Suomeen tulee uusi moderni jättiläinen

Suomessa on viime vuosina vaadittu kovasti metsien suojelemista tai ainakin avohakkuiden kieltämistä. Samaan aikaan on kuitenkin tehty myös metsäteollisuuden investointipäätöksiä. Viimeisin niistä julkistettiin eilen, kun Metsä Groupiin kuuluva Metsä Fibre ilmoitti rakentavansa Raumalle modernin suursahan.

Asiasta kertoneen Ylen uutisen mukaan rakennettava saha on teknologialtaan ja tehokkuudeltaan edelläkävijä maailmassa. Jäin uutisen luettuani miettimään mitä tuollainen luonnehdinta mahtaa tarkoittaa sahalla.

Niinpä etsin yrityksen oman tiedotteen ja opin, että sahalla käyttöön otettavan "konenäön hyödyntäminen sahaprosessin eri vaiheissa on merkittävä uudistus, eikä vastaavaa teknologiaa ole vielä käytössä sahateollisuudessa muualla... Uusi teknologia mahdollistaa myös siirtymisen työpisteiltä valvomotyöskentelyyn ja jatkuvaan käyntiin. Rauman sahan tulevassa toimintamallissa keskeistä on henkilöstön moni- ja syväosaaminen sekä käyttäjäkunnossapito."

Luin edelle kirjoittamani siten, että tarkoituksena on vähentää - uusinta teknologiaa hyödyntämällä - merkittävästi sahalla tarvittavan ihmistyövoiman tarvetta suhteessa tuotetun sahatavaran määrään ja samalla nostamaan sen koulutustasoa verrattuna aiempaan. Tätä kutsutaan tehokkuuden nostamiseksi, jolla huolehditaan omasta kilpailuasemasta suhteessa mihin sahoihin.

Metsäteollisuuden kokonaistyövoiman tarve siis vähenee uuden sahan myötä, mikäli investointipäätöksen takia suljetaan vastaava määrä vanhempia sahoja, kuten olettaa saattaa. Sen seurauksena on muiden suomalaisten talouden sektoreiden löydettävä keinoja työllistää vapautuva työvoima - ellei sitten luoteta pelkästään siihen, että väestön ikääntyessä myös työvoiman tarjonta vähenee.

Metsä Groupilla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, koska kaikkia kustannuksia on saatava alas kansainvälisen kilpailun paineessa, sillä kansainvälinenhän se on suomalaisen sahatavarankin markkina. Etua tuo myös se - edelleen tiedotteesta kopioituna - että "sahan ja sellutehtaan muodostaman integraatin synergioita hyödynnetään energiatuotannossa, sivuvirtojen hyödyntämisessä, logistiikassa ja palveluissa". Näin voidaan metsästä hakattu puutavara käyttää hyödyksi mahdollisimman tehokkaasti, mikä sekin lisää uuden sahan kyvykkyyttä kansainvälisessä kilpailussa.

Kaiken kaikkiaan on ilahduttavaa, että metsäteollisuus investoi edelleen maahamme, vaikka jopa korkein hallinto-oikeus pyrki taannoin tukahduttamaan tällaisen toiminnan. Toivottavasti samoin tekevät myös muut teollisuudenalat, sillä elintasomme tuskin säilyy nykyisellään pelkän palvelu- ja julkisen sektorin sekä sosiaaliturvan varassa.

Suomen hyvän tulevaisuuden varmistamiseksi onkin Sanna Marinin (sd) hallituksella ja muilla päättäjillämme yksi tärkeä tehtävä, kunhan koronaepidemialta ehtivät. Se on teollisuuden toimintaedellytysten varmistaminen maassamme myös tulevaisuudessa. Se tarkoittaa mm. luonnonvarojen käyttömahdollisuuksista sekä tutkimuksen ja koulutuksen korkeatasoisuudesta huolehtimista sekä verotuksen ja muiden yrityksiin ja työntekijöihin liittyvien maksujen kohtuullisena pitämistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
KHO:n päätöksellä on monia seurauksia
Metsä Group innostaa tutkijoita ja poliitikkoja
Metsä hyötykäytössä

Miksi sota-aikana tarvittiin tanssikielto?

Yle julkaisi eilen kulttuuriuutisen, jossa kerrottiin Tampereen yliopiston tutkijoiden Marko Tikan ja Seija-Leena Nevalan kirjoittamasta "Kielletyt leikit" -kirjasta. Sitä en ole lukenut, enkä siksi ota kantaa itse kirjaan, vaan Ylen uutiseen.

Uutisessa väitettiin, että toisen maailmansodan aikaisen tanssikiellon syynä olisi ollut "virallisen Suomen mukaan selvä. Kun toiset taistelevat rintamalla hengestään, on väärin hyppiä ja riekkua tanssilavoilla."

Tämä perustelu lienee kyllä ollut se, jolla kieltoa perusteltiin, mutta se tuskin on ollut sen todellinen - tai ainakaan ainoa tai edes tärkein - motiivi. Sen on nimittäin täytynyt olla rintamasotilaiden taistelumoraalin ylläpitäminen.

Sodan aikanahan miehet olivat erityksissä vaimoistaan ja tyttöystävistään, mikä jo itsessään loi heidän mieliinsä pelkoja siitä, mitä kotirintamalla tapahtui. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että vihollinen pyrki mahdollisuuksien mukaan lietsomaan näitä epäilyksiä etenkin jatkosodan aikana, kun maassa oli suomalaisten lisäksi myös saksalaisia joukkoja.

Siksi oli tärkeää minimoida niitä tekijöitä, jotka saattoivat vaikuttaa miehistön mielentilaan ja sitä kautta heidän sotilaalliseen kykyynsä vihollista vastaan. Tähän tarkoitukseen tanssikielto sopi erinomaisesti - kunhan sitä vain ei ryhdytty perustelemaan muistuttamalla sotilaita kotiin jääneiden naisten mahdollisesta uskottomuudesta kertomalla kiellon todellinen syy.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Martti Häikiö ja punainen vallankumous
Miksi Yle syyllisti suomalaisia, vaikka olisi pitänyt kehua?
Vanha elokuva HS:n propagandatyökaluna

Kykeneekö EU mihinkään?

Nyt käynnissä oleva koronapandemia vaikuttaa monella tavalla ihmisten ja valtioiden elämään. Niin myös Euroopan Unionin alueella.

Nähtäväksi jää, kuinka EU selviää niistä haasteista, joita virus on tuonut ja tuo mukanaan. Tarkoitan ensin akuuttia rajojen muodostumista Unionin alueelle ja pidemmällä tähtäimellä niitä taloudellisia vaikeuksia, joita pandemia tuo ihmisten, yritysten ja julkisten sektoreiden taloudelle.

Ainakin valmiiksi heikoissa kantimissa oleva Italia on jo syöksymässä ennennäkemättömään talouskurimukseen. Sama saattaa olla edessä Espanjalla. Ja tuskinpa Ranska tai taloudellisesti muutenkin heikot itäisen Keski-Euroopan maat tulevat selviämään kunnialla koronaepidemiasta, mikäli se saavuttaa niissä samanlaiset mittasuhteet kuin Italiassa ja Espanjassa.

Tässä tilanteessa ainakin minun luottamukseni EU:n kykyyn ratkaista ongelmia on nollassa. Sehän ei kyennyt ratkaisemaan edes Turkin yhdelle pienelle EU:n rajanpätkälle luomaa turvapaikanhakijaongelmaa, vaan Kreikan oli tehtävä se itse. Näin siitä huolimatta, että Unionin haavoittuvuus kehitysmaalaisten kansainvaelluksen edessä on ollut tiedossa jo lähes viiden vuoden ajan.

Ehkä vieläkin kuvaavampi esimerkki EU:n kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä aktualisoitui taas viime yönä. Jouduimmehan edelleen siirtelemään kellojen viisareita, vaikka Unionin kansalaisten enemmistö haluaisi lopettaa sen ja sekä EU:n komissio että parlamentti ovat tehneet asiasta päätöksen.

Edelle kirjoittamani perusteella onkin kysyttävä, että kykeneekö nykymuotoinen EU yhtään mihinkään? Ja jos kykenee, niin onko se jotain sellaista, joka veisi tavallisten Unionin kansalaisten elämää parempaan suuntaan?

Ja ellei ole, niin miksi ihmeessä me pidämme yllä tällaista kallista ylikansallista byrokraattisentahmeaa apparaattia. EU:n tämän vuoden hintalappuhan on lähes 170 miljardia euroa, josta toki osa jaetaan takaisin EU-maille käsittämättömän laajan byrokraattisen mekanismin kautta - jolla silläkin on hintansa.

Kerrottakoon tuosta mekanismista yksi omakohtainen esimerkki. Olen nimittäin hakenut yhdessä kollegoideni kanssa useita kertoja tutkimusrahoitusta EU:n puiteohjelmista, joiden kautta myönnetään yhdelle tai useammalle projektille tyypillisesti yhteensä useiden miljoonien eurojen rahoitus.

Haun ensimmäiseen vaiheeseen lähetetään yleensä kymmeniä hakemuksia, joista kunkin pituus on noin 10 sivua. Yhden tällaisen hakemuksen keskimääräinen valmisteluaika - siihen käytettynä työpanoksena (esim. 10 partneria kertaa kunkin käyttämä työaika) - lienee yhteensä vähintäänkin pari-kolme kuukautta eli sivu- ja yleiskustannuksineen hyvinkin noin 20 000 euroa EU-maiden veronmaksajien rahaa. Tämä kun kerrotaan muutamalla kymmenellä hakemuksella päästään yli puoleen miljoonaan euroon.

Jatkoon päässeet puolen tusinaa hakemusta ovatkin sitten jo maksimissaan (eli käytännössä täsmälleen) 70-sivuisia, joten niiden jokaisen valmisteluun kuluu vielä enemmän aikaa. Näitä toisen vaiheen hakemuksia tehdään tyyppillisesti noin viisi kappaletta, joten tämäkin kustantaa sen verran, että veronmaksajien piikistä kuluu yhtä myönnettyä rahoitusta kohden hyvinkin lähes miljoona euroa. Lisäksi veronmaksajien rahaa kuluu niiden virkamiesten palkkoihin, jotka arvioivat ja käsittelevät kaikki nuo hakemukset.

Toisin sanoen se raha, jonka EU jakaa alueensa tutkijoille poltetaan suurelta osin rahoitushakemuksia valmistellessa. Tuon rahan - eli tutkimusajan - olisivat EU:n puiteohjelmahakuihin osallistuneet tutkijat voineet käyttää vaihtoehtoisesti tutkimuskohteidensa tieteelliseen analysointiin. Eli edistämään niitä asioita, joita varten veronmaksaja on omistamiensa yliopistojen tai tutkimuslaitosten kautta heidät palkannut.

Kerroin tämän esimerkin siksi, että se kuvastaa hyvin sitä, mitä monikerroksinen byrokratia aiheuttaa veronmaksajien kustannuksina - ei vain tieteessä vaan koko yhteiskunnassa. Siksi olisi kaikessa politiikassa pyrittävä välttämään monikerroksista byrokratiaa mahdollisimman pitkälle. Ja siirrettävä kellojen siirtelyn kaltaiset pienet asiat kunkin jäsenmaan oman päätöksenteon varaan.

Näin olisi tehtävä erityisesti silloin, kun tuo ylikansallinen apparaatti on moneen kertaan osoittanut heikon kykynsä tehdä kansalaistensa taloutta ja hyvinvointia edistäviä päätöksiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kellofarssi kertoo EU:n päätöksentekokyvystä?
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä
Veronmaksaja pelasti pankinomistajia, entä sitten?

Kun suomalaisia kuoli kuin kärpäsiä

Kun koronavirus nyt hallitsee uutisointia, on täällä blogosfäärissä hyvä kääntää katse muihin asioihin, jotta tapahtuneelle saa jonkinlaisen vertailukohdan. Otetaan puheeksi siis Suomea aiemmin kohdanneita ainakin kahta kertaluokkaa nykyistä suurempia vaikeuksia, joista niistäkin olemme - tai siis esivanhempamme ovat - selvinneet kunnialla.

Siis sellaiset kuin isoviha. Eli ruotsalaisen suurvallan sortumiseen johtaneen Suuren Pohjan sodan aika Suomessa.

