Sofia Virta ja Veronica Honkasalo löivät leimakirveellä

Perussuomalaiset valitsivat tehtävänsä jättäneen sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tilalle erinomaisesti elinkeinoministerinä aiemmin toimineen Wille Rydmanin (ps). Valinnassa ei sinänsä ollut mitään erikoista, sillä hallitus on vallassa enää reilun vuoden, joten entisen ministerin valinta oli kaikin puolin järkevää, jotta hallitusohjelmaan liittyvät päätökset saataisiin vietyä läpi ilman ministerin tehtäviin kuuluvien rutiinien opetteluun kuluvaa aikaa. 

Tästä huolimatta valinta meni suomalaisen laitavasemmiston ihon alle. Asiasta kertoneen Ilta-Sanomien mukaan Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta sortui törkeällä tavalla leimakirveen heilutteluun väittämällä, että "Rydmanilla on tunnetusti epäinhimillinen ja ihmisiä eriarvoistava ote politiikkaan". 

Häntä säesti Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo nostamalla esille – sinänsä aivan oikein – Rydmanin kokemattomuuden johtoonsa saamansa ministeriön tehtäväkentästä. Mutta hänkään ei malttanut pitäytyä asiallisissa argumenteissa, vaan väitti lisäksi, että perussuomalaisille olisi ollut tärkeintä saada tehtävään ministeri, jolla ”ei ole mitään armoa” leikkausten suhteen.

Tosiasiassa kaikki ministerit ovat velvoitettuja viemään omalla hallinnonalallaan tavalla tai toisella läpi ne päätökset, jotka on yleisellä tasolla tehty koko hallituksen tasolla eli pää- ja valtiovarainministerin johdolla. Käytännössä Rydman vie siten reilun – reilun vuoden mittaisessa pestissään – vain loppuun edeltäjänsä johdolla tehdyt hallitusohjelman mukaisten päätösten kohdistukset, kuten Honkasalo epäilemättä tietää.

Nähtyjen ulostulojen jälkeen näyttääkin siltä, ettei meidän vihervasemmistomme – ainakaan Virran ja Honkasalon kohdalla – ole niin sanotusti sisäsiisti, vaan on valmis epäinhimillistävään retoriikkaan kilpailijoitaan kohtaan. Toivoa tietenkin sopii, että myös vasemmistolaisen politiikan kannattajat huomaavat tämän ja osaavat tehdä tarvittavat johtopäätökset. Eli antaa ensi vuoden eduskuntavaaleissa äänensä Vihreitä ja Vasemmistoliittoa rakentavammille poliittisille voimille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sudenmetsästyksen alkaminen johti vihreään kaunokirjailuun ja salaliittoteoriaan
Ovatko Veronika Honkasalo, Nasima Razmyar ja Sofia Virta antisemitistejä vai ihmisoikeusadvokaatteja?
Vasemmisto sallisi Iranille ydinaseet, mutta ei henkilömiinoja Suomelle

Ovatko Veronika Honkasalo, Nasima Razmyar ja Sofia Virta antisemitistejä vai ihmisoikeusadvokaatteja?

Kuten kaikki tiedämme, saatiin Gazaan lopulta tulitauko ja terroristisen Hamasin pari vuotta sitten ottamat panttivangit vapautettiin. Onko alueella nyt siis rauha ja ihmisillä hyvä tahto?

Yhden vastauksen tähän on antanut Hamas, joka on tappanut sotatoimien loputtua noin kolmekymmentä palestiinalaista. Ainakin osa heistä teloitettiin kadulla. 

Hamasin mukaan kyse oli rikollisista, mutta heidän tekemiensä rikosten laatu on epäselvää. Palestiinalaisterroristien mukaan kyse on Israelin "kätyreistä", mutta saattaa olla pikemminkin niin, että ainakin osa tapetuista oli Hamasin kanssa vallasta kilpailevien klaanien jäseniä. 

Oli asia sitten niin tai näin, on tänään ja huomenna mielenkiintoista seurata medioista, ketkä kaikki tuomitsevat nähdyt teloitukset. Ovathan ne – perusteistaan riippumatta – kiistatta poikkeuksellisen räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia. 

Erityisen kiinnostunut olen tässä suhteessa alueen ihmisoikeusloukkauksista aiemmin mölynneiden Vasemmistoliiton kansanedustajan Veronika Honkasalon, SDP:n Nasima Razmyarin ja Vihreiden Sofia Virran edesottamuksista tässä suhteessa. Tulihan näille kauniimman sukupuolen edustajille heti aselevon alettua tilaisuus osoittaa, ettei heidän motiivinsa ole ollut antisemitistinen vaan aidosti ihmisoikeusperusteinen. Eli kaikenlaisen väkivallan vastustaminen riippumatta sen tekijästä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen

Syömälakko Hamasin puolesta
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?

Vasemmisto sallisi Iranille ydinaseet, mutta ei henkilömiinoja Suomelle

USA:n hyökkäys Iranin ydinohjelmaa vastaan sai aikaan melkoisen pulinan suomalaisessa vasemmistossa. Esimerkiksi vanha Moskovan juoksupoika Erkki Tuomioja (sd) kritisoi iskuja laittomiksi ja piti surullisena sitä, että Suomen ulkoministeri Elina Valtosella (kok) ilmaisi ymmärrystä "Israelin kansainvälistä oikeutta rikkovalle voimakäytölle Irania vastaan".

Vasemmisoliiton puheenjohtaja Minja Koskela puolestaan pelotteli, että "jos Suomi ei ole kykenevä vaatimaan meitä pienenä maana suojaavien kansainvälisen oikeuden, sääntöpohjaisen järjestelmän ja monenkeskisyyden vaalimista muilta, mukaanlukien Israelilta ja Yhdysvalloilta, meidän on turha odottaa muiden tekevän sitä puolestamme".

