maanantai 12. toukokuuta 2014

Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

Yksi historian suurimmista kysymyksistä liittyy siihe, miksi länsimaiset ihmiset ja länsimaat ovat koulutettuja, teollistuneita, rikkaita ja demokraattisia?

Vastaus löytyy tietenkin valistusajasta ja sitä edeltäneestä tieteen ja myöhemmin myös teknologian vallankumouksesta, jonka loivat uudenlaiseen ajatteluun kykenevät ihmiset. Heidän mieltään eivät vanhat uskomukset ja tavat rajoittaneet, vaan he pystyivät syrjäyttämään ne uudempien ja tehokkampien tieltä.

Mutta miksi tämä vallankumous tapahtui juuri Pohjois-Euroopassa, eikä esimerkiksi Kiinassa tai Lähi-idässä? Olivathan ne keskiajalla kulttuurisesti ja elintasoltaan valovuoden synkkää Pohjois-Eurooppaa edellä.

* * *

Valoa tämän ongelman ympärille ovat tuoneet amerikkalaiset ja kiinalaiset psykologit, jotka ovat tutkineet Kiinan vehnän- ja riisinviljelyalueilta kotoisin olevia yliopisto-opiskelijoita. Siis sellaisia nuoria ihmisiä, joilla on vanhempiensa kulttuuri, mutta ei kokemusta itse viljelystä.

Tutkimuksissa selvitettiin näiden nuorten ajattelun analyyttisyyttä ja yksilöllisyyttä. Perushypoteesina oli se, että koska riisinviljely edellyttää paljon vehnänviljelyä suurempaa yhteistyötä ja riippuvuutta yhteisön muista jäsenistä, ovat riisinviljelijät myös kulttuuriltaan ja ajattelultaan vehnän (ja ohran tai rukiin) viljelijöitä holistisempia ja yhteisöllisempiä.

Ajattelun analyyttisyyttä selviteltiin esimerkiksi kokeella, jossa pyydettiin kertomaan mitkä joukosta koira, jänis ja porkkana kuuluvat yhteen. Aivan, suomalaisena asia on lukijalleni itsestään selvä, sillä jänis ja koirahan ovat eläimiä. Porkkana taas ei.

Itä-Aasian ihmiset kuitenkin ovat taipuvaisia ajattelemaan, että jänis ja porkkana kuuluvat yhteen, koska jänikset syövät porkkanaa. Suomalainen ajattelu on analyyttistä ja itäaasialainen taas holistista. Ensimmäinen luokittelee samankaltaisuutta, jälkimmäinen funktionaalista yhteenkuuluvuutta.

Yksilöllisyyttä mitattiin esimerkiksi pyytämällä ihmisiä piirtämään toisiinsa yhdistetyistä viivoista sosiaalisen kaavion itsestään ja ystävistään. Yksilölliseen ajatteluun taipuvainen ihminen piirtää tällaiseen kaavioon itsestään muita ihmisiä suuremman pallukan, kun taas yhteisökeskeinen henkilö piirtää itsensä joko saman kokoiseksi tai vain hiukan suuremmaksi kuin muut. Ensimmäinen tapa on tyypillinen länsimaisille ja jälkimmäinen itäaasialaisille ihmisille.

Yksilöllisyyttä mitattiin myös kyselemällä miten ihmiset kiittäisivät tuttua tai vierasta, joka on auttanut heitä. Tai rankaisisivat, jos tämä on pettänyt. Näihin kysymyksiin vastatessa yhteisöllinen ihminen tekee suuremman eron tuttujen ja tuntemattomien välillä kuin yksilökeskeisesti ajatteleva henkilö.

Amerikkalais-kiinalaisen tutkijaryhmän tulokset olivat selkeitä. Kiinalaiset riisin- ja vehnänviljelijät erosivat toisistaan täsmälleen odotusten mukaisesti: vehnänviljelijöiden jälkeläiset olivat ajatuksiltaan analyyttisempiä ja yksilökeskeisempiä kuin riisinviljelijöiden nuoriso. Eli muistuttivat ajattelultaan eurooppalaisia.

Mutta voiko ero viljelykasveissa todella olla syynä länsimaisen kulttuuriin ja elämänmuodon ylivertaisuuteen suhteessa muuhun maailmaan?

Ensinnäkin kaikenlainen uudistuminen vaatii vanhastaan hyviksi todettujen tapojen yli ulottuvaa luovaa ajattelua. Ja toden totta, tutkijaryhmä löysi kuin löysikin todisteita siitä, että vehnänviljelykulttuurissa kasvaneet kiinalaiset tuottavat enemmän patentteja kuin riisinviljelijäkulttuurissa kasvaneet. Tämä tukee edellä kuvattua päättelyä, mutta ei ehkä vielä todista sitä lopullisesti oikeaksi.

Jonkinlaisena tukena tutkijaryhmän tuloksille voidaan pitää myös sitä, että aiemmin kukoistanut kiinalainen kulttuuri taantui 1100-luvulla, kun pohjoisesta tullut paine ja ilmastonmuutos siirsivät valtakunnan painopisteen pohjoisilta vehnänviljelyalueilta etelämmäs riisinviljelyseuduille. Tämän seurauksena viljelyn vaatima yhteisöllisyys ehkä hiljalleen tukahdutti luovan ja analyyttisen ajattelun.

* * *

Jos näitä tutkijoiden tuloksia yrittää heijastaa tämän päivän maailmaan, syntyy muutamia mielenkiintoisia ajatuksia.

