Rasismia vai tosiasioihin liittyvää pelkoa

Ylivieskassa tehtiin jokin aika sitten ilmoitus kahden tummaihoisen miehen tekemästä raiskauksesta. Lyhyen tutkinnan jälkeen poliisi kertoi, että ilmoitus oli valheellinen ja lopetti sen tutkinnan.

Ylivieskan Raudaskylän kristilliselle opistolle oli aiemmin perustettu vastaanottokeskus, jonne oli ehditty jo tehdä polttopulloisku. Oli siis selvää, että osa paikallisesta väestöstä koki yhteisöönsä tuodun ulkomaalaisväestön suurena uhkana ja halusi siitä eroon.

Ylivieskan tapauksessa on erityisen mielenkiintoista se, että paikkakunnalla on asunut tummaihoisia ihmisiä jo kauan ennen vastaanottokeskuksen perustamista. He ovat kaiken löytämäni tiedon perusteella sopeutuneet pohjoispohjalaiseen uuteen kotipitäjäänsä erinomaisesti.

Oleellista tässä onkin se, että huolimatta hyvin sopeutuneesta maahanmuuttajaväestöstä valheellisen raiskausilmoituksen jälkeen paikkakunnalla asuvat afrikkalaiset ovat vetoomuksensa mukaan joutuneet kokemaan suoraa rasismia ja jopa pahoinpitelyuhkauksia. IL:n jutussa haastateltu afrikkalainen sanoo sujuvalla suomenkielellä: "kuulumme tähän yhteiskuntaan, ja teemme niin kuin kulttuurissa kuuluu. Olemme lainkuuliaisia, rauhallisia ja vastuuntuntoisia ihmisiä. Maksamme veroja: osa on opiskelemassa, osa tekee töitä. Kukaan ei makaa sohvalla ja elä sossun rahalla".

Samassa jutussa afrikkalainen epäilee, että perätön raiskaushuhu on lähtenyt liikkeelle rasismista. En epäile, ettei sillä olisi merkitystä, mutta haluan tuoda esille tässä toisen syyn, jonka vaikutuksen uskon olevan paljon rasismia merkittävämpi.

Se on suomalaisille tyypillinen kyky tehdä tosiasioista johtopäätöksiä. Ja tässä tapauksessa siis tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin liittyvän väkivalta- ja erityisesti raiskausrikollisuuden yleisyys.

Sen seurauksena myös rikoksiin syyttömät maahanmuuttajat aiheuttavat pelkoa niillä seuduilla, joille sijoitetaan paljon turvapaikkaa hakevia ihmisiä. Toisin sanoen ihmiset pelkäävät tilastollisista syistä, että suuret turvapaikanhakijajoukot heikentävät paikallisen väestön ja etenkin nuorten naisten turvallisuutta.

Tämä pelko lienee saanut ihmiset myös Ylivieskassa suhtautumaan epäluuluoisesti kaikkiin turvapaikanhakijoilta näyttäviin ihmisiin. Siinä tilanteessa myös paikkakunnalle sopeutuneet ulkonäöltään kantaväestöstä poikkeavat maahanmuuttajat ovat joutuneet erittäin ikävän käytöksen kohteeksi.

* * *

Se mitä olen edelle arvellut tapahtuneeksi Ylivieskassa, on tapahtumassa enemmän tai vähemmän laajassa mitassa kaikkialla Suomessa. Lähes kaikki tuntemani naiset ovat tietoisia maahanmuuttajien korkeasta raiskausriskistä ja pelkäävät siitä syystä kadulla vastaan tulevia maahanmuuttajanuorten ryhmiä - täysin siitä riippumatta kuinka rauhallisia ja hyvin yhteiskuntaamme integroituneita niissä kulkevat ihmiset ovat. Tämä ei riipu poliittisesta aatteesta sillä monet näistä naisista ovat rajatonta maahanmuuttoa kannattavia punavihreitä puolueita äänestäneitä.

Samalla tavoin vanhemmat pelkäävät tyttäriensä, nuorukaiset tyttöystäviensä ja aviomiehet vaimojensa puolesta näiden liikkuessa ulkosalla iltaisin. Suurimmassa osassa ihmisistä tämä pelko ei aiheuta ikävää käytöstä maahanmuuttajia kohtaan, mutta muutamat päästävät epäluulonsa ilmi etenkin alkoholia nautittuaan. Näin polarisaatio kanta- ja maahanmuuttajaväestön välillä kasvaa.

Polarisaation vähentämiseksi olisi tärkeää, että Ylivieskan afrikkalaisväestön toive toteutuisi ja keksityn raiskausilmoituksen tehnyt henkilö saataisiin kiinni ja häntä rangaistaisiin lain mukaan. Yhtä lailla tärkeää olisi pystyä julkisessa sanassa erottamaan toisistaan ennakkoluuloihin perustuva rasistinen käytös ja tosiasioihin perustuvan ymmärrettävän pelon aiheuttama epäluuloisuus maahanmuuttajia kohtaan.

Jos haluamme maassamme elävän maahanmuuttajaväestön ja kantaväestön pystyvän elämään suomalaisen yhteiskunnan toivottujen normien mukaisesti tulisi meidän ymmärtää kantaväestön aiheelliset pelot. Sekä poistamalla niiden syyt huolehtimalla siitä, ettei maahanmuuttajaväestö profiloituisi kantaväestön turvallisuudentunnetta horjuttavalla rikollisuudella.

Tässä pyrkimyksessä voidaan päästä tuloksiin vain puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä - esimerkiksi erottelemalla perusteettomiin ennakkoluuloihin ja tilastollisiin tosiasioihin liittyvä käyttäytyminen toisistaan. Sekä keskittymällä todellisten ongelmien kuten tiettyjen maahanmuuttajaryhmien raiskausherkkyyden poistamiseen tavalla tai toisella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuoden vitsi?
Laura Lindstedtin rasistisista olkiukoista
Maahanmuuttolukuja