torstai 31. tammikuuta 2019

Onko mediahuomion ja -hiljaisuuden ero yksi pilalle mennyt elämä?

Pääministerimme Juha Sipilä (kepu) opetti meille Oulun raiskaustapahtumien noustua julkisuuteen, että Suomessa joutuu seksuaalirikoksen kohteeksi päivittäin viisi lasta. Toisin sanoen viiden Suomessa elävän lapsen elämä menee pilalle joka päivä.

Tänään saimme puolestaan lukea, että Sipilän mainitsema lasten määrä on yhtä vaille sama kuin Välimerelle kuolleiden ihmisten määrä. Eli Välimerellä menee päivittäin lopullisesti pilalle kuuden ihmisen elämä.

Jäin miettimään, että mitä meidän pitäisi ajatella siitä huomion määrästä, jonka media on kohdistanut hyväntekeväisyysjärjestöjen ylläpitämän Välimeren taksiliikenteen uhrien määrään verrattuna hiljaisuuteen, joka kohdistui suomalaislasten elämän pilaamiseen ennen Oulun raiskausringin julkisuuteen vuotamista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elintasopakolaisten merimatka päätyi Libyaan
Miksi puhumme maahanmuuttajien, mutta emme kantaväestön seksuaalirikoksista?
Pitäisi tehdä välikysymys Oulun raiskausringin takia

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Juha Akkanen SDP:n ja Kokoomuksen asialla

Eduskuntavaalit ovat joka aamu yhtä päivää lähempänä. Niinpä puolueet ja myös media hakevat omia linjauksiaan siitä, millä keinoin ne tai niiden suosikkipuolueet pääsisivät valtaan.

Helsingin Sanomien koluministi Juha Akkanen nosti tänä aamuna esille yhden tulevien vaalien mielenkiintoisen piirteen, joka myös median tulisi ottaa huomioon, mikäli sen tarkoituksena on palvella äänestäjiä. Se on demareiden ja Kokoomuksen pyrkimys supistaa monipuoluejärjestelmä kahden puolueen väliseksi pääministerikilpailuksi.

Akkasen mukaan "Kokoomuksen risteilyllä kuultiin viestiä, että ääni kokoomukselle on ääni Petteri Orpon pääministeriydelle ja ääni mille tahansa muulle puolueelle on ääni Antti Rinteen pääministeriydelle". Ottaen huomioon mahdollisen vasemmistovetoisen hallituksen vahingollisuuden maamme taloudelle ja maahanmuuttopolitiikalle, saattaa puoluepoliittinen linjaus vedota yllättävän moneen ihmiseen.

Akkanen totesi myös, että "SDP markkinoi itseään vaihtoehdoksi nykymenolle, siis porvarihallituksen politiikalle". Tämänkin voi tulkita vaalitaistelun supistamiseksi SDP:n ja Kokoomuksen väliseksi, koska pääministerin puolueesta (Keskusta) huolimatta hallituksen politiikka on vahvasti profiloitunut kokoomuslaisiin ministereihin.

Tekikö Akkanen siis palveluksen äänestäjille nostamalla tikun nokkaan kahden suosituimman puolueen pyrkimyksen nostaa itsensä vaalien keskiöön?

Vastausta ei tarvitse hakea kaukaa, sillä jutun otsikko on muotoiltu yksiselitteisesti: "Vaalien yleisteemaksi on noussut porvarihallitus vastaan demarit". Toisin sanoen otsikointi ohjaa ihmisten ajatuksia samaan suuntaa kuin SDP ja Kokoomus haluavat.

Tälle ei voi nähdä kuin yhden tarkoituksen ottaen huomioon, että suurin osa lehtijuttujen lukijoista lukee pelkän otsikon. Se on juuri nyt kuumimpien keskustelunaiheiden - eli vanhustenhoidon ja maahanmuuttopolitiikan - kannalta aktiivisimmin jo pitkään toimineiden Perussuomalaisten kannatuksen nousun tulppaaminen.

Toivoa sopii, että suomalaisesta valtamediasta löytyy vaalitaistelun aikana aitoa demokraattista henkeä, joka ei alistu Petteri Orpon (kok) ja demareiden ohjattavaksi, vaan uutisoi tasapuolisesti kaikkien puolueiden sanoman. Näin äänestäjän olisi vaaleissa mahdollista ilman erityistä salapoliisityötä löytää itselleen ehdokas, joka vastaa hänen omia ajatuksiaan valtakunnan tulevasta kehittämisestä.

Nähtäväksi siis jää, millä tavoin mediamme käyttäytyy seuraavien kuukausien aikana. Alistuuko se yksittäisten puolueiden vaalipamfletiksi vai tarjoaako foorumin aidolle vaalikeskustelulle?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mediatesti mielipidepamfletti - tiedonvälittäjä -akselilla
HS salapoliisiromaanin roolissa
Helsingin Sanomat Vihreiden ja Vasemmistoliiton asialla

tiistai 29. tammikuuta 2019

Tiede kustannustalojen uhrina

Helsingin Sanomat julkaisi uutisen, jonka mukaan suomalaisten tutkijoiden pääsy kansainvälisiin tiedelehtiin on uhattuna. Syynä siihen on se, etteivät FinELib-nimisen yliopistoja edustavan konsortion neuvottelut tutkimusraporttien luku- ja julkaisuoikeuksista ole johtaneet tuloksiin.

Yksittäisen tutkijan kannalta tilanne on hankala. Ensinnäkin hänen olisi kyettävä seuraamaan tieteen kehitystä lukemalla kollegoidensa tutkimusten tuloksia monenlaisista niitä julkaisevista tiedelehdistä. Toiseksi hänen tulisi tehdä itse tutkimuksia, joissa ratkaisee aiemmin tunnettuja asioita - ja julkaisemaan ne samanlaisissa tiedejulkaisuissa.

Lisäksi tieteelliseen julkaisemiseen liittyy se, että tiedelehtiin lähetetyt tutkimusraportit saatetaan ennen julkaistavaksi hyväksymistä kahdelle tai useammalla saman alan tutkijalle, jotka tarkastavat niiden teknisen toteutuksen. Eli sen, että tutkimuksessa käytetyt menetelmät mahdollistavat saavutetut tulokset - ja että jälkimmäiset oikeuttavat työssä tehdyt johtopäätökset.

Lisäksi tässä vertaisarvioinnissa arvioidaan tutkimustulosten uutuusarvo ja merkitys tieteen kehityksen kannalta. Sen pohjalta myös lehtien toimituskunnat tekevät saman. Vaatimukset tutkimusnäytön vahvuudesta ja tulosten merkityksestä ovat tietenkin sitä kovemmat, mitä arvostetummasta julkaisusarjasta on kyse.

Koska tutkijaa arvioidaan urallaan pitkälti tutkimustensa määrän, laadun ja merkityksen perusteella, eivät niiden julkaisufoorumit ole yhdentekeviä. Onhan pelkästään julkaisusarjoja tarkastelemalla helppo luoda kuva kunkin tutkijan työn laadukkuudesta ja merkityksestä vaikka arvioitsijalla ei olisikaan syvällistä ymmärrystä niiden sisällöstä.

Viime vuosina on lisäksi siirrytty ns. avoimeen julkaisemiseen, jossa tutkija tai hänen taustayhteisönsä maksaa itse julkaisemisen kulut ja saa vastineeksi tutkimuksensa kaikkien avoimesti luettavaksi. Tästä aiheutuvat maksut vaihtelevat tiedelehdestä riippuen vajaasta tuhannesta eurosta useisiin tuhansiin. Samalla katoaa tältä osin lehtien tilausmaksujen oikeutus kyseisen artikkelin osalta.

FinELib on pyrkinyt tekemään sopimuksen, jossa se yhtenä pakettina kuittaisi suomalaisilta tutkijoita sekä artikkeleiden avoimen julkaisemisen että lehtien jäljellejääneet tilausmaksut. Tällainen sopimus on jo syntynyt Springer Naturen kanssa, mutta muiden tiedekustantajien kanssa on takkuillut.

Ongelmana tässä tilanteessa on se, että aiemmin tieteellisten seurojen tai muuten itse tieteestä kiinnostuneiden toimijoiden julkaisemat lehdet ovat yksi toisensa jälkeen ajautuneet ammattimaisten kustantajien omistukseen. Näin tieteenteosta on tullut puhdasta bisnestä, jonka liikevoitot ovat huumekaupan luokkaa - noin 30% liikevaihdosta jo puoli vuosikymmentä sitten ja nykyisin todennäköisesti vielä paljon korkeampia.

Käytännössä tämä on mahdollistanut julkaisemisen ja kustantamisen välinen intressien epätasapaino. Tutkijoilla on vahva tahto saada työnsä julkaistuksi tietyissä julkaisusarjoissa menestyäkseen omalla urallaan. Vastaavasti vahvasti keskittyneet tieteen kustannustalot toimivat oligopolina, joka on hyödyntänyt sekä tilausmaksujen, että avoimen julkaisemisen tarjoamat mahdollisuudet kartellimaisella tehokkuudella.

Tällainen epäsymmetria on toiminut samaan tapaan kuin 1800-luvun teollisuusmiesten ja työläisten välinen suhde, jossa ensimmäisellä on kaikki valttikortit ja jälkimmäisellä vain pakko löytää työtä elääkseen. Niinpä hinnat ovat karanneet käsistä samaan tapaan kuin 1800-luvun suuryritysten voitot suhteessa työläisten palkkoihin.

Nähtäväksi jää, kuinka tilanne ratkeaa. Selvää on kuitenkin, että FinELib ja sen edustama suomalainen tiedeyhteisö ovat aivan liian pieniä voidakseen ratkaista ongelman omalla painoarvollaan.

Nähtäväksi jää, onko edes Euroopan Unionista siihen. Yrtitystä sillä kuitenkin on, ja EU onkin tehnyt Plan S:nä tunnetun suunnitelman, jonka mukaan kaikki eurooppalainen tiede julkaistaisiin avoimesti, mutta kohtuuhinnoin. Toisin sanoen julkaisumaksuille pantaisiin kattohinta.

Lopuksi vielä pieni nyanssi. Tiedejulkaisemisen lieveilmiöksi on suurten liikevoittojen houkuttelemana kasvanut viime vuosina ns. saalistajalehtien joukko. Ne perivät kyllä sivumaksut ja julkaisevat tutkimuksia kuten muutkin lehdet. Eron tekee kuitenkin se, että kaikki niihin tarjotut tutkimusraportit hyväksytään laadusta riippumatta, jolloin tulot saadaan maksimoitua. Näin tieteen nimissä tulee julkaistuksi kaikenlaista roskaa, mikä pidemmällä aikavälillä tullee heikentämään tieteen luotettavuutta - ja siten myös osaamiseen ja tietoon perustuvan yhteiskunnan kehittymistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiede on uhka valheelliselle maailmankuvalle
Tiede on hyödyllisin instituutiomme
Tieteen tekemisestä

maanantai 28. tammikuuta 2019

Julkaisiko Yle tutkimuksen vai valeuutisen?

Media julkaisee yhä useammin nettikyselyitä tutkimuksen nimellä. Esimerkiksi käy Ylen tuore juttu, jonka mukaan yläkouluikäiset nuoret tahtovat vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon nykyistä enemmän ja haluaisivat, että ilmaston- ja ympäristönsuojelun edistäminen olisi tulevan vaalikauden tärkein teema.

Jutun lopussa kerrottiin, että "sanomalehtien liitto teetti nuorisotutkimuksen Kantar TNS:llä. Web-kyselyyn osallistui liki 600 nuorta vastaajapaneelissa Manner-Suomessa kahden viikon aikana vuodenvaihteessa".

Jutun luettuani jäin epätietoiseksi siitä millä perusteella vastaajapaneelin nuoret oli koottu, eli oliko kyselyn vastaajakunta millään tavalla koko ikäluokkaa vastaava. En löytänyt vastausta myöskään Kantar TNS:n nettisivuilta, joskaan en aamukiireessä lukenut ihan jokaista sivua.

Kysymys kuuluukin, että miksei Yle kertonut uutisessaan tätä keskeistä asiaa, vaan jätti lukijansa epätietoisuuteen siitä, tulisiko sen tutkimuksen tuloksiin suhtautua relevanttina tietona, johonkin nuorisoryhmään painottuneena kyselynä vai suorastaan valeuutisena. 

