Koronarokotteen kehittämisestä ja riskeistä

Koronavirus etenee juuri nyt vauhdikkaasti Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Siitä syystä rokotteita kehittävät yritykset ovat kehittämässä suurella kiireellä uusia tuotteita pandemian pysäyttämiseksi.

Kiirehtiminen sisältää myös riskejä. Niistä kertoi tuore Nature-lehden katsaus, jonka pohjalta asia on syytä tuoda myös suomalaisten tietoon.

Mutta aloitetaan sillä tiedolla, että Yhdysvaltain länsirannikolla sijaitsevassa Washingtonin osavaltiossa on juuri rekrytoitu muutamia kymmeniä vapaaehtoisia, joita hyödynnetään uuden rokoteaihion ensimmäisen vaiheen testauksessa.  Muut yritykset ovat seuraamassa lähiaikoina.

Samaan aikaan tehdään myös rokotteiden tehokokeita eläimillä ja selvitetään tartunnan saaneiden ihmisten immuunivasteita, jotta nähtäisiin kuinka elimistö reagoi virustartuntaan. Eli syntyykö sitä vastaan immuniteettia vai ei.

Yleensä tällaiset kokeet tehdään yksi kerrallaan, mutta koska nyt on kiire, tehdään kaikenlaisia kokeita limittäin. Tästä aiheutuu tietenkin suuria kysymysmerkkejä.

Tärkein kysymys on se, että voidaanko rokotteella tuottaa vastustuskykyä virusta vastaan. Tämä on koronavirusten tapauksessa suorastaan poikkeuksellisen tärkeä kysymys, koska tavallisia nuhakuumeita aiheuttavia koronaviruksia vastaan syntyvän immuniteetin tiedetään kyllä kehittyvän, mutta olevan varsin lyhytaikainen.

Kiinassa tehtyjen apinakokeiden perusteella immuniteetti syntyy myös nyt ajankohtaista SARS-CoV-2-virusta vastaan. Ihmisestä ei tiedetä, mutta asia voidaan testata altistamalla koronavirustaudin sairastaneita ihmisiä uudelleen SARS-CoV-2-virukselle ja seuraamalla tarttuuko se uudelleen. 

Jos näin käy, on selvitettävä kuinka kauan tuo immuniteetti kestää. Tästä nuhakuumetta aiheuttavat koronavirukset eivät paljon lupaa: immuniteetti on lyhytaikainen ja jonkin ajan kuluttua jopa sellaiset ihmiset, joiden veressä on vielä vasta-aineita voivat saada tartunnan.

Ongelmallinen on myös aiempien koronavirus- eli SARS- ja MERS-epidemioiden yhteydessä tehty huomio, jonka mukaan näitä viruksia vastaan syntyvät vasta-aineet vähenivät potilaiden verestä nopeasti. Tosin osa vasta-aineista on säilynyt jopa 15 vuotta, mutta ei tiedetä, riittäisivätkö ne suojaamaan uudelta tartunnalta.

Suuri kysymys on myös virusten turvallisuus. Koska niitä annetaan suurelle määrälle terveitä ihmisiä, ei rokotteisiin voi liittyä likimainkaan yhtä suuria terveysriskejä kuin pelkästään sairaille annettaviin lääkkeisiin.

Tässä suhteessa on oltava erityisen varma siitä, ettei annettava rokote tee ihmisistä entistä vastustuskyvyttömämpiä kohteena olevaa virusta vastaan. Tästä on olemassa ennakkotapaus SARS:ia aiheuttaneesta koronaviruksesta vuodelta 2004: silloin yksi kehitteillä ollut rokote aiheutti koe-eläiminä käytettyjen ferrettien maksoissa pahoja tulehdusreaktioita näiden saatua virustartunnan.

Tällainen riski on tässä tilanteessa huomioitava erityisen hyvin, koska rokotteen markkinoille saamisella on kova kiire. Nyt vapaaehtoiset ihmiset altistuvat tietenkin riskeille, mikä akuutin tilanteen huomioon ottaen voi olla hyväksyttävää. Sen sijaan hyväksyttävää ei olisi koronavirustaudin vakavuutta lisäävän rokotteen pääseminen laajaan levitykseen.

Siitä olisi haittaa sekä koronaviruksen torjunnalle että rokotteiden yleiselle hyväksyttävyydelle. Jälkimmäisestähän saimme oppitunnin sikainfluenssarokotteen yhteydessä, jolloin rokotevastaiset Suomessakin valjastivat joillekin syntyneen narkolepsian omiin tarkoituksiinsa.

Näin siitä huolimatta, että rokote suutariksi jääneen epidemian yhteydessä pelasti ainakin 50 ihmisten hengen - puhumattakaan siitä jos sikainfluenssa olisi ollut niin tappava kuin aluksi näytti. Lisäksi rokotevastaisuuden yleistymisen seuraukseksi on katsottava viime vuosina tapahtunut tuhkarokon uudelleenleviäminen Suomeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronaviruspandemian hyvistä puolista
Koronaviruksen tulevaisuus
Sika-, lintu- ynnä muut influenssat