Maamme väkiluku oli vuonna 1695 noin puoli miljoonaa ihmistä. Ja kaiken mentyä ohi vuonna 1721 vain 391 000. Näin siitä huolimatta, että maahamme syntyi jatkuvasti uusia lapsia.

Samaan aikaan venäläiset - tai ryssät, kuten he itse itseään kutsuvat - ryöstelivät maatamme ja veivät kymmeniä tuhansia ihmisiä orjiksi Venäjälle. Jotain miehitysvallan asenteesta kertoo sekin, että tsaari käski tuhota Pohjois-Pohjanmaata kymmenen peninkulman syvyydeltä puskurivyöhykkeeksi Ruotsia vasten.

Kyrönmaan eli Etelä-Pohjanmaan miehistä peräti 70% kuoli varsinaisissa taisteluissa tai armeijassa liikkuneisiin tauteihin ja loput tapettiin myöhemmin heidän niskuroidessaan ankaran miehitysvallan alla. Ei siis ihme, että suomalainen isänmaallisuus elää edelleen kaikista vahvimmin juuri Pohjanmaan lakeuksilla - siellä ei haluta kokea uudelleen samanlaista kansanmurhaa vieraan vallan kädestä.

Orjiksi viedyistä harvat palasivat kotimaahan, mutta jotkut sen kuitenkin tekivät. Heistä meitä muistuttaa Zachris Topeliuksen kertomus Koivusta ja tähdestä. Tarinan taustalla olivat Topeliuksen isän isoisän Kristoffer Topeliuksen kokemukset. Hän nimittäin pakeni isonvihan aikaan äitinsä kanssa Oulusta Muhokselle piilopirttiin, mistä kasakat kuitenkin ryöstivät pojan ja veivät orjaksi Venäjälle.

Venäläiset eivät olleet tuon ajanjakson ainoita suomalaisten tappajia. Venäläisten miehitysaikaa nimittäin edelsivät suuret kuolonvuodet, joiden aikana suomalaisista kuoli noin kolmannes nälkään ja tauteihin. Myös isonvihan aikana maassa riehui rutto.

Nälän saavuttua ensimmäisten joukoissa menivät Heikki Ylikankaan mukaan ne perheet ja suvut, joiden nokkamiehet katsoivat 1600-luvun nousevan suurvallan ankaran verotuksen paineessa parhaaksi luopua talojensa isännyydestä - koska siihen liittyi koko maatilan väestön puolesta verojen maksaminen - ja siirtyä muiden palkollisiksi eli käytännössä renkimiehiksi. Kuolonvuosien aikana sellaisille ei luonnollisesti riittänyt ravintoa, kun ei sitä tahtonut riittää isäntäväellekään.

Tästä pääsemmekin suurvalta-ajan rasituksiin. 1600-luvun Ruotsihan kävi jatkuvaa sotaa naapureitaan vastaan. Vaikka se olikin Pohjan sotaa lukuun ottamatta enimmäkseen voitokasta, vaati vähäväkisen valtakunnan äärimmilleen viritetty sotakoneisto miehiä syötettäväksi taudeille sekä vihollisen luodeille ja miekoille. Eikä niitä vähäväkisessä pohjolassa löytynyt muualta kuin - ilman väenottoakin ankarien olojen eli pienen jääkauden - rasittamista taloista.

Kaiken kaikkiaan 1600-luvulla täysi-ikäiseksi päässeistä suomalaisista miehistä kuoli armeijan palveluksessa noin 30 prosenttia. Kyse oli siis valtavasta tragediasta, joka tuskin on luonut tuolloin pohjolan perukoilla asuville ihmisille kovin auvoisia näköaloja tulevaisuudesta.

Pahimman välttämiseksi toki keksittiin keinoja. Esimerkiksi vauraimpiin taloihin oli tapana ottaa piikojen lehtolapsia, orpoja tai muuten vain kaupan olleita pikkupoikia, jotta nämä voisivat aikanaan astua armeijan rulliin isännän tai hänen poikiensa sijasta.

Toki isännät palkkasivat myös aikuisia miehiä sijaisikseen silloin kun sellaisia oli saatavissa. Koska armeijaan lähtö oli käytännössä kuolemantuomio, olivat luvatut palkkiotkin sen mukaisia.

1600-luvulla tällaisen rekryytin palkka vastasi siten korvaussummaa, joka määrättiin oikeudessa maksettavaksi tapetun miehen omaisille. Joissain tapauksissa myös ihmisen tappaminen kompensoitiin sillä, että syyllinen tai hänen sukulaisensa lähti uhrin talon puolesta sotaan.

Jos talossa ei ollut kasvattipoikia eikä palkkamiehiäkään ollut saatavilla, ei kruunu antanut armoa vaan vei talosta oman pojan tai sellaisen puuttuessa itse isännän. Tämän seurauksena kylmeni maastamme lukematon määrä savuja vain siirtyäkseen toisen perheen asutettavaksi kruunulle maksettavaa veroa - ja sotaväkivelvoitteita - vastaan.

Listaa voisi toki vielä jatkaakin, mutta koska pahimmat tragediat tuli jo mainituksi, niin riittäköön tämä tällä kertaa. Näin siksi, että jo edelle kirjoitettu tehnee selväksi sen, ettei suomalaisten elämässä ole ollut Ruotsin suurvalta-ajan valossa mainittavia vaikeuksia minun elämäni aikana. Eikä edes koronavirus ole sellainen.

Tässä suhteessa on hyvä huomata myös se, ettei nykyisten nuorten elämä ole kaikesta oppineiden valituksesta huolimatta oikeasti näköalatonta. Sen sijaan se on sikäli ongelmallista, ettemme me vanhemmat ole osanneet antaa heille realistisia elämän eväitä - syistä, joita itse kukin voi mielessään pohtia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Ottaisimmeko mallia keskiaikaisesta naisrauhasta?
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa

Koronarokotteen kehittämisestä ja riskeistä

Koronavirus etenee juuri nyt vauhdikkaasti Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Siitä syystä rokotteita kehittävät yritykset ovat kehittämässä suurella kiireellä uusia tuotteita pandemian pysäyttämiseksi.

Kiirehtiminen sisältää myös riskejä. Niistä kertoi tuore Nature-lehden katsaus, jonka pohjalta asia on syytä tuoda myös suomalaisten tietoon.

Mutta aloitetaan sillä tiedolla, että Yhdysvaltain länsirannikolla sijaitsevassa Washingtonin osavaltiossa on juuri rekrytoitu muutamia kymmeniä vapaaehtoisia, joita hyödynnetään uuden rokoteaihion ensimmäisen vaiheen testauksessa.  Muut yritykset ovat seuraamassa lähiaikoina.

Samaan aikaan tehdään myös rokotteiden tehokokeita eläimillä ja selvitetään tartunnan saaneiden ihmisten immuunivasteita, jotta nähtäisiin kuinka elimistö reagoi virustartuntaan. Eli syntyykö sitä vastaan immuniteettia vai ei.

Yleensä tällaiset kokeet tehdään yksi kerrallaan, mutta koska nyt on kiire, tehdään kaikenlaisia kokeita limittäin. Tästä aiheutuu tietenkin suuria kysymysmerkkejä.

Tärkein kysymys on se, että voidaanko rokotteella tuottaa vastustuskykyä virusta vastaan. Tämä on koronavirusten tapauksessa suorastaan poikkeuksellisen tärkeä kysymys, koska tavallisia nuhakuumeita aiheuttavia koronaviruksia vastaan syntyvän immuniteetin tiedetään kyllä kehittyvän, mutta olevan varsin lyhytaikainen.

Kiinassa tehtyjen apinakokeiden perusteella immuniteetti syntyy myös nyt ajankohtaista SARS-CoV-2-virusta vastaan. Ihmisestä ei tiedetä, mutta asia voidaan testata altistamalla koronavirustaudin sairastaneita ihmisiä uudelleen SARS-CoV-2-virukselle ja seuraamalla tarttuuko se uudelleen. 

Jos näin käy, on selvitettävä kuinka kauan tuo immuniteetti kestää. Tästä nuhakuumetta aiheuttavat koronavirukset eivät paljon lupaa: immuniteetti on lyhytaikainen ja jonkin ajan kuluttua jopa sellaiset ihmiset, joiden veressä on vielä vasta-aineita voivat saada tartunnan.

Ongelmallinen on myös aiempien koronavirus- eli SARS- ja MERS-epidemioiden yhteydessä tehty huomio, jonka mukaan näitä viruksia vastaan syntyvät vasta-aineet vähenivät potilaiden verestä nopeasti. Tosin osa vasta-aineista on säilynyt jopa 15 vuotta, mutta ei tiedetä, riittäisivätkö ne suojaamaan uudelta tartunnalta.

Suuri kysymys on myös virusten turvallisuus. Koska niitä annetaan suurelle määrälle terveitä ihmisiä, ei rokotteisiin voi liittyä likimainkaan yhtä suuria terveysriskejä kuin pelkästään sairaille annettaviin lääkkeisiin.

Tässä suhteessa on oltava erityisen varma siitä, ettei annettava rokote tee ihmisistä entistä vastustuskyvyttömämpiä kohteena olevaa virusta vastaan. Tästä on olemassa ennakkotapaus SARS:ia aiheuttaneesta koronaviruksesta vuodelta 2004: silloin yksi kehitteillä ollut rokote aiheutti koe-eläiminä käytettyjen ferrettien maksoissa pahoja tulehdusreaktioita näiden saatua virustartunnan.

Tällainen riski on tässä tilanteessa huomioitava erityisen hyvin, koska rokotteen markkinoille saamisella on kova kiire. Nyt vapaaehtoiset ihmiset altistuvat tietenkin riskeille, mikä akuutin tilanteen huomioon ottaen voi olla hyväksyttävää. Sen sijaan hyväksyttävää ei olisi koronavirustaudin vakavuutta lisäävän rokotteen pääseminen laajaan levitykseen.

Siitä olisi haittaa sekä koronaviruksen torjunnalle että rokotteiden yleiselle hyväksyttävyydelle. Jälkimmäisestähän saimme oppitunnin sikainfluenssarokotteen yhteydessä, jolloin rokotevastaiset Suomessakin valjastivat joillekin syntyneen narkolepsian omiin tarkoituksiinsa.

Näin siitä huolimatta, että rokote suutariksi jääneen epidemian yhteydessä pelasti ainakin 50 ihmisten hengen - puhumattakaan siitä jos sikainfluenssa olisi ollut niin tappava kuin aluksi näytti. Lisäksi rokotevastaisuuden yleistymisen seuraukseksi on katsottava viime vuosina tapahtunut tuhkarokon uudelleenleviäminen Suomeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronaviruspandemian hyvistä puolista
Koronaviruksen tulevaisuus
Sika-, lintu- ynnä muut influenssat

Ilouutinen ja sen varjot

Tänä koronaviruksen synkentämänä keväänä saimme eilen yhden ilouutisen. Se on suomalaisten syntyvyyden kääntyminen hiukan positiivisemmaksi: tilastokeskuksen mukaan tämän vuoden tammi-helmikuussa syntyi 355 lasta enemmän kuin vuosi sitten.

Siitä huolimatta maassamme syntyy edelleen 508 ihmistä vähemmän kuin kuolee. Eli suomalaisten määrä on vähentymässä.

Sen sijaan Suomessa asuvien ihmisten määrä on edelleen kasvussa. Helmikuun ennakkotilaston mukaan Suomeen nimittäin muutti ulkomailta tammi-helmikuussa 4 917 henkeä kun taas maasta lähti 2 084 henkeä.

Se tarkoittaa sitä, että maahanmuuttoja oli 146 ja maastamuuttoja 221 vähemmän kuin edellisvuoden tammi-helmikuussa. Jonkinlaisen varjon tälle uutiselle luo kuitenkin se, että Suomen kansalaisia maahanmuuttajista oli vain 1 160 ja maastamuuttajista 1 383 henkeä.

Toisen varjon suomalaisuuden ylle luo syntyneiden etninen tausta. Vaikka tämän blogimerkinnän aineistona käyttämäni tilastot eivät sisältäneet tietoja syntyneiden lasten etnisestä taustasta, on Yle kuitenkin kertonut, että tätä nykyä joka seitsemäs lapsi syntyy maahanmuuttajille. Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla luku on vielä suurempi, sillä niissä ulkomaalaistaustaisten äitien osuus on jo neljännes.

