keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Maahanmuuttajan neuvo: "jos ei sitoudu, ei pitäisi saada rahaa penniäkään"

HS kirjoitti vietnamilaisesta pakolaisesta, joka on menestynyt Suomessa loistavasti. Hyvä sopeutuminen ja yritteliäisyys itse asiassa leimaa koko hänen etnistä ryhmäänsä: vuonna 2012 heistä oli työllisiä 47,0 prosenttia, kun vastaavat luvut esimerkiksi saksalaisten, venäläisten, irakilaisten ja somaleiden kohdalla olivat 47,0, 44,4, 19,6 ja 19,3 prosenttia. 

Oli siis erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka HS:n juttu raotti syitä vietnamilaisten menestykseen. Seuraavassa pari huomionarvoista kohtaa.

HS:n jutun mukaan haastateltu pakolainen päätti jo lapsena haluavansa maksaa takaisin kaiken suomalaiselta yhteiskunnalta saamansa. ”Vaikka en ollut hyvä koulussa, aloin opiskella. Asetin itselleni tavoitteen, että voin työllistää vuodessa 5–10 ihmistä... Siitä lähtien, kun ihmiset huomasivat, että saan tuloksia aikaan, minulle on tarjottu niin paljon töitä kuin olen jaksanut tehdä. Yksi asia on johtanut toiseen.”

Hänellä on myös näkemys siitä, miten meidän tulisi kohdella nyt maahamme tulvivia uussuomalaisia. ”Mielestäni kotouttamiseen pitää todella panostaa. Samoin pakolaisten tulee sitoutua kotouttamiseen sataprosenttisesti. Jos ei sitoudu, ei pitäisi saada rahaa penniäkään”, hän sanoo.

Näihin minulla ei ole mitään lisättävää. Olenhan itsekin jo vuodesta 2010 lähtien kirjoittanut hyvin samansuuntaisia ajatuksia. 

* * *

HS:n artikkelin ja erityisesti ylle kirjoittamieni kohtien valossa kehotan Petteri Orpoa ja koko Juha Sipilän hallitusta pohtimaan, miten vietnamilaistaustaisen menestyneen uussuomalaisen miehen neuvoja voitaisiin hyödyntää uudenlaisen suomalaisen pakolaispolitiikan kehittämisessä. 

Kannattaisiko jo vastaanottokeskuksissa vähentää laitostumista edistävää vastikkeetonta hoivaamista ja taakse jätetyn kulttuurin ylläpitämistä? Ja tulisiko samalla tarjota enemmän yhteiskuntaan sopeutumiseen auttavia kotouttamistoimia sekä vaatia uuden kotimaan parhaiden tapojen ja käytäntöjen mukaan elämistä tulijoiden perustarpeiden tyydyttämisen edellytyksenä?

Tuohon viimeiseen sen verran, että usein esitetty väite oman kulttuurin tukemisen kotouttamista edistävästä vaikutuksesta (tässä asian muotoilu perusopetuksessa) saattaa kyllä pitää paikkansa maahan saapuneiden osalta. Ei kuitenkaan liene tutkimusnäyttöä siitä, että kehitysmaalaisen kulttuurin ylläpitäminen edesauttaisi Suomessa tai muuallakaan länsimaissa syntyvien toisen sukupolven maahanmuuttajien elämää.

Päin vastoin. Tämän vuoden terrori-iskut Pariisissa näyttäisivät viittaavan aivan päinvastaiseen. Samoin tieto siitä, että esimerkiksi joidenkin kulttuureiden pukeutumiskoodin tiedetään vaikeuttavan työn saamista ja erityisesti sen tekemistä.

Joitain käytännön vinkkejä voi hakea myös Tanskan ja Norjan uusista maahanmuuttosäännöksistä. Esimerkiksi oman työn varassa elämisen tulisi olla itsestään selvä pysyvän turvapaikan saamisen vaatimus, sillä se motivoi tulijoita kotoutumaan ja sitoutumaan uuteen kotimaahansa paremmin kuin yksikään kuviteltavissa oleva muu keino. 

Vakaviin rikoksiin syyllistyneet taas tulisi poistaa maastamme vaikka laskuvarjolla entiseen kotimaahansa pudottaen, ellei muu onnistu. Se kun epäilemättä motivoisi tulijoita sitoutumaan paremmin uuden kotimaan lakeihin ja tapoihin - ja samalla vähentäisi rikollisuutta sekä kantaväestön turvapaikanhakijoita ja pakolaisia kohtaan tuntemaa epäluuloisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttolukuja
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara

7 kommenttia:

  1. Vakava ajatus on jo kauan pyörinyt mielessäni liittyen maahanmarssijoiden kotouttamisen ongelmiin: olisikohan kyseisen väen omalla kulttuurilla jokin osuus kestämättömään väkivallan kierteeseen ja alttiuteen jäädä kiinni mielipuolisen väkivaltaisiin uskonkappaleisiin? Siksi tulisi vakavasti pohtia lähtömaan kulttuurivaikutteiden säilyttämisen mielekkyyttä.

    Eivätköhän juuri ankarat luonnonolomme, pitkät etäisyydet ihmisjoukkojen välillä ja suoranainen erakoituminen ole muovanneet meistä väkeä, joka ei eheti pienimmästä ärsykkeestä ala hillua kimpassa rinkiä toistensa kurkussa. Suomalainen yksitotinen jäyhyys on siis arvo sinänsä, mikäli vastakohtana on Lähi-Idässä näkemämme vaahtosuinen mesominen. Kohdemaan kulttuurin ja tapojen omaksuminen niin sanotun kotoutumisen perusedellytys. Tällöin lähtömaan tapojen vaaliminen ei voi olla mikään lähtökohta.

    Monokulttuuri on kantanut esi-isiämme sietämättömien luonnon aikojen ja sotakausien ylitse. Multikulti on siis tuomassa meille juuri ihmispopulaatioiden huonoimpia piirteitä, varsinkin paapoessaan niitä kulttuuripiirteitä, jotka ovat pakolaisuutta alun perin aiheuttaneet.

    Elleivät tulijat tule toimeen ilman jättimoskeijoita, uimahallien eritysivuoroja ynnä muuta, he voivat vakavasti harkita syytä invaasiolleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin varsin monen ajattelevan meidän laillamme. Valitettavasti vain meidän laillamme ajattelevat eivät hakeudu maahanmuuttoklusterin palvelukseen kuin poikkeustapauksissa.

      Mauno Koivistoa mukaillen: ei kai voi ajatella, että maahanmuuttajien vastaanottaminen annettaisiin pelkästään monikulttuurifanaatikoille. Valitettavasti aika ajoin tuntuu, että juuri näin on kuitenkin tehty.

      Poista
  2. Ainakin toistaiseksi vietnamilaiset ovat sopeutuneet hyvin, eivätkä profiloituneet minkään rikollisuuden alalla yhtä voimakkaasti kuin eräät muut maahanmuuttajaryhmät.

    Mutt toki Vietnamissa on käyty verinen sota minun lapsuudessani. Liittyykö se kuinka vahvasti vietnamilaisten kulttuuriin tai kansanluonteeseen on kyllä minulle täysin tuntematonta. Pidän todennäköisenä, että tuolloin oli kyse enemmän ulkopuolisista vaikutteista kuin sisäsyntyisistä asioista. Tosin eivät ulkopuoliset saa aikaiseksi sotia, elleivät omat suostu taistelemaan keskenään.

    VastaaPoista
  3. Pähkinäsaaren rauha vedetiin (luultavasti sattumalta) suomalaisia jakavan etnisen jakolinjan mukaisesti. Itäisen ja läntisen väestön väliset geneettiset erot vastaavat muun Euroopan monien kansojen välisiä geneettisiä eroja. Kielellinen ja ehkä kulttuurinen ero ovat vähäisempiä, mutta meidän kaikkien tuntemia. Kirjoitin suomalaisten genetiikasta aikanaan otsikolla Ovatko suomalaiset sisäsiittoisia?

    VastaaPoista
  4. Minä olen hyvin skeptinen monikulttuurisen yhteiskunnan toimivuutta kohtaan. Koska reaalitodellisuus.

    Yhtä skeptinen olen kotouttamisen onnistumista kohtaan. Sekin onnistuu äärimmäisen harvoin. Onhan meillä yritetty omia kotoisia vähemmistöjämmekin kotouttaa suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään yli 300 vuotta -ja mikä on tulos?

    Sama on havaittu monissa läntisen Euroopan maassa ja julkituotu näiden johtajien suulla. Silti meillä kuvitellaan sellaisen onnistuvan, mikä liki kaikkialla muualla on todettu epäonnistuneeksi.

    http://kyseenalaistava.blogspot.fi/2015/10/haittamaahanmuutto-ja-europarlamentin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se erottaa tyypillisen maahanmuuttounelmoijan ja maahanmuuttorealistin toisistaan. Ymmärrys reaalitodellisuudesta.

      Poista
  5. Viittaat siis sisäsiittoisuuskirjoitukseni poistettuihin kommentteihin? Ne ovat tämän blogin olemassaolon aikana lähes ainoat poistamani kommentit. Noiden ad hominem-kommenttien lisäksi on luullakseni poistettu vain tuplapostauksia ja kerran myös ilmeisesti automaattisesti lähetettyjä venäjänkielisiä roskaposteja.

    Kiitos kaikille lukijoilleni siitä, että tämän blogin keskustelun on voinut pitää täysin avoimena.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!