Toivottavasti se ei ainakaan ollut harkittua, vaan johtui pikemminkin jutun tehneen toimittajan  ammattitaidottomuudesta. Ei tosin hyvä vaihtoehto sekään ottaen huomioon Ylen luonteen runsasta veronmaksajien rahoitusta saavana mediatalona.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

Neuvostoliitossa vaikutti viime vuosisadalla yksi maailmanhistorian hirmuisimmista diktaattoreista. Mies, jonka yhtenä tavaramerkkinä oli pyrkimys muokata historiaa kerta toisensa jälkeen uusiksi.

Se näkyi esimerkiksi diktaattorin vihan kohteeksi joutuneiden aiempien punapäälliköiden valokuvista pois retusoimisena. Kun näistä ihmisistä ei enää ollut merkkejä näkyvissä, katosivat heidän aiemmat yhteytensä itse diktaattoriin samalla ihmisten tietoisuudesta - tai ainakin ääneen lausutuista puheista.

Tarkoitan diktaattorilla tietenkin Josif Vissarionovitš Džugašviliä, joka tunnetaan paremmin uusionimellään Josif Stalin. Miestä, jonka toiminnan seurauksena tuhottujen ihmisten määristä tehdyt arviot vaihtelevat yhdeksän ja kuudentoista miljoonan välillä.

Toisin kuin äkkiseltään voisi kuvitella, elää Stalinin perintö edelleen voimakkaana myös Suomessa. Saimme siitä jälleen tänä aamuna yhden esimerkin kun Tampereen yliopistolla työskentelevä ja Suomen Akatemialta leipänsä saava maahanmuutto-aktiivi Anna Rastas halusi hävittää nuorille tarjottavasta kirjallisuudesta neekeri-sanan.

Lienee totta, että amerikanenglannin sana nigger on ollut mustaihoisia halventava nimitys. Sen sijaan suomenkielen neekeri-sana on peräisin latinan mustaa tarkoittavasta sanasta "nigrum" eikä siten ole alkujaan ollut millään tavalla negatiivinen.

Itse asiassa olen sen verran iäkäs, että muistan neekerin olleen teini-ikääni asti täysin neutraali sana, joka tarkoitti vain ja ainoastaan tummaihoista ihmistä. Ei heistä edes käytetty muuta nimitystä. Siten Anna Rastas syyllistyy historian vääristelemiseen myös kirjoitettuaan, että "meilläkin on jo vuosia ymmärretty n-sanan rasistisuus".

Kyse ei nimittäin ole ymmärtämisestä vaan viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtuneesta sanan merkityksen uudelleenmäärittelystä. Toisin sanoen neekeristä tuli haukkumasana vasta Rastaan kaltaisten ihmisten toimesta.

He halusivat siirtää amerikanenglannin nigger-sanan negatiivisen merkityksen Suomeen ja useiden vuosikymmenten määrätietoisen jankkaamisen seurauksena lienevät onnistuneetkin - ainakin nuorempien sukupolvien kohdalla. Tämän kehityksen seuraava vaihe näkyi Rastaan tämän aamun kirjoituksessa, jossa neekeri-sana oli aitostalinistiseen tapaan sensuroitu eli korvattu n-sanalla. Siis piilotettu pois näkyvistä aivan kuin ihmiset Stalinin retusoiduissa valokuvissa.

Jos Stalin olisi vielä elossa, panisi hän varmasti suurella tyydytyksellä merkille perintönsä vahvan läsnäolon Suomessa. Ehkäpä hän samalla muistelisi aurinkoisesti hymyillen myös sitä, että Rastaan työpaikkana toimiva Tampereen yliopisto oli 1970-luvulla tekemässä historiaa rajusti vääristelevää marxilaista oppimateriaalia, jota käytettiin yhden lukuvuoden ajan Pirkkalan koulujen viidesluokkalaisten aivopesuun. Raffinoitua kerrassaan!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä jokaisen suomalaisen pitäisi oppia Venezuelasta?
Miksei toimittaja tiennyt Stalinin kymmenien miljoonien uhrien määrää?
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden

lauantai 26. tammikuuta 2019

RKP vaatii maahamme kymmeniä uusia seksuaalirikollisia

Viimeistään Oulun laaja maahanmuuttajavetoinen raiskausvyyhti on saanut suomalaiset ministereiden puheita myöden havahtumaan humanitaarisen maahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin. Tämä ei kuitenkaan koske maamme ruotsinkielistä vähemmistöä - tai ainakaan heidän asiaansa ajavaa poliittista puoluetta.

Ruotsalainen kansanpuolue on nimittäin linjannut, että se haluaa nostaa pakolaiskiintiömme 2 500 henkeen vuodessa. Luku on vain hiukan pienempi kuin viime vuonna maahamme saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrä (2 929). Ja paljon suurempi kuin se määrä, joka heistä on saanut tai tulee saamaan turvapaikan tai oleskeluluvan.

Koska ei ole odotettavissa, että spontaanien turvapaikanhakijoiden määrä laskisi RKP:n ehdottaman pakolaiskiintiön kasvattamisen seurauksena, johtaisi puolueen ehdotus humanitaaristen pakolaisten määrän rajuun kasvuun ja sen myötä myös siitä aiheutuvien ongelmien lisääntymiseen.

Jälkimmäisen takaa esimerkiksi se, että suurimpien tänne pyrkivien maahanmuuttajaryhmien miesten raiskausriski on monikymmenkertainen verrattuna kantaväestöön - huippuryhmällä eli irakilaisilla peräti 43-kertainen.

Luku tarkoittaa, että tuhatta tällaista tulijaa kohtaan tulee poliisin tietoon vuosittain 12,9 seksuaalirikosepäilystä. Siten RKP:n voi katsoa pyrkivän tulijakiintiönsä avulla lisäämään maassamme tapahtuvia seksuaalirikoksia yli kahdellakymmenellä tapauksella - joista jokaisen uhrin elämä menee enemmän tai vähemmän pilalle.

Tästä asiasta saattaisi olla hyvä keskustella tulevilla vaalikentillä RKP:n edustajien kanssa. Olihan samassa HS:n uutisessa - joka kertoi puolueen kiintiönkasvatushimosta - myös tieto siitä, että maamme ruotsinkielisten puolue pyrkii saamaan mahdollisimman paljon myös suomenkielisten ääniä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naiset maahanmuuttopolitiikkamme uhreina, joista kukaan ei tunnu välittävän
Kauniaisissa äänestetään RKP:tä ja vastustetaan lapsia
RKP:n Carl Haglund haluaa kunnille pakolliset mamu-kiintiöt

perjantai 25. tammikuuta 2019

Mitä jokaisen suomalaisen pitäisi oppia Venezuelasta?

Luonnonvaroiltaan verrattoman rikas Venezuela on kaaoksessa. Syynä on se sama, mikä romahdutti Neuvostoliiton ja sen vasallivaltiot kolmisenkymmentä vuotta sitten. Eli suunnitelmatalouden yhteensopimattomuus ihmisluonteeseen. Ja siitä seurannut korruptio, taloudellinen tehottomuus ja ihmisten sortaminen. 

Toistaiseksi ei ole tiedossa, kuinka parhaillaan meneillään olevan vallankaappausyrityksen käy. Jotain sen oikeutuksesta kertovat kuitenkin listat maista, jotka ovat ilmaisseet tukensa osapuolille. 

Sosialistidiktaattori Maduroa tukevat Meksiko, Bolivia, El Salvador, Kiina, Kuuba, Turkki ja Venäjä. Vallankaappausta yrittävää Juan Guaidóa muun muassa Yhdysvallat, Argentiina, Brasilia, Chile, Costa Rica, Ecuador, Guatemala, Honduras, Kanada, Kolumbia, Panama, Paraguay ja Peru.

Jotain itse venezuelalaisista kertoo kuitenkin se, että vallankaappaajakin luetaan lievästi vasemmistolaiseksi. Nähdäkseni se osoittaa, ettei maassa ole vieläkään oivallettu sitä, mistä sen ongelmat perimmältään johtuvat. Eli ettei kyse ole viime kädessä nykyisen diktaattorin persoonasta ja vallanhimosta vaan sosialistisen järjestelmän sisäänrakennetusta ominaisuudesta, jota Maduro toteuttaa - ja ellei toteuttaisi, tekisi sitä joku muu.

Mutta toki venezuelalaisilla on oikeus päättää itse omasta tulevaisuudestaan. Meidän suomalaisten tehtäväksi puolestaan jää ymmärtää ne syyt, miksi Venezuela on siinä tilanteessa kuin on. Ja äänestää sen mukaisesti huhtikuun eduskuntavaaleissa. 

Näin etenkin nyt, kun maailmantalous on siirtymässä hitaamman kasvun aikaan. Ja vasemmiston valtaanpääsyn lopputulos olisi myös meidän suomalaisten kannalta karu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

torstai 24. tammikuuta 2019

Mediatesti mielipidepamfletti - tiedonvälittäjä -akselilla

Yksi viime aikojen vastenmielisimmistä rikoksista on ollut Arizonassa tapahtunut koomassa olleen vammaisen naisen raiskaus sairaalassa siten, että tämä tuli raskaaksi. Nyt tuosta teosta on saatu kiinni mieshenkilö.

Koska raiskaaja on tunnistettu DNA-testin avulla, on syyllisyys käytännössä varma jo ennen oikeudenkäyntiä. Siksi on hyvä katsoa, millä tavoin suomalaiset mediat ovat kertoneet tapauksen tekijästä. Se kun kertoo meille niiden sijoittumisesta asteikolla, jonka yhdessä päässä on lukijoihin kohdistuva mielipidevaikuttaminen ja toisessa puolueeton tiedonvälitys.

Kirjoitan tämän jutun siksi, että arvoisan lukijani on hyvä tunnistaa tuo asteikko eduskuntavaalien lähestyessä. Näin hänen on helpompi soveltaa mediakritiikkiä siihen, miten eri mediatalot suhtautuvat ehdolla oleviin ehdokkaisiin ja heidän puolueisiinsa.

Aloitan siis Erkkomediasta, jonka valtakunnallisista lehdistä sekä Helsingin Sanomat että Ilta-Sanomat kertoi raiskaajan olleen 36-vuotias miespuolinen sairaanhoitaja. Sen sijaan MTV3 julkaisi kuvan etnisesti rikkaammasta tekijästä mainitsematta tämän ikää. Täydellisin oli Iltalehden uutinen, jossa näytettiin sekä kuva että raiskaajasairaanhoitajan ikä ja nimi.

Mutta mitäpä meidän pitäisi ajatella yhteisillä verovaroillamme toimivasta Ylestä, joka ei vaivautunut tekemään miehen tunnistamisesta uutista lainkaan? Ei ainakaan ennen tämän blogimerkinnän kirjoittamista - tai sitten en vain löytänyt sellaista Ylen ulkomaanuutisia kahteen kertaan selattuani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen vastuullinen journalismi Britannian pedofiiliringin ja Ruotsin pikkuprinsessan valossa
Defaulttina vakiot tuntomerkit
Seksiä kuolleen kanssa

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Elintasopakolaisten merimatka päätyi Libyaan

Yle kertoi eilen, että "Välimerellä seilanneelta laivalta pelastettiin ensin yli 140 siirtolaista ja sitten heidät vietiin Misrataan Libyaan pidätyskeskukseen". Uutinen ei kuitenkaan kertonut kuka heidät palautti. Sen sijaan se kertoi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n toivoneen, ettei ketään palautettaisi Libyaan.

Al-Jazeera puolestaan tarkensi, että Italian sisäministeri Matteo Salvini oli järjestön kanssa eri mieltä: "pelastat heidät, kuten Libyan rannikkovartiosto teki, ja viet takaisin... näin toimien ihmiset lakkaavat maksamasta ihmiskuljettajille matkasta jolla ei ole tulevaisuutta, koska se päätyy kuolemaan tai oleskeluun Italian kaduilla".

Ensinnäkin olen samaa mieltä Salvinin kanssa Libyaan palauttamisen seurauksista. Samalla muistutan ehdottaneeni Nobelin rauhanpalkintoa Libyan rannikkovartiostolle, jonka toiminta on saanut Välimerelle kuolleiden määrän putoamaan jo alle puoleen siitä (5 096:sta 2 275:een), mitä se oli vuonna 2016. Olen edelleen samaa mieltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK:n ihmisoikeuksien julistus täytti 70 vuotta
Ihmissalakuljettajille ja elintasopakolaisille karvaita tappioita
Ehdotan Nobelin rauhanpalkintoa Libyan rannikkovartiostolle

tiistai 22. tammikuuta 2019

Karkottaako Rinteen sairastelu työväen?

