tähän liittyen oli mielenkiintoista havaita, että Yhdysvaltojen kansallisten akatemioiden paneeli ohjeisti kuluneella viikolla, ettei kokonaisia genomeita analysoivien eli genomiikan tutkijoiden tulisi käyttää rotukäsitettä lainkaan kuvaamaan väestön geneettistä perimää, vaan sen sijaan käyttää tarkkaan harkittuja eksakteja termejä. 

Ohjeistus julkaistiin sen jälkeen, kun kansalliset terveyslaitokset olivat pyytäneet tietoa siitä, miten väestöjä voidaan kuvata genomiikkaan liittyvissä tutkimuksissa. Ja sen mukaan ajatus siitä, että ihmiset kuuluisivat geneettisesti erillisiin rotuihin, on tieteellisesti virheellinen. 

Siksi paneeli suositteli rotukäsitteen sijaan käytettäväksi henkilön etnistä taustaa, kuten latinoa, maantieteellistä sijaintia, kuten japanilaista, tai alkuperäisalueen nimeä, kuten afrikkalaista, vain tietyissä tapauksissa. Sellainen on erityisesti terveydenhuoltoon liittyvien eriarvoisuuksien tutkimus, koska rotukategoriat voivat olla hyödyllisiä käsitteitä kuvattaessa ihmisten kokemaa rakenteellista rasismia. 

Sen sijaan esimerkiksi tauteihin assosioituneiden geenien tai ihmisen evoluution tutkimuksissa väestöjä tulisi kuvailla käyttäen esimerkiksi geneettistä samankaltaisuutta tai sitä, kuinka läheisiä jäsenten geenit ovat suhteessa tiettyjen väestöjen referenssigenomeihin, kuten Nigerian jorubalaisiin tai Italian toskanalaisiin. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, ryhdytäänkö myös tällaista luokittelua pitämään ajan myötä poliittisesti epäkorrektina. Näinhän voisi käydä esimerkiksi sellaisessa - sinänsä täysin hypoteettisessa tilanteessa - jossa tutkimukset sattuisivat osoittamaan jorubalaisten kanssa korkean geneettisen samankaltaisuuden omaavien maahanmuuttajien syyllistyvän toskanalaisten kanssa korkean geneettisen samankaltaisuuden omaavia ihmisiä useammin naisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön heille hädältä ja vainolta suojaa tarjonneissa valtioissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittisen korrektiuden aiheuttama raiskaus
Rasistinen ja leimaava nimi vaihdettiin mpoxiksi
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia

Kuinka peniksellinen mies ja peniksellinen nainen voivat saada biologisia lapsia?

Näinä wokelluksen värittäminä aikoina sukupuolesta on tullut ilmoitusasia. Siitä huolimatta peniksellisestä miehestä ja peniksellisestä naisesta ei voi tulla lapsen biologisia vanhempia, ei edes sen jälkeen kun jommaltakummalta on poistettu penis ja tilalle on muotoiltu kirurgisesti vulva.  

Nyt on kuitenkin tehty tutkimusta tämänkin epäkohdan poistamiseksi. Tosin ei ihmisillä vaan hiirillä. 

Japanilaiset tutkijat nimittäin uudelleenohjelmoivat aikuisen uroshiiren soluja kantasolujen kaltaisiksi ja kasvattivat niitä viljelmässä niin pitkään, että jotkut soluista menettivät Y-kromosominsa eli miehisyyttä määrittävän geneettisen tekijän. Näin niille jäi vain X-kromosomi. 

Sen jälkeen viljelmän soluille annettiin reversiini-nimistä yhdistettä, joka voi edistää virheitä kromosomien jakautumisessa solunjakautumisen aikana, ja etsivät niiden joukosta sellaisia, jotka olivat kromosomiensa puolesta naaraita, eli niillä oli kaksi X-kromosomia.

Tämän jälkeen tutkijat kasvattivat näitä soluja sellaisella tavalla, jonka tiedettiin aiempien tutkimusten perusteella johtavan epäkypsien munasolujen muodostumiseen. Niiden muodostuttua nämä solut hedelmöitettiin hiirten siittiöillä ja näin tuotetut alkiot siirrettiin naarashiiren kohtuun, minkä jälkeen tälle sijaisemolle syntyi aikanaan pieniä hiirilapsia, joilla oli kaksi biologista isää. 