Hänen puoluetoverinsa Veronika Honkasalo puolestaan arveli, että "nyt olemme tilanteessa, jossa hän uhkaa kansainvälisen oikeuden vastaisilla iskuilla koko maailmanrauhaa ja lisää eskalaation riskiä, josta kärsimme kaikki."

Näitä lueskellessani jäin ihmettelemään sitä, että vaikka kaikki kolme vastustivat vielä hetki sitten Suomen eroamista Ottawan henkilömiinat kieltävästä sopimuksesta, he ovat nyt valmiit sallimaan Iranille ydinaseen. Onko tämä siis ymmärrettävä niin, että suomalaisen äärivasemmiston näkemyksen mukaan Suomi - rauhanomaisena länsimaana -  ei saisi hankkia oman turvallisuutensa takaamiseen jalkaväkimiinoja, mutta monenlaisia terrorijärjestöjä tukevalle Iranille olisi sallittava jopa oma ydinase?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK:n pääsihteeri toivoi USA:n iskun jälkeen rauhaa, mutta minkälaista?
Suomi tarvitsee mahdollisimman tehokkaat henkilömiinat
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville

SDP:n eduskuntaryhmä kävi eilen keskustelua rahaturvallisuuslain jatkamisesta. Ryhmän puheenjohtajan Tytti Tuppuraisen (sd) mukaan demarit tukevat hallituksen esitystä. 

Samassa yhteydessä demarikansanedustajat Timo Harakka, Krista Kiuru, Elisa Gebhard, Matias Mäkynen, Nasima Razmyar ja Johan Kvarnström kuitenkin ilmaisivat olevansa Venäjän asialla. Eikä SDP:n puoluejohto asettunut vastustamaan heidän aikomustaan, vaan päinvastoin antoi luvan poiketa vasta tehdystä päätöksestä. 

Viime vuonna samat kuusi henkilöä sekä Vihreiden ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ja Eva Biaudet (ruots) toimivat Putinin kätyreinä vastaavassa asiassa. Silloin laki meni kuitenkin läpi, vaikka siihen tarvitaan viiden kuudesosan enemmistö. 

Toivoa sopii, ettei Kreml onnistu käännyttämään enää lisää kätyreitä vastustamaan esitystä, vaan puheena oleva laki menee myös nyt läpi ilman ongelmia. Oma jännityksensä on toki silläkin, että nähdäänkö nyt muutoksia edelliseen kätyrilistaan.

* * *

Samaa sopii toki toivoa myös eilen lähetekeskustelussa olleesta jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumisesta. Myös sen yhteydessä voi meistä itse kukin kiinnittää huomiota Kremlille palveluksia tekeviin kansanedustajiin. 

Eilisen uutisoinnin perusteella siihen joukkoon haluaa päästä ainkin Veronika Honkasalo (vas), jonka mukaan "sivistysvaltio ei käytä tai edes suunnittele käyttävänsä aseita, jotka aiheuttavat siviileille kohtuutonta kärsimystä. Tutkimusten mukaan valtaosa uhreista on siviilejä ja lapsia:"

Väite pitänee sinänsä paikkansa, mutta ei koske suomalaisia miinoja. Tämä johtuu siitä, ettei niitä kylvetä holtittomasti ympäriinsä, vaan käytetään vastuullisesti toisin kuin esimerkiksi monissa kehitysmaissa. 

Siksi, arvoisat lukijani, tulevina päivinä ja viikkoina kannattaa seurata tarkasti eduskunnassa käytäviä keskusteluita ja äänestyksiä, sillä ne paljastavat päättäjiemme joukosta venäläisten advokaatteina toimivat - ja siten Suomen turvallisuutta vastustavat - poliitikot ja puolueet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanparantajien rajallisen harkintakyvyn demonstraatio

Ovatko Fatim Diarra, Elisa Gebhard ja Johannes Yrttiaho ymmärtämättömiä, tyhmiä vai Putinin advokaatteja?
Lista Venäjän aisankannattajina toimivista kansanedustajista

Veronika Honkasalon harhautus meni metsään

Suuresti kunnioitettu valtiopäivähenkilö - kuten kansanedustajista kuuluu kirjoittaa - Veronika Honkasalo (vas) kirjoitti eilen sosiaalisessa mediassa, että "Olen istunut vuoden maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Ehdoton enemmistö valiokunnasta elää kuin ilmastonmuutosta ja luontokatoa ei olisi olemassa. Identiteettipoliittisesti tärkeintä on puolustaa taloudellisia etuja, elinkeinovapautta ja metsästystä ja roikkua vanhassa."

Sekä edelleen samassa ketjussa, että "Moni metsänomistaja itse asiassa haluaisi suojella metsää enemmän. Tässä suhteessa on hyvin ristiriitaista, että hallitus leikkaa tuntuvasti myös vapaaehtoisesta suojelusta, vaikka vannoo sen nimeen."

Jälkimmäisen luettuani jäin ihmettelemään - samoin kuin varmasti monet muutkin - että mikähän sen metsänsuojelun sitten mahtaa estää siihen halukkailta. Minun tietääkseni ei mikään. 

Sen sijaan on selvää, että valtion talous on pitkälti velkavetoinen, koska hallitus joutuu kattamaan ensi vuoden menoista peräti 11,5 miljardia euroa lainalla. Se on 13 prosenttia koko potista. 

Kun vielä huomioidaan, että valtion kukkaronnyörejä joudutaan avaamaan kovin monenlaisiin tarpeisiin terveydenhuollosta työttömien tukemiseen ja nuorten koulutuksesta sukupuolineutraaleihin julkisiin tiloihin. Siten saattaa hyvinkin olla niin, että metsiensä mahdollisesta suojelusta rahallisia korvauksia haluavia maanomistajia on enemmän kuin käytettävissä olevat rahavarat sallivat tyydyttää.

