Kuten kaikki dekkarista pitävät tietävät, on rikostekninen käsialatutkimus tärkeä menetelmä selvitettäessä erilaisia rikoksia. Siinä pyritään kirjoitustyyliä analysoimalla selvittää, voidaanko käsin kirjoitetut asiakirjat yhdistää tiettyihin kirjoittajiin vertaamalla niitä tunnettuihin esimerkkeihin.
Rikostekninen käsialatutkimus tarkoittaa siis kirjoitusnäytteiden vertailua siihen vihkiytyneiden rikostutkijoiden toimesta. Ja ihmisten oikeusturvan kannalta on tietenkin tärkeää ymmärtää, kuinka tarkkaa ja luotettavaa heidän työnsä on.
Siksi oli mielenkiintoista lukea laajamittaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin käsialavertailujen tarkkuutta ja luotettavuutta. Siinä oli koekaniineina 86 käsialavertailuja suorittavaa ammattirikostutkijaa, joista kukin teki noin 100 käsialavertailua viiden tason päätelmäskaalalla. Näin saatiin kokoon 7 196 päätelmää käyttäen yhteensä 180 eri vertailusarjaa.
Vääriä positiivisia päätelmiä tehtiin 3,1 prosentissa tapauksista, kun taas 1,1 prosentissa tehtiin vääriä negatiivisia päätelmiä. Lisäksi vääriä positiivisia päätelmiä tehtiin huomattavasti enemmän kaksosten kirjoittamista näytteistä (8,7 prosenttia) verrattuna ei-kaksosten tekemiin (2,5 prosenttia).
Tutkimuksessa havaittiin myös mielenkiintoisia yhteyksiä rikostutkijoiden koulutuksen ja suorituskyvyn välillä. Alle kahden vuoden koulutuksen omaavilla tutkijoille tuli yleensä enemmän virheitä kuin kokeneemmille kollegoilleen, mutta he raportoivat myös pidemmän koulutuksen saaneisiin nähden suuremman määrän todellisia positiivisia ja negatiivisia päätelmiä. Tämä johtui siitä, että he tulkitsivat tuloksensa näitä useammin luotettaviksi (tietämättömyyden luomalla varmuudellako?).
Siten kokeneemmat eli vähintään kahden vuoden koulutuksen saaneet tutkijat osuivat kokemattomampia kollegoitaan selvästi todennäköisemmin oikeaan silloin kun antoivat lausunnon, jota he itse pitivät luotettavana. Toisin sanoen työssään parkkiintuneiden rikostutkijoiden työn tuloksissa sekä positiivinen että negatiivinen ennustearvo olivat korkeampia.
Tutkimuksessa testattiin myös rikostutkijoiden analyysien toistettavuutta antamalla heille kahteen kertaan saman käsialanäytteet. Siinä 68 prosenttia päätelmistä toistettiin tarkalleen samanlaisina molemmilla kerroilla ja 92 prosenttia toistettiin hyvin samansuuntaisina. Mutta – ja se on iso mutta – yksi prosentti päätelmistä oli jopa täysin vastakkaisia.
Mielenkiintoista oli sekin, että tulkittujen tekstien kirjoitustyylillä (kaunokirjoitus vai tekstaaminen) ei ollut yhteyttä rikostutkijoiden virheisiin. Molemmissa onnistuttiin osumaan oikeaan - mutta syntyi myös virheitä - aivan yhtä lailla.
Tämä kaikki on arvoisan lukijani epäilemättä hyvä muistaa seuratessaan TV:stä rikossarjaa tai lukiessaan jännittävää dekkaria. Ehkäpä tässä referoimani tutkimus nimittäin innoittaa jotakuta kirjailijaa tai käsikirjoittajaa sisällyttämään juttuunsa virheellisen tulkinnan käsialanäytteistä. Ja harhauttamaan myös sillä tavalla katsojaansa/lukijaansa, jotta tämä ei onnistuisi arvaamaan ennen loppuratkaisua, että hovimestari on syyllinen.
Sivumennen sanoen - eli kun nyt kerran syyllisistä puhutaan - on syytä panna merkille tuore uutinen, jonka mukaan kaikki tunnistetut pääkaupunkiseudun katujengiläiset ovat maahanmuuttajataustaisia. Epäilen kuitenkin, ettei heidän tunnistamisessaan ole hyödynnetty rikosteknistä käsialatutkimusta.
Koska juopottelun 58-vuotistaitelilijajuhlani on kohta edessä, ja kun olen suunnilleen saman ajan lukenut rikos-ja salapoliisiromaaneja, ja kun nämä molemmat toiminnot antavat valmiuksia tietynlaiseen toimintaan ja ajatteluun, voinen sanoa tuon viimeisen kappaleen sisältämän anekdootin olevan enemmän kuin kohtalaisen osuvan...
VastaaPoistaSyyllinen on aina näkyvissä, mutta emme vain näe sitä. Koska meitä hämätään.
VastaaPoistaVoi olla ettei ole hyödynnetty, tilastot kertovat että varsin suuri joukko maahanmuuttajapojista ei osaa peruskoulun jälkeen lukea ja kirjoittaa. Ei kai kukaan voi tulkita kirjoitustaidottoman kirjoituksia?
VastaaPoistaOliko joku sellainen jengi kuin Soldiers of Odin. Senhän piti putsata mamu-rikollisuutta kaduilta. Jäi vissiin lyhytaikaiseksi projektiksi kuten muut nykynuorison hankkeet.
VastaaPoistaMitenkäs nyt käy komisario Taposen. Hän on maailman tappiin asti väittänyt ettei mitään katujengejä ole olemassakaan. Tuhlataanko tässä nyt sitten se yli 2 miljoonaa ihan turhaan sellaisten toimesta, joiden mukaan katujengejä on ja ne ovat pääosin maahanmuuttaja tai toisen polven maahanmuuttajataustaisia. Voisiko Taponen vastata vai onko hän onnistuneesti kotouttanut kaikki potentiaaliset jengiainekset.
VastaaPoistaWoketus-sarjoissa hovimestari voi olla hyvinkin syyllinen, jos ja kun on valkoihoinen heteromies. Eihän nyt etnisesti edistyksellistä voida rasistisesti sijoittaa palveluskuntaan tai totuudenmukaisesti todennäköiseksi rikolliseksi.
VastaaPoista