Jos menetelmä saadaan joskus toimimaan myös ihmisille, siirrytään uuteen aikaan, jossa myös peniksellisen miehen ja naisen - tai vaikkapa kahden peniksellisen homoseksuaalin pariskunnan - on mahdollista saada biologisia lapsia, kunhan he löytävät jostain sijaissynnyttäjän. Tämä varmasti miellyttää monia sellaisia tahoja, joiden mielestä lasten saaminen vain heterosuhteissa on rakenteellista väkivaltaa tai muuten vain ikävää.

Ja itse asiassa: kuvatulla menetelmällä myös yksinäinen incel-mies voisi periaatteessa saada lapsia itsensä kanssa, vaikka ei naista saisikaan - paitsi sijaissynnyttäjäksi. Ja toki tämä koskee myös kaikkia muita miehiä. En tosin tiedä miten nämä mahdollisuudet sopivat wokeltajien maailmankuvaan.

Edellä kuvatulla tutkimuksella on toki muitakin sovelluskohteita kuin mahdollistaa biologisten lasten saaminen yksinäisille miehille tai peniksellisille pareille. Ehkä tärkein niistä on se, että nyt kehitetyn menetelmän avulla - mikäli se saadaan toimimaan ihmisillä - voitaisiin auttaa geneettisistä syistä hedelmättömiä ihmisiä saamaan lapsia. 

Sellaisia ovat esimerkiksi Turnerin oireyhtymästä kärsivät naiset, eli menetelmää voi soveltaa - nykypoliittisesti epäkorrektia sanontaa käyttääkseni - homoparien lisäksi myös tavallisten heteroparien lisääntymiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia
Selvennystä sukupuolivähemmistöihin
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana

Nuoria vantaalaisia ja vanha oppikoululainen

Yle kertoi nuoresta vantaalaisnaisesta, joka mainitsi, että "harkitsen vielä, äänestänkö vai en. En oikein tiedä, ketä äänestäisin ja mihin tämä äänestäminen liittyy". 

Nainen kertoi jutussa myös, että vaalit ovat hänelle hankala kysymys, koska häntä ei maailmanmeno kiinnosta ollenkaan. Siitä huolimatta hänelläkin oli mielessä muutamia tärkeitä asioita: eläinten hyvinvointi, luonto sekä nuorten hyvinvointi. Lisäksi hän haluaisi puututtavan hyväksikäyttöön ja huumeisiin sekä roskaamiseen.

Samassa jutussa seurakuntanuori valisti meitä ikäloppuja siitä, mikseivät monet nuoret äänestä. Hänen mukaansa "nuoret eivät saa tietoa. Ei tiedetä, missä on äänestyspaikkoja, ja sitten se, että ei vain jaksa äänestää. Jos ei ole ketään kiinnostavaa tuttua, eivät he jaksa mennä äänestämään."

Siksi hänen mielestään pitäisikin saada "enemmän nuoria ehdokkaiksi. Eivät he halua äänestää ketään yli 40-vuotiasta". 

Näin siis vantaalaiset alle kaksikymppiset nuoret. Ensijärkytykseni jälkeen jäin itse pohtimaan, että olisikohan sittenkin parempi, etteivät he äänestäisi ainakaan ennen, kuin jaksavat selvittää mistä politiikassa on kyse ja mitä erilaisista poliittisista vaihtoehdoista seuraa.

Samoin jäin pohtimaan omaa nuoruuttani viime vuosisadan ylipolitisoituneimpina vuosina. Kyllä silloin itselläni ja kavereillani olivat hyvinkin tiedossa poliittiset vaihtoehdot ja niiden mahdollisen valtaanpääsyn seuraukset - ja ne olivat yleisiä keskustelun aiheita myös vapaa-ajalla. 

En myöskään muista kenenkään pohdiskelleen äänestämättä jättämistä sitten, kun sen aika lopulta tuli. Vaikka toki silloinkin moni muu nuori taisi jättää äänestämättä. Ehkäpä asia oli niin, että oppikoulua käyvänä vietin aikaani erilaisessa seurassa kuin jotkut muut nuoret.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Ylen julkaisema profilointi-juttu: pitäisiköhän Yle-veroa nostaa?
Hakunilan tapaus alleviivasi poliitikkojemme epäonnistumista
Miksei kukaan kannata perussuomalaisia?

TV:n katselu lisää ja liikunta vähentää dementiariskiä

Helsingin sanomissa kerrottiin, että kolmannes suomalaislapsista liikkuu tarpeeksi. Toisin sanoen kaksi kolmannesta liikkuu liian vähän. 