Niinpä Honkasalonkin voisi kuvitella ymmärtävän, ettei hallitus ole suinkaan leikkaamassa vapaaehtoisesta metsänsuojelusta. Sen sijaan Suomen valtiolla ei juuri nyt ole varaa maksaa kaikille niille, jotka haluaisivat rauhoittaa metsänsä korkeasta rahallisesta korvauksesta. 

Siten metsien suojelutoimien rahoituksessa joudutaan tekemään valintoja. Eli käyttämään siihen liikenevät rahat tarjolla olevista kohteista arvokkaimpien suojeluun. 

Arvoisan kansanedustajan ongelma lieneekin siitä, ettei poliittisessa vasemmistossa ole ollut tapana ajatella rahan riittämistä tai valtiontalouden kestävyyttä? Tämän osoitti esimerkiksi Sanna Marinin (sd) johtama punavihreä hallitus, joka luuli valtakaudellaan, että rahaa kyllä riittää eikä velkojakaan tarvitse maksaa koskaan takaisin. 

* * *

Huomasin muuten eilen toisenkin mielenkiintoisen sosiaalisen median viestiketjun. Sen ensimmäisessä viestissä ehdotettiin - mahdollisesti kieli poskessa tai vakavalla naamalla, tiedä häntä - että "Suomelle olisi parasta jos Matias Mäkynen olisi pääministerinä ja Saramo Valtionvarainministeri". 

Lisäksi samasta ketjusta löytyi myös jatkoa ministerilistalle - mukaan luettuna Veronika Honkasalo. Sen nähtyään ketjun aloittaja vakuutti, että "Tuolla jengillä ei voi epäonnistua".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronika Honkasalo terroristien asialla
Veronika Honkasalolle demokratia on verovarojen lennättämistä taivaan tuuliin
Veronika Honkasalo ei vain ymmärrä

Veronika Honkasalo terroristien asialla

Eduskunnan lehtereillä nähtiin pari päivää sitten sotilaalliseen ahdinkoon joutunutta terroristijärjestö Hamasia tukevaa tulitaukoa vaativa mielenosoitus. Asialla ei tietenkään olisi sen kummempaa merkitystä, ellei kyseistä paikkaa olisi nimenomaisesti rauhoitettu mielenosoituksilta. 

Totta tietenkin on, ettei tuota kieltoa ole ennenkään noudatettu, mutta tämänkertaisen performanssin teki erikoiseksi sen joiltakin kansanedustajilta saama tuki. Erityisesti Veronika Honkasalo (vas) profiloitui tässä suhteessa uhoamalla, että "kansanedustajien pitäisi todellakin kestää kansanmurhaa vastustava mielenilmaus ilman, että sorrutaan nuoria halventaviin huutoihin." 

Siitä syystä puhemies Jussi Halla-aho (ps) joutui ohjeistamaan kollegoitaan muistuttamalla, että "kehottaisin palestiinalaismielisiäkin kansanedustajia noudattamaan vakavaa harkintaa siinä, minkälaisia viestejä he haluavat lähettää ihmisille... pitäisin kyllä hyvin lyhytnäköisenä ja epäviisaana, että mielenosoittajien kanssa samalla asialla olevat kansanedustajatkaan lähettäisivät sellaisen signaalin, että tällainen toiminta on hyväksyttävää, koska tässähän saattaa käydä niin, että seuraavassa vaiheessa lehterillä on Israelin kannalla olevia mielenosoittajia järjestämässä tempauksia".

Lisäksi hän totesi sen itsestäänselvyyden, että "on aika vaikea nähdä sellaista asetelmaa, jossa toiselle osapuolelle sallitaan vallitsevien tapojen rikkominen ja toiselle osapuolelle ei". Valitettavasti joudun kuitenkin arvelemaan, ettei Halla-ahon linjaus vaikuta millään tavalla kansanedustaja Honkasalon käytökseen eikä mielenosoittajien nyt saama julkisuus vähennä erilaisten marginaaliryhmien intoa etsiytyä eduskuntatalon lehtereille viestimään typeristä ajatuksistaan.

Toivon mukaan eduskunnan työrauhasta ja turvajärjestelyistä vastaavat ymmärtävät muuttaa talon käytäntöjä siten, ettei tämä innostus johda eduskunnan lehtereiden muuttumiseen yhä suositummaksi laittomien mielenosoitusten pitämispaikaksi. Tai voisivathan itse kansanedustajatkin säätää työrauhaansa suojaavan erillisen lain, jossa eduskunnan työn häirinnästä säädettäisiin pelotevoimaltaan riittävä rangaistus.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset eivät halua sosialismia - eivätkä vasemmiston eduskuntaperformansseja
Riikka Purra loi toivoa paremmasta tulevaisuudesta
Metsä Group innostaa tutkijoita ja poliitikkoja

Riikka Purra loi toivoa paremmasta tulevaisuudesta

Eilinen MTV3:n ohjelman "Asian ytimessä" ensimmäinen osio oli mukavaa katsottavaa. Siinä valtionvarainministeri Riikka Purra (ps) kertoi hallituksen kuulumisista ja ylipäänsä maamme johtamiseen liittyvistä seikoista.

Ohjelman aikana vakuutuin siitä, että Suomella on tällä hetkellä yksi parhaista ellei kaikista paras valtionvarainministeri minun elinaikanani. Häntä kuullessa kävi selväksi, etteivät Purra tai Perussuomalaiset ole hallituksessa kahmimassa itselleen omia etuja vaan pelastaakseen Suomen siltä kohtalolta, jota kohti edellinen hallitus oli hartiavoimin ollut sitä työntämässä. 

