Ruotsalaisten mitaleissa on kemiallisen valmennuksen maku

Ruotsalaisten juoksevat muukalaisamatsoonit tuntuvat olevan doping-asioissa ongelmallisia, kuten muistamme parin vuoden takaa. Tällä kertaa puheen keskiöön on EM-kilpailujen yhteydessä noussut kestävyysjuoksija Meraf Bahta, joka on jättänyt väliin sallittua enemmän doping-testejä.

Iltalehden mukaan asiasta on syntynyt sanailua suomalaisten ja ruotsalaisten yleisurheilupomojen välillä. Siinä kiteytyy se, millä tavalla Lahden tapahtumat 17 vuoden takaa kouluttivat meikäläisiä: sinisilmäisyys urheilijoiden kemialliseen valmennukseen on Pohjanlahden tällä puolella mennyttä aikaa.

Ruotsissa sen sijaan suhtautuminen dopingiin on yhtä sinisilmäistä kuin on ollut kehitysmaalaisten maahanmuuttoon. Omia urheilijoita puolustetaan viimeiseen asti ja kilpailuista suljetaan vasta sitten kun on pakko. Voi olla, että siinä mennään sääntöjen mukaisesti, mutta samalla viestitetään vahvasti urheilijoille, ettei dopingin käyttö ole oikeasti tuomittavaa - vain kiistämätön kiinni jääminen.

Tämä on näkynyt myös ruotsalaisurheilijoiden kommenteissa kiinnijäämisen jälkeen. Räikein tietooni tullut tapaus on neljän vuoden takaa, jolloin kiinni jäänyt jääkiekkoilija lausui kuolemattoman puolustuspuheensa.

""Tämä on täysin sairasta. Aion valittaa asiasta. Pirun pellet."

"Lähetin heille sähköpostia jälkikäteen ja sanoin, että heidän testaajansa olivat suurimpia pellejä, joita ole tavannut. He eivät käyttäytyneet lainkaan ammattimaisesti."

"Se on hauskaa, että he voivat sulkea minut (toiminnasta), koska olen jättänyt testin väliin. He voivat testata minua kuinka paljon haluavat. Mutta he eivät ole testanneet minua selvittääkseen olenko oikeasti doupannut."

Ja me kaikkihan muistamme kuinka ruotsalaisten valmentaja puhui edeltävänä talvena dopingista kärynneen jääkiekkoilijansa puolesta kutsumalla tapausta oikeusmurhaksi. Sellaista kieltä ei voisi yhdenkään suomalaisen yleisurheilu- tai hiihtovalmentajan kuvitella enää käyttävänsä.

Summa summarum: voi olla, että ruotsalaiset ovat saaneet viime vuosina maistaa huippumenestystä suomalaisia enemmän dopingin sallivan ilmapiirinsä ansiosta, mutta samalla ainakin itselleni nousee jokaisen ruotsalaismitalin yhteydessä epäilys sen likaisen kemiallisista reunuksista. Onhan länsinaapurissa tullut vuosien kuluessa ilmi aivan liian useita luikerrellen sivuutettuja savuavia aseita - kuten Mehtankin tuore tapaus osoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abebe Aregawi loi doping-varjon etiopialaisen juoksukulttuurin ylle
Jääkiekko, doping ja jalkapallon erinomainen dopingkasvatus
Nicklas Bäckström - doping-valvonnan viaton uhri