Myös sukupuolten välillä oli oleellinen ero, sillä kaikista pojista suosituksen mukaisesti liikkui 43 prosenttia, kun tytöistä näin teki vain 24 prosenttia. Nähtäväksi jää, miten tämä näkyy myöhemmin näiden tulevien aikuisten elämässä.

Toisaalta kovin paljon ei ole kehumista aikuistenkaan liikkumisessa. THL:n mukaan he kyllä saavat tarpeellista arjen liikettä päivittäisistä kotiaskareista kuten siivoamisesta ja kodin kunnostustöistä, mutta peräti 26 prosenttia miehistä ja 30 prosenttia naisista ei harrasta vapaa-ajallaan lainkaan liikuntaa. Nähtäväksi siis jää myös se, miten liikunnan puuttuminen vaikuttaa nykyisten aikuisten vanhuuteen. 

Edelle kirjoittamaani taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea tutkimusta, jossa oli selvitetty TV:n katselun ja tietokoneajan vaikutusta yli 60-vuotiaisiin ihmisiin. Sen taustana oli tieto, jonka mukaan passiivinen elämäntapa liittyy sydän- ja verisuoni- sekä aineenvaihduntasairauksiin sekä ennenaikaiseen kuolleisuuteen, mutta sen sijaan sen vaikutukset dementiaan ovat epäselviä. 

Tutkimukseen tarkasteltiin 146 651 UK Biobankin 60-vuotiasta tai vanhempaa ihmistä, joilla ei oltu havaittu dementiaa ennen tutkimuksen aloittamista. Osallistujat ilmoittivat itse, kuinka paljon aikaa he käyttivät kahteen istumiseen liittyvään aktiviteettiin - televisio-ohjelmien katseluun ja tietokoneen käyttöön - sekä aikaan, jonka he käyttivät fyysiseen aktiivisuuteen. 

Keskimäärin lähes 12 vuoden seurannan jälkeen 3 507 osallistujaa sai dementiadiagnoosin. Tutkijat poistivat tuloksistaan lihavuuden, alkoholin kulutuksen ja työnteon tyypin vaikutuksen, koska on vaikutusta asiaan. Mutta sen jälkeenkin he havaitsivat yhteyden televisio-ohjelmien katselun ja dementian ilmaantumisriskin kasvun välillä. Tämä riski pieneni hieman korkealla fyysisen aktiivisuuden tasolla. 

Lisäksi he havaitsivat, että tietokoneella vietetty aika vähensi hiukan dementian ilmaantumisriskiä, Myös tätä vaikutusta lisäsi - mutta vain hiukan - korkea fyysinen aktiivisuus. 

Toisin sanoen tutkimustulokset viittasivat vahvasti siihen, että passiivinen TV:n katselu lisää dementiariskiä enemmän kuin tietokoneen käytön kaltainen hiukan enemmän aktiivisuutta vaativa ajankäyttö. Ja joka tapauksessa liikunta vähentää molemmissa tapauksissa ennenaikaisen höperöitymisen riskiä, joskin vain vähän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehopositiivisuus on kaksiteräinen miekka
Hyttysiä ja sarvettomia lehmiä
Ponsse ja menestyksen salaisuus

Helsingin poliisi perusti maahanmuuttajajengeihin erikoistuneita ryhmiä

Minusta on jännittävää, kuinka lähinnä maahanmuuttajista koostuvat nuorisojengit ovat muuttuneet epäkorrektista julkisesta salaisuudesta päivänpolitiikan keskustelunaiheeksi ja vaaliteemaksi. Sekä kaikkien puolueiden huolenaiheeksi. 

Toki puolueiden välillä on edelleen erimielisyyksiä ratkaisukeinoista, mutta joka tapauksessa ongelma tunnustetaan Perussuomalaisten lisäksi jo Kokoomuksessa ja jopa politiikan vasemmalla laidalla. Niinpä asiaan on saatu myös konkreettinen päätös. 

Siitä kertoi Yle uutisessaan, jonka mukaan "rikostutkintayksikön väkivaltarikokset-toimintoon perustetaan 16 poliisihenkilön tutkintaryhmä, jonka tehtävänä on estää, paljastaa ja tutkia vakavaa katujengirikollisuutta pääkaupunkiseudulla. Toinen ryhmä perustetaan Helsingin poliisilaitoksen hälytys- ja valvontayksikön ennalta estävään toimintoon. Tämän ryhmän tavoitteena on estää uusien katujengien muodostuminen, purkaa olemassaolevia ryhmittymiä ja auttaa nuoria irti katujengirikollisuudesta."