Puheenjohtaja Antti Rinne on ollut vahva ay-taustainen politrukki vanhenevan SDP:n ruorissa. Sellaisena hän on myös ehkäissyt puolueen työväkeen kuuluvien kannattajien siirtymistä muihin puolueisiin, erityisesti Perussuomalaisiin.

Puheenjohtajan sairastelujen venyminen saattaakin SDP:n nyt mielenkiintoiseen tilanteeseen. Vaikka kaikki puolueen johtohenkilöt hänen takanaan vannovatkin lojaalisuutta, pakottaa keskinäinen kilpailuasetelma jakamaan puheenjohtajan tehtävät useamman vahvan demarin kesken.

Näin ollen kaikki varapuheenjohtajat - Sanna Marin, Maarit Feldt-Ranta ja Ville Skinnari - saavat seuraavina viikkona tai jopa kuukausina poliittista nostetta. Heistä Sanna Marin on puhdasverinen poliittinen broileri koulutustaan myöden - hänellähän on tutkinto Tampereen yliopistosta pääaineenaan hallintotieteet eikä juuri työkokemusta politiikan ulkopuolelta.

Maarit Feldt-Ranta sen sijaan on tehnyt elämässään muutakin kuin politiikkaa: hän on entinen opettaja ja toimittaja sekä hoitanut monenlaisia hallintotehtäviä. Ville Skinnari on puolestaan entinen jääkiekkoilija, joka siitä huolimatta on suorittanut tutkinnon kauppa- ja oikeustieteissä sekä toiminut monenlaisissa työelämän tehtävissä.

Itse kannatuksen muutosten lisäksi erityisen mielenkiintoista on se, kuinka Antti Rinteen poissaolo vaikuttaa SDP:n kannattajakunnan rakenteeseen kevään vaaleissa. Puoluetta perinteisesti kannattanut työväki saattaa nimittäin oman miehensä puuttuessa tuntea vetovoimaa Perussuomalaisiin, Kokoomukseen tai jopa Siniseen tulevaisuuteen - lisäksi on huomattava, että erityisesti varapuheenjohtajiston naisilla lienee työntövoimaa siihen suuntaan.

Toisaalta etenkin Sanna Marin saattaa houkutella nuorempaa väkeä poliittisen kentän vasemmalta laidalta. Tässä suhteessa erityisen mielenkiintoinen on gallupeissa näkyvä SDP:n ja Vihreiden kannatuslukemien peilikuvamaisuus, joka viittaa äänestäjien liikkuvan herkästi näiden kahden puolueen välillä.

Demareiden kannalta yksi merkittävä kysymys kuuluukin, että kuka kolmikosta onnistuu profiloitumaan parhaiten. Kannattajakunnan ikärakenteen kannalta Marinin nousu olisi luultavasti enemmän kuin siunauksellista puolueelle. Sen sijaan vähenevän työväen kannatuksen säilyttämiseksi tarvittaisiin Skinnaria - ja Feldt-Ranta lienee kolmikosta uskottavin verorahoitteisen hyvinvointiyhteiskunnan vaalija.

Käsillä olevassa tilanteessa demareilla voikin olla jopa kannatuksen nostamisen paikka, mikäli kaikki kolme onnistuvat tuomaan oman agendansa esille potentialliselle kannattajakunnalleen ja välttämään tölväisyt kolmikon kahden muun jäsenen kannattajakuntien suuntaan. Toisaalta vaarana on keskinäisen kilpailun kiihtyminen sekä myös puolueen profiilin heikkeneminen ja sitä kautta jääminen vaalityössään kilpailijoiden jalkoihin.

Joka tapauksessa on selvää, että poliittisen lopputuloksen Antti Rinteen sairastelusta näemme vasta huhtikuun vaalien jälkeen. Ja siihen vaikuttaa paljon myös itse puheenjohtajan tervehtymisen kesto ja kyky ottaa sosiaalidemokraattien poliittinen kenttä takaisin vauhtiin päässeiltä varapuheenjohtajilta.

Itse toivon tässä tilanteessa erityisesti Sanna Marinille menestystä - onhan ääni pois vihreiltä kaikissa tilanteissa eduksi koko Suomelle. Lisäksi toivotan Antti Rinteelle malttia hoitaa itsensä terveeksi asti, jotta sairauksista ei tule jälkiseuraamuksia, vaan hän pääsee takaisin politiikan kehiin vahvassa kunnossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lähtölaukaus
Sanna Marinin märkä päiväuni
Demareiden alamäen syynä on heidän politiikkansa

maanantai 21. tammikuuta 2019

Pelastaisiko 26 ihmisen omaisuuden veronkorotus maailman?

Ylen mukaan hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam on kertonut, että mikäli maailman 26 rikkainta "maksaisivat vain 0,5 prosenttia enemmän ylimääräisestä veroa omaisuudestaan, se tarkoittaisi käytännössä sitä, että muun muassa kaikki koulua käymättömät 262 miljoonaa lasta voisivat kouluttautua ja lisäksi se mahdollistaisi elämää suojelevan terveydenhuollon noin 3,3 miljoonalle ihmiselle."

Ehkäpä näin kävisikin teoriassa. Mutta sallittakoon pari epäilyksen sanaa

Ensinnäkin epäilen, ettei tarjolla olevaa apua saataisi perille niihin yhteiskuntiin, joiden perusrakenteet ovat sekaisin. Eihän ebola-rokotteitakaan saada perille kaikille Kongossa niitä tarvitseville, vaikka maassa onnistuttiin juuri järjestämään vaalit. Miten sitten vaikkapa sotaa käyvässä Jemenissä tai takapajuisessa Afganistanissa?

Toiseksi arvelen, ettei Oxfamin laskelmissa ole huomioitu verovarojen käyttöön liittyviä sivukuluja. Tiedättehän: byrokratian kasvua ja korruptiota sekä myös kilpailevia rahojen käyttötarpeita.

Kolmanneksi pidän mahdollisena sitäkin, etteivät kaikki maailman vanhemmat anna lastensa kouluttautua, vaikka siihen olisi mahdollisuuskin. Ongelma koskee erityisesti tyttöjä vanhoillisen patriarkaalisissa yhteisöissä.

Lisäksi arvelen, että moinen veronkorotus saattaisi johtaa entistä aktiivisempaan veronkiertoon ja sijoitusomaisuuksien arvojen laskuun, jolloin korotusten tuotto jäisi alhaisemmaksi kuin järjestön laskelmiinsa käyttämä tulo. Tai sitten se johtaisi yksinkertaisesti taloudellisen aktiivisuuden alenemiseen, joka niin ikään laskisi verotuottoa.

Sen sijaan en epäile, etteikö rikkaimpien ihmisten verojen kasvattaminen saisi suosiota niiden parissa, joita se ei koske. Onhan ehdotus pölhöpopulismia puhtaimmillaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!
Verotuksesta ja sen oikeutuksesta
Sumea varainhankintamenetelmä maksimoi maailmanparannusmenot

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Miksi puhumme maahanmuuttajien, mutta emme kantaväestön seksuaalirikoksista?

Viime aikojen seksuaalirikoskeskustelussa ovat monet ihmetelleet miksi asiasta puhutaan enemmän silloin kun tekijöinä on ulkomaalaisia. Viimeksi näin teki tämän aamun Helsingin Sanomien mukaan oululainen 16-vuotias Lara kysymällä, että "miksi näistä asioista puhutaan vaan, kun on maahanmuuttajat kyseessä? Miksei puhuta, kun joku suomalainen tekee samaa."

On siis syytä kertoa, mistä se johtuu. Ja se vastaus ei ole rasismi eikä fasismi.

Syyn ensimmäinen osa on yksinkertaisesti se, että suomalaiset seksuaalirikolliset meillä on joukossamme joka tapauksessa. Ja heidän tekonsa ovat aivan yhtä tuomittavia ja kohtelun oikeudessa tulee olla täsmälleen samanlaista kuin ulkomaalaisten, eli seurausten pitää olla riippumattomia uskonnosta, ihonväristä tai äidinkielestä.

Syyn toinen osa on puolestaan se, että ulkomaalaisia seksuaalirikollisia meillä on ainoastaan, mikäli heitä muuttaa maahamme. Ja se taas on suorassa yhteydessä Suomessa harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan eli muualta tulevien rikollisten lukumäärään me voimme vaikuttaa helposti - toisin kuin kantaväestöön kuuluvien.

Kyse ei ole pienestä asiasta.  Helsingin raiskauksista jo yli puolet on ulkomaalaisten tekemiä. Koko maassa vastaava luku on hiukan yli neljänneksen. Luvuissa eivät ole mukana Suomen kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat, joiden tekemien seksuaalirikosten määriä voi vain arvailla.

Poliisin tietoon tuli viime vuonna noin 1 400 lapsiin kohdistunutta seksuaalirikosta. Niistä ulkomaalaisten osuus (ilman kansalaisuuden saaneita) oli lähes viidennes.

Näiden lukujen perusteella voidaan laskea, että maahanmuuttopolitiikkamme seurauksena Suomessa joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi 269 lasta. Toisin sanoen Suomessa oli viime vuonna lähes neljänneksen enemmän lasten seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia kuin olisi ollut ilman maahanmuuttajia.

Samanlainen laskelma voidaan tehdä myös kaikista seksuaalirikoksista. Niitä on vuosittain noin 3 300 kappaletta. Niistä neljännes eli maahanmuuttajien osuus on noin 825 seksuaalirikosta. Se tarkoittaa, että Suomessa on nykyisin noin kolmanneksen enemmän seksuaalirikoksia kuin olisi ilman maahanmuuttajia. Eli 825 henkilöä joutuu joka vuosi seksuaalirikoksen uhriksi maahanmuuttopolitiikkamme seurauksena.

Päätän tämän kirjoitukseni toistamalla oleellisen. Maahanmuuttajien tekemistä seksuaalirikoksista pitää keskustella siksi, että kotimaiset seksuaalirikolliset ovat joukossamme joka tapauksessa, mutta ulkomaalaiset vain, mikäli olemme ottaneet heidät vastaan.

Maahanmuuttopolitiikan kannalta tätä tosiasiaa pitää verrata maahanmuuttajien muuhun panokseen yhteiskunnassamme - olivat ne sitten luonteeltaan humanitaarisia, rikosoikeudellisia, taloudellisia tai poliittisia - ja luoda tulevaisuuden maahanmuuttopoliittiset linjaukset tämän vertailun pohjalta tiedostaen saatavien hyötyjen ja haittojen välinen suhde.

Vertailun pitää olla läpinäkyvää ja sen mukaisesti hallituksen ja eduskunnan tulee ottaa täysi vastuu tehdyistä päätöksistä ja niiden seurauksista. Nyt käytävän Oulun tapahtuviin liittyvään keskustelun kannalta olisikin suoraselkäistä, mikäli hallitus antaisi tiedotteen, jonka sisältö olisi jompikumpi seuraavista:

  • "Maamme vuosittaisten 825 seksuaalirikoksen uhrit ovat pieni hinta niistä hyödyistä, joita maahanmuuttajat tuottavat vuosittain suomalaisille. Näitä hyötyjä ovat..."
  • "Olemme pahoillamme, että harjoittamamme politiikka on johtanut vuosittain 825 seksuaalirikokseen ja pyydämme epäonnistumistamme anteeksi. Uhri on ollut liian korkea suhteessa maahanmuuttajista saatuihin hyötyihin ja viemme siksi pikavauhtia eduskuntaan esitykset maahanmuuttopolitiikan oleelliseksi kiristämiseksi ja Suomen houkuttavuuden vähentämiseksi lähtömaissa."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko kantaväestön tekemät raiskaukset hyväksyttäviä?
Löytyykö vastuunkantajaa?
Suomen tuleva maahanmuuttopolitiikka

lauantai 19. tammikuuta 2019

Suomi vuonna 2035 - HS:n näkemys

Helsingin Sanomat kirjoitti mielikuvitusjutun siitä, miltä hiilineutraali Suomi näyttäisi vuonna 2035. Jutussa esitetty näkemys ei tule toteutumaan, sillä siinä oli aivan liian paljon asiavirheitä - ja muutoksetkin vuoteen 2035 olivat aivan liian suuria toteutuakseen 16 vuodessa.

