Portugalin sairaalakuolema ja Suomen herrat

Helsingin Sanomat välitti meille tiedon, jonka mukaan Portugalissa on syntynyt paljon keskustelua tapauksesta, jossa aivoverenvuodon saanut potilas menehtyi, koska sairaalassa tehtiin aivokirurgisia leikkauksia ainoastaan arkipäivinä. Oppositio syyttää tapauksesta hallituksen säästöpolitiikkaa, jonka avulla maan  konkurssikypsä talous on saatu kasvu-uralle.

Tässä on mielenkiintoinen yhtymäkohta Suomen viime kuukausien poliittiselle kehitykselle. Sitähän on leimannut SDP:n kannatuksen nopea nousu pohjalta huipulle, ilmeisesti siksi, etteivät vasemmalle kallellaan olevat suomalaiset ole hyväksyneet hallituksen toimia Suomen kilpailukyvyn palauttamiseksi ja ovat siksi kuunnelleet SDP:n linjauksia nykyistä elvyttävämmästä talouspolitiikasta sen vaihtoehtona.

Tässä tilanteessa en voi olla kopioimatta Wikipediasta pätkää, joka kertoo Portugalin toimista ennen sen talouskriisiä. Sen mukaan sosialistisen pääministeri "Sócratesin toisen kauden ohjelmaan kuului suuria talouden elvytyshankkeita etenkin infrastruktuurin alalle: suurnopeusjuna AVE:n reitin rakentaminen yhdistämään Madrid Lissaboniin, Oportoon ja Vigoon, kolmas silta Tajon yli ja uusi Lissabonin lentokenttä."

Palataan kuitenkin itse asiaan, sillä lukemalla portugalilaisen potilaan kuolemasta kertovan uutisen tarkasti voi havaita, ettei tragedia johtunut pelkästään säästöpolitiikasta vaan sen yhdistymisestä sikäläisen terveydenhuollon kelvottomaan hallintoon ja käytäntöihin. Leikkaus olisi nimittäin voitu tehdä yksinkertaisesti siirtämällä potilas toiseen sairaalaan, jonka aivokirurgit tekevät töitä myös viikonloppuisin.

Kaikkinensa tapaus osoittaa kuinka vaarallista on päästää talous hallitsemattomaan tilaan. Tässä tapauksessa siis suorastaan hengenvaarallista.

Siksi oli hyvä, että presidentti Niinistö otti uudenvuodenpuheessaan esille Suomen talouden kääntämiseen liittyvät ongelmat, joiden taustalla on talouden päätöksentekijöiden täydellinen kyvyttömyys asettaa maan taloudelliset realiteetit oman ahneuden edelle. Niinpä keskustelu on mennyt lapselliseksi saavutettujen, ellei peräti ansaitsemattomien, etujen puolusteluksi ja omissa poteroissa kädet korvilla "lällällään" huuteluksi.

Samassa lehdessä kerrottiin myös edistymisestä monien hankalien sairauksien kuten syövän hoidossa. Mutta myös siitä, ettei vanhenevaa väestöä laajalti uhkaavan Alzheimerin taudin hoidossa ole juuri saavutettu edistystä huolimatta siihen uhratusta miljardien dollareiden soveltavasta tutkimuksesta.

Jutussa amerikkalainen lääketeollisuuden neuvonantaja toteaakin, ettei ongelmaan mitä todennäköisimmin löydy ratkaisua lääketeollisuuden omin voimin, vaan yliopistoissa tehtävän perustutkimuksen kautta.

Suomessa asia on nähty toisin ja meillä tutkimusvaroja on siirretty pohjoiskorealaisittain yhä enemmän poliittiseen ohjaukseen eli poliittisesti ohjattuihin soveltaviin tutkimuksiin. Näin jo yleisen tutkimusrahoituksen vähentämisen vaikeuttaman perustutkimuksen asemaa on entisestään heikennetty yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.

Siksi oli hieno huomata professori Göte Nymanin muistuttavan siitä, että maamme korkeimmin koulutettujen tutkijankoulutettujen tohtoreiden työttömyys on parhaillaan rajussa kasvussa. Samaan aikaan heihin suhtaudutaan jopa maan pääministerin suulla halveksivasti.

Tämä siis tilanteessa, jossa maamme talous tarvitsisi uusia tuotteita, joiden ainutlaatuisuuden takia niille ei olisi suoranaisia kilpailijoita eikä niiden hinnoittelua tarvitsisi kilpailun takia jättää marginaaliseksi. Kuten lääketeollisuuden neuvonantaja puheenvuorossaan toteaa, tällaisten läpimurtojen saavuttamiseksi tarvitaan aiempaa syvällisempää ymmärrystä - jota käytännössä saavutetaan vain tieteellisen kunnianhimon ja uteliaisuuden ohjaaman perustutkimuksen kautta.

Koska perustutkimus kuitenkin tuottaa tulosta vain hyvin pitkällä aikavälillä, on siitä tinkiminen nykyisen hallituksen aikana "vain" pitkän aikavälin uhka. Nopein tie osaamiseen perustuvan hyvinvoinnin lisäämiseksi on yritysten oma tuotekehitys.

Tavallaan onneksi sille on yliopistojen ja tutkimuslaitosten taloudellisen alasajon kautta avautumassa uusia mahdollisuuksia. Professori Nymanin sanoin "tohtorit edustavat juuri sitä tietämystä ja osaamista, joka luo edellytyksiä uudelle työlle Suomessa". Nyt tämä ekspertiisi olisi vain saatava yritysten ja erityisesti niiden tuotekehitysyksiköiden käyttöön. Tässä kilpailussa nopeat syövät hitaat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Osoittaako McDonalds suomalaisten ymmärtävän?
Kumpi ompi parempi - Suomi vaiko Saudi-Arabia?
Eroon työn yksikkökustannusten pohtimisesta