Aamun lehti kertoi niistä ongelmista, joita syntyi kun saksalainen Meyer sai suomalaisen laivanrakennusteollisuuden jälleen jaloilleen. Kaikessa realistisuudessaan juttu oli niin mielenkiintoinen, että päätin kirjoittaa sen pohjalta pari ajatusta.
Ensinnäkin tapaus osoittaa koulutuspolitiikan vaikeuden. Kun Suomen telakat olivat kaikkien (myös minun) mielestä ajautumassa konkurssiin, ei ala ymmärrettävästi houkutellun nuoria. Sen seurauksena syntyi välittömästi työvoimapula kun pessimistiset odotukset osoittautuivat rankasti vääriksi.
Niinpä telakka etsii nyt kissojen ja koirien kanssa osaavia työntekijöitä. Turussa on onneksi vuosi sitten aloitettu automaatio- ja konetekniikan diplomi-insinööritutkintoon johtava maisterikoulutus. Sellainen kestää pari vuotta, joten tuoretta työvoimaa alkaa valmistua jo vuoden kuluttua. Riittääkö se pitkän päälle, jää nähtäväksi.
Toinen päälle pukkaava ja jutussa mainittu ongelma on asuntotilanne. Turunkin seudulla on etenkin vuokra-asuntomarkkinoille ilmaantunut viime vuosina ripeästi kasvava ihmisryhmä. Kaupunginjohtaja Aleksi Randellin sanoin: "lisähaasteita asuntotarpeeseen tuovat nyt esimerkiksi tänne sijoittuvat turvapaikanhakijat."
Vastakkain on siis kaksi ihmisryhmää. Asuntoja tarvitsevat sekä maahamme veronmaksajan elätettäväksi saapuneet että verotuloja kasvattavat kantasuomalaiset. Tulee olemaan hyvin jännittävää nähdä, kuinka ongelma ratkaistaan. Tässä yhteydessä on huomattava, että maahanmuuttajien joukosta löytyville lukuisille koneinsinööreille näyttäisi olevan töitä tarjolla kunhan heillä vain olisi tutkintopaperit tallella.
Laivatilausten merkitys on koko valtakunnan laajuinen, sillä laivatilaukset työllistävät yhtä telakkalaista kohden neljä ihmistä alihankintaketjuihin. Aamun lehden jutussa otettiin esimerkiksi savolainen ovenrakennusyritys, joka on saanut tehtaalleen täystyöllisyyden laivatilausten ansiosta. Tämä on erinomaista tilanteessa, jossa Suomen kasvu on ollut pääosin velkavetoista.
Asiaan kiinnitti huomiota Handelsbankenin pääekonomisti Tiina Helenius, jonka mukaan kestävän talouskasvun uralle päästään vasta kun vienti alkaa vetää. Laivakaupat ovat tästä hyvä esimerkki, vaikka laskutuspäivät ovatkin vasta jälkikäteen.
Toinen viennin elpymistä avustava suurinvestointi on Äänekosken biotuotetehdas, jonka rakentaminen oli heinäkuussa julkaistun tiedotteen mukaan "puolivälissä" ja jonka on tarkoitus valmistua loppuvuodesta 2017. Myös sillä on merkittäviä seurannaisvaikutuksia metsäteollisuuden logistiikkaketjussa metsätöistä sellun ja sen tuotannon sivuvirtojen jatkojalostukseen.
Edelle kirjoitetun perusteella Suomen talous näyttäisi lopultakin nousevat kestäville jaloille. Sen seurauksena talouskasvu lienee muutaman vuoden kuluttua selvästi nopeampaa kuin ekonomistit ennustavat tänä päivänä. Varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole, sillä uusi maailmanlaajuinen talouskriisi saattaa sysätä maailmantalouden jälleen syöksyyn.
Jos näin käy, menisivät sen mukana myös suomalaisten toiveet paremmasta tulevaisuudesta. Suomen on siis syytä toimia maailmanpolitiikan näyttämöllä maltillisesti ja kriisejä ehkäisevästi.
Toisaalta pelkästään Venäjän ja Yhdysvaltojen (sekä muiden länsimaiden) välien normalisoituminen palauttaisi meille suuren siivun idänkauppaa. Valitettavasti tilanne näyttää juuri tällä hetkellä pikemminkin synkältä kuin mieltä nostattavalta.
Onneksi olemme kuitenkin lopultakin onnistumassa Venäjän talouspakotteiden tuhoaman idänviennin paikkaamisessa länsimarkkinoille, kuten laivatilaukset ja orastava talouskasvu osoittavat. Siksi emme enää ole riippuvaisia idänkaupasta, vaan Venäjän ja länsimaiden suhteiden yllättävä normalisoituminen voitaisiin katsoa Suomen osalta tuplajättipotiksi, jonka seurauksena taloutemme saisi vielä yhden uuden piristysruiskeen.