Kaikista Suomessa vuonna 2018 synnyttäneistä ulkomaalaistaustaisista äideistä yli 40 prosenttia oli tullut Suomeen Euroopasta, lähinnä Venäjältä ja Virosta. Taustaltaan aasialaisia oli noin kolmannes ja afrikkalaisia noin viidennes. Heissä parhaiten edustettuja ovat irakilaiset ja somalit.

Kaiken kaikkiaan nämä tilastot osoittavat, että Suomessa asuvien ihmisten joukossa etnisesti suomalaisten osuus pienenee edelleen vuosi vuodelta. Tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana näemme mihin se johtaa esimerkiksi taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti.

Toiveena luonnollisesti on, ettemme ainakaan seuraisi Ruotsin esimerkkiä, vaan onnistuisimme tekemään maahanmuuttajista ja heidän lapsistaan sellaisia suomalaisia, jotka pystyisivät ja haluaisivat rakentaa maamme tulevaisuutta siinä missä kantaväestökin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsettomuuden aiheuttama taakka
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa
Pelastaisiko 1,4 miljoonaa maahanmuuttajaa suomalaisten eläkkeet?

Ihmiskunnan populaatiogenomiikkaa

Me ihmiset olemme monimuotoinen laji. Uudessa tutkimuksessa löydettiin nimittäin 67,3 miljoonaa pistemutaatiota, joissa yksi DNA:n emäsjärjestyksen nukleotidi on muuttunut toiseksi. Lisäksi löytyi 8,8 miljoonaa pientä pituusmutaatiota, joissa lyhyt DNA-jakso oli joko kahdentunut tai poistunut genomista eli perintöaineksesta. Eikä siinä kaikki: tutkijat löysivät lisäksi peräti 40 736 kopiolukuvarianttia, joissa isompi genomin osa oli joko monistunut tai poistunut evoluution kuluessa.

Noiden muutosten perusteella tutkimuksen tekijät saattoivat vertailla eri ihmisryhmiä toisiinsa. Näin tehdessään he havaitsivat, että Keski- ja Etelä-Afrikassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Oseaniassa oli satoja tuhansia yleisiä geenimuotoja, joita ei esiintynyt missään muualla. Nämä muutokset olivat syntyneet ennen kaikkea uusina mutaatioina, eivätkä niinkään neandertalilaisista tai denisovalaisista siirtyneinä geenimuotoina - paitsi Oseaniassa, missä esiintyi paljon denisovalaisista siirtynyttä geneettistä ainesta, jota ei löytynyt muualta.

Tutkimuksessa estimoitiin, että nykyiset ihmisryhmät ovat eriytyneet toisistaan viimeisen 250 000 vuoden aikana - meistä muista kaukaisin nykyinen ihmisryhmä on eteläisen Afrikan San-kansa, joka tunnetaan myös nykyisin poliittisesti epäkorrektilla nimityksellä bushmannit. Nämä eriytymiset ovat kuitenkin tapahtuneet vähittäin eli ihmisryhmien välillä on ollut vielä pitkään eroamisen jälkeen yhteyksiä eli yhteisten lasten kautta syntynyttä geenivirtaa.

Toisaalta löytyi myös geneettisiä eroja, jotka ovat saaneet alkunsa kauan ennen populaatioiden eroamista. Nämä ovat nykyisissä ihmisissä esiintyviä geenialueita, jotka ovat syntyneet jo ennen neandertalilaisiin ja denisovalaisiin johtaneen linjan eroamista, mutta kadonneet joistain nykyisistä ihmispopulaatioista.

Eri populaatioiden geenit vahvistivat myös sen, että maanviljelyn omaksuneet ihmisryhmien koko on kasvanut viimeisten kymmenen tuhannen vuoden aikana nopeasti, mutta metsästäjäkeräilijöiden ei. Samoin havaittiin, että nykyisissä ihmisissä esiintyvissä neandertalilaisgeeneissä on vain vähän muuntelua, mikä viittaa siihen, että risteytyminen on tapahtunut kertarysäyksellä.

Sen sijaan oseanialaisissa esiintyvät denisovalaiset geenit ovat varsin monimuotoisia, mikä viittaa siihen, että risteytymistä on tapahtunut pidemmällä aikavälillä. Lisäksi nyt tehty tutkimus kumosi sen aiemmin tehdyn väärän johtopäätöksen, jonka mukaan oseanialaisissa olisi ollut paljon enemmän denisovalaista alkuperää olevia geenejä kuin neandertalilaisia - määrät ovat suunnilleen samat eli reilut kaksi prosenttia molempia. Niin ikään tutkimus antoi vahvistuksen sille, että eurooppalaisilla ja muilla Afrikan ulkopuolisilla ihmisillä on keskenään saman verran neandertalilaista alkuperää olevia geenejä.

Tutkijat löysivät jonkin verran neandertalilaisten geenejä myös länsiafrikkalaisista. Ne lienevät peräisin ihmisiltä, jotka ovat jossain vaiheessa palanneet takaisin Afrikkaan sen ulkopuolelta. Vaikka näiden geenien määrä kussakin afrikkalaisessa on pieni, sisältyy siihen sellaisia neandertalilais- ja denisovalaisgeenien variantteja, joita ei ole havaittu muualla maailmassa.

Kaiken kaikkiaan edelle lyhyesti referoimani tutkimus kertoi siitä, kuinka paljon nykyaikainen genominen tutkimus voi kertoa ihmiskunnan historiasta. Vaikka tämä tutkimus lieneekin ennen kaikkea uteliaisuuden eli puhtaan tiedonhalun ohjaamaa, on saaduilla tuloksilla myös suurta käytännön merkitystä.

Sen tuottama tieto ihmiskunnan perintöaineksen eroista on huomioitava esimerkiksi lääketieteen alalla. DNA:n muutoksethan eivät ole pelkästään merkkejä evoluutiosta vaan ennen kaikkea vaikuttavat siihen, miten kukin meistä ihmisistä reagoi esimerkiksi lääkehoitoihin.

Eli se mikä toimii yhdelle ihmisryhmälle, ei välttämättä aiheuta toivottua vaikutusta toisessa. Siksi uusia hoitomenetelmiä on ennen käyttöön ottamista testattava eri geneettisiin ryhmiin kuuluvilla ihmisillä ikävien yllätysten varalta tai ainakin tehon varmistamiseksi.

Vielä lääketiedettäkin paljon suurempi merkitys on sillä, miten tieteellinen tieto vaikuttaa ihmisten maailmankuvan muodostumiseen. Nyt havaitut muutokset kertovat ihmisryhmien erilaisuudesta ja sellaisina ne tulevat vähitellen vaikuttamaan myös käsityksiimme ihmisten ja ihmisryhmien samanlaisuudesta tai erilaisuudesta. Ja johtavat väistämättä monien - niin poliittisesti korrektien kuin epäkorrektienkin - uskomusten kuoppaamiseen tosiasioille perustuvien näkemysten edestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katse syvälle afrikkalaisten salaisuuksiin
Kohti tylsempää maailmankuvaa
Mitä tapahtuu eurooppalaisten genetiikalle tulevaisuudessa?

Kulttuurisia eroja

Koronavirus sai Ylen toimittajan kertomaan afrikkalaisesta kulttuurista. Juttu oli lievästi sanottuna mielenkiintoinen rasisti-, fasisti- ja sovinistisyytösten kohteeksi helposti ja ilman tunnontuskia joutuvan vanhenevan valkoisen heteromiehen näkökulmasta.

Toimittaja oli otsikoinut juttunsa "Eurooppalaiset saavat nyt tuntea, minkälaista on olla kansallisuutensa takia ei-toivottu – voimme ottaa siitä opiksi". Koska olen tutkijankoulutuksen saaneena aina suhtautunut positiivisesti oppimiseen, päätin tutkiskella jutun läpi oikein tarkasti havaitakseni, mitä toimittajan mainitsemat opetukset voisivat olla.

Jutun aluksi meille kerrottiin, että "valkoisten perään on huudeltu kaduilla Afrikassa siitä asti kun valkoiset mantereelle tulivat".  Nyt siellä on kuitenkin uusi universaali nimi ulkomaalaisille: "Corona".

Ensimmäinen opetus meille on siis se, että siinä missä meillä Suomessa on poliittisen korrektiuden nimissä demonisoitu tummaihoisen henkilöön viittaava vielä minun lapsuudessani täysin neutraali sana eli neekeri, ei afrikkalaisille tuota minkäänlaisia vaikeuksia kutsua vaaleaihoisia ihmisiä halventaviksi tarkoitetuilla nimityksillä.

Taustalla uuden nimityksen käyttöönotolle on se, että mustan maanosan ensimmäiset koronavirusten tartuttajat olivat tiettävästi eurooppalaisia. Tosin ensimmäisten joukossa oli myös ulkomailta palaavia afrikkalaisia - ja nykyisin virus leviääkin jo omin avuin afrikkalaisesta toiseen.

Eurooppalaisen ja afrikkalaisen kulttuurin eroista kertoi myös erään terveen kenialaisen tarina. Tämä "oli matkalla illalla kotiin, ja sattui aivastamaan väärän miesporukan edessä. Hänet pahoinpideltiin hengiltä..., koska miehet luulivat hänen sairastavan koronaa."

Näin siitä huolimatta, että Keniassa ei vieläkään ole kuin 15 todennettua koronatartuntaa. Euroopassa niitä on Italiassa 59 138 ja Espanjassa 28 572 kappaletta, mutta näissä maissa ketään ei ole vieläkään tapettu aivastamisen takia. Ei myöskään Suomessa, vaikka meilläkin on jo 626 tapausta.

Jutun toinen opetus onkin, että se väkivaltaisuus, johon afrikkalaiset syyllistyvät kovalla frekvenssillä Euroopassa ei näyttäisi johtuvan meidän rasismistamme. Sen sijaan herkästi syttyvä väkivalta on heidän kulttuurissaan läsnä jo Afrikassa.

Samasta tapauksesta lienee johdettavissa vielä kolmaskin opetus. Näin siksi, että mikäli kuoliaaksi pahoinpidellyllä miehellä olisi ollut koronavirustartunta, olisi koko tappamiseen syyllistynyt miesjoukko altistanut itsensä tartunnalle.

Vaikuttaa siis vahvasti siltä, ettei afrikkalaisen käytöstä ohjaa myöskään rationaalisuus ainakaan samassa mitassa kuin eurooppalaisilla. Tai sitten heiltä puuttuu itsesuojeluvaisto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko ihmisissä ja kulttuureissa eroja?
Moniavioinen ja viileä apina
Kolaroiva bussikuski lisäsi rasimia ja vaikeutti kaltaistensa työllistymistä

Maria Ohisalon kutsu pitäisi perua

Koronavirus on aiheuttanut Suomessa ja monissa muissa länsimaissa valtavan muutoksen: kadut ovat hiljentyneet ja ihmiset eritäytyneet toisistaan - pois lukien ne, joilla ymmärrys ei riitä tilanteen vakavuuden käsittämiseen. Sen sijaan Afrikan maiden tilanne on ollut valoisampi.

Eilen MTV3 kuitenkin uutisoi, että koronavirustapausten määrä on lähtenyt nousuun myös Afrikassa. Jutun mukaan koko maanosassa oli todettu noin 1 100 koronatartuntaa, joista 1 000 Saharan eteläpuolella sijaitsevissa maissa. Niissä koronakuolemia on havaittu yhteensä kuusi.

WHO:n virallinen raportti kertoi, että "mustan Afrikan" tapauksista 240 on Etelä-Afrikassa, 72 Burkina Fasossa ja 56 Senegalissa. Välimeren rannikolla eniten tapauksia on Egyptissä, jonka lukemat ovat 286. Marokossa on 86 ja Tunisiassa 60 tartuntaa. Muissa maissa todennettuja tartuntoja on merkittävästi vähemmän, mutta on kuitenkin.

Näin Afrikan tilanne virallistenkin tilastojen mukaan muistuttaa EU-maiden tilannetta parin viikon takaa. Eikä ole syytä epäillä, etteikö meillä nähty kehitys toistuisi myös siellä - sillä erotuksella, että afrikkalaisvaltioiden mahdollisuudet sairastuneista huolehtimiseen ja epidemian rajaamiseen ovat oleellisesti heikommat kuin täällä. 

Näin on tullut todennetuksi maaliskuun alkupäivänä kirjaamani epäilys, jonka mukaan on syytä varautua siihen, että ruusuinen käsitys Afrikan koronavirustilanteesta saattaa olla väärä tai ainakin muuttua nopeasti, ja että sillä on laajakantoisia vaikutuksia myös Eurooppaan.