Sitä paitsi sen maalaama kuva muistutti aivan liian paljon viime vuosisadan sosialistisia näennäisdemokraattisia diktatuureja, jotta se voisi toteutua demokratian kautta - vaikka HS:n jutussa näin kerrottiinkin tapahtuneen ja maamme koko vasemmisto Vihreät mukaan lukien siihen pyrkii myös reaalimaailmassa.

Aivan aluksi kiinnitin huomioni jutun kuvituskuvaan, jossa lukijan katse kohdistuu etualalla rennosti sillankaiteeseen nojailevaan hunnutettuun tummahipiäiseen neitokaiseen - ilmeisesti somaliin. Lisäksi kuvassa on sivurooleissa kolme suomalaisen näköistä ihmistä, joista hunnutetun neitokaisen vieressä oleva tyytymättömän oloinen nainen työntää polkupyörää.

Juttu kertoo ilmeisesti kuvassa olevan nyt 16-vuotiaan neitokaisen kuvitellusta elämästä vuonna 2035. Hänellä on kertomuksessa kaksi lasta ja tarina alkaa aamusta kun hän on menossa töihin - hänestä on nimittäin tullut catering-työnsä puitteissa tapahtuneen sattuman kautta elokuvanäyttelijä ja pääosan esittäjä. Ja hän pääsee jonain päivänä mukaan vielä johonkin isoon Hollywood-tuotantoonkin. Aivan lopussa kerrotaan vielä Timo Soininkin ryhtyneen vegaaniksi.

En tässä halua analysoida juttua sen enempää, vaikka se olikin täynnä sekä asiavirheitä että loogisia epätodennäköisyyksiä. Sen sijaan ilmaisen hämmästykseni siitä, että tarina oli kirjoitettu islamilaisen maahanmuuttajatytön näkökulmasta.

Jäin nimittäin ihmettelemään, että minkä takia HS halusi maalata Suomen ilmastoneutraalin tulevaisuudenkuvansa tummahipiäisen yksinhuoltajaäidin (miehensä islamilaisen kakkosvaimon?) tyttären kautta, mikä teki jutusta entistäkin epäuskottavamman. Oliko tarkoituksena ainoastaan ärsyttää lehden maksavaa asiakasta, vai oliko valinnalla jokin propagandistinen tarkoitus?

En tiedä vastausta, mutta jos tarkoituksena oli lisätä ihmisten myönteisyyttä ilmastonmuutoksen hillintätoimia kohtaan, oli ratkaisu tuskin kovin onnistunut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
uomen tulevaisuudesta eräiden tilastojen valossa
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?
Kun minä kuolen...

perjantai 18. tammikuuta 2019

Kai Mykkänen ilmoittautui älyllisesti epärehelliseksi

On ollut jännittävää seurata suomalaisen maahanmuuttopolitiikan kuohuntaa. Eilispäivänä kiinnitin huomioni erityisesti sisäministeri Kai Mykkäsen (kok) kommenttiin, jonka mukaan "kyllä tulee säilöönoton ja kiinnioton tarkennuksia. Kuitenkin yli 90 prosenttia laittomasti maassa olevista ei ole vaaraksi suomalaisille tytöille ja lapsille... Meidän tulee tehdä aidosti toimia, jotka kohdistuvat ulkomaalaisiin, koska meillä on tietty segmentti ulkomaalaisia, jotka ovat täällä ilman oleskelulupaa tai syyllistyvät rikoksiin, heistä meidän pitää päästä eroon. Tässä on yhteinen tahtotila ja niitä toimia viedään eteenpäin. Mutta samalla olisi väärin leimata tuhannet ulkomaalaiset ihonvärin perusteella."

Nämä Mykkäsen kommentit koostuvat sinänsä kaikilta osin tosiasioista. Mutta siitä huolimatta niistä paljastuu sisäministerin täydellinen ymmärtämättömyys siitä logiikasta, minkä takia Oulun tapahtumien perimmäisenä syynä on Suomen lepsu maahanmuuttopolitiikka.

Näin siksi, että me emme tiedä ketkä muodostavat Mykkäsen mainitseman 90% ja ketkä 10% osuuden. Eikä sitä luultavasti ole edes mahdollista tietää, vaikka kumpaankin ryhmään kuuluvia henkilöitä voitaneenkin tunnistaa jonkin verran lisäämällä poliisin voimavaroja ja maahanmuuttajiin kohdistettavaa suoraa valvontaa  eli etnistä profilointia, jonka monet ovat ainakin aiemmin halunneet nähdä rasismina.

Niinpä maassamme liikkuu ihmisten turvallisuuden uhkana sitä useampia kymmenprosenttilaisia mitä useampia humanitaarisia maahanmuuttajia on joukossamme. Siihen taas vaikuttaa erityisesti maamme houkuttelevuus riskimaista lähtevien ihmisten parissa.

Tähän houkuttelevuuteen puolestaan vaikuttavat esimerkiksi turvapaikan saamisen helppous, tulijoille tarjottavien palveluiden määrä ja laatu, perusteettomien hakemusten käsittelyaika ja maasta poistamisen onnistumisfrekvenssi sekä omista - meidän yhteiskuntaamme sopimattomista - kulttuurisista piirteistä vieraantuminen eli suomalaisen elämäntavan omaksumisen nopeus.

Tästä seuraa loogisesti se, että kymmenprosenttisten määrä saadaan minimiin, mikäli turvapaikan hakijat suljetaan hakemusten käsittelyajaksi muusta yhteiskunnasta eristettyihin turvapaikkoihin, joissa elämisen vastineeksi edellytetään suomalaisen elämäntavan oppimista ja työtä. Ja joista pääsee palaamaan halutessaan kotimaahan ja oleskeluluvan saatuaan myös suomalaiseen yhteiskuntaan, mikäli on onnistunut hankkimaan sieltä opiskelu- tai työpaikan eli saa edellytykset radikalisoitumiselta välttymiseen.

Tulijoiden määriin vaikuttavat tehokkaasti myös siirtyminen turvapaikkahakemusten käsittelyssä hakijan näyttövelvollisuuteen eli tulkitsemalla epäselvät tapaukset suomalaisten - eikä hakijan - eduksi. Sekä kaikkien perusteetta turvapaikkaa hakeneiden ja rikoksiin syyllistyneiden tehokas palauttaminen kotimaihinsa tai ainakin edellä mainittuihin turvapaikkoihin ja kaikista heille tarjottavista vastikkeettomista eduista luopuminen. 

Edelle kirjoittamistani syistä Mykkäsen näkemys, jonka mukaan 10 000 ihmisen säilöönottoon kuluvat vuotuiset 365 miljoonaa euroa voitaisiin käyttää tehokkaammin suuntaamalla ne seksuaalirikosten torjuntaan on älyllisesti epärehellinen. Näin siksi, että edelle hahmottelemiani maahanmuuttopoliittisia linjauksia sovellettaessa Suomella ei olisi tarvetta ottaa säilöön 10 000 elintasopakolaista, turvapaikkashoppailijaa ja turvapaikanhakijaa, vaan ainoastaan pakottavista syistä kotimaassaan tapahtuvaa henkilöön kohdistuvaa yhteiskunnallista vainoa pakenevia ihmisiä, joita tuskin olisi muutamaa sataa enempää.

Heidän säilömisensä maksaisi Mykkäsen luvuilla laskettuna 3-5 miljoonaa euroa. Sitä voi verrata ministerin mainitsemien 365 miljoonan euron kustannusten lisäksi myös siihen 689 miljoonaan euroon, joka pääministerin mukaan käytettiin yksin vuonna 2016 turvapaikanhakijoista aiheutuneisiin kustannuksiin.

Puhumattakaan siitä, että kymmenen prosenttia yhdestä tai muutamasta sadasta on vain sadasosia siitä mitä on kymmenen prosenttia kymmenestä tuhannesta. Ja siten myös heidän aiheuttamansa turvallisuusongelmat esimerkiksi suomalaisille naisille ja lapsille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiristä:
Väkivaltaa Bremenissä
Pitäisi tehdä välikysymys Oulun raiskausringin takia
Lipsahtiko Sipilältä? Yli kuudesosa budjettisäästöistä on tehty maahanmuuton takia

torstai 17. tammikuuta 2019

Halla-ahon Twitter-tilin sulkemisesta

Suomen uutiset kertoi, että noin kymmenen prosentin kannatusta nauttivan puolueen puheenjohtajan Twitter-tili on lukittu. Puheenjohtaja Jussi Halla-aho totesi jutussa tapauksesta, että "kun vaalivaikuttamisesta puhutaan, uhkia ei välttämättä tarvitse etsiä Venäjältä asti."

Tilin lukitsemisen syy on tuntematon, mutta on selvää, että kyseessä on pyrkimys vähentää sosiaalisen median merkitystä vaalityössä. Siis poliittisen sananvapauden kaventamisyritys. Ja tämä siis tilanteessa, jossa mm. Oulun ja Helsingin raiskausten julkitulo on viimeistään osoittanut Halla-ahon kannattajineen olleen oikeassa suomalaisen maahanmuuttopolitiikan suhteen - ja kaikkien muiden puolueiden johtavien poliitikkojen olleen väärässä.

Toivottavasti Twitterin ja Halla-ahon tilien sulkemiseen vaikuttaneiden henkilöiden tavoitteena ei ole estää demokratian toimintaa. Ja toivottavasti suomalaiset äänioikeutetut ymmärtävät, että Halla-ahon sananvapauden rajoittaminen vain vahvistaa, etteivät muiden puolueiden poliitikkojen tragikoomiset maahanmuuttopoliittiset linjaukset mitä todennäköisimmin ole muuta kuin vaalipropagandaa, jonka avulla pyritään - syistä joita en ymmärrä - ylläpitämään edelleen liian heikkoa valmiutta ehkäistä seuraavaa kehitysmaalaisten rynnäkköä maahamme. 

Siis rynnäkköä, joka on varmasti tulossa. Siitä pitävät huolen lähtömaiden väestöräjähdys ja sen tuottamat ongelmat sikäläisissä yhteiskunnissa. Sekä Suomen tarjoamat avokätiset palvelut jopa täällä luvattomasti oleskeleville.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Oulun tapauksen poikimaa huumoria

Suomen poliittisen kentän enemmistö on lopultakin herännyt siihen, että umpilöperöstä maahanmuuttopolitiikasta on seurannut ongelmia ja että "tarttis tehrä jotain". Niinpä poliitikkomme yksi toisensa jälkeen ovat vaatineet monenlaisia toimia, jotta kansan viha ei kohdistuisi tässä politiikan lajissa täydellisesti epäonnistuneeseen poliittiseen johtoon ensi kevään vaaleissa.

Tuo poliittinen johto on tässä ymmärrettävä laajasti, eli koskemaan Kokoomusta, Keskustaa Sosialidemokraatteja, Vihreitä, Vasemmistoliittoa, Ruotsalaisia, Kristittyjä ja myös Sinisiä. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvää: tässä episodissa on nimittäin havaittavissa myös tragikoomista huumoria.

Ensinnäkin koko Oulun vyyhti paljastui yhden oululaisen maahanmuuttajataustaisen henkilön kansalaisaktiivisuuden seurauksena.

Toiseksi maamme luotettavana pidetty poliisi ehti sen pyörteissä jopa valehtelemaan kaikelle kansalle.

Kolmanneksi Petteri Orpo (kok) valehteli, ettei hallitus ole nyt liikkeellä tulevien vaalien takia.

Neljänneksi, Sanna Marin (sd) valehteli silmää räväyttämättä omasta maahanmuuttopoliittisesta historiastaan.

Viidenneksi, nyt jopa aiemmin vaiennut oikeusoppinut professori tuli kertomaan, että Suomi on tulkinnut kansainvälisiä sopimuksia liian tiukasti.

Kuudenneksi, Jussi Halla-aho (ps) on osannut kertoa koko kansalle jo viidentoista vuoden ajan mihin maahanmuuttopolitiikkamme tulee johtamaan.

Seitsemänneksi, saman on tiennyt suomalaisten enemmistö, mutta tullut äänestäneeksi vastoin näkemystään vaali toisensa jälkeen.

