Perheiden valinnanavapaus uhrataan Ruotsissa maahanmuuton alttarille

Ruotsi on mielenkiintoinen maa. Vain siellä voi edes kuvitella miehen johtaman hallituksen kutsuvan itseään feministiseksi.

Nyt tuo feministihallitus on ajamassa läpi uudistuksen, jossa maasta poistetaan kotihoidon tuki. Asiaa perustellaan naisten tasa-arvolla vaikka ruotsalaisista vain pari prosenttia hyödyntää järjestelmää. Siten sillä ei ole suuressa mittakaavassa sen kummempaa merkitystä ruotsalaiseen tasa-arvoon.

Sen sijaan hallituksen linjaus osoittaa, että Ruotsissa nähdään entisen DDR:n tavoin, että lapsille on kotia parempi olla poliittisesti ohjattujen kasvatusalan ammattilaisten kuin vanhempien kasvatettavana. Riikka Erkon blogin mukaan itäsaksalaisessa kasvatuksessa oli "luotava puolueen ohjeistamana edistyksellisiä ja rauhaarakastavia kansalaisia". Linjaus näyttäisi sopivan myös humanitaarisena suurvaltana itsensä näkevään Ruotsiin.

Kaikkiaan tutkimusten valossa päiväkodin tai kotihoidon vaikutuksista lapsen kehitykseen on itse asiassa vaikea sanoa mitään, koska tutkimukset ovat keskenään ristiriitaisia. Siksi pidän erinomaisena ajatuksena sitä, että meillä lasten varhaiskasvatusta tuetaan sekä päiväkodeissa että kotona. Etenkin, kun kotihoidon tuen kustannukset veronmaksajille ovat merkittävästi kunnallista päivähoitoa edullisemmat.

Työelämän tasa-arvon kannalta olisi kuitenkin hyvä, jos kotihoidon tuki jaettaisiin ajallisesti vanhempien kesken. Näin etenkin nuorten naisten palkkaamiseen liittyvä työnantajariski poistuisi. Kotihoidon tuen jakamista sisältävää uudistusta ei kuitenkaan tulla näkemään Sipilän hallituksen aikana.

* * *

Mutta palataanpa tämän kirjoituksen pääasiaan.  On nimittäin olemassa toinenkin seikka, jonka takia meilläkin kannattaisi harkita julkisen päivähoidon pakollisuutta. Se on Ruotsissakin uudistuksen myötä tavoiteltava maahanmuuttajalasten integroiminen osaksi yhteiskuntaa. Itse asiassa minä arvelen, että juuri tämä seikka on Ruotsin feministihallituksen todellinen motiivi.

Näin siksi, että muutenkin omiensa pariin hakeutuvat maahanmuuttajalapset joutuisivat käytännössä heille pakollisen päivähoidon kautta omaksumaan pohjoismaisen yhteiskunnan yleiset arvot oman kulttuurinsa arvojen rinnalle tai mieluiten niiden sijaan. Toki tässäkin asiassa olisi parempi, jos jo vanhemmat saataisiin kotouttamisvaiheessa omaksumaan länsimaiset arvot ja elämäntapa, mutta valitettavasti se ei näytä olevan mahdollista.

Haluan tässä kirjoituksessa siis kiinnittää arvoisan lukijani huomion asiaan, johon olen usein aiemminkin viitannut. Tarkoitan tällä sitä, kuinka avoin maahanmuuttopolitiikkamme on muuttanut ja tulee muuttamaan pohjoismaista yhteiskuntaa.

Ruotsin esimerkki viittaisi siihen, että siellä ennen viimeaikaisia käänteitä nähty äärimmäisen suvaitseva maahanmuuttopolitiikka on vaikuttamassa myös ruotsalaisperheiden valinnanvapauteen lastenhoidossa. Kyse ei siis ole pelkästään kantasuomalaisten turvallisuudentunteen järkkymisestä tai halpojen vuokra-asuntojen vaikeasta saatavuudesta, vaan ihan kaikesta elämänmenosta.

Toistaiseksi avaimet oman suomalaisen yhteiskuntamme tulevaisuudesta ovat kuitenkin omissa käsissämme. Meidän tulee vain huolehtia siitä, ettemme myönnä turvapaikkaa suuremmalle ihmisjoukolle kuin kykenemme kotouttamaan tehokkaasti.

Juuri nyt näin ei näyttäisi olevan esimerkiksi työttömyys-, väkivalta- tai raiskaustilastojen valossa, joten humanitaarisen maahanmuuton tyrehtyminen viime aikoina on erittäin tervetullut asia. Myös perhepolitiikan kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako ketjureaktio ihmissalakuljettajien bisneksen?
Ääri-islamilaisen terrorismin luonne paljastuu pala palalta
Moniavioisuus ja maahanmuuttopolitiikan seuraukset Ruotsissa