Noista seurauksista pahin olisi luonnollisesti sairautta pelkäävien afrikkalaisten joukkopako kohti pohjoista anelemaan pääsyä turvapaikkaan. Tähän heitä on yllyttänyt ainakin Suomen sisäministeri Maria Ohisalo (vihr), jonka mukaan kaikki turvapaikkahakemukset tulisi ottaa käsiteltäväksi tässäkin tilanteessa.

Vaikka onkin epätodennäköistä, että rajojaan sulkeva Eurooppa vuotaisi pakolaisvirtoja tänne pohjolan perukoille, olisi kuitenkin kokonaisuuden kannalta järkevää, että koko EU ilmoittaisi turvapaikkahakemusten vastaanottamisen keskeyttämisestä. Näin maanosamme koronaviruksen kannalta edullista vetovoimaa voitaisiin vähentää.

Aivan erityisesti Suomen sisäministerin tulisi tunnustaa tosiasiat ja ilmaista julkisesti katuvansa harkitsemattomia lausuntojaan. Eli perua lähettämänsä kutsu kaikille koronaviruksen kantajille. Samalla hän vähentäisi sitä poliittista polarisaatiota, jota hänen puheensa ovat vahvistaneet täällä Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikka ja koronavirus
Ebola-epidemia ja afrikkalaisen tyhmyyden aiheuttama riski koko maailmalle
Pelko palasi Afrikkaan - mutta voiko se palata Eurooppaan?

Äärikonservatiivien psykologiaa

Viimeistään Donald Trumpin nousu Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 2016 nosti kaikkien tietoisuuden amerikkalaisen vaihtoehtoiseen oikeistoliikkeen eli alt-rightin. Wikipedian mukaan se sai alkunsa vuonna 2008 konservatiiviälymystön liikkeenä, jonka pani alulle paleokonservatiivi ja akateemikko Paul Gottfried. 

Edelleen Wikipedian mukaan "alt-right-liikkeen kannattajat vastustavat etenkin poliittista korrektiutta, feminismiä, islamia, globalismia ja eliittiä, ja kannattavat esimerkiksi sananvapautta ja osittain myös perinteisiä sukupuolirooleja, valkoista identiteettipolitiikkaa, valkoista nationalismia ja uustaantumuksellisuutta. Liikkeessä on rasistisia, uusnatsistisia, naisvihamielisiä ja väkivaltaisia elementtejä, ja sen piirissä levitetään useita salaliittoteorioita."

Nyt on Perspectives on Psychological Science -lehti julkaissut tutkimuksen alt-right-liikkeen kannattajien psykologiasta. Siinä selvitettiin yhteensä noin 2 000 sen kannattajan psykologinen profiili. 

Verrattaessa liikkeeseen kuuluvia ja muita Trumpin äänestäjiä keskenään, olivat erot viime kädessä varsin pieniä. Sen sijaan nämä ryhmät erosivat selvästi niistä, jotka eivät äänestäneet Trumpia: he olivat näitä hiukan useammin miehiä, valkoisia ja nuoria sekä pitkäaikaiseen suhteeseen sitoutuneempia, vähemmän koulutettuja, kotoisin USA:n keskilännestä ja isotuloisempia. Työllisyysasteessa ei ollut juurikaan eroja.

Alt-rightin tukijat luottivat vähemmän valtamediaan ja enemmän vaihtoehtomedioihin kuin muut. Tutkimus ei kuitenkaan löytänyt tukea sille väitteelle, että heidän yhteiskunnallisen eliitin vastaiset näkemyksensä ulottuisivat talousasioihin. Päinvastoin, he suhtautuivat taloudelliseen tulevaisuuteen ja suuryrityksiin muita luottavaisemmin. 

Siten viime vuosikymmenten suuria taloudellisia muutoksia ei voi nähdä alt-right-liikkeen taustalla erityisesti vaikuttavina tekijöinä. Sen sijaan siellä ilmeni yhteiskunnan muuttuminen yhä monikulttuurisemmaksi, jonka seurauksena liikkeen jäsenet tunsivat halua tukea valkoisten miesten johtavaa asemaa suhteessa mustien ja naisten vaikutusvallan kasvuun. 

Taloudellisten syiden sijaan alt-rightin jäseniä innoittivat maailmankuvaan ja arvoihin liittyvät seikat. Siten he ovat valmiita tukemaan myös monenlaisia poliittisia toimia kuten muslimimaahanmuuton kieltämistä tai etelävaltioiden sisällissodan aikaisten merkkimiesten patsaiden säilyttämistä, koska heidän arvomaailmansa näkee ihmiset lähtökohtaisesti eriarvoisten ryhmien - kuten rodut, sukupuolet tai ikäluokat - kautta sekä tukee myös autoritaarisuutta ja erilaisten ulkoryhmien epäinhimillistämistä. 

Kaiken kaikkiaan tässä esittelemäni tutkimuksen mukaan alt-right-liikkeeseen kuuluvat henkilöt heijastavat pikemminkin vahvan yhteisöllisyyden tarvetta kuin taloudellista ahdistusta. Tähän tarpeeseen vastaa Yhdysvalloissa konservatiivinen oikeisto, joka edustaa perinteisiä arvoja varsin kirjaimellisesta raamatun tulkinnasta juontavine stagnaattisine yhteiskuntakäsityksineen. 

Suomessa tutkimuksessa kuvatun kaltaisella alt-right-liikkeen jäsenten kaltaisella maailmankuvalla varustettuja ihmisiä on olemattoman vähän. Merkittävin viime aikojen esille tulleena ryhmä lienee Perussuomalaisista juuri erotettu nuorisojärjestön etnonationalistinen siipi. 

Tunnistan kuitenkin, että myös meillä yhteiskunnan monikulttuuristaminen on johtanut eräänlaisen arvokonservatismin nousuun, jonka yksi keskeinen teema on humanitaarinen maahanmuutto. Siinä en kuitenkaan näe uskonnollisuuteen, autoritaarisuuteen tai ryhmien eriarvoistamiseen liittyviä tekijöitä kovinkaan keskeisinä motiiveina - vaikka eivät ne aivan marginaalissakaan liene.

Niiden sijaan paljon merkittävämpänä tekijänä näen pragmatismin. Eli maahanmuuttoon liittyvät tosiasiat kuten turvapaikanhakijoiden yhteiskuntaan mukanaan tuoman väkivaltarikollisuuden lisääntymisen, heidän aiheuttamansa taloudellisen taakan sekä monien tulijoiden ilmeisen haluttomuuden integroitua taloudellisesti omavaraiseksi yhteisöksi. 

Tämän näkemykseni erinomaisena todisteena toimii maamme monikulttuuristamista vastustavan suomalaisen politiikan kärkihahmo. Hänhän on ateistinen kielitieteilijä, jota ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua Donald Trumpin kaltaiseksi maskuliiniseksi kansanvillitsijäksi.

Minusta olisikin erinomaista, jos Suomessakin selvitettäisiin perusteellisesti ne psykologiset tekijät, jotka erottavat halla-aholaisten kannattajat muista suomalaisista. Samoin kaipaisin parempaa tietoa siitä, minkälainen psykologia saa politiikan toisen merkittävän ääripään eli Vihreiden kannattajat ajamaan erityisesti itselleen äärimmäisen haitallista yhteiskunnan muutosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia

Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?

Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

Koronaviruspandemian hyvistä puolista

Koko maailmassa oli eiliseen mennessä varmistettu noin 250 000 koronatapausta, joista suunnilleen 11 000 oli johtanut kuolemaan. Tartunnoista 450 oli havaittu Suomessa.

Kuolleita meillä ei vielä ole, mutta niitäkin saadaan mitä todennäköisimmin jo lähiaikoina. Samoin taloudellista harmautta, jonka torjumiseksi Sanna Marinin (sd) hallitus päätti velkaannuttaa maatamme 15 miljardilla eurolla. Pidän ratkaisua tässä tilanteessa hyvänä - vai pitäisikö sanoa kahdesta tolkuttoman huonosta vaihtoehdosta parempana.

Mutta ei koskaan niin pahaa, ettei jotain hyvää. Kiinasta on kuulunut tietoja siitä, kuinka kaupunkien umpisaastunut hengitysilma on muuttunut paremmaksi ja sininen taivas on näyttäytynyt pitkästä aikaa ihmisille. Venetsiassa taas kanaalit ovat kirkastuneet, vaikka huhujen mukaan niissä uiskentelevat delfiinit taitavatkin olla pelkkää toiveajattelua.

Omalta osaltani olen iloinnut asiasta, josta en ole huomannut mediassa juurikaan puhuttavan. On nimittäin niin, että jos ja kun ihmiset nyt kiertävät toisensa kaukaa ympäri maailman, tekee se elämän tukalaksi kaikenlaisille influenssa-, rino- ja tappavaa SARS-CoV-2 virusta kesymmille koronaviruksille sekä kaikille muillekin ihmisten välillä tarttuville viruksille. Näin myös tavallisten nuhakuumeiden määrä tulee romahtamaan parissa viikossa ja viruskannat joutuvat taistelemaan jopa olemassaolostaan.

Jos oikein hyvin käy, saattaa joku tavallinen flunssavirus suorastaan kuolla sukupuuttoon - vaikka se totta puhuen onkin perin epätodennäköistä. Mutta joka tapauksessa pelkkä viruskantojen pieneneminen saattaa näkyä seuraavien kuukausien ja ehkä vuosienkin aikana tavallisten nuhakuumeiden määrissä.

Niinpä veikkaan, että jos ja kun nykyinen SARS-CoV-2 viruskanta saadaan aikanaan kuriin, voimme ryhtyä rakentamaan epidemian aikana sakannutta talouttamme jonkin verran tavanomaista vähäisempien nuhakuumeiden riivaamana. Näin ainakin siinä tapauksessa, että ihmisten eristämistoimet muodostuvat maailmanlaajuisiksi, saavat kaikki toimimaan niiden mukaisesti ja kestävät pitkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen päätökset
Afrikka ja koronavirus
Influenssavirus ja sen kaveri?

Helmiä ja sammakoita #I

Tässä tulee nyt ensimmäinen osa blogini kommenteista kokoamiani helmiä ja sammakoita ottamatta kantaa siihen kumpaan kategoriaan mikäkin kommentti liittyy. Eli olkaapa hyvä - arvoisat lukijani - tässä annos omia ajatuksianne.

Risto Jääskeläinen SDP:n omituisten otusten kerhosta: "kiinnostaisi tietää, hakeutuuko demareihin kuitenkin keskimääräistä rehellisempiä maahanmuuttajia".

Anonyymi kommentoija kommunismin ja fasismin nykyilmentymistä: "kommunismia ja natsisimia kauhistellaan, mutta suurin roisto taitaa olla taloudellinen liberalismi".

Anonyymi kommentoija tiettyjen maahanmuuttajien kulttuurista: "joskus mietin, minkälainen on tämän rauhanuskonnon paholainen, kun jumala jo vaikuttaa olevan aika karski olento".

Seppo Oikkonen sisäministeri Maria Ohisalon venkoilusta: "Kun nyt kuulemme yhä toistuvammin yhä hurjemmaksi yltyvän huudon 'kansainvälisten sopimusten noudattamisesta', sitä huutoa kannattaa kuunnella sillä korvalla että tajuaa sen olevan pohjimmiltaan suurta yhteistä uskoa tarvitsevan ja nollatoleransseja vaativan totalitarismin taisteluhuuto -- se on vetoamista johonkin ihmistä itseään suurempiin periaatteisiin. Kokeilkaapa. Kuunnelkaa Ohisalon nousevaa ääntä ja kuulkaa siinä sisältönä 'ein Volk, ein Reich, ein Führer'."

Anonyymi kommentoija sisäministeri Maria Ohisalon venkoilusta: "Venäjällä bolsevikkien johto ei ollut venäläistä. Ranskassa Napoleon ei ollut ranskalainen, Adolf ei ollut saksalainen, Stalin ei ollut venäläinen. Oli siis helpompaa tehdä päätöksiä, jotka johtivat inhimillisiin kärsimyksiin."

Anonyymi nainen tosielämän naisten logiikasta: "Kreikan pitäisi myös siirtolaisleireiltään lähettää ihmiset takaisin sinne, mistä tulivat. Ei ole euroopan vika, että eivät osaa elää ihmisiksi omissa maissaan ja kehittää sitä."