Olisiko huhtikuussa lopultakin ymmärryksen paikka myös äänestyskopissa, vai jatkaako kansa tragikoomisesti ja äänestää jälleen kerran sopulien lailla kuten ennenkin? Vai kävisikö sittenkin ihme, ja maahanmuuttopoliittisen tragikomiikan aika olisi päättymässä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sipilä ja Merkel ovat kaivaneet itselleen yhteistä kuoppaa - Orpokin haluaa sinne
Matti Putkonen on kuin torakka
Minkälaiseen yhteiskuntaan Petteri Orpo meitä johtaa?

tiistai 15. tammikuuta 2019

Suomen metsäpolitiikka on kohdallaan

Katselin pienen tauon jälkeen paikallislehden tarjontaa kun silmiini osui kerrassaan mielenkiintoinen uutinen. Sen mukaan "yli 50 prosenttia Euroopan tiukasti suojelluista metsistä on Suomessa".

Pikku-uutinen kertoo, että Suomella on erittäin vahva metsätalous, jossa myös luonnonsuojelu on huomioitu paremmin kuin muualla Euroopassa. Se ei tarkoita, etteikö siinäkin asiassa voitaisi vielä parempaa ja niin ollaan myös tekemässä erityisesti vapaaehtoisuuden pohjalta. Kaiken kaikkiaan maamme metsistä on nykyisin suojeltu kokonaan tai osittain noin 12 prosenttia.

Talousmetsienkin osalta on tehty suojelutoimia - niistä näyttävimpiä ovat kaikille hakkuualoille jätettävät säästöpuuryhmät. Niidenkin tarkoituksena on tukea luonnon monimuotoisuutta.

Hiilinielun kannalta merkittävää on se, että maamme talousmetsien kasvusta hakkuiden kokonaismäärä on noin 72,4 miljoonaa kuutiometriä, mikä on noin 86 prosenttia kestävistä hakkuumahdollisuuksista. Kestävä viittaa tähän puuntuotannon kestävyyteen, ei välttämättä monimuotoisuuden tai hiilensidonnan kaltaisiin asioihin.

Nämä faktatiedot on hyvä tuntea silloin kun seuraa suomalaista metsäkeskustelua. Lisäksi pitää ymmärtää, että maamme on Euroopan metsäisin, eli lisämetsityksen mahdollisuudet ovat muihin maihin verrattuna kohtuullisen pienet mikäli haluamme ylläpitää ruokaomavaraisuutemme.

Ellemme halua, olisi toki pelloista saatavissa paljon uutta metsäpinta-alaa talouden tai vaikkapa hiilinielujen tarpeeseen. Toistaiseksi näin ei olla kuitenkaan tekemässä, vaan maataloutta tuetaan vuosittain parilla miljardilla eurolla.

Olisi ollut hyvä, mikäli Helsingin Sanomien haastattelemat puiden istuttamiseen kehottavat metsäntutkijat olisivat aamun lehdessä tuoneet esille myös tämän puolen - eli maankäyttöpolitiikkamme asettamat reunaehdot metsien istuttamisen määrällä. Siitä huolimatta on ympäristöteko, mikäli kuka tahansa meistä istuttaa puun sellaiselle paikalle, jossa se saa kasvaa vuosikymmenien tai jopa -satojen ajan riippumatta siitä, käytetäänkö sen biomassa lopulta talouden, monimuotoisuuden tai hiilinielujen tarpeisiin.

Samalla on hyvä muistaa, että metsiämme hoidetaan hyvin ainoastaan silloin kun metsänomistaja saa siitä palkkion tavalla tai toisella. Mikäli metsämme muuttuisivat arvottomiksi, lopahtaisi myös niiden kasvu muutamassa kymmenessä vuodessa. Näin siksi, että metsänomistajille tulisi valtava tarve löytää maaomistuksilleen muuta käyttöä, kuten vaikkapa Brasilian laittomien hakkuiden esimerkki osoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaispuolueet päättivät ilmastonmuutoksen torjuntakeinoista
Maapallon metsäpinta-ala kasvaa vauhdikkaasti
Todellinen monikäyttöluonnonvara


maanantai 14. tammikuuta 2019

Onko taiteesta provosoituminen kulttuurinen tai suorastaan geneettinen eikä uskonnollinen ominaisuus?

Uskontoon liittyvä taide on vaikea ja vaarallinen laji. Olemmehan kaikki tietoisia siitä raivosta, jolla islamilainen maailma on ottanut vastaan omaan uskontoonsa liittyvät taiteelliset kannanotot - esimerkkinä vaikkapa Lars Vilksin taideteokset.

Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoi, että Israelin Haifassa on suomalaisen kuvataiteilijan - Jani Leinosen - taideteos Ronald McDonaldista ristillä herättänyt raivoa jopa siinä mittakaavassa, että poliisin ja mielenosoittajien välille oli syntynyt kivisota. Lisäksi taidemuseoon oli heitetty palopommi.

Jutun mukaan jopa Israelin kulttuuriministeri on vaatinut taideteoksen poistamista, koska "taiteellisen protestoinnin nimissä tehty uskontojen symbolien ja uskovaisten ihmisten halveksunta on laitonta, eikä sitä voida sallia valtion varoin tuetussa kulttuurilaitoksessa". Myös Haifan katolisen kirkon johtaja Agapious Abu Sa’ada on tuominnut näyttelyn ”kristinuskon pyhimmän symbolin loukkauksena”

Juttu ei kuitenkaan kerro, ketkä ovat tällä kertaa olleet tarpeeksi lapsellisia pillastuakseen taiteesta. Arvaukseni kuitenkin on, että kyseessä ovat kristityt palestiinalaiset. Wikipedian mukaan näitä on noin 3-6 prosenttia kaikista palestiinalaisista.

Jos olen oikeassa, havaitsemme mielenkiintoisen asian: taiteesta provosoituminen ei ehkä sittenkään ole suoraan liityksissä muhamettilaisuuteen, vaan on osa palestiinalaisten ja muiden Lähi-idän kansojen kulttuuria - tai mahdollisestii jopa genetiikkaa. Hyvä kuitenkin, ettei kristittyjen raivo ole suuntautunut suoraan taiteilija Leinoseen, eikä häntä tarvitse sen takia alkaa suojella verovaroillamme samaan tapaan kuin Lars Vilksin tapauksessa on Ruotsissa jouduttu tekemään.

Tapaus on sikälikin mielenkiintoinen, että lehdessä oli kuva kyseisestä taideteoksesta. Ensimmäinen oma ajatukseni siihen katsahdettuani oli pettymys siitä, että jälleen kerran on yksi mielikuvitukseton tusinataiteilija varioinut vanhaa teemaa - tiedättehän kaikki sikamessiaan - ja ehkä myös halunnut sitä kautta pilkata pikemminkin pikaruokaa syöviä ihmisiä ja/tai amerikkalaista hampurilaisketjua kuin kristittyjä tai kristinuskoa.

Mutta mistäpä minä tiedän, sillä en edes väitä olevani kovinkaan suuri taiteiden tuntija. Ehkä kyseessä oli sittenkin vain väsähtänyt yritys pilkata kristittyjä, kuten tulkinta vaikuttaisi olevan Pyhällä maalla. Onhan kristinuskon pilkkaaminen ainakin Suomessa paljon turvallisempaa kuin islamin ja lisäksi siitä saanee edelleen positiivista nostetta vihervasemmistolaisen taidegenren piirissä - tosin jälkimmäistä saanee yhtä hyvin myös pikaruokailijoiden tai amerikkalaisyritysten pilkasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaatiiko vuoden 2018 kenttäoikeus uhrin?
Keisarin vaatteet taiteessa
Elääkö kirjailija sananvapaudesta?

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Mitä Sipilä ja Kekomäki jättivät kertomatta?

Olin ajatellut, että eilisen jälkeen olisin käsitellyt riittävässä määrin Oulun raiskausvyyhdin yleisen merkityksen. Siitä syystä tein myös englanninkileisen koosteen tapahtuneesta. Tämän blogin tarkoituksenahan ei ole toimia pelkästään maahanmuuttoasioiden kommentointipalstana vaan yleisesti erilaisia asioita käsittelevänä ja niihin kantaa ottavana nettisivustona.

Nyt on kuitenkin niin, että jouduin myös tänään palaamaan Oulun tapahtumiin. Syynä oli ensinnäkin pääministeri Juha Sipilän (kepu) näkemys, jonka mukaan raiskausvyyhdin lapsiuhrien määrä ei ole poikkeuksellinen, koska "Suomessa tehdään joka päivä keskimäärin viisi lapsiin kohdistuvaa seksuaalirikosta - ja sekin on liikaa."

Uskon kyllä pääministerin tilastotiedon, mutta en hänen siitä tekemäänsä johtopäätöstä (pois lukien se, että kaikki tapaukset ovat liikaa). Tämä johtuu siitä, että aamun Helsingin Sanomien mukaan "ulkomaalaisten osuus seksuaalirikoksiin epäillyistä oli lähes 24 prosenttia ja raiskauksiin epäillyistä noin 29 prosenttia vuonna 2017. Ulkomaan kansalaisten osuus väestöstä oli tuolloin 4,5 prosenttia".

HS:n tieto johti kysymykseen siitä, että kuinka moni Sipilän mainitsemista viidestä lapsiin päivittäin kohdistuvasta seksuaalirikoksesta on ulkomaalaisten - tai ulkomaalaistaustaisten Suomen kansalaisten - tekemiä. Suoraan HS:n tilastojen mukaan se olisi enemmän kuin yksi mutta vähemmän kuin kaksi. Mutta vastaako ulkomaalaisten osuus lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista heidän osuuttaan kaikista seksuaalirikoksista?

Epäilen tätä, vaikka kyllä kantaväestölläkin on näihin tapauksiin osuutensa. Samalla totean, että tämä on asia, joka pääministerin tai vaikkapa tilastokeskuksen tulisi selvittää kaikelle kansalle. Vasta sen jälkeen voimme hyväksyä Sipilän ilmeisen tarkoituksen normalisoida Oulun raiskaajien teot jotenkin tavanomaiseksi menoksi Suomessa.

Pienen haun jälkeen havaitsin, että tilastokeskus on julkaissut seuraavan tiedon: "kun [minkä tahansa rikoksen] uhri oli ulkomaalaistaustainen, oli myös epäilty ulkomaalaistaustainen 72,1 prosentissa tapauksia. Vuonna 2015 vastaava osuus oli 62,2 prosenttia. Uhrin ollessa suomalaistaustainen oli myös epäilty suomalaistaustainen 88,8 prosentissa tapauksista. Vuonna 2015 osuus oli 90,2 prosenttia. Seksuaalirikoksien osalta suomalaistaustaisen uhrin kohdalla epäilty oli ulkomaalaistaustainen 42,1 prosentissa tapauksista. Vuonna 2015 osuus oli 23,0 prosenttia."

Lisäksi "lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä tuli tietoon 1 005 mikä on 16,1 prosenttia enemmän kuin edellisvuoden tammi-syyskuussa. Lisäksi ilmoitettiin 775 muuta seksuaalirikosta, joista 387 oli seksuaalista ahdistelua. Vuoden 2017 tammi-syyskuuhun verrattuna seksuaalisten ahdisteluiden määrä kasvoi 80 tapauksella (26,1 prosentilla). Viranomaisten tietoon tulleiden raiskausten ja lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrät vaihtelevat vuosittain paljonkin"

Edelle kopioimieni tilastokeskuksen julkaisemien tietojen perusteella - vaikka ne eivät asiaa suoraan kerrokaan - pidän erittäin todennäköisenä, että pääministeri on pyrkinyt johtamaan meitä harhaan ja että maahanmuuttajaväestön osuus lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa on merkittävästi suurempi kuin kaikissa seksuaalirikoksissa - näin erityisesti vakavien seksuaalirikosten osalta, joissa maahanmuuttajilla on kaikki tapaukset huomioiden selvästi suurempi yliedustus kuin lievissä rikoksissa. Onhan sillä eroa, puhutaanko raiskausringistä tai lasten edessä masturboinnista, vaikka kumpikaan ei ole hyväksyttävää ja molemmat kirjataan seksuaalirikoksiksi.

Toinen syy tälle kirjoitukselle oli poliisiasioista vastaavan sisäasiainministeriön kansainvälisten asioiden yksikön päällikön, Kalle Kekomäen väite, jonka mukaan hän uskaltaa "hatusta väittää, etteivät ulkomaalaiset raiskaajamme olleet tullessaan raiskaajia. Voimme myös mennä itseemme sen suhteen mitä valuvikoja yhteiskunnassamme on, jotka ovat mahdollistaneet nämä järkyttävät tapahtumat."