Päätöksen takana on ollut varmasti se, että asiaan reagoimatta jättäminen olisi epäilemättä näkynyt tulevissa vaaleissa. Mutta myös raa´at tosiasiat eli esimerkiksi helsinkiläisyritysten kyllästyminen taisteluun nuorisoporukoita vastaan. Peräti noin  yksi kymmenestä yrityksestä on harkinnut liiketilojen sulkemista häiriöiden vuoksi.

Nähtäväksi siis jää, riittävätkö uudet poliisiryhmät tekemään helsinkiläisestä maahanmuuttajanuorisosta kuuliaisia mallikansalaisia ja turvaamaan yritysten toimintaedellytykset pääkaupunkiseudulla, vai tuliko tosiasioiden tunnistaminen liian myöhään ja tavoite jää sittenkin saavuttamatta. Kovin lupaavaa ei kuitenkaan ole se, että Helsingin sanomat löysi vieläkin yhden tutkijan, joka koki tehtäväkseen spekuloida asiasta varsin kuluneilla sekundaarisilla argumenteilla eli siirtää kuuntelijoidensa huomion epäolennaisuuksiin - kuten määritelmäkysymykseen siitä mikä on katujengi ja mikä ei.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kenen käsialaa?
Ruotsalaispoliisi heräsi merkillisen myöhään
Turun hovioikeus siunasi Miljan Jaffin rikoksen

Kenen käsialaa?

Kuten kaikki dekkarista pitävät tietävät, on rikostekninen käsialatutkimus tärkeä menetelmä selvitettäessä erilaisia rikoksia. Siinä pyritään kirjoitustyyliä analysoimalla selvittää, voidaanko käsin kirjoitetut asiakirjat yhdistää tiettyihin kirjoittajiin vertaamalla niitä tunnettuihin esimerkkeihin. 

Rikostekninen käsialatutkimus tarkoittaa siis kirjoitusnäytteiden vertailua siihen vihkiytyneiden rikostutkijoiden toimesta. Ja ihmisten oikeusturvan kannalta on tietenkin tärkeää ymmärtää, kuinka tarkkaa ja luotettavaa heidän työnsä on. 

Siksi oli mielenkiintoista lukea laajamittaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin käsialavertailujen tarkkuutta ja luotettavuutta. Siinä oli koekaniineina 86 käsialavertailuja suorittavaa ammattirikostutkijaa, joista kukin teki noin 100 käsialavertailua viiden tason päätelmäskaalalla. Näin saatiin kokoon 7 196 päätelmää käyttäen yhteensä 180 eri vertailusarjaa. 

Vääriä positiivisia päätelmiä tehtiin 3,1 prosentissa tapauksista, kun taas 1,1 prosentissa tehtiin vääriä negatiivisia päätelmiä. Lisäksi vääriä positiivisia päätelmiä tehtiin huomattavasti enemmän kaksosten kirjoittamista näytteistä (8,7 prosenttia) verrattuna ei-kaksosten tekemiin (2,5 prosenttia). 

Tutkimuksessa havaittiin myös mielenkiintoisia yhteyksiä rikostutkijoiden koulutuksen ja suorituskyvyn välillä. Alle kahden vuoden koulutuksen omaavilla tutkijoille tuli yleensä enemmän virheitä kuin kokeneemmille kollegoilleen, mutta he raportoivat myös pidemmän koulutuksen saaneisiin nähden suuremman määrän todellisia positiivisia ja negatiivisia päätelmiä. Tämä johtui siitä, että he tulkitsivat tuloksensa näitä useammin luotettaviksi (tietämättömyyden luomalla varmuudellako?). 

Siten kokeneemmat eli vähintään kahden vuoden koulutuksen saaneet tutkijat osuivat kokemattomampia kollegoitaan selvästi todennäköisemmin oikeaan silloin kun antoivat lausunnon, jota he itse pitivät luotettavana. Toisin sanoen työssään parkkiintuneiden rikostutkijoiden työn tuloksissa sekä positiivinen että negatiivinen ennustearvo olivat korkeampia. 