Ihan aluksi Purra totesi Perussuomalaisten kannatuksen laskusta hallituskauden aikana, että "suoraan sanottuna ihmettelisin, jos kannatus ei mihinkään laskisi. Lasku on mielestäni maltillista siihen nähden, kun muistetaan, millainen hallituksen alkutaival oli ja toisekseen, että minkälaisella kärjellä varsin kunnianhimoisen hallitusohjelman linjauksista on pääasiassa kerrottu."

Puolueensa puheenjohtaja Purran näkemys sai kuin sattumalta vastauksen tänä aamuna kun Ylen julkaisema puoluekannatusmittaus vahvisti puolueen kannatuksen laskun tasaantuneen. Suomen kannalta on kuitenkin harmi, että samaan aikaan Kokoomuksen kannatus näytti lähteneen alamäkeen ja SDP:n reiluun nousuun.  

Valtionvarainministeri otti kantaa myös etenkin sosiaalisessa mediassa yleiseen näkemykseen, jonka mukaan Perussuomalaisten kannattajat olisivat lähinnä sosiaalituilla eläviä yhteiskunnan laitapuolen kulkijoita. Näin ei ole, vaan Purran mukaan "Perussuomalaisten kannattajakunta koostuu hyvin monenlaisista ihmisistä, mutta yksi tietty ryhmä koostuu omillaan toimeentulevista työntekijöistä ja pienyrittäjistä, jotka nimenomaan haluavat, että työllä elää, työ kannattaa ja toisaalta, ettemme jaa miljardeja veronmaksajien rahaa toissijaisiin kohteisiin tai humpuukiin".

* * *

Yksi yhteiskuntamme vaarallisimmista humpuukiharrastuksista on ollut lepsu maahanmuuttopolitiikka. Sen seurauksena Suomessakin on nähty antisemitististä liikehdintää, jossa on huudeltu juutalaisvastaisia sloganeita, vaikka mukana on ollut jopa suomalainen kansanedustaja Veronika Honkasalo (vas) ja kansalaisaktivistifyysikko Syksy Räsänen. 

Tässä suhteessa oli miellyttävää lukea uutinen, jonka mukaan maahanmuuttovirasto palkkaa 150 työntekijää, jotta lupien käsittely nopeutuu ja luvattomat lähtevät maasta. Ylijohtaja Ilkka Haahtelan mukaan "Suurin osa lisäresursseista ohjataan kansainväliseen suojeluun oikeutettujen, opiskelijoiden ja työntekijöiden lupaprosesseihin... Meidän pitää pystyä tukemaan ja edistämään henkilöiden maasta poistumista tilanteissa, joissa he eivät saa lupaa tai lupa ei ole enää voimassa".

Yllä mainitussa MTV3:n ohjelmassa Riikka Purra antoi ymmärtää, että myös hallitusohjelmaan on tulossa muutoksia. Niiden seurauksena korkeasti koulutettujen erikoisasiantuntijoiden työskentely maassamme helpottuu ja samalla humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa järkeistetään nykyisestä. Yksityiskohdista hän ei kuitenkaan kertonut. 

Tämän muutoksen perusteet on helppo löytää naapurimaastamme Ruotsista. Sieltä viimeisin huomaamani uutinen kertoi, että "Ruotsissa kielletään laukut suurissa tapahtumissa – syynä turvallisuustilanne". 

* * *

Suoraan sanoen minua ihmetyttää, miksi osa suomalaisesta poliittisesta kentästä - ja heidän äänestäjänsä - haluavat samaa Suomeen. Asia on vakava, sillä tämä ymmärtämättömyys saattaa hyvinkin johtaa siihen, että meille syntyy vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen jälleen hallitus, jossa nämä järjettömät poliittiset voimat ovat edustettuina.

Tästä syystä on tärkeää, että Petteri Orpon (kok) hallitus onnistuu sekä maahanmuuttopolitiikan että talouspolitiikan osalta. Jälkimmäiseen valtiovallalla on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa, mutta toiveikkuutta lisäävät tuoreet uutiset, joiden mukaan talouskasvu olisi jälleen lähdössä liikkeelle: asuntomarkkinoiden odotetaan vilkastuvan ensi vuonna ja metsäteollisuudenkin pohjakosketuksen arvellaan jääneen historiaan.

Mikäli nämä merkit viittaavat talouden virkistymiseen, on nykyisellä hallituksella mahdollisuus tehdä jopa sellainen ihme, että siihen osallistuneiden puolueiden kannatus nousee vastuusta huolimatta - tai juuri sen ansiosta. Tämä olisi toivottavaa jo senkin takia, että se antaisi esimerkin myös tuleville vuosille ja vuosikymmenille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalismin periaatteita noudattava media
Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta

Kommentteja Petteri Orpon listaan

Hallitustunnustelija Petteri Orpo (kok) esitti muille puolueille 24 kysymysteemaa kaikenlaisista aiheista. Sen jälkeen oli eilen hauska seurata eri poliitikkojen reaktioita Twitterissä. Seuraavassa kokoelma silmiini sattuneita kommentteja näin lauantai-aamun ratoksi. 

Aloitetaan tohtori Maria Ohisalosta (vihr), joka halusi ilmeisesti enemmän kysymyksiä, koska viestitti, että  "ilmastokriisin torjunta ei onnistu, jos hiilinieluja ei kasvateta. Näistä ei kysymyksissä mitään. Myöskään sosiaaliturvan uudistamisesta tai köyhyyden torjunnasta ei kirjauksia. Meiltä tulee näihinkin vastauksia!"

