Kumpuaako väkivalta sorron kokemuksista?

Yle teki jutun Sahelin alueen - erityisesti Malin ja Burkina Fason - ongelmista. Siinä kiinnitettiin huomiota mm. ranskalaisten rauhanturvaajien kuljeskeluun punaisten lyhtyjen alueella, ISIS:in ja Al-Qaidan kaltaisen terroristijärjestöjen etenemiseen alueella, ulkovaltojen keskittymiseen pelkästään sotilaallisiin toimiin ja avun tarpeessa olevien ihmisten määrän nopeaan nousuun sekä kansanosien ja uskonnollisten ryhmien välisiin vanhoihin erimielisyyksiin.

Suomalainen ohjelmasuunnittelija näki jutussa ongelman syyt siten, että "väkivalta kumpuaa ihmisten sorron kokemuksista, koska laajoilla alueilla ei ole mitään toimivaa valtionhallintoa. Silloin jihadistiset ryhmät tarjoavat monille vaihtoehdon asettua korruptoitunutta keskusvaltaa vastaan."

Niinpä jutussa annetaan ymmärtää, että myös Suomen pitäisi ryhtyä viemään kehitystä alueen valtioille. Ohjelmasuunnittelijan mukaan "kehitysprojekteja kaivattaisiin myös tiiviisti asuttujen alueiden ulkopuolelle. Nyt niitä kohdistetaan kaupunkeihin, jolloin maaseudulla asuvat jäävät syrjään."

Asia ei ole meille eurooppalaisille yhdentekevä, sillä ohjelmasuunnittelijan mukaan "ihmisten kuljettaminen on tuottoisa bisnes. Jos sen vaihtoehdoksi saadaan muita elinkeinoja, ihmissalakuljetuksen kannattavuus vähenee... Kysymys on siitä millaisia tulevaisuudennäkymiä nuorille tarjotaan."

Edelle lyhyesti referoimani jutun luettuani katsoin minkälainen on malilaisten ja burkinafasolaisten hädän laatu. Suomalaisten muistissahan on, että kun meillä viimeksi oli todellinen hätä 1860-luvulla, laski syntyvien lasten määrä tasolle, jota se ei ole vieläkään alittanut.

Katsoin siis väestönkasvua ensin Malista. Siellä se näyttäisi olevan 3,0 prosenttia vuodessa. Maan noin 16,5 miljoonaisen väestön mukaan laskettuna Malin väestö kasvaa siis noin puolella miljoonalla ihmisellä vuodessa.

Sen jälkeen siirsin katseeni Burkina Fasoon. Siellä väestö kasvaa vielä hitusen nopeammin kuin Malissa, eli 3,05 prosenttia vuodessa. Se tarkoittaa sitä, että maan yli 18 miljoonainen väestö kasvaa vuodessa peräti 600 000 ihmisellä.

Nuo vuodelta 2014 peräisin olevat väestön valtavat kasvuluvut katsottuani jäin ihmettelemään, että onkohan maiden ahdinko syntynyt vasta viimeisen puolen vuosikymmenen aikana, koskapa se ei näy syntyvyydessä. En tiedä, koska käytössäni ei ole parempaakaan tilastoa - jos muistan, niin palaan asiaan, kun sellaiset sattuvat silmiini.

Toinen seikka, jota jäin ihmettelemään oli väestönkasvun unohtaminen Malin ja Burkina Fason ongelmien juurisyynä. Ottaen huomioon ne ongelmat, jotka Etelä-Pohjanmaalla syntyivät 1800-luvulla väestön alettua elintason noustessa lisääntymään aiempaa nopeammin, olisi suorastaan ihme, mikäli noin puolen miljoonan ihmisen vuotuiset väestönkasvut eivät aiheuttaisi rauhattomuutta Malin ja Burkina Fason kaltaisissa kehitysmaissa.

Malin osalta on vielä huomattava, että tartuin vuonna 2013 uutiseen, jonka mukaan silloisen vuoden myönteisin kehityskulku on Saharan eteläpuolisen Afrikan vakautuminen. Erityisesti Somaliassa ja Malissa oli saavutettu edistystä. Ilmeisesti ainakaan jälkimmäisen osalta kehitys ei ole ollut kestävää.

Minä toivonkin, että myös tässä jutussa olisi ilmennyt vain sen tehneen toimittajan maailmankuva, johon muiden Ylen toimittajien tapaan ei jostain syystä sisälly rehellinen analyysi kehitysmaiden väestönkasvun aiheuttamista ongelmista. Näin siksi, että tämän selityksen vaihtoehto - eli kehitysapua jakavan apparaatin parissa toimivien ihmisten kyvyttömyys nähdä tosiasioita - olisi yhdellä sanalla sanottuna karmea niin suomalaisen veronmaksajan kuin apua vastaanottavan kehitysmaankin näkökulmasta.

Suomeksi sanottuna vaadin, että mikäli Suomi ryhtyy syytämään verovarojaan tässä puheena oleviin maihin, niiden käyttö ohjataan vain ja ainoastaan lisääntymisen ehkäisemistä edesauttaviin toimiin. Vain siten voidaan alueella saada aikaiseksi sellaista edistystä, jolla olisi vaikutusta alueen elinoloihin pidemmällä aikavälillä.

Ylelle ja muulle suomalaiselle valtamedialle minulla on puolestaan - varmaankin aivan turha - toive, että he ottaisivat älynsä pois ämpäristä ja suostuisivat lopultakin näkemän holtittoman väestönkasvun tuhoisan vaikutuksen afrikkalaisten kehitysmaiden nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Sekä myös raportoisivat asiasta suomalaiselle asiakaskunnalleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen vai Burkina Fason malli - sinä päätät!
Islam ja sukuelinten silpominen
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!