Hyväntekeväisyys rahastuksen työkaluna

Minulle tämän aamun uusi tieto oli se, että Suomessa järjestetään pullonpalautusarpajaisia, joissa osa tuotosta menee voittoihin, osa arpajaisten järjestäjälle ja osa hyväntekeväisyyteen. Näin kuitenkin tapahtuu Lidlin ja Keskon myymälöissä Parpa Oy:n järjestämänä.

Iltalehden uutisen mukaan toimintaa on jatkunut jo kuusi vuotta. Sinä aikana etenkin naiset ovat olleet innostuneita asiasta - sijoittamalla pullonpalautusrahat arpajaiseen on mahdollista voittaa jopa 100 000 euroa (jaettu yhden kerran) ja samalla rahaa menee Suomen punaisen ristin, Mannerheimin lastensuojeluliiton tai Pelastakaa lapset Ry:n kaltaisille yleisesti luotettavina pidetyille toimijoille.

Sanotaan, että se mikä näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin on totta. Näin oli sitten ainakin osittain myös tämän pullonpalautusarpajaisen kanssa. Toki arpajaisvoittoja jaettiin ja Parpa otti välistä omansa, mutta hyväntekeväisyysjärjestöt saivat ainoastaan roposia ja vieläpä sijoittivat itse lahjoitusvarojaan Parpan toimintaan.

Hyväntekeväisyyteen meni kuuden vuoden aikana luvatun 32,5 prosentin sijaan vain 12 prosenttia. Toisin sanoen lahjoitukset ovat käytännössä toimineet ainoastaan asiakkaiden vetovoimatekijänä.

IL:n mukaan kyse ei ollut varsinaisesta huijauksesta vaan hyvässä uskossa tapahtuneen toiminnan epäonnistumisesta. Tähän viittaa se, että Parpa on samassa ajassa päätynyt isoihin velkoihin ja konkurssikypsäksi.

Tosin jutussa ei oltu tarkasteltu sitä, minkälaisia tuottoja toiminnan aloittaneet ja sitä pyörittäneet tahot ovat tänä aikana tehneet. Jos heille on kertynyt runsaasti palkkoja ja palkkioita voitaisiin tässä nähdä myös tarkoituksellisen petoksen aineksia.

Niin tai näin. Joka tapauksessa mainittu 12 prosenttia vahvisti omaa käsitystäni siitä, että tuen jatkossakin hyväntekeväisyysasioissa ainoastaan sotaveteraanien keräyksiä. Valitettavasti niihinkin on vuosien mittaan kertynyt epäselvyyksiä (esimerkki), mutta kiitollisuuteni heitä kohtaan on niin suuri, että kestän sen kuitenkin sen aikaa kun joukossamme vielä kulkee itsenäisyytemme turvanneita sankareita eikä valtio takaa heille riittäviä palveluita. Toki oletan kerääjän esiintyvän sotilaspuvussa.

Viimeistenkin veteraanien poismenon jälkeen oletan valtion hoitavan verovaroista - avoimesti ja sekä poliittisen että oikeudellisen valvonnan alaisena - sen hyväntekeväisyyden, jota minun (vero)rahoillani harjoitetaan. En aina ole kohteista samaa mieltä, mutta saan sentään sanoa aiheesta mielipiteeni jokaisissa vaaleissa. Sitä oikeutta minulla ei ole yksityisiin rahankerääjiin nähden, ei ainakaan mikäli olen jo ehtinyt avaamaan kukkaronnyörini.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maksamme valkoisen rodun kollektiivista velkaa
Feissarin ongelma: kuinka maksimoida keräystulos?
Uutta tietoa viherpesusta