Häntä säesti ilmastoasiantuntijaksi itseään tituleeraava yhteiskuntatieteiden (tiedotusoppi) maisteri Oras Tynkkynen (vihr), joka kiinnostui vuosiluvuista huomauttamalla, että "hallitustunnustelija ei kysy, ovatko puolueet valmiita sitoutumaan hiilineutraaliuden saavuttamiseen 2035". Ja jatkoi toisella yhtä terävällä huomiolla, jonka mukaan edellisen hallitusneuvottelija "Rinteen kysymyksistä 3 ensimmäistä käsitteli ilmastoa ja luontoa. Orpolla ilmasto ja luonto tulevat sijoilla 16 ja 17." 

Valtiotieteiden tohtori Veronica Honkasalo (vas) oli niin ikään oleellisen äärellä. Hänen mukaansa "ilmastoa ei ole mainittu kertaakaan, luontokato ja luonnon monimuotoisuus kerran 22 kysymyksen joukossa". 

Demareiden todennäköisesti seuraava puheenjohtaja Antti Lindtman (sd) taas ihmetteli, että "aikaa tunnusteluvaiheeseen varattu reippaasti, varsinaiset HO-neuvottelut vasta vapun korvilla". Lopuksi hän kuitenkin lupasi SDP:n vastaavan "kysymyksiin vakavalla mielellä ja annetussa määräajassa".

Tässä vaiheessa todennäköisimmältä valtiovarainministeriltä vaikuttava tohtoriopiskelija Riikka Purra (ps) puolestaan lainasi EVA:n kommenttia, jonka mukaan "Kokoomus joutuu valitsemaan julkisen talouden ja maahanmuuton välillä... Kokonaisuudessaan kok ja ps näkemyserot ovat pienempiä kuin kok ja sdp välillä". 

Lopetettakoon tämä kirjoitus Liike Nytin Mikael Jungnerin arvioon puheena olevasta listasta. Hänen mukaansa Petteri Orpo oli laatinut "Hyvät kysymykset, kyllä". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tieverkosto on kunnostettava!
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista
Vaalitulos ja sen seuraukset

Veronika Honkasalolle demokratia on verovarojen lennättämistä taivaan tuuliin

Kuten arvoisat lukijani varmasti jo tietävätkin, esitti valtiovarainministeriön budjettipäällikön johtama työryhmä veronmaksajilta kerättyjen varojen käyttöön aikaisempaa selvästi tiukempia sääntöjä. Taustalla on Sanna Marinin kabinetin täydellisesti käsistä karanneen talouspolitiikan seurauksena talouttamme uhkaava kriisi. 

Ehdotus on luonnollisesti otettu vastaan mielenkiinnolla, joten ei liene yllätys, että Helsingin sanomat oli haastatellut puolueiden johtoa työryhmän ehdotuksesta. Vastaukset olivat yllättävän positiivisia pois lukien yksi haastateltu. Tämä oli Li Andersson (vas), joka arveli, ettei nyt paisuneessa budjetissa ole leikkausvaraa. 

Pajatson kuitenkin tyhjensi saman puolueen Veronika Honkasalo, joka kirjasi Twitteriin oman näkemyksensä. Sen mukaan "olisi toivottavaa, että VM:n virkamiehet pysyisivät lestissään. Talouspolitiikka ei ole mikään demokratiasta irrallinen saareke. Talous on väline, ei päämäärä. Tällainen virkamiesvallan kasvattaminen talouspoliittisissa kysymyksissä halventaa demokratian."

Mitäpä tuota kommentoimaan muuten kuin toteamalla, että toisten ansaitsemien varojen lennättäminen taivaan tuuliin näyttää olevan Honkasalolle demokratian syvin sisältö. Ja ilmeisesti niin riemukasta, että sen kyseenalaistaminen johti demokratian halventamissyytökseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mihin heidät on valittu?
Hallituksen verotuskiima nosti kansliapäällikön kapinaan
Veronica Honkasalo ei vain ymmärrä

Miksi vihervasemmisto kannattaa musliminaisten huivittamista

Kansanedustaja Riikka Purra (ps) ihmetteli eilen, mikä saa feministit puolustamaan naisten alistamista. Tähän hänet innoittivat Veronica Honkasalo (vas) ja Maria Ohisalo (vihr), jotka ovat puhuneet islamilaisen huivin käytön puolesta. 

Purra esitti ihmetyksensä perusteluiksi joukon järkyttäviä tosiasioita, jotka on syytä tuoda esille tässäkin kirjoituksessa.  

Purran mukaan muslimihuivi "kertoo, että nainen on pohjimmiltaan miehen omaisuutta, ilman autonomiaa. Naisen tulee peittää itsensä, naisen tulee suojella siveyttään, naisen tulee palvella miestä. Islamin mukaisesti elävät miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia keskenään missään asiassa, mikäli ymmärrämme tasa-arvon, kuten se tavataan länsimaissa ymmärtää".

Hän huomautti myös, että "monissa maailman maissa naiset joutuvat vaikeuksiin, vankilaan, heitä kidutetaan, jopa tapetaan, heidän kieltäydyttyään käyttämästä islamin heille pakottamia asuja". Lisäksi myös politiikan punavihreällä laidalla olisi hyvä ymmärtää, että "suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen edellyttää sukupuolten välisen tasa-arvon hyväksymistä".

* * *

Itselleni Purran näkemykset ovat itsestäänselvyyksiä. Ja niin niiden luulisi olevan myös Honkasalolle ja Ohisalolle. Mutta mitä ilmeisimmin näin ei ole ja arvelen myös tietäväni syyn: se on se sama älyllinen epärehellisyys, joka ylipäätään saa kyseiset naiset kannattamaan pohjimmiltaan ihmisten luonteeseen liittyvään väärinkäsitykseen perustuvaa poliittista aatettaan.

Ihminenhän on  vihervasemmistolaisen näkemyksen mukaisesti ensisijaisesti altruistinen olento, joka on valmis uhrautumaan lähimmäisensä puolesta. Edes uusi neuvostoihminen ei kuitenkaan ollut sellainen stahanovilainen kuin viime vuosisadan propagandassa esitettiin. Mutta siitä huolimatta hyvinvoivassa lännessä on syntynyt poliittisia liikkeitä, jotka perustuvat tällaiselle näkemykselle. 

