Oi näitä aikoja ja kaksinaismoraalin määrää

Ruotsilla alkaa olla pakottava kiire päästä NATO:n jäseneksi. Näin siksi, että länsinaapurin jengirikollistilanne alkaa olla sellainen, ettei siitä selvitä ilman läntisen puolustusliiton apua.

Lieneekö tämä asiaintila sitten sellainen, että Turkin presidentti heltyisi ja päästäisi Svea-mamman tytöt ja pojat lopultakin NATO:on. Vai onko hän sittenkin tykästynyt enemmän ruotsalaisten jengijohtajien hyysäämiseen? 

Edelle kirjoittamani aiheuttaisi hymyilyä Pohjanlahden tällä puolella, ellei myös oma tilanteemme maahanmuuttajarikollisuuden kanssa olisi niin vakava. Sitä kuvasi asiaan vihkiytynyt poliisimies kertomalla, että "aiempaa useampi nuori liittyy rikollisiin katujengeihin omasta halustaan. Katujengeissä ihannoidaan rikollista elämäntapaa ja ollaan viranomaisvastaisia. Nuoret hakevat rikollisin keinoin nopeita voittoja ja pönkittävät teoillaan asemaansa."

Jollain tavalla huvittavaa on sekin, että niin sanotut asiantuntijat esiintyvät vakavalla naamalla todeten, että "ei ole mikään yllätys, että naapurimaasta tietyt laineet lyövät myös tänne". Jos näin olisi - siis näiden asiantuntijoiden kohdalla - niin mistä syystä Ruotsin tiestä jo vuosikymmeniä varoitelleisiin perussuomalaisiin ja etenkin Jussi Halla-ahoon on kohdistunut niin paljon julkista väheksyntää ja suoranaista vihaa ilman, että nämä asiantuntijat olisivat vahvistaneet heidän - nyt oikeaksi vahvistetut - varoituksensa? 

Mitäpä tähän sanomaan muuta kuin että oi näitä aikoja ja sen kaksinaismoraalin määrää, jota suomalaiset mediat nyt pullistelevat. Eikä kukaan vieläkään sano, että etenkin pääkaupunkiseudun todellisuus on edelleen pikemminkin järkyttävä kuin lohdullinen, sillä poliisin arvion mukaan vain joka viides jengiläinen viettää aikaansa tiilenpäitä lukien. Toisin sanoen neljä viidestä on edelleen vapaalla jalalla tekemässä ja suunnittelemassa uusia rikoksia - sekä houkuttelemassa joukkoonsa uusia nuoria.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko jengirikollisuuden lopettaa vapauttamalla huumeet?
Kriminologin keinot ja laiskan ajattelun lopputulos
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat

Oulun tapauksen poikimaa huumoria

Suomen poliittisen kentän enemmistö on lopultakin herännyt siihen, että umpilöperöstä maahanmuuttopolitiikasta on seurannut ongelmia ja että "tarttis tehrä jotain". Niinpä poliitikkomme yksi toisensa jälkeen ovat vaatineet monenlaisia toimia, jotta kansan viha ei kohdistuisi tässä politiikan lajissa täydellisesti epäonnistuneeseen poliittiseen johtoon ensi kevään vaaleissa.

Tuo poliittinen johto on tässä ymmärrettävä laajasti, eli koskemaan Kokoomusta, Keskustaa Sosialidemokraatteja, Vihreitä, Vasemmistoliittoa, Ruotsalaisia, Kristittyjä ja myös Sinisiä. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvää: tässä episodissa on nimittäin havaittavissa myös tragikoomista huumoria.

Ensinnäkin koko Oulun vyyhti paljastui yhden oululaisen maahanmuuttajataustaisen henkilön kansalaisaktiivisuuden seurauksena.

Toiseksi maamme luotettavana pidetty poliisi ehti sen pyörteissä jopa valehtelemaan kaikelle kansalle.

Kolmanneksi Petteri Orpo (kok) valehteli, ettei hallitus ole nyt liikkeellä tulevien vaalien takia.

Neljänneksi, Sanna Marin (sd) valehteli silmää räväyttämättä omasta maahanmuuttopoliittisesta historiastaan.

Viidenneksi, nyt jopa aiemmin vaiennut oikeusoppinut professori tuli kertomaan, että Suomi on tulkinnut kansainvälisiä sopimuksia liian tiukasti.

Kuudenneksi, Jussi Halla-aho (ps) on osannut kertoa koko kansalle jo viidentoista vuoden ajan mihin maahanmuuttopolitiikkamme tulee johtamaan.

Seitsemänneksi, saman on tiennyt suomalaisten enemmistö, mutta tullut äänestäneeksi vastoin näkemystään vaali toisensa jälkeen.

Olisiko huhtikuussa lopultakin ymmärryksen paikka myös äänestyskopissa, vai jatkaako kansa tragikoomisesti ja äänestää jälleen kerran sopulien lailla kuten ennenkin? Vai kävisikö sittenkin ihme, ja maahanmuuttopoliittisen tragikomiikan aika olisi päättymässä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sipilä ja Merkel ovat kaivaneet itselleen yhteistä kuoppaa - Orpokin haluaa sinne
Matti Putkonen on kuin torakka
Minkälaiseen yhteiskuntaan Petteri Orpo meitä johtaa?