Anonyymi kommentoija talvisodan hengen tarpeesta: "YK:lta on ehkä turha odottaa kovin paljoa minkään järkevän aikaansaamiseksi, kun Guterresin päähanke on kehitysmaalaisten siirto länsimaiden eläteiksi".

Veijo Hoikka talvisodan hengen tarpeesta: "Siirretään siis vähäisemmät erimielisyytemme taka-alalle - kuten kansamme isänmmaallinen osa teki vuonna 1918 käydessään yksimielisenä ylimielistä vihollistamme vastaan".

Anonyymi Kalergi-suunnitelma hallituksen päätöksistä: "Taisin sittenkin erehtyä, viherkommunisti on viherkommunisti vaikkahan voissa paistaisi".

Anonyymi kommentoija sosialismista metsissämme: "Suomessa harjoitettava tehometsätalous on silkkaa rosvoretkeilyä, luonnon raiskaamista ja raatelua, sekä eläinten pesimäaikaisine hakkuineen eläinrääkkäystä."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kymmenen vuotta Professorin ajatuksia

Kumpuaako väkivalta sorron kokemuksista?

Yle teki jutun Sahelin alueen - erityisesti Malin ja Burkina Fason - ongelmista. Siinä kiinnitettiin huomiota mm. ranskalaisten rauhanturvaajien kuljeskeluun punaisten lyhtyjen alueella, ISIS:in ja Al-Qaidan kaltaisen terroristijärjestöjen etenemiseen alueella, ulkovaltojen keskittymiseen pelkästään sotilaallisiin toimiin ja avun tarpeessa olevien ihmisten määrän nopeaan nousuun sekä kansanosien ja uskonnollisten ryhmien välisiin vanhoihin erimielisyyksiin.

Suomalainen ohjelmasuunnittelija näki jutussa ongelman syyt siten, että "väkivalta kumpuaa ihmisten sorron kokemuksista, koska laajoilla alueilla ei ole mitään toimivaa valtionhallintoa. Silloin jihadistiset ryhmät tarjoavat monille vaihtoehdon asettua korruptoitunutta keskusvaltaa vastaan."

Niinpä jutussa annetaan ymmärtää, että myös Suomen pitäisi ryhtyä viemään kehitystä alueen valtioille. Ohjelmasuunnittelijan mukaan "kehitysprojekteja kaivattaisiin myös tiiviisti asuttujen alueiden ulkopuolelle. Nyt niitä kohdistetaan kaupunkeihin, jolloin maaseudulla asuvat jäävät syrjään."

Asia ei ole meille eurooppalaisille yhdentekevä, sillä ohjelmasuunnittelijan mukaan "ihmisten kuljettaminen on tuottoisa bisnes. Jos sen vaihtoehdoksi saadaan muita elinkeinoja, ihmissalakuljetuksen kannattavuus vähenee... Kysymys on siitä millaisia tulevaisuudennäkymiä nuorille tarjotaan."

Edelle lyhyesti referoimani jutun luettuani katsoin minkälainen on malilaisten ja burkinafasolaisten hädän laatu. Suomalaisten muistissahan on, että kun meillä viimeksi oli todellinen hätä 1860-luvulla, laski syntyvien lasten määrä tasolle, jota se ei ole vieläkään alittanut.

Katsoin siis väestönkasvua ensin Malista. Siellä se näyttäisi olevan 3,0 prosenttia vuodessa. Maan noin 16,5 miljoonaisen väestön mukaan laskettuna Malin väestö kasvaa siis noin puolella miljoonalla ihmisellä vuodessa.

Sen jälkeen siirsin katseeni Burkina Fasoon. Siellä väestö kasvaa vielä hitusen nopeammin kuin Malissa, eli 3,05 prosenttia vuodessa. Se tarkoittaa sitä, että maan yli 18 miljoonainen väestö kasvaa vuodessa peräti 600 000 ihmisellä.

Nuo vuodelta 2014 peräisin olevat väestön valtavat kasvuluvut katsottuani jäin ihmettelemään, että onkohan maiden ahdinko syntynyt vasta viimeisen puolen vuosikymmenen aikana, koskapa se ei näy syntyvyydessä. En tiedä, koska käytössäni ei ole parempaakaan tilastoa - jos muistan, niin palaan asiaan, kun sellaiset sattuvat silmiini.

Toinen seikka, jota jäin ihmettelemään oli väestönkasvun unohtaminen Malin ja Burkina Fason ongelmien juurisyynä. Ottaen huomioon ne ongelmat, jotka Etelä-Pohjanmaalla syntyivät 1800-luvulla väestön alettua elintason noustessa lisääntymään aiempaa nopeammin, olisi suorastaan ihme, mikäli noin puolen miljoonan ihmisen vuotuiset väestönkasvut eivät aiheuttaisi rauhattomuutta Malin ja Burkina Fason kaltaisissa kehitysmaissa.

Malin osalta on vielä huomattava, että tartuin vuonna 2013 uutiseen, jonka mukaan silloisen vuoden myönteisin kehityskulku on Saharan eteläpuolisen Afrikan vakautuminen. Erityisesti Somaliassa ja Malissa oli saavutettu edistystä. Ilmeisesti ainakaan jälkimmäisen osalta kehitys ei ole ollut kestävää.

Minä toivonkin, että myös tässä jutussa olisi ilmennyt vain sen tehneen toimittajan maailmankuva, johon muiden Ylen toimittajien tapaan ei jostain syystä sisälly rehellinen analyysi kehitysmaiden väestönkasvun aiheuttamista ongelmista. Näin siksi, että tämän selityksen vaihtoehto - eli kehitysapua jakavan apparaatin parissa toimivien ihmisten kyvyttömyys nähdä tosiasioita - olisi yhdellä sanalla sanottuna karmea niin suomalaisen veronmaksajan kuin apua vastaanottavan kehitysmaankin näkökulmasta.

Suomeksi sanottuna vaadin, että mikäli Suomi ryhtyy syytämään verovarojaan tässä puheena oleviin maihin, niiden käyttö ohjataan vain ja ainoastaan lisääntymisen ehkäisemistä edesauttaviin toimiin. Vain siten voidaan alueella saada aikaiseksi sellaista edistystä, jolla olisi vaikutusta alueen elinoloihin pidemmällä aikavälillä.

Ylelle ja muulle suomalaiselle valtamedialle minulla on puolestaan - varmaankin aivan turha - toive, että he ottaisivat älynsä pois ämpäristä ja suostuisivat lopultakin näkemän holtittoman väestönkasvun tuhoisan vaikutuksen afrikkalaisten kehitysmaiden nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Sekä myös raportoisivat asiasta suomalaiselle asiakaskunnalleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen vai Burkina Fason malli - sinä päätät!
Islam ja sukuelinten silpominen
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!

Sosialismi metsissämme

Huomasin eilen professori Veli Pohjosen blogikirjoituksen, jossa hän kertoi etiopialaisesta maailmanennätyksestä ja maan metsähistoriasta. Seuraavassa tekstistä muutama lainaus niille, jotka haluavat sosialisoida maamme metsäomaisuuden - tai minkä tahansa muun yksityisen varallisuuden.

"Etiopian ylänkömaat ovat olleet laajalti metsättömiä jo 1600-luvun alusta lähtien. Lähivuosisadalla metsien osuus maapinta-alasta on ollut alle 15 prosenttia. 1900-luvun lopussa osuus oli pudonnut yhteen prosenttiin.

Keisarivallan aikana maanomistus oli joko feodaalista tai 'torpparioikeuden' tapaista hallintaoikeutta eli usufruct-järjestelmää. Alueella asuvat pienviljelijät olivat eräällä tapaa 'maaorjia'". Järjestelmät "eivät kannustaneet alueella asuvia hoitamaan luonnonmetsiä eikä etenkään istuttamaan uusia puita."

Vuonna 1974 vallan ottanut "Derg (= 'neuvosto') omaksui kommunistisen maa- ja metsätalouden opin. Kaikki maa sosialisoitiin. Pienviljelijöille ei annettu minkäänlaisia takeita, että hän voi pitää sen maalohkon millä hän asuu. Metsien hävitys jatkui. Metsänviljelyyn, puuntaimien istuttamiseen ei ollut kannustinta."

Vuonna 1991 vallan ottanut "Etiopian demokraattinen kansanrintama (EPRDF) osoittautui aatteiltaan lähes yhtä sosialistiseksi kuin Derg". Pääministeri julisti "vielä vuoden 2004 vuosikertomuksessaan, että 'Etiopian maa-alueiden yksityistäminen tapahtuu ainoastaan kansanrintaman kuolleen ruumiin yli'.

Vuonna 2006 pääministeri kuitenkin "kutsui perulaisen taloustieteilijä Hernando de Soton vieraakseen. Kukin pienviljelijä saa asumansa maalohkon pysyvään hallintaan. Maakirja takaa kartan ja naapuriluettelon kera, että kyseinen tila säilyy samalla perheellä sukupolvesta toiseen.

Vaikka Etiopian maaomistus jäi kansainväliseen tasoon verrattuna rajalliseksi, se oli riittävä kannustamaan pienviljelijää istuttamaan puita. Vuodesta 2004 taimituotanto alkoi kasvaa lähes räjähdyksenomaisesti, pienviljelijät ottivat johtavan osan metsänviljelyssä, Etiopia alkoi nousta kansainvälisessä metsänistutuksen tilastoinnissa.

Vuoden 2019 Etiopian päiväkohtainen maailmanennätys, 350 miljoonaa istutettua tainta, on osa tätä kehitystä. Pääosan puun taimista istuttivat paikalliset pienviljelijät, omalla maalleen mihin heillä oli maauudistuksen maakirja."

* * *

Suomessa käydään tällä hetkellä kovaa vääntöä siitä, kuka saa päättää metsiemme käytöstä. Yhtäältä ympäristöjärjestöjen sertifiointijärjestelmässä on astuttu yksityisen maanomistajan päätäntävallan yli asettamalla hänen alueelleen käyttörajoituksia silloinkin, kun hän ei kyseistä sertifikaattia noudata. 

Toisaalta on tehty ehdotus, jossa julkisen metsänomistuksen menetelmäkirjoa on haluttu rajata menetelmään, jonka puuntuottokyky on heikompi ja riskit suurempia kuin tavanomaisen metsänhoidon, tai josta tutkimustieto on rajallista. Tällä en vastusta kyseisen metsänhoitomenetelmän käyttömahdollisuutta sinänsä, vaan muiden vaihtoehtojen rajaamista pois vain puoli vuosikymmentä sen jälkeen, kun metsänomistamiseen kohdistuneesta valtion holhouksesta oli päästy eroon. Näin etenkin, jos sama vaatimus halutaan asettaa yksityiselle metsänomistukselle, kuten halutaan.

Kysymys tässä liittyy siihen, että luotammeko me Suomessa yksityiseen metsänomistukseen, joka ainakin Etiopian tapauksessa on osoittanut ylivoimaisuutensa sosialististyyppiseen komentotalouteen nähden? Vai uskommeko tässä asiassa enemmän keskusjohtoisuuteen ja yksityisomaisuuden käyttörajoituksiin?

Asia ei ole yhdentekevä, koska Suomessa metsäteollisuus vastaa yli viidennestä maamme viennistä, arvoltaan viime vuonna noin 13,2 miljardia euroa. Tuota vientiä - ja sen tuomaa rahavirtaa talouteemme - ei ole jatkossa, mikäli metsämme eivät tuota sille raaka-ainetta.

Siksi julkinen keskustelumme metsien käytöstä ja käyttötavoista on lähes kauttaaltaan epä-älyllistä. Jos metsiemme käyttöä halutaan rajata, olisi samalla kerrottava miten se vaikuttaa metsäteollisuuteen - eikä pelkästään metsänomistajan kantorahatuloihin - ja jos tuo vaikutus on negatiivinen, mistä sen tuomasta hyvinvoinnin osasta olemme rajauksen takia halukkaita luopumaan.