Kannanotto herätti Twitterissä suuttumuksen vihreistä perussuomalaisiin siitä, että tarkoittiko virkamies suomalaisten olevan jollain tavalla syyllisiä irakilaisten raiskausrikoksiin. Ja näin minäkin ajattelin hetken aikaa.

Kekomäki kuitenkin muotoili sanomansa uudelleen ja siihen minäkin voin yhtyä. Hänen mukaansa "mm. pitkät käsittelyajat, mahdollisuus lukuisiin uusintahakemuksiin ja palautusten jumitus valuvikoja, jotka tarjonneet raiskauksiin syyllistyneille liikaa tilaisuuksia syyllistyä näihin vastenmielisiin tekoihin... turvapaikkajärjestelmässä monia valuvikoja, jotka suovat Suomeen tulijoille liikaa mahdollisuuksia toimia rikollisesti. Enkä yritä ymmärtää tekijöitä tai halua vähätellä uhrien kärsimyksiä. Järjestelmää tulee muuttaa."

Toisin sanoen Kekomäki näkee Oulun raiskausten yhdeksi syyksi Suomen maahanmuuttopolitiikan käytännöt ja nosti muutaman niistä esille. Vaikka hän ei ottanutkaan kantaa siihen, kuinka maahanmuuttopolitiikkaamme tulisi muuttaa, ovat virkamiehen ajatukset siltä osin mielestäni varsin helppoja päätellä.

Nähdäkseni Kekomäki ajatteli jotain sen suuntaista, että hakemusten käsittelyajat pitäisi saada lyhemmiksi ja uusintahakemusten määrä rajata yhteen kertaan. Palautukset pitäisi saada tehtyä ripeästi ja sijoittaa niitä odottavat eristyksiin (tai turvapaikkoihin, kuten itse olen muotoillut) muusta yhteiskunnasta.

Nähdäkseni kaikki nämä keinot vähentäisivät turvapaikanhakijoiden seksuaalirikollisuutta, mutta niillä ei vähennettäisi oleskeluluvan saaneiden tekemiä raiskauksia. Siihen tarvittaisiin vieläkin radikaalimpia keinoja.

Siis Suomen vetovoimatekijöiden vähentämisen mahdollisimman alhaiseksi esimerkiksi poistamalla hakuvaiheen etuisuuksia taskurahan antamisesta vapaaseen liikkumiseen muun kansan parissa. Ja tekemällä vastaanottokeskuksissa asumisesta vastikkeellista (eli vaaditaan työtä sekä kielen ja kulttuurin opintojen tuloksellisuutta) sekä tulkitsemalla turvapaikantarpeen suhteen epäselvät hakemukset suomalaisten eduksi eli kielteisiksi päätöksiksi. Sekä tietenkin muuttamalla sosiaaliturva kansalaisuusperusteiseksi ja kiristämällä kansalaisuuden saamisen perusteita.

Kaiken kaikkiaan on syytä todeta, ettei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Oulun vastenmieliset lasten hyväksikäyttäjät nostivat maahanmuuttopolitiikan esille tavalla, jota ei ole nähty sitten vuoden 2015 maahanryntäyksen.

Näin he tulivat mahdollisesti tehneeksi palveluksen meille kaikille Suomessa asuville mukaan lukien ne aiemmat maahanmuuttajat, jotka ovat tahtoneet sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan - ja onnistuneet siinä. Siis mikäli nyt käytävä keskustelu kantaa kevään vaaleihin asti ja johtaa sitä kautta aiempaa järkevämpään maahanmuuttopolitiikkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi ulottuvuus totuuden jälkeiselle ajalle
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Ulkomaalaiset raiskaavat kantasuomalaisia törkeämmin

lauantai 12. tammikuuta 2019

Uusi ulottuvuus totuuden jälkeiselle ajalle

Kirjoitin toissapäivänä siitä kuinka PT-media oli kertonut tietävänsä varmuudella, että yksi Oulun ulkomaalaistaustaisten asukkien seksuaalirikosvyyhdin uhreista olisi tehnyt itsemurhan - eli asian, jonka poliisi oli aiemmin ehdottomasti kiistänyt.

Ilmeisesti PT-median uutinen yhdessä muun somekohun kanssa sai aikaan sen, että poliisi joutui perumaan aiemmat puheensa ja ilmoittamaan yhden uhreista kuolleen. Samalla meille kerrottiin jälleen uudesta alaikäisiin kohdistuneesta seksuaalirikoksesta.

Kiinnostavaa tässä oli kaksi asiaa: se millä tavoin maamme poliitikot ottivat tiedon vastaan sekä se, mitä poliisin toiminnasta on seurannut. Käyn ensin läpi tuon ensimmäisen ja sitten kommentoin jälkimmäistä.

* * *

Pääministeri Juha Sipilä (kepu) on ilmoittanut ymmärtävänsä täysin kansalaisten keskuudessa esiintyvän huolen ja järkytyksen ja vaatinut tiukasti kaikki noudattamaan maan lakeja ja oikeutta koskemattomuuteen. Hän haluaa myös rikolliset vastuuseen teoistaan.

Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala puolestaan kertoi, että "Oulu ja koko Suomi ovat varmasti äärimmäisen järkyttyneitä. Tämä panee kovasti miettimään, miten on mahdollista, että tällaista tapahtuu ja mistä se johtuu... Nyt on kyse tänne jotenkin oudolla tavalla keskittyneestä toiminnasta, mutta kuitenkin yksittäistapauksesta, jonka poliisi tutkii ja josta annetaan tuomiot"

Sisäministeri Kai Mykkäsen (kok) mielestä uudet seksuaalirikosepäilyt Oulussa edellyttävät toimia ulkomaalaistaustaista rikollisuutta vastaan - ja nopeasti. Sisäministeriössä valmistellaan hänen mukaansa suunnilleen kymmenen kohdan ohjelmaa, jota aiotaan käsitellä talven aikana hallituksessa. Ohjelman eduskuntaan viemisen aikataulusta hän ei kertonut.

Puheenjohtaja Petteri Orpo (kok) vahvisti, että kokoomus tulee esittämään lakien tiukentamista ulkomaalaisiin liittyvän rikollisuuden osalta ja että puolue pyrkii saamaan lait nopeasti käsittelyyn.

Sanna Marin (sd) ajatteli kovasti uhreja ja halusi tehdä kaikkensa lasten ja nuorten suojelemiseksi. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Puheenjohtaja Pekka Haavisto (vihr) taas oli samoilla linjoilla Sipilän kanssa ja halusi rikolliset oikeuden eteen tuomittaviksi. Vasemmistoliiton Li Andersson puolestaan arveli, että lopultakin pitäisi "panostaa keinoihin, joilla viranomaiset tehokkaammin voi puuttua ja ehkäistä seksuaalirikoksia sekä nuorten suojaamiseen verkossa".

Tässä yhteydessä on syytä ymmärtää, että nyt nähdyt tapahtumat eivät olisi toteutuneet, mikäli Suomi olisi noudattanut samanlaista turvapaikkapolitiikkaa kuin Eila Kännön aikana. Eli ottanut maahan vain henkilöt, joiden turvapaikantarve on kiistaton. Nythän toimitaan toisin päin eli epäselvät tapaukset tulkitaan hakijan hyväksi.

Minusta onkin hämmästyttävää, etteivät pääministeri, sisäministeri tai oppositiojohtajat edelleenkään näe tarvetta humanitaarisen maahanmuuton oleelliselle kiristämiselle. Lähimmäs sitä pääsevät vaatimukset maasta poistamisen helpottamiseksi, mutta Perussuomalaisten pitkäaikaiselle ja käsillä olevien rikosten kaltaiset tragediat tehokkaasti estävälle linjalle ei ole halukkuutta siirtyä edes Oulun tapahtumien jälkeen.

Perussuomalaisista kansanedustaja Toimi Kankaanniemi muistutti Perussuomalaisten yrittäneen nostaa sisäistä turvallisuutta keskusteluun, mutta ilman muiden puolueiden kannatusta. Juho Eerola (ps) taas arveli, ettei kaikkia tapauksia ole vieläkään nähty ja Jani Mäkelä (ps) vaati pää- ja sisäministeriä kantamaan poliittisen vastuunsa ja eroamaan.

Laura Huhtasaari (ps) puolestaan muistutti poliisien resurssien ohjaamisesta rikosten torjunnan ja selvittämisen sijasta nettikeskustelujen seuraamiseen ja Jussi Halla-aho vihjaisi, että Mykkäsen puheet olisivat vain puheita, jotka voi hyvin unohtaa vaalien jälkeen. Tai ainakin siten minä hänen viestinsä tulkitsin.

* * *

Alussa mainitsemani toisen kohdan - eli poliisin ilmeisen virkavastuulla tapahtuneen valehtelun - osalta en ole huomannut kommentteja. Toisin sanoen sen enempää sisäministeriötä, oikeuslaitosta, lehdistöä kuin poliitikkojammekaan tämä asia ei näy kiinnostavan.

Nähtäväksi jää, nouseeko se vielä jossain vaiheessa agendalle, vai unohtuuko kokonaan. Joka tapauksessa tapahtunut antaa aivan uuden ulottuvuuden sille, mitä on alettu kutsua "totuuden jälkeiseksi ajaksi".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oulun tapahtumien poliittinen jälki on vahvempi kuin Turun terrori-iskun
Valehteliko poliisi virkavastuulla Oulun raiskaustapauksissa?
"Ei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä"

perjantai 11. tammikuuta 2019

Oulun tapahtumien poliittinen jälki on vahvempi kuin Turun terrori-iskun

Yle julkaisi vuorokausi sitten uuden mielipidetiedustelun tulokset. Koska se jäi eilen vakavamman asian jalkoihin, palaan siihen nyt.

Gallupin odotettu uutinen oli Perussuomalaisten kannatuksen nousu yli kahdella prosenttiyksiköllä todennäköisesti eilen huomioni saaneiden Oulun tapahtumien seurauksena. Näyttää siis siltä, että puolueen tinkimättömän looginen maahanmuuttopolitiikka alkaa tuottaa tuloksia sen perusteiden noustessa vääjäämättä ihmisten tietoisuuteen.

Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi puheenjohtaja Jussi Halla-ahon (ps) näkemys, jonka mukaan "siirtolaiskriisiä ja maahanmuuttopainetta Afrikasta ei voida häivyttää pois ´manageroimalla´ ja taakkaa jakamalla", sillä "jäsenmaissa ihmiset eivät halua tässä määrin maahanmuuttoa, jonka he kokevat vahingolliseksi itselleen."

Oulun tapahtumat nostivat tämän vahingollisuuden ihmisten iholle vielä paljon vahvemmin kuin Turun puukkoterroristi. Nähtäväksi jää, syntyikö tapahtuneesta niin vahva oivallus ja muistijälki, että se pysyy ihmisten mielessä aina kevään vaaleihin asti.

Muilta osin puolueiden kannatuksissa ei tapahtunut kovin suuria muutoksia. On kuitenkin syytä huomata, että mielenkiintoni kohteena ollut vihervasemmiston (SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät) ja RKP:n yhteenlaskettu kannatus oli tällä kertaa 46,8 prosenttia eli yli prosenttiyksikön pienempi kuin edellisessä mittauksessa.

Näyttäisi siis siltä, ettei taloudellisesti täysin vastuuttomien yhteishallitus näytä todennäköiseltä juuri nyt. On kuitenkin syytä huomata, että juuri RKP:n kannatus kärsi suurimman romahduksen ja vihervasemmistopuolueiden kannatus itse asiassa nousi hiukkasen - epäselvää on kuitenkin se, johtuuko ruotsalaisten romahdus puolueen maahanmuuttokritiikittömyydestä vai onko kysymys vain mittausvirheestä.

Nähtäväksi seuraavia gallupeja ja tietenkin tulevia vaaleja ajatellen jää se, jatkuuko Perussuomalaisten nousu myös vaalikampanjan aikana. Ja palautuuko RKP:n kannatus tavanomaiselle tasolleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko punavihreä Suomen suosituin hallituspohja?
62% suomalaisista kannattaa väliaikaisia turvapaikkoja
Tiedostava etujoukko ei välitä kansan tahdosta

torstai 10. tammikuuta 2019

Valehteliko poliisi virkavastuulla Oulun raiskaustapauksissa?