Tutkimuksessa testattiin myös rikostutkijoiden analyysien toistettavuutta antamalla heille kahteen kertaan saman käsialanäytteet. Siinä 68 prosenttia päätelmistä toistettiin tarkalleen samanlaisina molemmilla kerroilla ja 92 prosenttia toistettiin hyvin samansuuntaisina. Mutta – ja se on iso mutta – yksi prosentti päätelmistä oli jopa täysin vastakkaisia.

Mielenkiintoista oli sekin, että tulkittujen tekstien kirjoitustyylillä (kaunokirjoitus vai tekstaaminen) ei ollut yhteyttä rikostutkijoiden virheisiin. Molemmissa onnistuttiin osumaan oikeaan - mutta syntyi myös virheitä - aivan yhtä lailla.

Tämä kaikki on arvoisan lukijani epäilemättä hyvä muistaa seuratessaan TV:stä rikossarjaa tai lukiessaan jännittävää dekkaria. Ehkäpä tässä referoimani tutkimus nimittäin innoittaa jotakuta kirjailijaa tai käsikirjoittajaa sisällyttämään juttuunsa virheellisen tulkinnan käsialanäytteistä. Ja harhauttamaan myös sillä tavalla katsojaansa/lukijaansa, jotta tämä ei onnistuisi arvaamaan ennen loppuratkaisua, että hovimestari on syyllinen. 

Sivumennen sanoen - eli kun nyt kerran syyllisistä puhutaan - on syytä panna merkille tuore uutinen, jonka mukaan kaikki tunnistetut pääkaupunkiseudun katujengiläiset ovat maahanmuuttajataustaisia. Epäilen kuitenkin, ettei heidän tunnistamisessaan ole hyödynnetty rikosteknistä käsialatutkimusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rydmanin olisi tehtävä tutkintapyyntö HS:n ja Ilkka-Pohjalaisen päätoimittajista
Ville Ranta ja todellisuus
Pituustutkimus osoitti, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia

Sanasta Sannaa ja sarvesta miestä

Yleisradio näytti tänään pääuutisissaan pääministeri Sanna Marinin (sd) kertomassa lehdistölle, että "olin kyllä hieman yllättynyt tästä vahvasta reaktiosta, jonka se täällä kotimaassa tietyissä piireissä sitten sai. Ehkäpä tässä näkyy se, että vaalit ovat aina kulman takana. Kovasti muista puolueista esimerkiksi on mutkia vedetty suoriksi ja minun suuhuni sellaisia sanoja laitettu, jota en ole ikinä sanonut".

Voi tietenkin olla, että Marinin suuhun on joku jossain laittanut jotain sanoja, siihen en siis ota kantaa. Tässä tilanteessa on kuitenkin syytä vielä kerrata, mitä hän tarkalleen ottaen sanoi Ukrainassa. Siksi kopioin Ilta-Sanomien jutusta sanatarkasti Marinin kyseisen lausunnon keskeisen sisällön. 

Ensinnäkin pääministeri sanoi, että "me tiedämme meidän tulevien hävittäjien aikataulun, millä saamme niitä Suomeen, ja kyllä me voimme mielestäni käydä keskustelua myös Hornetien osalta, olisiko mahdollista Ukrainaan luovuttaa". Lisäksi hän totesi, että "Suomi on tässä kiinnostavassa asemassa, juuri sen vuoksi, että me olemme tehneet päätökset uudesta hankinnasta ja meillä on olemassa olevaa kalustoa ja me voimme totta kai arvioida tuon kaluston käyttöä".

Arvoisa lukijani voi noiden kommenttien pohjalta päätellä itse, miten nämä Marinin sanat on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Ja miten ne on kuulijoiden parissa tulkittu. 

Minun käsitykseni mukaan Marin ilmoitti noilla sanoillaan Ukrainan presidentille Volodomyr Zelenskiylle ja Ukrainan kansalle varsin selkeäsanaisesti - ja vakuutti jopa kahteen kertaan - että Suomi on sellaisessa tilanteessa, että se sekä pystyy luovuttamaan Hornet-hävittäjiä että myös harkitsee tekevänsä näin. 

Enkä mitenkään jaksa uskoa, että Zelenskiy sen enempää kuin hänen apua odottava kansansa olisivat voineet tulkita pääministerimme sanoja toisin. Tai että Marin olisi edes tarkoittanut niitä tulkittavan muuten, kuin olen edelle kirjoittanut.

Syitä Marinin lausunnolle voimme vain arvailla. Ehkäpä hän toimi hyvässä uskossa ja halusi tosissaan luovuttaa suomalaisia hävittäjäkoneita pahassa ahdingossa olevalle kansalle. Ja halusi siksi käynnistää asiasta keskustelun kotimaassa. 