Samalla tavoin olisi suhtauduttava metsien hiilivarastojen kasvattamiseen metsiämme museoimalla. Tai metsäluonnon suojelemiseen samalla menetelmällä. Mistä taloudellisen menestyksen hyvinvoinnillemme tuomasta hyvästä olisimme näiden vastineeksi valmiita luopumaan? Eikä pelkästään toimenpiteen ehdottajan, vaan koko yhteiskunnan tasolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moraaliposerausta vai tietämättömyyttä?
Miksi Yle syyllisti suomalaisia, vaikka olisi pitänyt kehua?
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta

Hallituksen päätökset

Suomen hallitus päätti pitkällisen harkinnan jälkeen ryhtyä tiukkoihin toimiin koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi maassamme. Näin Suomi hiljenee epämääräiseksi ajaksi ja saa toivottavasti vastineeksi lavennettua epidemian kestoa siten, että terveydenhoitojärjestelmämme pystyy reagoimaan kaikkiin vakaviin sairaustapauksiin.

Tehtyjen päätösten seurauksena syntyy samalla suunnaton taloudellinen ongelma, joka saattaa ajaa etenkin matkailu- ja palveluyrityksiä sekä Finnairin ongelmiin. Samalla julkinen sektori velkaantuu sekä verotulojen pienentymisen että yritysten hengissä pitämiseksi käytettävien tukirahojen seurauksena. Näiden tosiasioiden seuraukset näkyvät yhteiskunnassamme vielä pitkään.

Kaiken kaikkiaan eilisen päivän päätökset kuitenkin loivat uskoa hallituksen kykyyn johtaa maata myös vaikeassa tilanteessa. Tästä kertoi jotain se, että kaikki maamme puolueet - siis myös oppositiossa - ottivat päätökset tyytyväisinä vastaan. Tämä on hyvä.

Tehdyillä päätöksillä lienee positiivinen vaikutus myös hallituksen - tai ainakin jämäkästi esiintyneen pääministeri Sanna Marinin (sd) oman puolueen - alamaissa mataneeseen kannatukseen. Näin ainakin, lyhyellä aikavälillä. Tästä pitää huolen kansan taipumus asettua kriisitilanteissa vallanpitäjien tueksi.

Pidemmän aikavälin veikkaaminen onkin sitten vaikeampaa. Jos yhteiskunnan seisokki kestää kovin kauan - tai odotuksista huolimatta ei tehoa viruksen leviämiseen - saattaa koko tilanne kääntyä maan hallitusta vastaan. Toistaiseksi tällaisesta ei kuitenkaan ole merkkejä.

Toisaalta pidemmällä aikavälillä yhteiskunnan seisahtuminen johtanee - kuten jo aiemminkin olen todennut - jonkinlaiseen vaurauden uusjakoon. Ainahan löytyy ihmisiä, jotka pystyvät hyödyntämään kriisiolojen tarjoamia mahdollisuuksia samalla kun vähemmän nokkelat ajautuvat taloudellisiin vaikeuksiin.

Mikäli näin käy kovin mittavasti, saattaa se pidemmällä aikavälillä johtaa tyytymättömyyteen vallanpitäjiä kohtaan, yhteiskunnan polarisoitumiseen ja pahimmillaan jopa levottomuuksiin. Myös tästä syystä olisi tärkeää, että poliittiset päättäjämme pystyisivät pitämään yhteiskunnan, yritysten ja myös palkansaajien tilanteen vakaana.

Koska en ole oraakkeli enkä selvännäkijä, en lähde spekuloimaan sen enempää. Sen sijaan muistutan vielä siitä, että nyt tehtyjen toimenpiteiden tavoitteena on ennen kaikkea suojella riskiryhmiä. Pyrkimyksenä ei siis varsinaisesti ole viruksen leviämisen pysäyttäminen kokonaan vaan sen aiheuttamien ongelmien kontrollointi, ajan antaminen läkketieteelliselle tutkimukselle sekä tartuntojen suuntaaminen niihin, joille siitä on vähiten haittaa.

Ongelman muuttuminen vähämerkitykselliseksi on edessä kuitenkin vasta sitten, kun virustartunnan saaneiden määrä on noussut erittäin korkeaksi tai saamme käyttöömme rokotteita tai virustartuntaa oleellisesti helpottavia lääkkeitä.

Ollaan kuitenkin tyytyväisiä, että elämme 21. vuosisadan alkupuolta emmekä esimerkiksi sata vuotta sitten. Tuolloin koronavirus olisi levinnyt koko maapallon väestöön - joskin nykyaikaa hitaammin - eikä sen taltuttamisesta olisi ollut juurikaan toivoa (kuten nähtiin espanjantaudin tapauksessa). Näin etenkin kaikkien maiden vanhusväestöstä olisi huomattava osa kuollut.

Tämä tosiasia suunnattakoon erityisesti kaikille niille, joiden mielestä ennen oli kaikki paremmin ja ihmiskunnan teknistaloudellinen kehitys on ollut pelkästään pahasta. Heistä poiketen pidän itse hyvinkin mahdollisena, että lääketiede tarjoaa meille helpotusta koronavirukseen jo kohtuullisen lyhyessä ajassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talvisodan henkeä tarvitaan myös nyt
Pandemia
Afrikka ja koronavirus

Arabialaistaustaiset villikissat

Madagaskar on valtava saari Afrikan kaakkoisrannikon vieressä. Siellä ei elä luonnostaan kissaeläimiä toisin kuin Afrikassa, mutta sen sijaan saarella on valtavia villikissoja: ne ovat tuplakokoisia verrattuna tavallisiin kotikissoihin.

Noiden villikissojen oli aiemmin kuviteltu olevan peräisin eurooppalaisilta laivoilta, mutta näin ei ole. Sen sijaan kissat ovat uuden tutkimuksen mukaan geneettisesti erittäin lähellä Arabian meren rannikkoalueilla esiintyviä kesykissoja.

Kissat ovatkin todennäköisesti levinneet Madagaskarille jo tuhat vuotta sitten, jolloin arabit kuljettivat laivoissaan kissoja vähentämässä rottien määrää. Osa noista kissoista ilmeisesti myös rantautui saarelle ja perusti nykyisen kissapopulaation, jonka luonnonvalinta on kasvattanut aiempaa suuremmiksi ja väritykseltään yhdenmukaiseksi.

Madagaskarin villikissat ovat kovia petoja ja saalistavat saaren luonnon alkuperäisiä eläimiä kuten lintuja, käärmeitä, jyrsijöitä ja lemureja. Tutkimuksessa havaittujen kissojen turkki oli yhdenmukaisesti raidallinen kuin makrillin suomupeite, mutta joissain Madagaskarin osissa elää myös näitäkin suurempia ja täysin mustia kissoja. Niiden evoluutiohistoriasta ei ole tietoa.

Nyt tutkittujen kissojen geneettinen ja ulkonäöllinen yhdenmukaisuus osoitti myös, etteivät ne juurikaan risteydy nykyisten madagaskarilaisten kotikissojen kanssa. Siten luonnonvaraiselle näiden saaren endeemiselle eläinlajistolle haitallisten eläinten määrään ei voi vaikuttaa steriloimalla kotikissoja kuten nykyisin tehdään.

Itselleni nousi mieleen myös kysymys siitä, että olisiko näitä kissoja itse asiassa pidettävä kotikissoista erillisenä biologisena lajina, koska ne eivät risteydy lainkaan kotikissojen kanssa? Tämä olisi yllättävää ottaen huomioon niiden erityksessäolon lyhyyden - eli olisiko uuden lajin syntyminen voinut tapahtua vain tuhannessa vuodessa.

Kaiken kaikkiaan nyt tehty tutkimus paransi käsitystämme siitä, kuinka eläimet sopeutuvat uusiin elinympäristöihin - ja ennen kaikkea tulevaisuudessa tehtävät koko genomien vertailut kotikissojen, nyt tutkittujen harmaiden kissojen sekä mustien villikissojen välillä tulevat tuottamaan mielenkiintoista tietoa siitä, minkä geenien varassa nämä kissat ovat sopeutuneet uuteen ympäristöönsä. Eli miten luonnonnonvalinta toimii kissojen genomien tasolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon
Yksisarvisia
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?

Suurvallan seniili?

Donald Trump tapasi koronavirusta mukanaan kuljettavan brasilialaisdelegaation ja meni testauttamaan itsenä siltä varalta, että olisi saanut tartunnan. Näin ei kuitenkaan ollut, mistä tänä vuonna 74 vuotta täyttävä Yhdysvaltain presidentti on varmasti tyytyväinen: hänen ikäluokassaanhan peräti kahdeksan prosenttia tartunnan saaneista menehtyy.

Tämä innoitti minut pohdiskelemaan hiukan maailman johtavan suurvallan tulevaisuudennäkymiä. Onhan siellä käynnissä demokraattipuolueen esivaali Trumpin haastajan löytämiseksi. Viimeisten käänteiden jälkeen on jo käytännössä varmaa, että sen voittaa joko lähes neljä vuotta Donald Trumpia vanhempi Joe Biden tai vielä häntäkin vuotta vanhempi Bernie Sanders.

Juuri tällä hetkellä kaikki kolme tulevaa presidenttiehdokasta vaikuttavat terveiltä ja hyväkuntoisilta. Iän kasvaessa ihmisten suorituskyky kuitenkin väistämättä rapautuu, joten vaalin lopputuloksesta riippumatta on ensi vuoden alussa valtakautensa aloittava presidentti kautensa lopussa terveydeltään nopeasti rapautuva ikämies. Siis joko 78-, 82- tai 83-vuotias.

Siten ilman tappavia virusepidemioitakin on melko todennäköistä, että maailman mahtavinta valtiota johtaa tulevina vuosina suorituskyvyltään olennaisesti heikentynyt henkilö. Tästähän meillä vähän vanhemmilla suomalaisilla on hyvä muistikuva neljännesvuosisadan maatamme hallinneen, mutta 1970-luvun lopulla dementoitumaan alkaneen Urho Kekkosen kautta.

Koska Yhdysvalloissa ei nyt enää ole mahdollista - kuin jonkun ehdokkaan terveyden romahtamisen kautta - että valtaan nousisi nuorempi henkilö, on tietenkin toivottava, että valitun ikämiehen terveys kestää paremmin kuin Kekkosen aikanaan. Jos nimittäin presidentin valta luisuu Kekkosen loppuvaiheiden tavoin hänen taustajoukoilleen, on vaarana se, että vaikutukset ulottuvat arvaamattomina, mutta voimakkaina ympäri maailman.

Vielä pahempi tietenkin olisi, että presidentti dementoituisi pitäen kiinni vallastaan, mutta muuttuisi kykenemättömäksi tekemään päätöksiä tai vaihtoehtoisesti tekisi huonosti perusteltuja ratkaisuja maailman ainoan todellisen suurvallan johtajana. Tilanne tekisi tietenkin itse Yhdysvallat arvaamattomaksi, mutta saattaisi johtaa myös sen toisesta maailmansodasta alkaen kansainvälistä politiikka tasapainottaneen maailmanpoliisin roolin katoamiseen, mikä tarjoaisi kilpaileville - mutta vähemmän demokraattisille - valtiomahdeille tilaisuuden kasvattaa vaikutusvaltaansa kautta maailman.

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan ensin sitä, kuka astuu Trumpia vastaan, ja sen jälkeen kummasta puolueesta presidentti lopulta valitaan. Ja sen jälkeen pidettäköön peukkuja sille, että valitun miehen järki säilyisi terävänä koko valtakauden loppuun asti, eikä hän osoittautuisi suurvallan seniiliksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalitulos muuttaa Yhdysvaltojen politiikan
USA:ssa presidentti joutui sensuurin kynsiin
Oliko Trump rasisti puhuessaan persläpimaista?

Talvisodan henkeä tarvitaan myös nyt

Neuvostoliiton kommunistinen diktaattori oli vuonna 1939 päättänyt yhdessä saksalaisen natsijohtajan kanssa lopettaa Suomen tuolloin vain hiukan yli 20-vuotisen itsenäisyyden. Niinpä itäinen naapurimme kävi hyökkäykseen pyrkien miehittämään maamme muutamassa viikossa.

Lopputulosta pidetään tänä päivänä suoranaisena ihmeenä, sillä tasan 80 vuotta sitten tehdyssä rauhassa Suomi säilytti oman itsenäisyytensä - tosin osan pinta-alastaan menettäneenä. Kiitos siitä kuuluu sekä niille sotasankareille, jotka taistelivat menestyksellä ylivoimaista vihollista vastaan sekä niille kotirintaman sankareille, jotka mahdollistivat tuon taistelun.