Altruismin sijaan ihmistä ohjaa viime kädessä sosiaalisuus ja oman edun tavoittelu, joiden seurauksena jokainen meistä hakee oman ympäristönsä hyväksyntää. Punavihreässä viitekehyksessä se tarkoittaa muun muassa yliampuvaa erilaisuuden korostamista ja eri ihmisryhmien sosiaalisten erojen kieltämistä, mikä näkyy muun muassa väitteinä kaikkien kulttuureiden tasa-arvosta, vaikka ihmiskunnan historia todistaa jostain aivan muusta.

Ja siksi punavihreille ihmisille tuottaa vaikeuksia erottaa toisistaan 21. vuosisadan länsimaiselle viitekehykselle tyypillinen pyrkimys ihmisten aitoon vapauteen esimerkiksi pukeutumisessaan ja islamilaisille yhteiskunnille ominainen naisten pakkopukeminen - joka toki usein toimii kasvatuksen avulla ehdollistetun "omana tahdon" varassa. Tässä yhteydessä on hyvä huomata myös se, ettei länsimaissakaan ole kovin kauaa siitä, kun naista pidettiin miehen omaisuutena - mitä voi pitää myös yhtenä merkkinä nykyisen länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin erilaisesta kehitysasteesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanoma Oy islamistien asialla
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?
Burkineista ja naisten tasa-arvosta

Perussuomalaisten tiedekritiikistä

Perussuomalaiset on lähtenyt arvostelemaan Suomen Akatemian rahoituspäätöksiä tekemällä johtopäätöksiä hankkeiden otsikoista ja niihin liittyvistä populaarikuvauksista. Ensin heidän sormensa osoitti Oula Silvennoisen akatemiantutkija-nimitykseen, johon liittyy hanke "Suomi ja Lopullinen ratkaisu: valtio, hallinto ja historiakulttuuri kansanmurhan periferiassa".

Silvennoisen hankkeesta on käytettävissä julkinen tieto, jonka mukaan se "muuttaa kuvan holokaustista ja siihen kytkeytyneestä joukkoväkivallasta kansainvälisessä tutkimuksessa vähälle huomiolle jääneellä alueella - Suomessa ja suomalais-saksalaisten joukkojen miehittämillä alueilla Neuvostoliiton luoteisosissa ja Pohjois-Norjassa. Siitä huolimatta että Suomi oli Saksan tärkeä liittolainen alueella vuosina 1941-1944, kokonaisvaltainen tutkimus Suomen suhteesta 'lopulliseen ratkaisuun' puuttuu yhä, ja keskeisen tärkeitä tutkimuskysymyksiä on vailla vastausta. Hankkeen tarkoituksena on nostaa tieteellinen ymmärrys 'lopullisesta ratkaisusta' sen periferia-alueilla uudelle, kansainvälisen tutkimuksen kanssa kilpailukykyiselle tasolle. Hankkeen keskeinen ajatus on tutkia aatteiden, motivaatioiden sekä niiden seurausten välittymistä kansanmurhan ydin- ja reuna-alueen välillä. Hanke perustuu laajempaan lähdeaineistoon kuin yksikään aikaisempi tutkimus, ja yhdistelee ja vertailee lähteitä uutta luovalla tavalla."

Oleellista arvioitaessa Suomen Akatemian ratkaisuja on tietenkin ymmärtää, mihin tarkoitukseen sen rahoja on tarkoitettu jaettavaksi. Silvennoisen tapauksesta eli akatemiatutkijan rahoituskriteereistä  kerrotaan seuraavasti.

"Akatemiatutkijan tehtävän hakija hakee rahoitusta omaan palkkaukseensa viideksi vuodeksi. Akatemiatutkija toteuttaa tieteellisesti korkeatasoiseksi arvioitua tutkimussuunnitelmaa. Hän on monipuolisesti verkottunut tutkija, jolla on mahdollisuus pätevöityä vaativimpiin tutkijan tehtäviin ja vakiinnuttaa asemansa itsenäisenä tutkijana kansainvälisessä tutkijayhteisössä."

Kriteereitä ovat käytännössä siis tutkimussuunnitelman tieteellinen korkeatasoisuus sekä hakijan osoitettu kyky tieteelliseen yhteistyöhön. Näihin kriteereihin ei siis sisälly millään tavalla tutkimusaiheen rajauksia - jota perussuomalaiset ovat moittineet - vaan ainoastaan hakemuksen korkeatasoisuus suhteessa nykytieteen tasoon ja kilpaileviin hakemuksiin.

Toisin sanoen Suomen Akatemia akatemiatutkijan rahoitusta myöntäessään on vain ja ainoastaan perustutkimuksen rahoittaja. Siis sellaisen tutkimuksen, jonka tarkoituksena on uuden inhimillisen tiedon lisääminen ilman varsinaista tavoitetta sen hyödyntämiseksi.

Ja juuri siksi tämän rahoituksen arvostelu tutkimuksen välittömän aiheen tai sen sovellettavuuden perusteella ei yleensä ole perusteltua - tosin Silvennoisen kuvauksessa puhutaan sekä tieteellisen ymmärryksen nostamisesta että aiempaa laajemman aineiston käyttämisestä, jotka viittaavat akatemiatutkijahakemuksen kriteereiden kannalta oleellisiin asioihin eli tukevat tehtyä rahoituspäätöstä.

