perjantai 30. elokuuta 2019

Onko komissio ollut tunteiden vietävänä?

Britannian pääministerin Boris Johnsonin päätös lähettää parlamentti tavallista pidemmälle syystauolle on herättänyt kuohuntaa. On puhuttu jopa vallankaappauksesta, mikä ei tietenkään ole täysin totta, koska on toimittu maan lakien mukaisesti.

Johnsonin päätöksen taustalla lienee se umpisolmu, jonka brittiparlamentti ja EU:n komissio ovat EU-erosta päättäneen kansanäänestyksen jälkeen saaneet aikaiseksi - eli molempia osapuolia tyydyttävän sopimuksen jäämisen pelkäksi haaveeksi.

Vielä on tietenkin liian aikaista sanoa, eroaako Britannia lopulta EU:sta vai vieläkö se päätyy hakemaan lisäaikaa. Puhumattakaan siitä myöntääkö EU sellaista. Mutta ehkäpä pari sanasta nähdystä teatterista on jo nyt paikallaan.

Britannian EU-eron taustalla oli pitkälti saarivaltioon suuntautunut itäeurooppalaisen halpatyövoiman sekä myös EU:n ulkopuolisten maahanmuuttajien tulva. Näin Britannian työväestön asema heikkeni, terveydenhuoltokulut kasvoivat ja monet maahanmuuttajien aiheuttamat lieveilmiöt lisääntyivät.

Mikäli ero nyt toteutuu, jää nähtäväksi onko sillä merkitystä edelle kirjaamieni eron syiden korjaamisen kannalta: ainakaan EU:n ulkopuolisten maahanmuuttoa ei voi panna yksin EU:n syyksi. Joka tapauksessa näiden ratkaisu riippuu uudelleen itsenäistyvän Britannian tulevasta maahanmuuttopolitiikasta.

Ensi alkuun tullee vastaan kuitenkin toinen kansanäänestys ja sen seurauksena EU-myönteisen Skotlannin itsenäistyminen ja EU:n jäsenhakemus. Näin Brexit johtaisi satojen vuosien mittaisen valtioliiton purkautumiseen. Nähtäväksi jää, toimiiko Englanti siinä samalla tavoin kuin EU Britanniaa kohtaan, vai onko asenne rakentavampi.

Meidän kannaltamme Skotlannin itsenäistyminen ja liittyminen Unioniin tarkoittaisi todennäköisesti yhden uuden yhteistyökumppanin liittymistä Unioniin ja siten Suomen aseman vahvistumista. Toisaalta EU:n kannalta Brexitissä on tietenkin kyse isosta tappiosta, mutta myös Saksan ja Ranskan aseman korostumisesta.

Käytännössä Unioni saattaisi tämän kehityksen seurauksena muuttua entistäkin kankeammaksi ja byrokraattisemmaksi, eikä ainakaan vapaakaupan asema vahvistuisi. Se taas olisi Suomen kaltaisen ulkomaankaupasta elävän pikkumaan tappio. Samoin kuin yhden nettomaksajan maksamien jäsenmaksujen siirtyminen muiden - siis myös Suomen - maksettavaksi.

Entä Britannia? Sen tulevaisuus riippuisi vahvasti siitä, minkälaisen aseman se pystyisi rakentamaan erityisesti suhteessa Yhdysvaltioihin ja Kiinaan. Mikäli kauppa näiden kanssa vilkastuu, tarkoittaa se myös Britannian talouden säilymistä vahvana.

Jos näin kävisi - ja vaikkei kävisikään - on selvää, että EU:lla ja Britannialla on niin paljon yhteisiä intressejä, ettei Brexit jättäisi parantumattomia arpia. Kyllä näiden suurten talousvaikuttajien välinen yhteistyö on niin paljon molempia hyödyttävää, että yhteinen sävel löytynee muutamassa vuodessa.

Ja sitten vielä EU:n mekanismeista. Tapaus Brexit on osoittanut, ettei Unionista ole mahdollista erota rakentavasti. Sen osoitti jo se, ettei Britannialle suostuttu antamaan samanlaista asemaa kuin Norjalle, joka nauttii pitkälti samoista eduista kuin jäsenmaat. Minusta on vaikuttanut jatkuvasti siltä, että EU:n komissio on tässä asiassa ollut vähintään yhtä paljon tunteiden vietävissä kuin brittihallituksetkin.