Ensinnäkin on selvää, että maailman voimakkaimmin yhteisölliset yhteiskunnat ovat myös hyvinvoinnin ja elämän laadun tasolla kehnoimpia. Tämän suuntauksen ääripäätä edustavat valtiot, joissa ihmisten elämää hallitsevat sukulaisista koostuvat klaanit ja yhteinen tarkkarajainen uskonto, jossa pienetkin vivahde-erot näyttäytyvät jyrkkinä kuin muuri.

Toiseksi voidaan kysyä, kannattaako meillä Suomessa ja muualla länsimaissa niin kovasti kaivata sitä "kadotettua yhteisöllisyyttä", jota muissa kulttuureissa esiintyy? Kannattaisiko ennemminkin tavoitella suurempaa yksilöllisyyttä, jos se kerran toimii kehityksen voimavarana.

Mutta toisaalta on kolmantena seikkana pohdittava myös sitä, että onko yksilöllisyyden ja analyyttisen ajattelun määrälläkin rajansa, jonka ylitettyään niiden hyvinvointia lisäävä vaikutus kääntyy yhteiskuntaa hajottavaksi voimaksi ja pahanolon lähteeksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten työntekijästä saadaan puristettua viimeinenkin pisara?
Oma klaani mansikka, muu klaani mustikka
Auttaisiko monikulttuurinen rikkaus Suomen nykyisessä taloustilanteessa?

8 kommenttia:

  1. Kirjassa Latvus, Päiviö, Ymmärryksen siivet - miksi tiede on länsimaista, pohditaan perusteellisesti samaa asiaa, ja etsitään syitä niin naisen asemasta kuin kristinuskostakin. Konfutselaisuus on lojaali auktoriteeteille ja pidättäytyy yksilöllisistä päätöksistä, naisten asema alistettu. Sama islamissa, missä ulkoinen, muoto ja rituaali merkitsevät enemmän kuin Jeesuksen opettama sisäinen ihmisen kehitys. Muslimimaissa naisesta on tullut miehen omistama hyödyke. Samalla myös miehet menettävät jotain, tasavertaisen kumppanin ja miestä rationaalisuuteen luotsaavan vastaparin.

    Euroopan tieteiden nousu kytkeytyy naiseuden ja lapsuuden arvostukseen. Kristinuskon merkitys on siinä, että se valoi rohkeutta ja antoi terveen itsetunnon. Kristillinen kulttuuri mahdollistaa naisten ja miesten vuorovaikutuksen. Tieteen kehittymisen kannalta oli tärkeää kristillinen, salliva ja lasta yksilönä kunnioittava perinne. Lähes kaikilla suurilla tiedemiehillä oli ymmärtävä ja lapsen herkkyyttä arvostava äiti.

    Latvus haluaa myös kumota teorian, minkä mukaan antiikin ja muslimien teosten kääntäminen olisi ollut avaintekijä Euroopan heräämiselle. Hänen mukaansa 1000-luvulla kristitty löysi itsensä, sisäisen minänsä. Herkkyyden, vapauden, uskalluksen ja armollisen maailman kokeminen on yksi oleellisimmista luovuuden edellytyksistä.

    VastaaPoista
  2. Länsimaiden ainutlaatuinen tieteellis-teknologinen vallankumous käynnistyi keskiajalla (hiukan ennen vuotta tuhat), ei valistusaikana. Insinöörihistorioitsija Lawrence R. Brown valottaa Euroopan keskiajan tieteellistä menestystarinaa hyvin teoksessaan The Might of The West.

    VastaaPoista
  3. Yhteisöllisyyttä on monenlaista, ja ne kaikki eivät ole tiedettä rajoittavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys lienee enemmän yhteisössä vallitsevan ajattelutavan merkityksestä kuin tieteen rajoittamisesta.

      Poista
  4. Kristillisyyden nerokkain osa on oppi perisynnistä; Ihminen syntyy vajavaisena syntisenä ja hänen velvollisuutensa on kilvoittelemalla kasvaa paremmaksi ihmiseksi.

    Tuota kuvioa kun hetken miettii niin ja kytkee sen protestanttiseen yksilön luovuttamatonta vastuuta Luojansa edessä painottavaan eetokseen niin palaset alkavat loksahdella kohdalleen.

    VastaaPoista
  5. Perisynti on todellakin voinut vaikuttaa tieteenkehitykseen tavalla joka kuulostaa "valistus" kertomuksen omaksuneista aivan hullulta.
    Oxfordin professori, tieteenhistorotsija Harrison on kirjoittanut kirjan "THE FALL OF MAN AND THE FOUNDATIONS OF SCIENCE" jossa hän pyrkii osoittamaan miten pessimistinen kristillinen ihmiskäsitys oli ohjaamassa kokeellisen tutkimuksen syntyä! http://www.ianramseycentre.info/books/test-54.html

    VastaaPoista
  6. Vehnä/riisi-teoriaa väheksymättä, sanoisin, ettei Euroopan keskiaika suinkaan ollut pelkkää pimeyttä ja barbariaa. Kirkko kohotti ihmisen luomakunnan kruunuksi, ja antoi motiivin hallita maailmaa. Renesanssi toi takaisin antiikin ajan kiinnostuksen luonnontieteisiin, jotka säilyivät arabimaissa.

    Lue hyvä kirja aiheesta: G.H. von Wright: Humanismi elämänasenteena. Sellaista kulttuurista vehnää, sanoisin.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!