Suomen Akatemialla on myös muita rahoitusinstrumentteja. Näistä erityisesti ns. strateginen tutkimus ja akatemiaohjelmat on tarkoitettu käytäntöön soveltuvia ratkaisuja hakevalle soveltavalle tutkimukselle. Mikäli Silvennoisen tutkimus olisi rahoitettu niiden kautta, olisi myös sen arvostelu pelkän hankkeen populaarikuvauksen pohjalta ainakin osittain mahdollista käyttäen perusteena sitä, tuottaako tutkimuksen aihepiiri sellaista sovellettavaa tietoa, jota suomalainen yhteiskunta näyttäisi rahoituspäätöstä tehdessä tarvinneen kipeästi.

Muista perussuomalaisten arvostelemista Suomen Akatemian rahoituspäätöksistä Markku Hokkasen on akatemiahanke ja Veronika Honkasalon tutkijatohtorihanke, jotka molemmat ovat akatemiatutkijan tavoin tarkoitettu perustutkimuksen tekemiseen. Siten niiden arvioiminen pelkän populaarikuvauksen perusteella on käytännössä mahdotonta - ja niihin ei siis pidä soveltaa tutkimuksen käytännön sovellettavuuteen liittyviä kriteereitä. 

Sen sijaan Julian Honkasalon ja Kaarina Nikusen saamat rahoitukset tulevat akatemiahankkeista, joissa tavoitellaan tieteellistä ja muuta vaikuttavuutta. Tuo muuta tarkoittaa sovellettavaa tietoa. Näiden hankkeiden arvioiminen on siten mahdollista myös pelkän otsikon ja lyhyen populaarikuvauksen perusteella, mikäli sen perusteella on mahdollista arvioida saavutettavan tiedon hyödynnettävyyttä käytännön tasolla.

Lopuksi totean vielä varmuuden vuoksi, että omasta mielestäni perustutkimus on parhaiten perusteltua julkisen tutkimusrahoituksen käyttöä. Käytännössä kaikki länsimaisen tieteen suurimat kehitysaskeleet antibiooteista ydinvoimaloihin on tehty nimenomaisesti inhimillisen uteliaisuuden motivoimana eli perustutkimuksen kautta. Tässä yksityisen rahoituksen suhteen ongelmaksi muodostuu se, että tällainen rahoittaja ei - sinänsä ymmärrettävästi - ole kiinnostunut rahoittamaan sellaista tutkimusta, josta ei ole nähtävissä sille suoraa hyötyä.

Perustutkimuksen merkitystä voi kuvata tiedemaailmassa laajalle levinneen anekdootin mukaan: "jos viime vuosisadan alkupuolella olisi tehty pelkkää soveltavaa tutkimusta, meillä olisi nykyisin uskomattoman hienoja rullatuoleja polion halvaannuttamille potilaille. Onneksi joku oli kiinnostunut myös siitä, mistä polio johtui."

Muuten olen sitä mieltä, ettei poliitikkojen kannattaisi ihan kauheasti sotkeutua yksittäisiin Suomen Akatemian hankerahoituksiin, koska sellaisesta ei ole aiemminkaan seurannut mitään hyvää. Sen sijaan heidän tehtävänsä on hyväksyä ja tarvittaessa muuttaa yleisiä periaatteita julkisen tiederahoituksen jakamisen perusteista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halutaanko yhteiskunnallisen tutkimuksen kriisi levittää myös muille tieteenaloille?
Strategisen tutkimusrahoituksen kallis hinta
Himasen pamfletti loukkaa tieteentekijän oikeustajua

Metsä Group innostaa tutkijoita ja poliitikkoja

Metsä Groupin investointi-ilmoitus Kemin sellutehtaaseen on johtamassa mielenkiintoiseen debattiin, kuten toissapäivänä arvelinkin. Ensinnäkin Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun emeritusprofessori Pekka Kauppi totesi eilisessä mielipidekirjoituksessaan, että sellutehdas olisi ympäristöteko.

Hänen mukaansa "uudet tehtaat tuottaisivat valtakunnan verkkoon uusiutuvaa sähköä arviolta kaksi kertaa enemmän kuin Imatrankoski, jossa toimii maamme suurin vesivoimalaitos... tuotteet auttavat korvaamaan muovia ja muita valmisteita, joiden tekemiseen tarvitaan fossiilisia energiavaroja... Tehtaat vähentävät kasvihuonepäästöjen lisäksi muitakin ympäristöongelmia kuten maailman merien roskaantumista... Uusien tehtaiden modernit tuotteet ottavat maailmanmarkkinoilla tilaa vanhanaikaiselta ja saastuttaviin tehtaisiin perustuvalta tuotannolta... Laillisia ja laittomia hakkuita tapahtuu hädänalaisten orankien reviireillä ja muuallakin, missä niin sanottu kuudes sukupuuttoaalto pyyhkii eliölajeja maailmasta."

Vähemmän yllättävästi Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio näki Ylen haastattelussa jo totutun yksisilmäisesti pelkän Suomen hiilinielun ja kertoi, että "metsähakkuiden kiihtymisen myötä hiilinielu pienentyisi Mela-mallin arvion mukaan lähes kymmenellä miljoonalla tonnilla". Hänen näkemyksensä mukaisesti lovea olisi vaikea täyttää muilla keinoin - huomaamatta sitä, että Kaupin edelle siteeraamani kommentin vaikutukset jo yksinään täyttävät siitä osan. Ja globaalisti todennäköisesti paljon enemmänkin.

Poliittisista puoluejohtajista Vihreiden Pekka Haavisto otti negatiivisen kannan tehtaan tarvitseman julkisesti kustannettavan infrastruktuurin rahoittamiseen, jota hallitusneuvottelija Antti Rinne (sd) jo ehti lupailemaan. Näkyyköhän tämä Vihreiden kannatuksessa eurovaaleissa - etenkin Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla, joissa puolueen suosio jäänee toki muutenkin vähäiseksi?

