Journalismi, politiikka, Syyria ja Unkari

Tänä aamuna poimin uutistarjonnasta kaksi kysymyksiä herättävää asiaa. Niistä ensimmäinen on Syyrian kaasuisku ja toinen Unkarin vaalit.

Syyrian kaasuisku on monella taholla pantu maan hallituksen piikkiin. Näin on tehnyt niin EU kuin USA:n presidentti Trumpkin. Jälkimmäinen tosin vieritti vastuuta myös Venäjälle.

En tietenkään tiedä kuka on vastuussa kaasuiskusta. Panin kuitenkin merkille sen, että Itä-Ghoutan taistelun jo lähes voittaneen Bashar Al-Assadin täytyy olla täydellinen idiootti tehdäkseen satavarmasti kansainvälisen tuomion saavan kaasuiskun alueen viimeisiä kapinallisia vastaan.

Itse asiassa Assadin typeryyden täytyy olla niin syvää, että sellaiseen on lähes mahdoton uskoa. Vielä mahdottomampi on uskoa siihen, että tuntemattomat ilmavoimat olisivat viime yönä pommittaneet syyrialaista sotilaslentokenttää.

Tämä kaikki on ainakin itselleni täysin käsittämätöntä. Nähtäväksi jää, tuleeko tähän typeryyteen jonain päivänä selvyys. Ja liittyykö siihen jollain tavalla se, että sodassa ensimmäinen uhri on aina totuus.

Aamun toinen aiheeni on Unkarin vaalit. Siellä valtaa pitävä ja epädemokraattiseksi syytetty Victor Orban ja hänen Fidesz-puolueensa on saavuttanut jälleen vaalivoiton.

Tulos osoittaa kuinka merkittävästä asiasta Eurooppaan kehitysmaista suuntuvassa kansainvaelluksessa on kyse. Toisin kuin nykyisessä valtamediassa annetaan ymmärtää, Unkari toimi vuoden 2015 tapahtumien alussa yhtenä läpikulkumaana EU:n alueelle suuntautuville ja Dublinin sopimuksen mukaisesti unkarilaiset rekisteröivät alueelleen tulleet turvapaikanhakijat.

Tämä herätti kielisukulaisissamme vastustuksen aallon, jota Orban hyödynsi pysäyttämällä kansainvaelluksen maansa kautta. Ja sai siten ehdottoman vallan, jonka on pitkään jatkuessaan todettu muualla - myös Suomessa Kekkosen aikaan - korruptoivan poliitikot ja poliittisen järjestelmän.

Ehdottomaan valtaan päässeen Orbanin kohdalla on puhuttu epädemokraattisesta ja korruptoituneesta politiikasta. Joka tapauksessa hän pyrkii varmistamaan valtansa myös tulevaisuudessa eikä ole syytä epäillä, ettei ainakin hänen liepeilleen hakeutuisi ihmisiä, joiden tavoitteena on oman taloudellisen edun saavuttaminen.

Itse jäin kysymään, että koska Orbanin menestyksen takana on tyytymättömyys EU:n maahanmuuttopolitiikkaan, johon yhtyy niin Unkarin kuin koko Unioninkin väestön enemmistö, onko EU-eliitti valtalehdistöstä poliitikkoihin todellakin sitä mieltä, että kehitysmaalaisten kansainvaelluksen tukeminen on niin tärkeä asia, että sen edessä on uhrattava jopa toimiva demokratia? Ja ajoittaisen vallanvaihdon politiikkaa puhdistava vaikutus?

Vai onko Orbaninkin valtaa liittyvä politikointi ja uutisointi tarkoitushakuista unkarilaisten mustamaalaamista? Saihan Orbanin Fidesz ja hänen avointa maahanmuuttopolitiikkaa vastustava liittolaisensa yhteensä 134 paikkaa kun kaikille muille meni 54 paikkaa. Niistä vain 29 meni avoimen maahanmuuton kannattajille.

Siten ei ole epäilystä, mikä on Unkarin kansan tahto tässä asiassa. Se on sama kuin muuallakin EU:ssa ja myös Suomessa. Ainoan eron tekee se, että useimmissa läntisissä EU-maissa media on onnistunut mustamaalaamaan maahanmuuttoa vastustavat tahot siten, että ihmisten kynnys näiden äänestämiselle on erittäin korkea.

Onneksi Unkari-uutisoinnissa media ei mustamaalaa, sillä eihän länsimedialla voi olla intressiä mustamaalata unkarilaisia puolueita? Eikä siellä ole edes sotaa, jossa totuus olisi ensimmäinen uhri, vaan lähes liikuttava yksimielisyys. Mutta, kuten tiedetään, valta korruptoi ja ehdoton valta korruptoi ehdottomasti. Myös Unkarissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksi hyvää uutista - vai onko?
Media värittää maailmankuvaamme
Turvapaikkapolitiikan seurauksista