Mielenkiintoista kyllä, sekä Osmo Soininvaaran perustellun käsityksen että Keskuskauppakamarin laskelmien mukaan tuollainen taso olisi tasa-arvon heikentämistä, mutta ei nyt puututa siihen. Oletetaan sen sijaan, ettei Rinne puhele vain sumuttaakseen vaalikarjaa, vaan tavoittelee aidosti naisten palkkatason nostamista suhteessa miehiin.
Minulla ei ole mitään naisten ja miesten palkkatasa-arvoa vastaan, kunhan se perustuu miesten ja naisten tasa-arvoiseen panokseen, osaamiseen ja käytettävyyteen eli hänen tarjoamaansa hyötyyn työnantajan kannalta. Sen sijaan pidän älyllisesti epärehellisenä tasa-arvovaatimuksia mieheltä, joka torppasi vain viikko sitten esityksen, joka olisi poistanut yhden ison esteen naisten tasa-arvolta työmarkkinoilla. Eli nuorten naisten työllistymistä ja työuran etenemistä ehkäisevän hoivatyön tuen nykyistä tasa-arvoisemman jakamisen miehen ja naisen kesken.
Vielä epärehellisemmäksi Rinne osoittautui jättämällä kertomatta tehokkaita keinoja sille, miten hänen tavoitteensa saavutetaan. Siihen eivät riitä epämääräiset vihjaukset osa-aikatyön ja hoivatyön yhdistämisestä, osa-aikatyön ulottamisesta molempiin vanhempiin tai muistelot työväenliikkeen sadan vuoden takaisista saavutuksista. Niiden sijaan tarvitaan konkreettisia esityksiä lakien ja asetusten pohjaksi.
Jotta Rinteellä ja muillakin halukkailla olisi jotain mistä alkaa, teen ehdotuksen. Poistettakoon ihan ensimmäisenä toimena kokonaan työnantajan velvoite maksaa vanhempainvapaalle jäävälle työntekijälle palkkaa ja siirrettäköön se täysimääräisenä yhteiskunnan vastuulle. Tämähän on tasa-arvokysymys niin kauan, kuin molemmat sukupuolet eivät pysty synnyttämään, eivätkä jää tasapuolisesti kotiin.
* * *
Antti Rinteen älyllisesti epärehellinen ulostulo kertoo vanhan ajan "yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista" vaalipropagandasta. Tasa-arvo on vanhaa työväenliikkeen retoriikkaa ja kuulostaa hyvältä. Lisäksi se kosiskelee äänestäjien enemmistöä eli kauniimpaa sukupuolta.
Tosiasia kuitenkin on, että enemmistö naisista ei halua työelämän tasa-arvoa, jos sen hintana on yhteiskunnan kustantaman lastenhoito-oikeuden rajaaminen heidän omalta osaltaan. Sen sijaan he haluavat molemmat.
Tavoite on kuitenkin ongelmallinen, sillä miesten ja naisten samapalkkaisuuden merkittävin este Suomessa on nuorten naisten palkkaamiseen liittyvä ylimääräinen riski työnantajalle. Siksi naiset voivat saavuttaa samapalkkaisuuden vain, mikäli heidän työuransa eivät edes lastenhoitovapaiden suhteen eroa miehistä.
Niin kauan kuin tällainen ero on olemassa, on hyväksyttävä myös miesten ja naisten erilainen urakehitys ja siis myös palkkataso. Näin tulisi myös älyllisesti rehellisen Rinteen tehdä, sillä juuri hänen johdollaan päätettiin viikko sitten haudata yksi esitys tähän tilanteeseen pääsemiseksi.
Jos siis haluaisin olla ilkeä, lopettaisin tämän kirjoituksen toteamalla että puheenjohtaja Rinne osoitti ulostulollaan olevansa älyllisesti epärehellinen pölhöpopulisti, jonka agendana on talouden uhraaminen poliittisen tarkoituksenmukaisuuden alttarille seurauksista välittämättä. En kuitenkaan ole ilkeä, joten jääköön sanomatta.
Sen sijaan totean, että lastenhoidon osalta olemme ihmiselämän perimmäisten kysymysten äärellä: hoivatyön tärkeyden perusteella voidaan kyseenalaistaa työelämän tasa-arvoisuuden oikeutus. Toisin sanoen, jos äidin antama kasvatus on luonnollisempaa ja parempaa kuin miehen ja tuottaa siten koko yhteiskunnan kannalta paremman seuraavan sukupolven, voidaan argumentoida työelämän tasa-arvovaatimusten olevan toissijaisia.
Sitä en tosin tiedä, onko asia näin. Siis ovatko naiset miehiä parempia varhaiskasvattajia.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työelämän tasa-arvosta puhuminen on älyllistä epärehellisyyttä
Korvaamattomien henkilöiden perässä
Missi, tissi ja pissi
Tekstit
Rinteen puheissa populismin käsite saa kokonaan uuden ulottuvuuden. Arvuuttelen mielessäni, luottaako hän noin lujasti äänestäjien pöljyyteen vai kosiskeleeko kyynisesti naisäänestäjiä. Toisaalta, eiväthän nämä ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Rinteen uskoa äänestäjien pöljyyteen tukee se, että hän jakelee ympärilleen niin taajaan erilaisia keskenään täysin ristiriitaisia lupauksia, että hän ei voi uskoa kenenkään vertailevan noita puheita keskenään. Naisäänestäjien kosiskelulla saattaa olla lujempi pohja, julkinen sektori kun on naisvoittoinen ja yksityisten toimialojen duunarit ovat jo jättäneet demarit, ja heidän takaisin houkuttelemisensa vaatisi jyrkkää käännöstä puolueen politiikassa. Ja tietysti vielä puheenjohtajan vaihdoksenkin.
VastaaPoistaEsimakua tästä äänestöjien pöljyyten luottamisesta tarjosi Jytky-vaalien jälkeinen Kepu, joka muuttui heti vaalituloksen selvittyä eurotukien puolustajasta niiden vastustajaksi.
PoistaMinulle tuli mieleen tämän luettuani, että tässä on nyt SDP:n näiden vaalien "Sari Sairaanhoitaja".
VastaaPoistaTämäkin. Eipä suomalainen julkinen sektori ole edelleenkään muuttunut kovin houkuttelevaksi paikaksi sairaanhoitajille, vaikka käsitteen lanseerannut Kokoomus onkin istunut hallituksessa.
PoistaToki vuoden 2007 palkkaneuvotteluissa heidän tulojansa korjattiin hiukan, mutta olen ymmärtänyt että palkkaus ei ollut varsinainen ongelma vaan työsuhteen luonteeseen liittyvät asiat.
Pauli Sumasen elämäntehtävä on murskata tämä valhe. Tässä hänen tämän päivän kirjoitus samasta aiheesta.
VastaaPoistaHyvä kirjoitus. Kannattaa muidenkin lukea.
Poista