Juuri nyt olemme toisenlaisen vitsauksen äärellä. Tarkoitan koronavirusta, jonka epidemia vaikuuttaa päivä päivältä yhä enemmän meidän elämäämme. Yhtenä vaikutuksena on talvisodan muistojuhlan peruminen tartuntariskin takia ja korvaaminen kirkonkellojen soitolla kello 11.

Tässä tilanteessa on hyvä muistaa, että vaikka koronavirus SARS-CoV-2 - kuten sen virallinen nimi kuuluu - on kova vitsaus ja tulee meilläkin aiheuttamaan ihmishenkien menetyksiä, ei se tule uhkaamaan suomalaisten tulevaisuutta elinvoimaisena ja itsenäisenä kansakuntana. Näin siitä huolimatta, että sen vaikutus esimerkiksi talouteen tulee olemaan äärimmäisen dramaattinen.

Ollaan tässä tilanteessa kuitenkin onnellisia siitä, että ihmisestä ihmiseen tarttuvaksi muuttui koronavirus eikä joku lintuinfluenssoista. Lopultakin se tarttuu näitä huonommin eikä aiheuta likimainkaan yhtä suurta kuolleisuutta.

Suurimmat koronavirukseen liittyvät kuolleisuusluvut on nähty Italiassa, mutta sielläkin on jääty kauas kymmenen prosentin tasosta. Sitä voi verrata linnuista ihmisiin silloin tällöin tarttuvaan H5N1-influenssaan, joka tapaa yli puolet tartunnan saaneista. Onneksi se ei kuitenkaan ole ainakaan vielä oppinut siirtymään ihmisestä toiseen tehokkaasti.

Koronaviruksen osalta voimme olla tyytyväisiä myös siitä, että virusten evoluutio johtaa yleisesti kohti vähäisempää patogeenisuutta. Tämä johtuu siitä, etteivät viruksen takia hyvin sairaat eivätkä varsinkaan kuolleet levitä taudin aiheuttajaa tehokkaasti eteenpäin. Näin vähemmän aggressiiviset viruskannat yleistyvät vaarallisempien kustannuksella.

Meillä on hyvä syy juhlia talvisodan loppumista 80 vuotta sitten vaikka koronavirusepidemia kiusaakin. Tuon rauhansopimuksen seurauksena melkein kaikki suomalaiset aivan vanhimpia ja myöhemmin maahan muuttaneita lukuun ottamatta ovat voineet syntyä, kasvaa ja elää itsenäisessä Suomessa.

Pidetään tämänkin katastrofin keskellä siis talvisodan tapaan huoli toisistamme ja yhteiskunnan toimivuudesta. Siirretään siis vähäisemmät erimielisyytemme taka-alalle - kuten kansamme teki vuonna 1939 käydessään yksimielisenä ylimielistä vihollistamme vastaan - vältetään kiistanalaisten poliittisten päätösten tekeminen sekä toteuttaminen ja keskitytään ensin pysäyttämään virus ja sen jälkeen korjaamaan taloutemme jo alkanut alamäki takaisin kasvu-uralle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pandemia
Kansanmurhan välttäminen vaati sankareita
Me ollaan sankareita kaikki

Tosielämän naisen logiikkaa

Minun ikäiseni ihmisen muistavat hyvin Pertti "Spede" Pasasen - nykykäsityksen valossa poliittisesti epäkorrektit ja siten virallisesti mukahauskat - naisen logiikka -sketsit (esimerkki jos toinenkin ja lisää löytyy Youtubesta vaikka ei naurattaisikaan). Nämä tulivat mieleeni, kun aamulla - pandemiasta jo kirjoitettuani - katselin työmatkalla uusimpia uutisia kännykästäni. 

Huomasin nimittäin Erkkomedian lippulaivan kertoneen, että "miehistä 72 prosenttia ja naisista 46 prosenttia hyväksyy Kreikan toiminnan. Vastaava jako kävi ilmi, kun vastaajat arvioivat, miten Suomen pitäisi toimia vastaavassa tilanteessa... Tässä tilanteesta miehistä 72 prosenttia haluaisi Suomen estävän turvapaikanhakijoiden maahantulon, naisista 56 prosenttia."

Eihän tämä nyt ollut sellainen tosielämän naisen logiikka, joka oikeuttaisi Speden nykyaikaan täysin sopimattomat sketsit? Siis, että miehet pelaisivat yhdellä standardilla, mutta naisilla olisi lukemin 46-56 eri säännöt Suomelle ja Kreikalle?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen ja miehen logiikka
Feministipuolue ja inhimillinen turvallisuus
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

Pandemia

Koronavirustilanne on viime päivinä ollut runsaasti esillä maailmalla ja suomalaisessa mediassa. Uusimpien uutisten mukaan se on johtanut Schengen-alueella oleskelleiden maahantulokieltoon Yhdysvaltoihin,  Koulujen sulkemiseen Tanskassa, Ruotsissa julkisten kokoontumisten kieltoon ja koronavirustestien lopettamiseen tavalliselta kansalta, monenlaisiin kieltoihin Suomen eduskunnassa sekä festivaalien perumiseen USA:ssa ja Virossa.

Suomessa ei kuitenkaan ole hötkyilty tapahtumien järjestämisessä, vaan meillä aiotaan ainakin vielä tätä kirjoittaessani järjestää ampumahiihdon maailmancupin osakilpailu, muutamien tuhansien terveydenhuoltoalan ihmisten lääkäri- ja sairaanhoitajapäivät. Jos nämä ammattiryhmät jouduttaisiin sen seurauksen asettamaan karanteeniin, lamaantuisi suuri osa maamme terveydenhuoltosektorista.

Totesin helmikuun lopulla omana käsityksenäni, että "virus karkaa torjuntatoimilta ja leviää kaikkiin maihin tartuttaen huomattavan osan väestöstä - myös suomalaisista. Näin ainakin siinä tapauksessa, ettei sen leviäminen pysähdy influenssaviruksen tavoin pohjoisen pallonpuoliskon kevään ja kesän lämpenemiseen".

Tätä käsitystä minun ei tarvitse muuttaa, sillä viime päivien uutiset vain vahvistavat sitä. WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi, Angela Merkel arveli koronaviruksen leviävän noin 60-70 prosenttiin saksalaisista ja jopa Suomessa on sosiaali- ja terveysministeriö on tunnustanut, että koronavirus aiheuttaa epidemian myös meillä.

Tässä vaiheessa lienee selvää, että pandemia tulee aiheuttamaa lyhytaikaisen globaalin talouden sakkaamisen ja sitä seuraavan vahvan nousukauden. Tällä on monenlaisia seurauksia, joista yksi tulee - kaikkien aikaisempien lama-aikojen tavoin - olemaan rahavarojen uusjako. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkut nopeat ja röyhkeät tulevat rikastumaan ja toiset menettävät omaisuutensa esimerkiksi omistamansa yrityksen konkurssin myötä.

Nyt nähtävissä oleva pandemia tulee siis aiheuttamaan yhteiskuntaamme peruuttamattomia muutoksia. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka pysyviksi ne jäävät ja miten ne vaikuttavat eurooppalaiseen ja globaaliin politiikkaan.

Eikä pidä unohtaa aiemmin ilmaisemaani näkemystä siitäkään, että pandemia tulee edistämään kansainvaelluksia kehitysmaista kohti vaurasta Eurooppaa. Myös sen voimakkuus ja menestys vaikuttaa vahvasti maanosamme tulevaisuuteen.

Jääkäämme siis seuraamaan suurella mielenkiinnolla sitä, kuinka pandemia etenee ja kuinka meidän päättäjämme siihen reagoivat. Ja pidetään samalla itse kukin huolta siitä, ettemme levitä tarpeettomasti koronavirusta muihin ihmisiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikka ja koronavirus
Koronaviruksen tulevaisuus
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa

Uusi vero vaatii kompensaation

MTV3 kertoi, että 230 sosiaali- ja terveysalan järjestöä edustava Soste on esittänyt oman mallinsa terveysperusteisesta verosta, jollaista maamme hallitus on suunnitellut. Soste haluaisi ennen kaikkea terveysperusteisen, eikä fiskaalisen, veron. Sen tavoitteena ei siten olisi lisätulojen kerääminen.

Jos tavoitteena ei siis olisi lisätulojen kerääminen, pitäisi terveysveron takia kasvava verorasitus kompensoida luopumalla jostain muusta verosta. Mikä tämä olisi, siihen Soste ei ainakaan MTV3:n uutisen mukaan ottanut kantaa, vaan on jättämässä asian maamme hallituksen ja eduskunnan käsiin.

Tunnustan, että minulla on omat epäilykseni tällaisen uuden veron kompensoimisen suhteen - ei vähiten siksi, että maatamme hallitsee punavihreä hallitus, jolle kansalaisten ja yritysten verorasituksen kohtuullisuus ei ole aivan priorisointilistan huipulla. Pikemminkin päinvastoin.

Oletetaan nyt kuitenkin, että pääministeri Sanna Marin (sd) ryhtyisi opposition painostuksesta miettimään tällaista kompensaatiota. Sitä varten haluan kiinnittää hänen, muiden ministereidemme ja kansanedustajien huomion Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan Juho Romakkaniemen näkemykseen.

Hän nimittäin totesi yleisenä periaatteena - jonka allekirjoitan täysin - että "julkisten menojen on luotava enemmän kokonaishyvinvointia kuin verotuksen tuottamat hyvinvointitappiot". Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos ja kun terveysverotus tuottaa lisää terveyttä eli kansalaisten hyvinvointia - kuten tarkoituksena on - voitaisiin edellä vaatimani kompensaatio kuitata siitä saatavilla hyödyillä.

Tämä terveyden ja hyvinvoinnin lisäys tapahtuisi kuitenkin vähitellen. Lisäksi ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista ei kaipaa korotuksia verotukseemme, joka ei ankaruudestaan huolimatta edes riitä kattamaan kaikkia valtion menoja kuten Marinin hallituksen tämän vuoden budjetin velkavetoisuus osoittaa.

Siksi veronmaksajalle uudesta terveysverotuksesta koituva kokonaishyvinvointihaitta on alkuun korvattava luopumalla jostain muusta verosta, jota voidaan alentaa sitä mukaa, kun veromuutoksen aiheuttama terveydenhoitokulujen pienentyminen tuottaa säästöä valtion ja kuntien kassaan. Tällainen verojen koplaaminen ei ole kuulunut poliittiseen kulttuuriimme - mitä voitaneen pitää eräänlaisena korruptiona - mutta hallinnon läpinäkyvyyden kannalta sellainen olisi ensiarvoisen tärkeää.

Niinpä esitän Sanna Marinille (sd),  valtionvarainministeri Katri Kulmunille sekä sosiaali- ja terveysministeri Anna Pekoselle (vas), että he tältä osin muuttaisivat maamme poliittista kulttuuria kohti suurempaa avoimuutta. Ja tehdessään aikanaan esitystä terveysverosta, ilmoittaisivat myös mihin veroon tehdään vastaava alennus ja millä momentilla sen alentaminen näkyy pienentyneinä valtion kuluina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmistossa ei ymmärretä jakopolitiikan ja verotuksen yhteyttä
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Verotuksesta ja sen oikeutuksesta

Donald Trump antaa mahdollisuuden

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on päättänyt täyttää jälleen yhden vaalilupauksensa ja vetää joukkonsa Afganistanista. Näin siitä huolimatta, että vetäytymisen seurauksena afgaanien johtoon saattavat palata islamistiset talebanit.

Lisäksi sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen taleban-sissit ovat kiihdyttäneet hyökkäyksiään Afganistanin turvallisuusviranomaisia vastaan sopimukseen allekirjoittamisen jälkeen. Ja vastaavasti amerikkalaiset ovat vastanneet väkivaltaan. Itse sopimus ei kuitenkaan näyttäisi olevan uhattuna.

Trump on perustellut päätöstään sillä, että "ei toista voi pidellä kädestä loputtomiin". Tästä - eli Afganistanin kyvyttömyydestä siirtyä järjellisen elämänmenoon - saimme mallia viimeksi eilisissä uutisissa, kun kuulimme kahden eri presidenttiehdokkaan pitäneen virkaanastujaisensa lähes samaan aikaan. Toisin sanoen lännen tukemat afgaanit eivät pysty järjestämään edes vaaleja siten, että niiden tuloksesta saavutettaisiin yhteisymmärrys.