Vasemmistonaiset upottavalla suolla

Olemme saaneet viime päivinä seurata yhtä mielenkiintoisimmista etapeista Vasemmistoliiton muutosprosessissa työväenpuolueesta vihervasemmistolaisen aatemaailman ajajaksi. Tarkoitan tietenkin kansanedustaja Anna Kontulan (vas) ja ammattiyhdistysväen julkisuuteen noussutta nokittelua.

Kaikki alkoi siitä, kun Kontula ryhtyi ajamaan tarveharkinnan poistoa EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta suomalaisille työmarkkinoille pyrkiviltä ihmisiltä. Tämä on luonnollisesti närkästyttänyt ammatikseen työntekijöiden etua puolustavia ay-johtajia.

Rakennusliiton toisen puheenjohtajan Kyösti Suokkaan mukaan Anna Kontula ei ymmärrä saatavuusharkinnan poiston seurauksia ja syyttää tätä pakolaisille kumartamisesta ja tarpeesta pysyä lööpeissä.

Mielenkiintoista kyllä, Kontula oli saanut käsiinsä muistion, jonka mukaan "Kontulan lakiehdotuksen tavoitteena on edesauttaa paperittomien työnsaantia, jotta heidän ei tarvitsisi lähteä maasta. Tässä on kuitenkin ongelmia, jotka täytyy ottaa huomioon, turvallisuusnäkökulma ja työehtojen täydellisen alasajon riski".

Suokas on myös murehtinut sitä, ettei duunaritaustaiselle ikääntyneelle ay-miehelle näytä enää olevan puoluetta jota äänestää. Hänen mukaansa rakentajien joukossa ei ole lakialoitteen vuoksi enää Vasemmistoliiton kannattajia.

Omalta osaltaan hän on todennut, että "ikinä en enää äänestä Vasemmistoliittoa. Se on elitistinen porukka."

Vasemmistoliiton  puheenjohtaja ja puolueen linjanmuutosta työväenpuolueesta punavihreäksi liikkeeksi nykyisin johtava Li Andersson on tilanteesta huolissaan ja ilmoittanut, ettei puolueella ole kantaa saatavuusharkinnan tarpeellisuuteen. Mielenkiintoinen kannanotto puolueelta, joka on historiansa aikana saanut kannatuksensa erityisesti työväen etuja ajamalla.

Suomen Ammattiliittojen keskusliiton SAK:n Jarkko Eloranta on todennut, että SAK pitää saatavuusharkintaa yksiselitteisesti hyvänä asiana. Hän pelkää myös, että meneillään olevassa keskustelussa perusasiat menevät iloisesti sekaisin. Erityisesti pitäisi ymmärtää, ketä saatavuusharkinta koskee ja ketä ei.

Tätä asiaa selvitti vasemmiston ulkopuolelta viime viikolla Jussi Halla-aho (ps) Facebookissa: "esimerkiksi erityisasiantuntijat, tutkijat ja yritysten yli- tai keskijohdossa toimivat henkilöt on jo nyt vapautettu saatavuusharkinnasta... Erityisasiantuntija voi tarkoittaa esim. intialaista koodaria, jonka myyntivaltti on se, että hän koodaa halvemmalla... Esimerkiksi Uudellamaalla on oletuksena, että terveydenhoitoalan ammattilaisia, ravintolatyöntekijöitä, kotiapulaisia, siivoojia ja rakennusmiehiä ei ole saatavilla kotimaassa. Nämäkin alat on siis käytännössä vapautettu saatavuusharkinnasta... Vuonna 2016 tyypillisimmät ammatit, joihin tehtiin saatavuusharkinnan pohjalta päätös, olivat puutarhatyöntekijät, toimisto- ja laitossiivoojat sekä ravintola- ja suurtaloustyöntekijät... saatavuusharkinnan poistamisessa on kyse ovien avaamisesta hal-pa-työ-voi-mal-le."

Perussuomalaiset - toisin kuin vasemmistoliittolaiset, kristillisdemokraatit, keskustalaiset, kokoomuslaiset, ruotsalaiset, demarit tai vihreät - ovat myös yksimielisesti linjanneet, etteivät he hyväksy tarvehankinnan poistoa. Perusteena halla-aholaiset käyttävät mm. saatavuusharkinnan poistaneen Ruotsin esimerkkiä.

Sinne on tarveharkinnan poiston myötä syntynyt maahanmuuttoväylä. Äskettäin julkaistun raportin mukaan noin 40 prosenttia töihin tulleista on asettunut aloille, joilla ei ole tekijöistä pulaa ja 20 prosenttia matalapalkka-aloille, joilla työvoimasta on ylitarjontaa. Näitä ihmisiä palkkaavista työnantajista noin 70 prosenttia on itsekin ulkomaalaistaustaisia. 

Jään siis suurella mielenkiinnolla seuraamaan Vasemmistoliiton kujanjuoksua omassa upottavaa suota muistuttavassa muutosprosessissaan. Sekä odottamaan, löytävätkö Rakennusliiton Suokas ja muu perinteinen työväki itselleen puoluekentästä uuden poliittisen edunvalvojan punavihreään hömppään uppoutuvan entisen suosikkinsa sijaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anna Kontula ja Ruotsin uusi normaali
Äänestäjä on paradoksin äärellä
Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?