Viime vuosina on keskusteltu paljon valeuutisista ja poliisin tiedotusohjeista mm. humanitaariseen maahanmuuttoon liittyen. Toisaalta myös ns. valtamedia on moneen kertaan jäänyt kiinni asioiden salailusta.

Nyt meillä on tähän asiakokonaisuuteen liittyen käsillä mielenkiintoinen tapaus, joka tulisi aivan ehdottomasti selvittää. Se on PT-median eilinen juttu, jossa väitetään varmana tietona, että "14-vuotias tyttö menehtyi oman käden kautta jo lokakuun lopussa. Tyttö ja hänen kaverinsa houkuteltiin Oulun kauppakeskus Valkeasta useamman arabin joukolla mukaan Tuiraan. Raiskaus tapahtui asunnolla."

Jutussa on oleellista se, että poliisi on nimenomaisesti eli ekplisiittisesti ilmoittanut, ettei sillä ole tietoa tällaisesta itsemurhasta. Tässä tapauksessa on siis niin, että virkavastuulla toimiva viranomainen on joko valehdellut tai epäonnistunut tehtävässään - tai vaihtoehtoisesti PT-media on toiminut valemediana.

Jälkimmäisen osalta joudun toteamaan, etten ole valmis tekemään ainakaan suoralta kädeltä tuollaista johtopäätöstä, koska kyseinen media on useita kertoja julkaissut tietoja, joista valtamedia on Suomessa vaiennut, mutta jotka ovat myöhemmin osoittautuneet oikeiksi. Lisäksi sillä on käsittääkseni läheiset suhteet Oulun raiskaustapausten julkituoneeseen henkilöön.

Poliisinkaan osalta en väitä, että se olisi epäonnistunut työssään tai valehdellut virkavastuulla. Mutta PT-median jutun jälkeen on syntynyt varteenotettava epäily jälkimmäisestä, eikä oikeusvaltiossa hallintoon kohdistuvia vakavia epäilyjä saa jättää selvittämättä.

Toivottavasti sisäministeriö ymmärtää kyseessä olevan poliisin luotettavuudesta kansalaisten silmissä ja selvittää sen tiedotustoiminnan asiallisuuden Oulun tapausten yhteydestä. Mikäli siinä ei ole moitittavaa on se uutisoitava kaikelle kansalle - ja tietenkin myös siinä tapauksessa, että on tapahtunut valeuutisointia virkavastuulla.

PT-median puolestaan toivoisi esittävän perusteet sille, millä perusteella se on tehnyt uutisensa 14-vuotiaan tytön itsemurhasta. Näin itse kukin voisi päätellä sen varmuuden tason, joka kyseisen sivuston uutisella on. Nythän meillä on ainoastaan kyseisen median sana, jossa väitetään tiedon olevan vahvistettu.

Tässä tilanteessa toivon myös, että arvoisa lukijani harkitsisi PT-median uutisen (siis tämän) ja miksei myös tämän oman kirjoitukseni jakamista eteenpäin. Näin kasvaisi paine palata asiaan sekä valtamediassa että sisäministeriössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Ei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä"
Oulun tapahtumia ei saa käyttää vihan lietsontaan, vaan maahanmuuttopolitiikan perusteena
Pitäisi tehdä välikysymys Oulun raiskausringin takia

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Väkivaltaa Bremenissä

Saksassa toimivan maahanmuuttokriittisen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen 66-vuotias kansanedustaja on pahoinpidelty raa´alla tavalla (järkyttävä kuva pahoinpidellystä löytyy täältä) ja tullut todennäköisesti murhatuksi, ellei sivullinen olisi puuttunut tapaukseen. Tekijää ei tiedetä, mutta poliisin mukaan "uskomme, että kyse on poliittisesti motivoidusta teosta".

Tapahtunut pahoinpitely ei tietenkään ole ainutkertainen tapahtuma Saksassa, mutta yhdistettynä muutama päivä sitten AfD:n Döbelnin toimistoon heitettyyn räjähteeseen se saattaa kieliä siitä, että maahan on järjestäytymässä maahanmuuttokriittisyyden suhteen suvaitsematon, laittomuuksiin taipuvainen ja järjestäytynyt joukkio.

Merkittävää tapauksessa on se, että puoluetoimiston tapauksessa on otettu kiinni kolme paikallista saksalaista miestä, iältään 29, 32, and 50 vuotta. Mikäli etniseen tietoon on uskominen, on järjestäytymässä oleva joukkio nimenomaisesti osa saksalaista vasemmistoa. Toivottavasti myös pahoinpitelijät saadaan kiinni, jotta tämä epäilys saadaan joko vahvistettua tai osoitettua vääräksi.

Pahoinpitelyn ja pommihyökkäyksen lisäksi on AfD:tä vastaan tehty pienempiä iskuja. Itäisessä Saksassa sen toimistoihin on viime viikkojen aikana tehty useita vandalismiksi luonnehdittavia tekoja. Tämäkin viittaa poliittisesti motivoituneeseen ja ainakin löyhästi järjestäytyneeseen joukkioon.

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että saksalainen politiikka on tekemässä paluuta 1930- tai 1970-luvulle, jolloin politiikka tehtiin vakavaa väkivaltaa käyttäen. Nähtäväksi jää, mitä maan johto tekee sen suhteen - toistaiseksi on nähty esimerkiksi Saksin osavaltion sisäministerin kehotus taistella AfD:tä vastaan poliittisesti eikä väkivaltaisesti. Muotoilu "taistelu"-sanoineen on kieltämättä tässä tilanteessa vähän erikoinen, vaikka toki sanoma on muilta osin oikean suuntainen.

Tätä taustaa vastaan on hienoa, että Suomessa ei ole syntynyt mittavaa väkivaltaa maahanmuuttokriittisiä tai muitakaan poliittisia toimijoita vastaan, vaikka toki meilläkin on Perussuomalaisten puoluetoimistoa vastaan hyökätty. Toivoa sopii, ettei suomalainen vihervasemmisto seuraa saksalaisten terroristien jalanjälkiä, vaan pitäytyy laillisissa keinoissa asiaansa ajaakseen.

Kantaväestön radikalisoitumisriskin pienentämisen kannalta olikin mukava huomata, että sisäministeri Kai Mykkänen otti tiukan linjan Välimeren taksiliikenteen tukemiseen kun siellä toimiva ihmissalakuljettajien toimintaketjun osanen tarjosi elintasopakolaisia EU-maille. Mykkäsen kieltäytyi ja totesi, että laivoilta Unioniin päästettyjä ihmisiä sijoittelemalla "pikemminkin ylläpidetään kierrettä, jossa Välimeren satamiin kannattaa pyrkiä". Saman olen minäkin ymmärtänyt jo kauan sitten.

Toivotaan siis, että myös Perussuomalaisten ulkopuolella aletaan vähitellen ymmärtää niitä riskejä, joita ns. humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy. Ellei muuten, niin Saksan varoittavan esimerkin valossa. Varminta lienee kuitenkin, ettei tähän luoteta vielä kevään vaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksa on nyt muutoksen kynnyksellä
Sipilä ja Merkel ovat kaivaneet itselleen yhteistä kuoppaa - Orpokin haluaa sinne
Välimeren liikenne ylitti uutiskynnyksen hyvässä ja pahassa

tiistai 8. tammikuuta 2019

Feministisiä kulttuuriuutisia

Yle on uutisoinut meille nuoresta saudinaisesta, joka lähti perhettään pakoon ja päätyi Saudi-Arabian ja Kuwaitin diplomaattien kiinniottamaksi Thaimaassa. Nuoren naisen pelkona on palauttaminen perheensä pariin, joka hänen mukaansa aikoo tappaa hänet.

Tapaus on mielenkiintoinen siksi, että nainen on kertonut luopuneensa islamista, mikä kyseisen oppirakennelman mukaan on kuolemantuomion arvoinen synti. Lisäksi hän Iltalehden mukaan kertoi paenneensa pakkoavioliittoa, mikä lienee saudiarabialaisen kulttuurin mukaan kuoleman arvoinen loukkaus sukulaisten kunniaa kohtaan..

Mielenkiintoista jutussa oli myös se, että thaimaalainen poliisijohtaja valehteli, ettei naisella ollut viisumia Thaimaahan, matkalippua eikä rahaa. Näistä ainakin matkalippu Australiaan on ollut.

Tapaus on saamassa onnellisen lopun, sillä kansainvälisen huomion seurauksena naista ei palauteta perheensä tapettavaksi. Nähtäväksi jää, saako hän aikanaan turvapaikan ja mitä sen jälkeen tapahtuu.

Tapaus kertoo maailman suurten kulttuurien välillä olevista eroista. Samasta kertoo myös toinen uutinen, jonka mukaan Saudi-Arabian femistiset uudistukset ovat jatkuneet ja vastaisuudessa mies ei voi erota vaimostaan kertomatta tälle asiasta.

Kirjoitin edellä olevan yhteenvedon saudi-uutisista siksi, että tapahtunutta olisi hyvä pohtia esimerkiksi feministisen liikkeen, yhteiskunnan monikulttuuristamisen, suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden ja ehkä myös kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan kannalta. Pohtimisella tarkoitan tässä yhteydessä rehellistä analyysiä, jossa poliittiset intohimot on painettu taustalle ja johtopäätökset ja mahdolliset toimenpiteet tehdään tosiasioiden pohjalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä muut ajattelevat meistä ja muista?
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?
Kumpi ompi parempi - Suomi vaiko Saudi-Arabia?

maanantai 7. tammikuuta 2019

Populistista harhaanjohtamista

Helsingin Sanomien mukaan oikeustieteilijä, professori Tuomas Ojanen, pitää Paula Risikon (kok) puheita oleskelulupien peruuttamismahdollisuuksista populistisena harhaanjohtamisena. Näin siksi, että Risikko on vaatinut lakiin mahdollisuutta oleskeluluvan peruuttamiselle.

Perusteluna heitolleen Ojanen totesi, että "ei tarvita enää erillistä pykälää oleskeluluvan peruuttamiselle, kun karkottamista ja käännyttämistä koskevat pykälät nyt jo sallivat karkottamisen ja käännyttämisen kansallisen turvallisuuden perusteella". Toisaalta hän myös korosti, että oleskeluluvan saaneiden karkottamista rajoittavat Suomea oikeudellisesti sitovat kansainväliset sopimukset ja että perustuslain mukaan ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Toisaalta HS kertoi myös, että "ulkomaa­laislain mukaan oleskelu­luvan saanut voidaan karkottaa, jos hän on syyllistynyt rikokseen, josta säädetty enimmäis­rangaistus on yksi vuosi vankeutta tai hän syyllistyy rikoksiin toistuvasti".

Minä olen sitä mieltä, että ulkomaalaislakia pitäisi muuttaa. Ei siten kuin Risikko on populistisesti ehdottanut, vaan siten, että HS:n muotoilusta korvataan sanat "voidaan karkottaa" lyhennetään muotoon "karkotetaan". Lisäksi perustuslain mahdolliset rajoitteet palauttamiselle on poistettava ja tässä yhteydessä vaikuttaviin kansainvälisiin sopimuksiin on suhtauduttava suuntaa antavina, ei sitovina.

Nämä muutokset vastaavat oikeutta ja kohtuutta silloinkin, kun palautettava henkilöä uhkaavat kotimaassa ikävät asiat tai jopa hengenmeno. Eihän kukaan ole velvoitettu pitämään kotonaankaan huonosti käyttäytyviä vieraita, vaikka heillä olisikin omassa kodissaan kurjaa.

Lisäbonuksena muutoksesta saattaisi vieläpä seurata se, että oleskeluluvan saaneen motivaatio pysyä uudessa kotimaassaan kaidalla tiellä  paranisi nykyisestä. Oikeusoppineiden kannalta tämä toki merkitsisi tulonmenetystä, koska palauttamista varten ei enää tarvittaisi erillistä valitusprosessia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elintasopakolaisten pelastajien oikeusturvaa on parannettava
Terroristimyönteinen laintulkinta
Perustuslaki ja pakolaisten sosiaaliturva

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

"Ei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä"

Unkarissa on uutisoitu pääministeri Sipilän uudenvuodentervehdyksestä tavalla, joka herätti Helsingin Sanomien huomion. Näin siksi, että maan yleisradioyhtiön kanavalla väitettiin Sipilän sanoneen "ettei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä".