Tai sitten hän on mieltynyt siihen valtavaan ihailuun, josta hän on saanut nauttia maailmalla otettuaan moneen kertaan tiukasti kantaa Ukrainan puolesta käynnissä olevan sodan aikana. Ja arveli sodan keskellä antamansa haastattelun tuottavan lisää samanlaista - kukapa meistä ei olisi nauttinut niistä elämän hetkistä, kun on saanut nauttia jonkun muun ilmaisemasta ihailusta. 

Kolmas vaihtoehto voisi olla se, että Sanna Marin toimi SDP:n puheenjohtajana ja arveli suomalaisten Ukrainan kansaa kohtaan tunteman vahvan tuen auttavan puoluettaan voittamaan huhtikuun alun vaalit, mikäli hän lupaisi meidän auttavan sitä siinä, missä suuremmat länsimaat ovat epäröineet. Ja voisi siten saada itselleen jopa jatkokauden maan vaikutusvaltaisimpana poliitikkona eli pääministerinä. 

Tragikoomiseksi asian tekee se, ettei meillä ole oikeastaan mitään annettavaa Ukrainalle. Suomalaiset Hornetit nimittäin tullaan käyttämään loppuun Suomen ilmavoimissa, eikä niistä siksi olisi juurikaan hyötyä Ukrainan taistelussa venäläisiä vastaan. 

Tästä kertoi Twitterissä Suomen puolustusvoimien entinen komentaja - kenraali Jarmo Lindberg - jonka mukaan on nimittäin niin, että "millään poistettavalla koneyksilöllä ei ole juurikaan vuosia jäljellä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Sen lisäksi varaosavarastoa ajetaan tietysti alas, koska osille ei ole tarvetta tulevaisuudessa. USA:lta pitää saada lupa jatkokäyttöön, mutta elinkaarta ei ole jäljellä."

Oli asia sitten niin tai näin, joudun ikäväkseni toteuttamaan, että siinä missä Marin nousi suureen kansansuosioon kansainvälistäkin huomiota saaneen ulkonäkönsä, vakuuttavien korona-esiintymistensä, on hänen kautensa loppupuoli - kansakunnan varallisuuden tuhoajana ja bileprinsessana - rapauttanut käsitystäni hänen kyvykkyydestään pääministerinä. Eikä nyt nähty hävittäjä-avaus ainakaan paranna asiaa - ja sanon tämän ihan ilman sarvia ja hampaita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuosi sotaa on takana, mutta muistettakoon kuitenkin tosiasiat
Sanna Marinilta rohkeaa puhetta
Sanna Marinin tanssi

Yksi plus yksi on kaksi, vaikka siitä ei mainittaisikaan erikseen

Suomessa ja tässä blogissakin on puhuttu paljon koulujen maahanmuuttopolitiikkaan assosioituneista ongelmista (esimerkki ja toinen). On ollut sekä oppimisongelmia että raakaa väkivaltaa.

MTV3 kertoi, että Stadin ammatti- ja aikuisopiston Käpylän toimipisteessä on varauduttu häiriötilanteisiin vaatimalla kaikilta henkilökohtaiset kulkukortit. Lisäksi siellä päivystää kaksi vartijaa ehkäisemässä ilkivalta- sekä ja väkivalta- ja kiusaamistilanteita. Alkuvuoden aikana virkavalta on jouduttu kutsumaan apuun kerran kuussa.

Hiukan hämmästyttävää tässä tapauksessa oli opiston koulutuspäällikön kommentti, jonka mukaan "haluamme varmistaa, että oppilaitoksen tiloissa liikkuu opiskelijoita tai henkilökuntaa, mutta ei ulkopuolisia henkilöitä". Avoimeksi jäi, keitä opiston tiloihin tulevat ulkopuoliset henkilöt olisivat.

Koulutuspäällikkö kertoi myös, että oppilaitoksessa on vain harvoin varsinaista väkivaltaa, mutta lähes viikoittain on kuitenkin tilanteita, joihin joudutaan puuttumaan. Nimensä perusteella kantasuomalainen naisopiskelija puolestaan kertoi, ettei pelkää käydä opistossa, mutta ymmärtää kyllä, että joillain muilla voi olla. 