Sen seurauksena saavuttaisimme epäilemättä kantasuomalaisten täystyöllisyyden ja töitä riittäisi ehkä myös paperinsa hukanneille maahanmuuttaja-koneinsinööreille. Se helpottaisi pakolaisvirran aiheuttamaa haastetta julkiselle sektorille ja siten saattaisi aikanaan näkyä julkisen velkaantumisen vähenemisenä ja ehjä joskus jopa verotuksen kevennyksenä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marita Laukkanen unohti
Hyvien talousuutisten aamu
Hei, me tehdään laivoja!
Tekstit
-
Mitä tulee Venäjän ja USA:n suhteiden normalisoitumiseen, niin se alkaa tapahtua ensi vuonna. Kun Trump voittaa vaalit, hän alkaa parannella suhteita Venäjään. Toisin kuin Hillary, Trump ei halua sotaa Venäjän kanssa vaan haluaa Venäjän liittolaiseksi radikaalia islamilaista terrorismia vastaan. Sekä Trump että Putin ovat olleet koko ajan samaa mieltä Lähi-idän tilanteesta: alue pitää stabilisoida eikä sen haurasta tasapainoa olisi pitänyt alun alkaenkaan ruveta horjuttamaan.
VastaaPoistaTrump on kehunut Egyptin el-Sisin toimia Muslimiveljeskunnan tukahduttamiseksi, sillä hän tietää Muslimiveljeskunnan olevan tuhoisa ja epävakautta luova voima. Sama mies, joka perusti Muslimiveljeskunnan, oli myös yhtenä perustajajäsenenä niin Hamasissa kuin al-Qaedassakin ynnä parissa muussa terroristijärjestössä, minkä pitäisi jo saada kaikki varoituskellot kalkattamaan ihmisten mielissä. Hillary taas on kuvainnollisesti ja, jos huhuja on uskominen, myös kirjaimellisesti "sängyssä Muslimiveljeskunnan kanssa". (Jos et ole sattunut kuulemaan kyseisiä huhuja, niin kerrotaan nekin tässä: Hillarylla huhutaan olevan lesbosuhde lähimmän avustajansa Huma Abedinin kanssa. Humalla on todistettavasti läheisiä yhteyksiä Muslimiveljeskuntaan.)
En elättelisi noin suuria toiveita poliittisten suhteiden normalisoitumisen taloudellisista vaikutuksista. Venäjän heikentynyt taloustilanne on sidoksissa öljyn markkihintaan eikä politiikan tasapainottuminen siten johda suoraan Venäjän markkinoiden virkistymiseen.
VastaaPoistaTotta, mutta siitä huolimatta se kuitenkin palauttaa nyt kielletyt suomalaiset vientituotteet kauppojen hyllyille. Elintason laskusta huolimatta Venäjällä riittää epätasaisesta tulonmuodostuksesta johtuen myös niiden ostajia.
PoistaHienoa, hienoa...
VastaaPoistaVähää enemmän kuitenkin pelkään, että paljon virtaa veronmaksajien rahaa ennenkuin laivat on toimitettu.
Minulla on ollut onni ja ilo saada kaksi lasta. Molempien kohdalla olen miettinyt, onko heidän pakko ottaa vastaan suomalaista henkilötunnusta ja samalla ottaa vastattavakseen holtittoman suomalaisen taloudenpidon lasku. Oma sukupolveni velkaantuu reippaasti jälkeläistensä piikkiin.
Asia jota meillä ei ole ymmärretty täyteen mittaan asti.
PoistaOlen yleensä kanssasi samaa mieltä, mutta Suomen talouden nousuasiassa en pysty ajattelemaan samalla tavalla. Ei pari hyvää uutista kesää tee eikä ole välttämättä indikaatio käänteestä. Suomella on yhä rasitteenaan maan tuhoava eurovaluutta, kustannustasomme on mitä ilmeisimmin 15-20 % liian korkea, valtiovelka yli 100 mrd, rakenteelliset uudistukset ovat tekemättä jo seitsemättä vuotta jne. Sitten kun saamme taas markkinakorot sosialistisen hallinnollisen koron sijaan, alamme maksaa valtiovelasta pelkkää korkoa sellaisia määriä, jotka ylittävät 1-2 ministeriön budjetit. Viimeistään silloin kansa on tuolla kaduille.
VastaaPoistaKyllä nuo samat asiat ovat minuakin mietityttäneet. Mutta jos maahan investoidaan ja sen tuotteet käyvät kaupaksi ei tilanne ole mahdoton.
Poista