Hallituksen päätökset

Suomen hallitus päätti pitkällisen harkinnan jälkeen ryhtyä tiukkoihin toimiin koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi maassamme. Näin Suomi hiljenee epämääräiseksi ajaksi ja saa toivottavasti vastineeksi lavennettua epidemian kestoa siten, että terveydenhoitojärjestelmämme pystyy reagoimaan kaikkiin vakaviin sairaustapauksiin.

Tehtyjen päätösten seurauksena syntyy samalla suunnaton taloudellinen ongelma, joka saattaa ajaa etenkin matkailu- ja palveluyrityksiä sekä Finnairin ongelmiin. Samalla julkinen sektori velkaantuu sekä verotulojen pienentymisen että yritysten hengissä pitämiseksi käytettävien tukirahojen seurauksena. Näiden tosiasioiden seuraukset näkyvät yhteiskunnassamme vielä pitkään.

Kaiken kaikkiaan eilisen päivän päätökset kuitenkin loivat uskoa hallituksen kykyyn johtaa maata myös vaikeassa tilanteessa. Tästä kertoi jotain se, että kaikki maamme puolueet - siis myös oppositiossa - ottivat päätökset tyytyväisinä vastaan. Tämä on hyvä.

Tehdyillä päätöksillä lienee positiivinen vaikutus myös hallituksen - tai ainakin jämäkästi esiintyneen pääministeri Sanna Marinin (sd) oman puolueen - alamaissa mataneeseen kannatukseen. Näin ainakin, lyhyellä aikavälillä. Tästä pitää huolen kansan taipumus asettua kriisitilanteissa vallanpitäjien tueksi.

Pidemmän aikavälin veikkaaminen onkin sitten vaikeampaa. Jos yhteiskunnan seisokki kestää kovin kauan - tai odotuksista huolimatta ei tehoa viruksen leviämiseen - saattaa koko tilanne kääntyä maan hallitusta vastaan. Toistaiseksi tällaisesta ei kuitenkaan ole merkkejä.

Toisaalta pidemmällä aikavälillä yhteiskunnan seisahtuminen johtanee - kuten jo aiemminkin olen todennut - jonkinlaiseen vaurauden uusjakoon. Ainahan löytyy ihmisiä, jotka pystyvät hyödyntämään kriisiolojen tarjoamia mahdollisuuksia samalla kun vähemmän nokkelat ajautuvat taloudellisiin vaikeuksiin.

Mikäli näin käy kovin mittavasti, saattaa se pidemmällä aikavälillä johtaa tyytymättömyyteen vallanpitäjiä kohtaan, yhteiskunnan polarisoitumiseen ja pahimmillaan jopa levottomuuksiin. Myös tästä syystä olisi tärkeää, että poliittiset päättäjämme pystyisivät pitämään yhteiskunnan, yritysten ja myös palkansaajien tilanteen vakaana.

Koska en ole oraakkeli enkä selvännäkijä, en lähde spekuloimaan sen enempää. Sen sijaan muistutan vielä siitä, että nyt tehtyjen toimenpiteiden tavoitteena on ennen kaikkea suojella riskiryhmiä. Pyrkimyksenä ei siis varsinaisesti ole viruksen leviämisen pysäyttäminen kokonaan vaan sen aiheuttamien ongelmien kontrollointi, ajan antaminen läkketieteelliselle tutkimukselle sekä tartuntojen suuntaaminen niihin, joille siitä on vähiten haittaa.

Ongelman muuttuminen vähämerkitykselliseksi on edessä kuitenkin vasta sitten, kun virustartunnan saaneiden määrä on noussut erittäin korkeaksi tai saamme käyttöömme rokotteita tai virustartuntaa oleellisesti helpottavia lääkkeitä.

Ollaan kuitenkin tyytyväisiä, että elämme 21. vuosisadan alkupuolta emmekä esimerkiksi sata vuotta sitten. Tuolloin koronavirus olisi levinnyt koko maapallon väestöön - joskin nykyaikaa hitaammin - eikä sen taltuttamisesta olisi ollut juurikaan toivoa (kuten nähtiin espanjantaudin tapauksessa). Näin etenkin kaikkien maiden vanhusväestöstä olisi huomattava osa kuollut.

Tämä tosiasia suunnattakoon erityisesti kaikille niille, joiden mielestä ennen oli kaikki paremmin ja ihmiskunnan teknistaloudellinen kehitys on ollut pelkästään pahasta. Heistä poiketen pidän itse hyvinkin mahdollisena, että lääketiede tarjoaa meille helpotusta koronavirukseen jo kohtuullisen lyhyessä ajassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talvisodan henkeä tarvitaan myös nyt
Pandemia
Afrikka ja koronavirus