Hänen mukaansa nuoret ihannoivat sosiaalisessa mediassa näkyvää elämäntapaa. Siis "väkivaltaa ja huumeita – sellaista, mitä ihmiset näkee telkkarissa ja musiikkivideoissa".

Koulutuspäällikkö taas arveli selitykseksi ammattiopiston hurjalle menolle sitä, että ammatilliseen oppilaitokseen nyt tulleilla on koronavuosien etäopiskelun vuoksi jäänyt murrosiän kapinointi väliin. Ja että siksi siellä harrastetaan aiempaa enemmän turhanpäiväistä ilkivaltaa ja tavaroiden rikkomista. 

Luettuani MTV3:n jutun kiinnostuin sen verran ammattiopiston menosta, että halusin katsoa, mitä siitä on kerrottu aiemmin. Vastaan tulikin nopeasti Ylen juttu vuodelta 2018 - siis jo kuusi vuotta sitten - jossa kerrottiin, että "Stadin ammattiopistossa jo joka kolmas opiskelija on taustaltaan maahanmuuttaja" - tämä siis vain kolme vuotta sen jälkeen, kun Juha Sipilän kutsu tuotti maahan runsaasti arabian- ja somalinkielistä uusväestöä.

Lisäksi siinä todettiin se yksinkertainen totuus, että "matematiikka tuottaa ihan saman tuloksen, vaikka se opetetaan arabiaksi". En tiedä opetetaanko siellä lisäksi myös se viisaus, jonka mukaan yksi plus yksi on kaksi, vaikka siitä ei mainittaisikaan erikseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mystinen nuorisoaines tekee väkivaltarikoksia
Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu
Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita

Ylen A-studio lopetti Perussuomalaisten syrjimisen

Olen aiemmin seurannut Ylen eri puolueille tarjoamaa aikaa ajankohtaisohjelmissa ja todennut, että verorahoitteinen mediamme on selvästi syrjinyt henkilövalinnoissaan perussuomalaisia. Koska seuraavat eduskuntavaalit ovat jo muutaman viikon kuluttua, päätin tehdä samanlaisen analyysin alkaneen vuoden osalta. 

Toisin sanoen keräsin Ylen verkkosivuilta listan eri puolueiden edustajista A-studio-nimikkeellä olevissa ohjelmissa - mukaan lukien tämän illan ohjelma, josta nämä tiedot olivat myös saatavissa jo nyt. Tuloksena sain listan, jonka mukaan näissä ohjelmissa oli eniten perussuomalaisia (yhdeksän kertaa) ja heidän jälkeensä järjestyksessä Kokoomus (kahdeksan), Sosialidemokraatit (seitsemän), Vasemmistoliitto (kuusi), Vihreät ja Keskusta (viisi) sekä Kristillisdemokraatit (kaksi) ja Liike nyt (yksi). RKP ei saanut A-studioon lainkaan edustajaansa, mutta toisaalta heillä lienee palstatilaa sitäkin enemmän Ylen ruotsinkielisissä lähetyksissä. 

Suhteutin nämä luvut myös puolueiden vaaleissa saamien kansanedustajien määrään. Siten syntyi lista, jonka mukaan Liike Nyt sai kokoonsa nähden eniten näkyvyyttä koska sen ainoa kansanedustaja pääsi ohjelmaan yhden kerran. Muut puolueet saivat kansanedustajiensa määrään nähden näkyvyyttä seuraavasti: Kristillisdemokraatit (0,40 esiintymiskertaa/kansanedustaja), Vasemmistoliitto (0,38), Vihreät (0,30), Perussuomalaiset (0,23), Kokoomus (0,21), Sosialidemokraatit (0,18) ja Keskusta (0,16). 

Suhteutin luvut myös puolueiden viime vaaleissa saamaan ääniosuuteen. Sen mukaan suhteellisesti eniten näkyvyyttä sai Vasemmistoliitto (0,73 esiintymiskertaa/kannatusprosentti). Sitä seurasivat Vihreät (0,52), Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit (0,51), Kokoomus (0,47), Liike Nyt (0,44), Sosialidemokraatit (0,39) ja Keskusta (0,36). 

* * *

Tämän selvityksen tärkein havainto oli se, että Yle näyttää lopettaneen A-tunnuksen alla lähetettävissä poliittisissa keskusteluohjelmissaan aiemmissa vastaavissa analyyseissäni (tässä, tässä, tässä, tässä, tässä) havaitsemani Perussuomalaisten systemaattisen syrjimisen. 