Unkarilaisuutisoinnin suhteen oleellista tuossa Sipilän tervehdyksessä oli seuraava kohta.

"Ensinnäkin jokaisen tänne tulevan on noudatettava Suomen lakeja ja kunnioitettava jokaisen ihmisen koskemattomuutta. Tästä emme tingi tippaakaan. Rikoksiin syyllistyneet saatetaan vastuuseen teoistaan oikeusvaltion periaatteiden mukaan. Vakavat rikokset vaikuttavat lisäksi kielteisesti pysyvän oleskeluluvan saamiseen.

Toiseksi on syytä korostaa, että epäiltyihin rikoksiin ovat tässäkin tapauksessa syyllistyneet yksilöt, eivät väestöryhmät. Poliisi tutkii ja riippumaton oikeuslaitos tuomitsee. Vetoan, että tapahtumia ei käytetä vihan lietsontaan pakolaisia tai ulkomaalaistaustaisia henkilöitä vastaan. Muistutan, että omankädenoikeuden käyttö on oikeusvaltiossa rikos, kuten myös vihapuheen viljeleminen."

Toisin sanoen Sipilä halusi, ettei joidenkin yksilöiden tekemien rikosten seurauksena syntyisi vihan motivoimia kostotoimia heiden viiteryhmäänsä kuuluvia syyttömiä kohtaan, vaikka itse teot ansaitsevatkin rangaistuksen. Oleellista unkarilaisuutisen suhteen on siis se, ettei pääministerimme puhunut mitään siitä, saako itse raiskaajia tai joitakin maahanmuuttajaryhmiä kohtaan tuntea vihaa, vaikka varoittikin vihan lietsonnasta, vihapuheesta ja omankädenoikeudesta. 

Suomen suurlähetystö luonnollisesti reagoi asiaan ja käänsi Sipilän uudenvuodentervehdyksen unkariksi. Sen jälkeen uutinen Sipilästä maahanmuuttajien raiskaamisen hyväksyvänä poliitikkona ei ole HS:n uutisen mukaan levinnyt eteenpäin.

Kirjoitin myös itse Sipilän uudenvuodenpuheesta. Totesin tuolloin kiistattomin perustein, että "väestöryhmät eivät ole merkityksettömiä Oulun vastenmielisten tapahtumien taustalla. Eivätkä ne tule vähenemään, mikäli näihin väestöryhmiin kuuluvien ja omasta kulttuuristaan kiinni pitävien ihmisten ihmisten määrä kasvaa maassamme."

Myös pääministerin ja maamme hallituksen olisi ymmärrettävä, etteivät Oulun tapahtumat olleet sattumaa vaan ennakoitavissa ollut vääjäämätön seuraus maassamme vuodesta 1990 alkaen harjoitetusta turvapaikkapolitiikasta. Siksi olisi ollut vähintäänkin kohtuullista, että pääministeri olisi tervehdyksessään todennut tämän tosiasian, pyytänyt suomalaisilta anteeksi oman ja sitä edeltäneiden hallituksen maahanmuuttolinjauksia sekä ilmoittanut korjaavansa maamme politiikan suuntaa tässä suhteessa mahdollisimman pikaisesti (kuten vaikkapa Itävallassa ja Tanskassa on jo tehty). Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Tosiasia lienee joka tapauksessa se, että Oulun tapahtumat ovat lisänneet suomalaisten keskuudessa vihaa tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. Koska Sipilä ei asiasta maininnut, emme tiedä hyväksyykö hän tämän ihmisten kokeman tunteen, vai vaatiiko sen tukahduttamista.

Toivottavasti ei jälkimmäistä, sillä tunteiden tukahduttamisen poliittinen vaatimus on epäinhimillistä ja viittaa totalitaarisen hallintoon - eikä ainakaan vapaaseen demokratiaan. Tässä yhteydessä on tietenkin ymmärrettävä, ettei vihan hyväksyminen tarkoita vihan vallassa tehtyjen rikosten hyväksymistä, vaan korkeintaan selittää niiden motivaatiota.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentin puheen tärkeimmät kohdat
Oulun tapahtumia ei saa käyttää vihan lietsontaan, vaan maahanmuuttopolitiikan perusteena
Maatamme johtaa epärealistinen pääministeri

lauantai 5. tammikuuta 2019

Kimmo Laakso - vapaa toimittaja - älyllisesti epärehellisenä raiskauksista

Vapaa toimittaja Kimmo Laakso kertoi tänä aamuna tulleensa feministiksi kuusivuotiaana kun hänen äitinsä yritettiin raiskata. Tekijää ei ilmeisesti saatu koskaan kiinni, mutta Laakso antaa ymmärtää tämän olleen tavallinen suomalainen mies.

Sen jälkeen hän esitti mielenkiintoisen historiallisen havaintosarjan siitä, kuinka eurooppalaisessa yhteiskunnassa syntyi tarinoita, joissa "tummaihoinen, himokas itämainen mies raiskaa valkoihoisen naisen". Edelleen hän kertoi, että näiden tarinoiden tarkoituksena oli "rakentaa rodullinen hierarkia", "kaivaa naftaliinista käsitys valkoisesta miehestä sankarina, joka suojelee puolustuskyvyttömiä neitsyitä", "vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja" sekä "oikeuttaa väkivalta hallittavia kohtaan".

Lopuksi hän ulotti kertomuksensa nykyaikaan väittämällä. että "raiskaustarinoiden rodullistamiseen liittyy usein poliittinen motiivi, joka on luonteeltaan konservatiivinen". Nykyaikaisina esimerkkeinä tästä hän käytti puheenjohtaja Jussi Halla-ahoa (ps) ja tanskalaista murhayrityksen kohteeksi joutunutta islam-kriitikkoa Lars Hedegaardia. Molemmat ovat Laakson siteeraaman tutkijan mukaan "puhuneet julkisuudessa raiskaavista muslimeista, vedoten samalla tasa-arvoon ja sananvapauteen".

Laakson tarinan luettuani jäin hetkeksi ihmettelemään suu auki sitä, kuinka erilaisissa fantasioissa ihmiset saattavat elää. Siis sitä, että Laakso vetoamalla menneisiin tarinoihin näkee maahanmuuttajien raiskauksiin viime aikoina kiinnitetyn huomion johtuneen jonkinlaisesta poliittisesti motivoituneesta konservatiivisten ihmisten rasismista, eikä samassa yhteydessä kiinnitä mitään huomiota joidenkin maahanmuuttajaryhmien monikymmenkertaiseen raiskausaktiivisuuteen.

Eli siihen, että nykyinen keskustelu on oikeutettu ennen kaikkea näiden muslimimiesten tosiasiallisten tekojen pohjalta. Ja olisi siksi syntynyt aivan varmasti myös ilman Laakson kuvaamaa historiallista viitekehystä. Tämän osoittaa kiistatta jo sekin, ettei vastaavaa keskustelua syntynyt aiempien suurten humanitaaristen maahanmuuttajaryhmien - eli chileläisten ja vietnamilaisten, jotka eivät mitenkään erityisesti profiloidu raiskaustilastoissa - asettuessa maahamme.

Yhteenvetona en voi muuta kuin jälleen kerran ihmetellä sitä tolkutonta älyllistä epärehellisyyttä, joka tuntuu vaivaavan käsittämättömän monia Laakson kaltaisia ilmeisen älykkäitä ihmisiä. Näin etenkin poliittisen ajattelun vasemmalla laidalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko kantaväestön tekemät raiskaukset hyväksyttäviä?
Anna-Liina Kauhanen ja looginen itsestäänselvyys
Järjestö esitti järjettömän vaatimuksen

perjantai 4. tammikuuta 2019

Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!

Näin vuoden ensimmäisinä päivinä on hyvä muistuttaa siitä, kuinka suomalainen yhteiskunta kerää tavallisilta kansalaisilta varoja kaikenlaiseen hyvään ja kivaan. Asiasta nimittäin uutisoi Helsingin uutiset.

Jutussa avattiin se, kuinka työnantajan maksamasta 3 623 euron palkkakulusta työntekijä saa kaikenlaisten maksujen jälkeen käteensä yhteensä 2 163 euroa eli noin 60 %. Loput kerätään veroina ja työnantajamaksuina ynnä muina hyvinvointivaltion tarvitsemina tulovirtoina yhteiseen pussiin.

Uutinen ei kuitenkaan kertonut aivan koko totuutta. Verojen kerääminen ei nimittäin suinkaan pääty palkkasumman ropsahdettua tilille. Sen jälkeen me maksamme vielä lisää veroja käyttäessämme noita rahoja tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen.

Tiedättehän, arvonlisäveroa. Se on yleensä 24%, mutta erikseen määritetyissä tapauksissa alhaisempi. Ja sitten tulevat vielä erilaiset ympäristöverot, autoverot ja polttoaineverot ynnä muut sellaiset.

Jos oletetaan, että näiden verojen osuus olisi varovasti laskien keskimäärin vaikkapa 20 % ostoslaskuista, voidaan todeta, että 2 163 euron palkasta todellista ostovoimaa jää vain 1 730 euroa. Se on noin 48 % työnantajan maksamasta (3 623 euron) palkasta, joka yksityisen sektorin työntekijän tulee minimissään työnsä kautta tuottaa työnantajalleen, jotta tämä ei menisi konkurssiin.

Paitsi että lisäksi työnantajan tulee vielä kattaa muut työnteosta koituneet menot kuten tilojen vuokrat ja työvälineet. Ei niillekään kuluille ole muuta lähdettä kuin työntekijän työn tuottama tulo.

Tämä tarkoittaa sitä, että tekemänsä työn korvauksesta tavallinen palkansaaja saa käyttöönsä alle puolet ja työnantajan työntekijäänsä kuluttamasta rahasta vielä vähemmän. Loput sosialisoidaan käytettäväksi siten kuin poliittinen apparaattimme on päättänyt. Eli siis kaikkeen hyvään ja kivaan maahanmuuton kustannuksista lasten koulutukseen, terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan, turvallisuuteen, kehitysapuun ja niin edelleen.

* * *

Edelle kirjoittamani perusteella arvoisa lukijani voi tutkiskella mieltään. Mikäli hän huomaa ajattelevansa, että palkansaajan tulojen suurimman osan käyttö yhteisesti sovittuihin tarkoituksiin on erinomainen asia, voi hän samalla tunnistaa olevansa sisimmältään sosialisti. Eli hänen mielestään työn kautta saatu tulo on viime kädessä yhteiskunnan omaisuutta, josta osa voidaan toki antaa työnteon korvaukseksi, mutta viime kädessä raha kuuluu yhteisesti käytettäväksi.

Jos taas tulojen reilun puolikkaan sosialisointi sen sijaan, että niiden hankkija saisi itse päättää rahojen käytöstä, tuntuu vastenmieliseltä, voi arvoisa lukijani pitää itseään sisimmältään oikeistolaisena. Eli hänen mielestään tulot syntyvät tehdyn työn kautta ja siten sen tehneellä ihmisellä on oikeus itse päättää hankkimiensa tulojen käytöstä. Toki osa voidaan käyttää yhteiskunnan hyväksi, mutta tuolloin käyttötarkoitus ei saisi olla ainakaan pahasti ristiriidassa tulojen hankkijan oman näkemyksen kanssa.

Asiaa voi vielä tunnustella miettimällä sitä, mikä motivoi ihmisiä tekemään ahkerasti työtä ja sitä kautta luomaan koko yhteiskunnalle taloudellista toimeliaisuutta. Arveleeko lukijani yhteisen hyvän tuottamisen palkkaa paremmaksi työnteon kannusteeksi? Vai onko asia hänen mielestään sittenkin päinvastoin, eli palkka on viime kädessä ahkeruuden kannusteena tärkeämpää kuin yhteisen hyvän tuottaminen?

Jos arvoisa lukijani päätyy yhteiskunnallisen hyvän ensisijaisuuteen, voi hän jälleen katsoa itsensä sosialistiksi. Jos taas palkka motivoi paremmin, on hän ajatusmaailmaltaan oikeistolainen. Ja jos tämä ja edellinen ajatusharjoitus tuottavat ristiriitaisen tuloksen, on hän epäilemättä älyllisesti epärehellinen.

Näitäkin asioita itse kunkin kannattaa pohdiskella ensi kevään vaalien alla tai viimeistään äänestyskopissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS linjasi metsäpoliittisen uutisointinsa
800 euron perustulo?
SDP näytti rehellisesti karvansa