Joka tapauksessa lienee selvää, että mikäli puolueen kielteinen näkemys pysyy hallitukseen menemisen kynnyskysymyksenä, ovat Vihreät ulkona tulevasta valtioneuvostosta. Jos näin käy, asettuvat hallitusneuvottelut kokonaan uuteen ja entistä haastavampaan tilanteeseen.

Myös Vasemmistoliitossa näyttäisi olevan halua torjua Metsä Groupin investointi suomalaiseen biotalouteen. Tai ainakin Veronika Honkasalon twiitin muotoilu "ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tehtävä ihan kaikki" viittaa sellaiseen.

Voi kuitenkin olla, ettei Li Andersson lähde tähän peliin mukaan, sillä onhan Vasemmistoliiton asema Kemissä ollut perinteisesti vahva ja se on siellä edelleen kaupunginvaltuuston suurin puolue, eikä sikäläisiä duunareita siis kannata ehdoin tahdoin raivostuttaa. Nähtäväksi jää siten myös se, millä tavoin Metsä Groupin päätös vaikuttaa äänestäjien siirtymiseen Vasemmistoliiton ja Vihreiden tai anderssonilaisten ja SDP:n/Perussuomalaisten välillä - riippuen lopulta puoluejohdon valitsemasta linjasta.

Kokoomuksen ja Keskustan suunnasta on joka tapauksessa kuulunut ääniä tehtaan ja sen tarvitseman infrastruktuurin puolesta. Tämä oli tietenkin odotettua huolimatta puolueiden sitoutumisesta ilmastonmuutoksen torjuntaan. Perussuomalaistenkin tehdasta puoltava asenne lienee jo etukäteen selvä, mutta olisi toki poliittisesti korrektia saada asiaan vahvistus myös siltä suunnalta. Kuin myös RKP:lta ja Kristillisdemokraateilta.

Jäädään siis seuraamaan mitä tänään ja tulevina päivinä tapahtuu. Varmaa on tässä vaiheessa vain se, että Metsä Group onnistui hämmentämään entisestään kuumaa soppaa omien tavoitteidensa kannalta juuri oikeaan aikaan. Toisaalta metsäteollisuuden on saatava varmuus siitä, että sen toimintaedellytykset Suomessa ovat edelleen kunnossa, mikäli tänne aiotaan investoida myös jatkossa. Siihen vastaus on jo tullut, eli Antti Rinteen nopea kommentti vahvisti asian.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kuka nousisi vastustamaan Kemin tulevaa sellutehdasta

Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

Pirullisia ympäristöongelmia

Veronika Honkasalo ei vain ymmärrä

Feministipoliitikko Veronika Honkasalo (vas.) on kertonut saavansa törkyviestejä miehiltä. Kertomuksensa vakuudeksi hän on antanut esimerkkejä viesteistä. Seuraavassa suora kopio uutisen julkaisseesta Iltalehdestä.

"´Toivottavasti eksyt puistoon ja sinut raiskataan.´ ´Sinun pitäisi ryhtyä huoraksi vastaanottokeskukseen, niin ehkä sitten oppisit.´"

Iltalehdestä ylle kopioimani viestit ovat kieltämättä alatyylisiä törkyviestejä, mutta jäin ihmettelemään Honkasalon johtopäätöstä niistä. Se kuuluu saman lähteen mukaan näin: "Se on niin paradoksaalista, että ne, ketkä haukkuvat maahanmuuttajia raiskaajiksi, uhkailevat monikulttuurisuuden puolesta puhujia raiskauksella".

Siis voiko olla niin, ettei Honkasalo ymmärrä, ettei kyse ole missään tapauksessa raiskauksella uhkailusta? Eikä tajua että viestien lähettäjät yrittävät uhkailun sijaan saada häntä oivaltamaan, että tiettyjen maahanmuuttajaryhmien miesten korkea taipumus raiskata on iso riski kaikille suomalaisille naisille.

Samalla he ilmaisevat, että jos tuo riski kuitenkin toteutuu, olisi oikeudenmukaisempaa, että se sattuisi Honkasalon kaltaisten Suomen maaperällä raiskausten määriä kasvattavien naisten kohdalle sen sijaan, että uhriksi valikoituisi satunnainen suomalainen nainen. Siis maahanmuuttajan tekemän raiskausriskin kasvattamiseen syytön ihminen.

Tämä kirjoitus ei missään tapauksessa tarkoita, että minä hyväksyisin edelle kopioimieni kaltaisten viestien lähettämisen. En hyväksy! 

Päin vastoin, minusta sellaisten lähettäminen on täysin asiatonta vaikka sinänsä pidänkin oikeudenmukaisempana vahingon sattumista sen aiheuttajalle kuin satunnaiselle sivulliselle. Etenkin, jos vahinkoriskin kasvattaminen on ollut tahallista.

Samalla totean edellä analysoitujen viestien kirjoittajille, että alatyylisen töryn sijaan olisi ollut parempi lähettää Honkasalolle asiallinen viesti esimerkiksi siitä, että raiskaustilastojen mukaan jokaista noin tuhatta turvapaikan tai oleskeluluvan saanutta irakilaimiestä kohtaan keskimäärin yksi suomalainen nainen tulee raiskatuksi. Ja jatkaa kysymällä, miksi Honkasalon kaltainen feministipoliitikko tahtoo ehdoin tahdoin edesauttaa suomalaisnaisten raiskaamista.

Ehkäpä feministipoliitikkokin ymmärtäisi törkyä paremmin asiallista kielenkäyttöä. Ja ryhtyisi toimiin maahanmuuttajien aiheuttaman raiskausriskin vähentämiseksi Suomessa. Jos näin kävisi, se olisi kaikkien etu. Myös maahamme jo asettuneiden maahanmuuttajien.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Suomi naisen kannalta islamin vastakohta?
Miksi lehdistö halveksii lukijakuntaansa?
Maahanmuuttajat raiskaajina