Syitä tälle voimme vain arvailla. Ehkäpä kyse on osaltaan näistä pienistä selvityksistäni, joista yksi sai palstatilaa ainakin Suomen Uutisissa, mutta luulisin tärkeimmän syyn löytyvän ennemminkin Perussuomalaisten vaatimuksista Ylen toimintaa varten kerättävän veron kohtuullistamiseksi yhdistettynä puolueen melko todennäköiseen nousuun vaalien jälkeiseen hallitukseen. 

Muista puolueista Vihreiden viimeaikainen yliedustus (tässä, tässä ja tässä) näyttäisi edelleen jatkuvan Ylen ajankohtaisohjelmissa. Tämä selittynee lähinnä Ylen toimittajakunnan poliittisilla näkemyksillä - kuten myös Vasemmistoliiton tällä kertaa saama suuri näkyvyys - mutta ehkä osaltaan myös viime aikoina paljon esillä olleilla ympäristökysymyksillä. 

Palaan asiaan vielä juuri ennen vaaleja. Onhan äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, onnistuuko Yle säilyttämään poliittisen neutraliteettinsa myös vaalikamppailun viimeisillä viikoilla. Itse luonnollisesti toivon, ettei verorahoillani pyrittäisi sen enempää sorsimaan kuin suosimaankaan poliittisia liikkeitämme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa
Vihreät ovat saaneet ylivoimaisesti eniten verorahoitteista näkyvyyttä loppuvuonna 2021
Yle vahvisti poliittisen sitoutuneisuutensa

Ylämaan koirasusivalitukset lisäävät ammuttavien susien määrää

Luontojärjestöillä on tapana asettua kaikenlaisia asioita vastaan. Tunnetuinta lienee metsähakkuiden vastustaminen, mutta osaavat ne muutakin. 

Yksi tavallisista toimista on suurpetojen metsästysluvista valitusten tekeminen. Näin kävi myös Etelä-Karjalan Ylämaan koirasusilauman harventamisen kanssa: Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piiri valitti aiemmin talvella myönnetystä luvasta ilmeisesti siksi, että se perustui viime talven DNA-tuloksiin.

Kun myöhemmin sitten paljastui, että laumassa oli peräti neljä koirasutta, ymmärsi luonnonsuojeluliittokin, että nyt tuli munattua ja veti valituksensa pois. Valitettavasti vain jokin toinenkin järjestö (ilmeisesti luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Karelia ry) on valittanut asiasta, joten luonnonsuojeluliiton mielenmuutoksella ei ole seurauksia. 

Ei edes siksi - kuten luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja totesi - että "koirasusien leviäminen muihin laumoihin vaarantaisi Ylämaan laumaa paljon suuremman määrän susia". Ja WWF:n ohjelmajohtaja oli samoilla linjoilla todetessaan, että "koirasusi on laissa määritelty haitalliseksi vieraslajiksi, jonka poisto vaatii välittömiä toimia. Siksi tarvitsemme koirasusille lainsäädäntöön omat pykälät".

Nähtäväksi siis jää, kuinka koirasusien käy. Selvää lienee kuitenkin, että ne tullaan hävittämään ennemmin tai myöhemmin - ja että mitä pidempään valituskierre jatkuu, sitä enemmän joudutaan ampumaan myös geneettisesti puhtaita susia. 

Tapaus ei tietenkään ole kovin merkittävä koko Suomen kannalta, mutta osoittaa jälleen kerran sen, kuinka tavallisten ihmisten oikeusturvan takia säädettyä valitusoikeutta erilaisiin hallinnollisiin päätöksiin voidaan käyttää väärin. Ratkaisun löytäminen on kuitenkin hankalaa, sillä oikeusistuimet ovat ruuhkautuneet - paljolti vielä koirasusitapaustakin turhanpäiväisempien valitusten seurauksena. 

Asian korjaaminen on kuitenkin hankalaa, koska valitusoikeus on joka tapauksessa oleellinen osa oikeudenmukaista yhteiskuntaa, jota ilman eriasteisten hallintoelimien mielivalta paisuisi kestämättömäksi. Toivottavaa kuitenkin olisi, ettei oikeutta väärinkäytettäisi erilaisten vähäistä kannatusta nauttivien poliittisluonteisten tavoitteiden ajamiseksi, kuten Ylämaan koirasusien tapauksessa on valitettavasti käynyt.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ympäristöjärjestöille veto-oikeus?
Susi on hyötyeläin
Susisopu