Nähtäväksi jää, miten Afganistanissa käy jatkossa. Oma näkökulmani asiaan on ollut jo pitkään se, ettei länsimaiden kannata haaskata aikaansa maassa, jossa yksikään osapuoli ei ole osoittanut edes pientä kiinnostusta aidon demokratian ja kaikille tasapuolisen yhteiskunnan rakentamiseksi.

Niinpä minulle on herttasen yhdentekevää se, kuka on vallassa tuossa syrjäisessä ja alikehittyneessä maassa. Enkä vaadi myöskään Yhdysvaltoja uhraamaan rahojansa ja ihmishenkiä sikäläisten korruptoituneiden nukkehallitusten ylläpitämiseen.

Saattaa olla jopa niin, että mikäli Talebanit palauttavat afgaanit oman islamistisen hallituksensa saappaan alle, syntyy maahan vakaampi rauhantila kuin nykyisin. Ja sitä kautta myös tavallisten afgaanien turvallisuus paranee - kunhan muistavat noudattaa sikäläisten mullahien määrittämää ankeaa elämäntapaa.

Tai jos afgaanit sittenkin haluavat jotain muuta, voivat he järjestää sen yksin tuumin. Tähän on Donald Trump antamassa heille mahdollisuuden tekemänsä rauhansopimuksen perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Rinne linjasi hallituksen rahankäyttöä
Islamin teoria ja käytäntö
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?

Marinin hallitus lyö EU:n moninkertaisesti

Ilta-Sanomat kertoi, että "EU harkitsee vastaanottavansa jopa 1 500 lasta Kreikan pakolaisleireiltä".  Tämä tarjoaa mielenkiintoisen kvantitatiivisen mitan siitä, minkälaista linjaa maamme hallitus vetää pakolaispolitiikassaan.

Suomihan päätti jo ottaa 175 lasta Kreikan pakolaisleiriltä - tosin mukaan taitaa tulla mojova annos aikuisia, vaikka alkujaan puhuttiinkin lapsista. Oletetaan tässä nyt kuitenkin, että Sanna Marinin (sd) hallitus noudattaa edes sen verran alkuperäistä lupaustaan, että tulijoista sata eli enemmistö olisi alaikäisiä.

Koska Suomessa asuu nykyisin noin 5,2 miljoonaa ihmistä, saamme siis elätettäväksemme noin 19 lasta jokaista miljoonaa suomalaista kohti. Mikäli EU:n harkinta johtaa tulokseen, tarkoittaisi ehdotettu 1 500 lapsen auttamisinto 450 miljoonaisen EU:n tasolla vastaavasti noin 3,3 lasta per miljoona Unionin kansalaista.

Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen hallituksen linja Kreikan saarilta haettavien lasten suhteen on lähes kuusi kertaa myönteisempi kuin Euroopan Unionille ehdotettu linja. Jos sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) ja kumppanit olisivat noudattaneet alkuperäistä lupaustaan hakea pelkkiä lapsia, olisi suhdeluku 8,7-kertainen verrattuna EU:n vastaavaan.

Suomi on vauras maa. Siksi on syytä tehdä sama vertailu myös taloudellisella mittarilla. Esimerkiksi BKT on Suomessa noin 238 ja EU:ssa 15 300 miljardia euroa vuodessa.

Näin laskien Suomen hallituksen linja on noin 4,3-kertaa lapsimyönteisempi verrattuna EU:n linjaan. Tai 150 lapsen mukaan laskettuna 6,4 kertainen.

Edelle kirjoitetut laskelmat eivät vaatine sen kummempaa kommentointia. Huomautan kuitenkin, että nyt jokainen suomalainen voi joko pörhistellä rintaansa sillä kuinka hyviä ja suvaitsevaisia ihmisiä me olemme tai vaihtoehtoisesti harmitella itsekseen sitä, kuinka paljon me olemme valmiit uhraamaan siihen solidaarisuuteen, joka tänä päivänä tuntuu olevan kaikkien arvojen äiti. Ja toivoa, että maahamme otettavista lapsista kasvaisi aikanaan ahkerasti kansakuntamme hyvinvointia rakentavia aikuisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielen selvennys
Kai Mykkänen asettui Halla-ahon kannalle
Fanatismia eduskunnassa

Mielen selvennys

Viime aikoina on poliittisen keskustelun keskiössä ollut Turkin päätös lähettää vierasmaalaisia vaikka aseilla uhaten Kreikan rajalle. Myös minä olen kirjoittanut aiheesta ja etenkin rajatilanteen heijastumisesta Suomen politiikkaan moneen kertaan, viimeksi eilen.

Tänä aamuna päätin erään eilen itselleni tapahtuneen sattumuksen seurauksena valaista hiukan omaa näkemystäni humanitaarisesta maahanmuutosta. Siis erityisesti siitä, mitä ja miksi ajattelen niin kuin ajattelen maailman hädänalaisten tai sellaisiksi ilmoittautuneiden auttamisesta.

Asiasta oli haastateltu myös kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemeä, jonka mukaan kaikille taattu turvapaikan hakemisoikeus ei "ole lainkuuliaisuudesta tai pykälien noudattamisesta kiinni, vaan arvoista". Valaistakoon siis minun arvojani, joiden en suuressa mittakaavassa usko poikkeavan paljonkaan Koskenniemen arvoista globaalissa mittakaavassa - ovatpahan vain vähemmän irti käytännön todellisuudesta.

Eli kyllä, minusta hädässä olevaa tulee lähtökohtaisesti auttaa. Ja kyllä, apua pitää voida pyytää jos on vaikeuksissa. Ja kyllä, ihmisen ihon väri, uskonto tai sukupuoli eivät sellaisenaan saa estää avunpyyntöä eikä hänen mahdollisuuksiaan rakentaa elämäänsä Suomessa.

Mutta toisaalta, yhtä tärkeää kuin itse auttaminen on se, ettei auttajan hyvää tahtoa saa käyttää väärin. Auttajaa ei voi myöskään velvoittaa menemään niin pitkälle, että hän tai hänen läheisensä joutuvat hankaluuksiin. Niinpä auttajan tulee saada vapaasti päättää millä tavoin hän auttaa lähimmäistään tai jättääkö kokonaan auttamatta.

Palataan siis Turkin rajalle. Sieltä on tulossa paikallisen sulttaanintekeleen ehdotuksesta tai jopa pakottamana tuhansia - ja mikäli EU:n rajat aukeavat ehkä jopa miljoonia ihmisiä - jotka ovat asuneet tuossa EU:n jäseneksikin ehdolla olevassa varsin turvallisessa maassa jopa vuosia.

He ovat pääosin afgaaneja, joilla ei pitkään Turkissa asuneina ole turvapaikantarvetta Euroopasta. Sellaista ei ole myöskään joukossa olevilla pakistanilaisilla, iranilaisilla, bangladeshilaisilla tai marokkolaisilla. Omien edelle kirjoittamieni näkemysteni luokittelussa koko joukko on siis käyttämässä väärin - joko Turkin painostamana tai ilman - eurooppalaisten hyvää tahtoa.

Lisäksi tiedämme vuoden 2015 kriisistä, että näiden ihmisten joukossa EU:n alueelle saapuisi naisten ja lasten turvallisuutta uhkaavia henkilöitä, joista vain pieni osa pystyy tai haluaa huolehtia omasta toimeentulostaan länsimaisessa yhteiskunnassa. Pahimmillaan - kuten Ruotsissa on nähty - heidän joukostaan nousee koko pohjoismaisen yhteiskunnan järjestystä uhkaavia rikollisjengejä. Toisin sanoen heidän ottamisensa maahamme aiheuttaisi pysyvän turvallisuus- ja taloudellisen taakan.

Lisäksi he aiheuttavat kulttuuris-yhteiskunnallisen ongelmaan halutessaan pitää jopa kotimaataan tiukemmin kiinni omasta kulttuuristaan - kuten Suomessa jo pitkään olleiden somaleiden kohdalla on nähty - minkä seurauksena sekä kyky sulautua pohjoismaiseen elämäntapaan että työelämään heikkenevät entisestään. Tämä johtaa etnisesti erottuvien epäluuloja herättävien väestönosien syntymiseen, joka johtaa niiden ja valtaväestön väliseen polarisaatioon ja sitä kautta epävakautta lisäävään poliittiseen turbulenssiin.

Siksi tämän joukon osalta en näe suurta ongelmaa siinä, ettei heille edes myönnetä oikeutta hakea turvapaikkaa. Tai ainakin, että tuo pyyntö evättäisiin välittömästi sen esittämisen jälkeen jo rajalla. Siten he ovat se primus motor, jonka takia spontaanista turvapaikanhakuoikeudesta luopumiseen eli nykyisen kansainvälisen sopimuksen muuttamiseen on pakottava käytännön tarve.

Turkin ja Kreikan rajalla olevien joukossa pienenä vähemmistönä olevilla syyrialaisilla saattaa kuitenkin olla todellinen turvapaikantarve. Valitettavasti syyrialaistenkin osalta on muistettava, että he ovat pääosin sellaisen kapinahankkeen kannattajia, joiden suurin innoittaja oli uskonnollinen fanatismi. Suurin osa heistä on ISIS:in kalifaatin tai Ql-Qaidaan liityksissä olevien terroristijärjestöjen taistelijoita ja heidän perheenjäseniään - muutenhan he voisivat palata turvallisesti takaisin kotimaahansa.

Näiden ihmisten kohdalla on siis kyse sekä auttajan huijaamisesta että valtavan turvallisuusriskin aiheuttamisesta vastaanottajamaassa. Asiaa ei helpota se, että turvapaikan tarvetta harkitsevalla ihmisellä on käytännössä ylivoimainen tehtävä erotella mahdollisesti joukossa olevia kohtaloonsa syyttömiä ja siis viattomia pakolaisia niistä, jotka ovat liikkeellä oman uskonnollis-poliittisen fanatisminsa seurauksena. Lopputuloksena autettavan riesaksi pääsee auttamisen tarpeessa olevien lisäksi terroristeja, murhaajia, raiskaajia ja uskonkiihkoilijoita, kuten myös Suomessa on nähty vuoden 2015 tapahtumien seurauksena.

Kaiken edelle kirjoittamani lisäksi on syytä huomata humanitaarisen auttamisen kustannukset. Tarkimman käytettävissä olevan laskelman perusteella näiden ihmisten auttaminen tulisi maksamaan auttajalleen - tulijan kansallisuudesta riippuen - useita satoja tuhansia euroja henkeä kohti pelkästään suorina kustannuksina.

Siten maamme hallituksen jonkin aikaa sitten tekemä päätös 175 hengen tuomisesta Suomeen kustantaa meille veronmaksajille varovasti arvioiden 35 ja pahimmillaan jopa yli 100 miljoonaa euroa. Jos siis päättäisimme EU:n maiden välisenä taakanjakona ottaa Kreikasta vastaan esimerkiksi 10 000 pakolaista, olisi kustannus jotain kahden ja seitsemän miljardin euron välillä - siis Suomen valtion budjetin yhdelle vuodelle varattujen maatalous- tai opetus- ja kulttuurimenojen luokkaa.

Siksi näen, että hädässä olevien ihmisten auttamisen tulisi tapahtua mahdollisimman lähellä heidän kotiaan. Auttamiseen käytettävien summien suuruutta määritettäessä olisi myös huolehdittava siitä, etteivät ne ylitä taloudellista kestokykyämme. Toisin sanoen auttaminen ei voi perustua velkarahaan ainakaan pidemmällä aikavälillä.

Edelle kirjoittamani mukaisesti olemme tulleet tässä maailmantilanteessa sellaiseen tilanteeseen, jossa inhimillisestä hädässä olevien ihmisten auttamisesta pois maailman kriisipesäkkeistä on tullut käytännön mahdottomuus ellemme halua tuhota omaa tulevaisuuttamme. Sen sijaan voimme tehdä edelleen paljon hyvää, mikäli luovumme käytännössä lähinnä ns. moraaliposeerausta edistävästä turvapaikkajärjestelmästä ja suuntaamme siihen käyttämiämme varoja hädänalaisten kotiseudun kehittämiseen ja pakolaisleirien välittömien elinolosuhteiden turvaamiseen. Sekä etenkin kriisiytyvien alueiden perimmäisen ongelman eli väestöräjähdyksen lopettamiseen tähtääviin tehokkaisiin toimiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kai Mykkänen asettui Halla-ahon kannalle
Maahanmuuton raskas taakka
Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin?