Helsingin Sanomat nosti pitkällisen valmistelun jälkeen pääkirjoituksessaan esiin tarpeen kiinnittää huomiota naisten kokemaan seksuaaliseen väkivaltaan Suomessa. Asian esille nostamisen välittömänä syynä lienee ollut turvapaikanhakijoiden viime viikkoina osoittama raiskausaktiivisuus, jonka vertailukohdaksi lehti on halunnut nostaa kantaväestön piirissä esiintyvän seksuaalisen väkivallan.
Olen itse kirjoittanut tähän blogiin naisten kokemasta väkivallasta ja etenkin siihen liittyvästä kansan oikeustajun vastaisesta oikeuskäytännöstä. Olen kannattanut aiemman oikeusministerin näkemystä raiskaajille tuomittavasta kemiallista kastraatiosta ja nostanut esiin myös kantasuomalaisia raiskaustapauksia.
Asiaan on myös valtamediassa kiinnitetty huomiota jo aiemmin. Esimerkiksi Iltalehti ihmetteli viime kesänä sitä että - toisin kuin muissa pohjoismaissa - Suomessa raiskauksista annetaan usein ehdollisia tuomioita. Iltasanomat puolestaan ihmetteli Itä-Suomen hovioikeuden yliymmärtäväistä raiskauslinjaa jo yli kymmenen vuotta sitten. Ja onhan hallitusohjelmaankin kirjattu tarve seksuaalirikosten rangaistusasteikon oikeudenmukaistamiseen.
HS jatkaa siis sitä linjaa, joka on kulkenut vakaana raiskauksiin liittyvässä yhteiskunallisessa keskustelussa. Nyt esille tullut turvapaikanhakijoiden tekemän raiskausrikollisuuden piikki ei oikeuta millään tavalla kantasuomalaisten tekemiä seksuaalirikoksia. Mutta toisaalta, eivät nekään oikeuta turvaa hakevien tekemää seksuaalista väkivaltaa, kuten joistain anonyymeistä puheenvuoroista saattaisi niin halutessaan tulkita.
Lopuksi on vielä todettava, että Suomessa tyypilliset lähipiirin raiskaukset ja harvinaisemmat puskaraiskaukset poikkeavat vaikutuksiltaan yhdessä suhteessa. Enkä tarkoita niiden naiselle aiheuttamaa suoranaista kärsimystä, jossa en usko olevan kvantitatiivista eroa.
Sen sijaan tarkoitan sitä, että lähipiirin raiskaukset eivät aiheuta samanlaista pelkoa liikkua yleisillä paikoilla kuin tuntemattomien tekemät puskaraiskaukset, eivätkä siten kavenna naisten elintilaa yhtä tehokkaasti. Se ei kuitenkaan tee niistä sen vähemmän tuomittavia, mutta selittää kylläkin sitä huomiota, jonka puskaraiskaukset saavat yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Joka tapauksessa nyt esillä oleva turvapaikanhakijoiden seksuaalirikollinen aktiivisuus (HS:n mukaan muutamia raiskauksia ja satakunta muuta seksuaalista rikosta tänä vuonna) on ehkä tehnyt suomalaisille naisille palveluksen nostaessaan kaikenlaisten raiskausten torjunnan yhteiskunnallisen keskustelun aallonharjalle. Ehkäpä tämä johtaa myös käytännön toimiiin seksuaalirikollisuuden vähentämiseksi maassamme. Ainakin niin voi toivoa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Salaperäinen raiskaaja lietsoo rasimia
Oikeuskäytäntömme ajaa lainsäätäjän yli ja muuttaa rikokset kauppatavaraksi
Oikeusministeri on oikeassa
Tekstit
-
Hankamäki kirjoittaa minusta hyvin tästä samasta aiheesta blogissaan:
VastaaPoistaToivon, että maahanmuuton mukana tuleva konservatiivinen ja väkivaltainenkin toimintakulttuuri ja etenkin naisten alistaminen eivät johtaisi siihen, että me suomalaiset menetämme liberaalin seksuaalikulttuurimme tulokset islamin tuottamien ongelmien vuoksi.
Tässä valossa ”ankarampien rangaistusten” perääminen seksuaalirikoksista on sangen tyhmää politiikkaa, sillä intohimorikoksissa rangaistusten ankaruudella ei ole juuri mitään vaikutusta niiden yleisyyteen. Entistä ankarammat rangaistukset eivät myöskään sovita tekoja jälkikäteen restitutiivisen oikeuskäsityksen mukaisesti vaan johtavat kivikautiseen kosto-oikeuteen (jota muuten sharia-lakikin edustaa). Ankarampien rangaistusten haittana on, että seksuaalisuus sinänsä arvotetaan suurten uhkien, ahdistusten ja normatiivisuuden kohteeksi. Tällöin unohdetaan seksuaalisuuden olemus, johon liittyy se, että seksuaalisuus yleensäkin pyrkii ylittämään sovinnaisuuden rajat.
Parasta on pitää päättäväisesti kiinni yksilön vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen perustuvasta arvoperustuksestamme ja vastustaa takapajuiseen uskonnolliseen fundamentalismiin perustuvaa sortoa. Tehokkain ei-toivotun ja haitallisen käyttäytymisen vastustamismuoto on siis pyrkiä estämään seksuaalisesti ahdasmielisen kulttuurin, kuten islamin, leviämistä poliittisella tasolla. Sama pätee tietysti myös vanhoilliseen kristillisyyteen.
Hankamäen johtopäätös on niin ilmeinen, että on vaikea ymmärtää miksei se saa yksimielistä kannatusta päätöksentekijöiden piirissä.
PoistaNs. turvapaikanhakijaraiskaajat ja seksuaaliseen häirintään millään tavalla syyllistyvät pitäisi käännyttää välittömästi. Hallitus on toimillaan siunannut suomalaisen naisen elintilan kaventumisen. Ällöttää.
VastaaPoistaKiitos tästä teksistä, täyttä asiaa ja koskettava aihe. Hankamäen kirjoituksen lisäksi mieleen tulee ainakin tämä samasta aiheesta. http://kueei.blogspot.fi/2015/11/raiskauksista-vahasen-naisnakokulmasta.html
VastaaPoistaHarmillista vain, ettei sen valtamedioissa käytävän "keskustelun" tarkoitus ole naisten suojelu tai raiskausten vähentäminen, vaan raiskausten uhrien huoriksi leimaaminen ja asiasta puhuvien leimaaminen rasisteiksi. Jonkun rasmus-suvakkisivuston silmää tekevä Pönni-mikälie jo keksikin nimetä raiskatut rasistineitokaisiksi ja natsien houkutuslinnuiksi. Pönni tosin lienee se mielisairain esimerkki omassa lajissaan tällä hetkellä, mutta paljastaa kupletin juonen varsin täsmällisesti.
VastaaPoistaNythän oli sitten Prav- eikun Hesarissa Päivi Honkatukian vastaisku, jonka ydin on, että maahanmuuton aiheuttamista todellisista rikoksista ei pitäisi pitää niin suurta haloota, koska taustamuuttujien VAKIOINTI poistaa osan niistä.
VastaaPoistaItse tilastotieteen ammattilaisena raastan tukkaani tällaisen älyllisen epärehellisyyden edessä. Ei, herrajumalasentään, todellinen rikollisuus todellisine vakavine seurauksineen katoa tosimaailmasta sillä, että luodaan tilastollinen "vakioitu" maailma, jossa tarkastellaan kuvitteellista taustamuuttujien suhteen "vakioitua" maahanmuuttoa.
Jotta vakiointi olisi mikään argumentti maahanmuuton valtavien haittavaikutusten lieventämiseksi, niin sittenhän meillä pitäisi "vakioida" maahanmuuttoa tosimaailmassa. Siis jo rajalla suodattaa tuleva porukka ja päästää läpi ainoastaan vakioitua porukkaa. Koska näin ei todellisuudessa tehdä, vakiointi on tilastoselityksenä hevonp- öh, sanokaamme "mielenkiintoinen idea".
Tilastopelleily alkaa olla sillä tasolla maassamme, että olisi tarpeen perustaa joku "Tutkijat haittamaahanmuuttoa vastaan" -liike, joka avoimesti haastaisi huijaustilastotieteen.