Lopuksi. Mikäli Britannia nyt todella eroaa ilman sopimuksia, herää kysymys siitä, että olisiko EU:n lopulta kuitenkin pitänyt pyrkiä molempia tyydyttävään sopimukseen?  Eli kärsiikö EU brittien eroamisen estämiseksi harrastamastaan nihkeydestä enemmän kuin se olisi saavuttanut rakentavammalla asenteella?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanaalin yli pyrkijät muistuttivat hallitusneuvottelijoita
Kuinka taipuu briteiltä EU:n iltalypsy
Humanitaarinen paradoksi Holmströmiläisen paradoksin valossa

9 kommenttia:

  1. Kieltämättä mielestäni paras sana kuvaamaan tapahtumia on kiukuttelu. On kuin seuraisi riitaisaa avioeroa tai perinnönjakoa. "Tapan vaikka lapset ja poltan talon, ettet sinä vaan pääse yhtään hyötymään."

    Donald Tusk (muistaakseni hän, korjatkaa tarvittaessa) sanoi tuoreltaan Brexit-äänestyksen jälkeen, että hän haluaa tehdä Britanniasta varoittavan esimerkin muille. Ei väliä, paljonko tämä kirpaisee muita EU-maita, kunhan britit kärsivät! Ettei vaan tulisi kenellekään mieleen, että elämää voisi olla (vapaaehtoisen) kansojen liiton ulkopuolella.

    Terveisin Brysselin Bobrikov

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä se oli Donald Tusk joka lupasi, että britit saavat maksaa kalliisti erohalunsa. Eli kuin riitainen avioero, "syytön" osapuoli vannaa, että toinen saa maksaa kalliisti kun näin hyvän kumppanin jättää. Ja yleensä tämän sanoja on naisoletettu.
      Huru-ukko

      Poista
  2. Jos hankalaksi aletaan niin miten paljon Versaillesin ja Pariisin rauhansopimukset antaisivat Britannialle vipuvartta Saksan suhteen? Ainakaan Versaillesin rauhansopimuksen ehtoja ei Saksa ole täyttänyt.

    VastaaPoista
  3. Suvereniteetin palauttaminen edellyttää tulliunionista irtautumista. Norjan malli ei siis käy. Tulee siis välttämättä "kova raja". Toisaalta Schengen-raja on jo tavallaan ollut kova.

    Olisi pitänyt neuvotella kerralla uusi vapaakauppasopimus ja antaa P-Irlannin ja Irlannin välille tulla kova raja. Kovan rajan ei tarvitsisi hankaloittaa ihmisten arkiliikkumista puolelta toiselle.

    Mutta EU halusi ideologisista (federalistisista) syistä tehdä Britanniasta varoittavan esimerkin, vaikka EU itsekin kärsisi siitä.

    VastaaPoista
  4. On iso tappio EU:lle, jos Britannia eroaa sen jäsenyydestä. Voi tietysti käydä niinkin, että eroa ei tule. Onhan kummallakin puolella ketkuilijat asiasta neuvottelemassa.

    EU:n yhteistä puolustusta ei sitten tule, jos britit eroavat. Muissa maissa ei ole oikeasti taistelukykyisiä armeijoita. Suomen on siis pakko pyrkiä Natoon brexitin jälkeen.

    VastaaPoista
  5. Ei tässä erossa Eu mitään voita jos tuskin brititkään. Se on erikoista, että Brysselin salille kävisi Skitlannin ero Yhdistyneistä kuningaskunnista ihan samanlaisen kansanäänestyksen perusteella, mutta eipä sitä sallittaisi Katalonialle tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun nähdäkseni Britannia ei voita ainakaan taloudellisessa mielessä. Heillä on EU:n vapaakauppa-alueen edut, mutta oma valuutta kilpailukyvyn säilyttämiseksi vaikeissakin paikoissa. Olisi tyytyväinen, jos Suomella olisi sama tilane.

      Poista
  6. EU silti sahaa omia rakenteitaan, kun tekee eroamisen liitosta vaikeaksi Britannialla. Se juuri kasvattaa niitä epäilyksiä siitä, ettei kyse olekaan enää ihan vapaaehtoisesta liitosta. Britannian rankaisu luo katkeruutta EU:n sisälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta. Ylipäänsä minusta näyttää siltä, ettei EU:ta kannattaisi kehittää kohti liittovaltiota vaan pitää puhtaasti kauppaunionina. Valitettavasti yhteisvaluutta toimii sellaisessa huonosti, mikä selittänee osaltaan komission federalistisia pyrkimyksiä.

      Poista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!