Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista

Tänään on Norjan tunnetuimman terroriteon vuosipäivä. Näin siksi, että 22. heinäkuuta 2011 Anders Breivik räjäytti Oslon hallintokorttelissa autopommin, joka surmasi kahdeksan ihmistä sekä tappoi Utöyan saarella peräti 69 Norjan työväenpuolueen nuorta jäsentä.

Yle innostui tuoreessa jutussaan kertomaan - ehkäpä vuosipäivän takia - Lahden uusnatsistisesta neljän hengen porukasta, jota poliisi epäilee terroristisessa tarkoituksessa tehdystä törkeästä ampuma-aserikoksesta, kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten sekä rasistisesta postilaatikon räjäyttämisestä. Joukko oli myös esittänyt tukea Kankaanpään epäillyille uusnatseille. Tämä kaikki on tietenkin ikävää.

En tiedä oliko Ylen tarkoituksena kääntää suomalaisten huomio pois muista terrorismiryhmistä vai jokin muu. Enkä tällä tahdo sanoa, etteikö niin sanottu äärioikeistolainen eli kansallissosialistinen terrorismi voisi olla äärimmäisen vaarallista. Osoittihan Utöyan tapaus, että se saattaa johtaa varsin suuren ihmismäärän hengenmenetykseen. 

Tässä yhteydessä olisi kuitenkin muistettava, ettei uusnatsismi suinkaan ole Euroopan merkittävin terrorismia motivoiva aate. Ja siksi joudun paikkaamaan Ylen juttua kertomalla aiheeseen liittyvästä tuoreesta tilastotiedosta, jonka on julkaissut Euroopan Unioni. 

Tämän raportin suomalaisesta tiivistelmästä näemme, että EU:ssa kirjattiin 28 toteutettua, epäonnistunutta tai estettyä terrorismi-iskua. Niistä toteutui 16, joista valtaosa (13) liittyi vasemmisto- ja anarkistiterrorismiin, kaksi jihadistiterrorismiin ja yksi oikeistoterrorismiin. 

Toisin sanoen poliittinen vasemmisto toteutti noin 85 prosenttia kaikista vuoden 2022 terrori-iskuista. Viime vuonna kirjattiin kuitenkin vain neljä kuolonuhria, joista kaksi johtui jihadistien terrori-iskuista ja kaksi oikeistolaisesta terrori-iskusta. Näyttää siten siltä, että innokkaimmat terroristit ovat onneksi myös näistä kaikista ääliöistä tumpeloimpia.

Mielenkiintoista kyllä, viime vuoden aikana vasemmistolaisten ja anarkististen ääritoimijoiden väkivaltaisten hyökkäysten keskeinen kohde oli poliisi. Heitä kohtaan käytiin ennalta suunnitelluin ja kohdennetuin hyökkäyksin sekä palveluksessa että vapaalla - muun muassa iskuilla yksityisajoneuvoihin ja koteihin.

Omalta osaltani totean tästä kaikesta vain sen, että suomalainen verorahoitteinen media olisi voinut totuuden nimissä uutisoida tämän raportin nyt nähdyn artikkelin sijaan, jotta suomalaiset olisivat saaneet todenmukaisen kuvan Euroopassa esiintyvästä terrorismista. Nythän se on Ylen viimeaikaisen uutistarjonnan perusteella vääristynyt pahasti - ja sen tuore artikkeli vain lisäsi tätä vääristymää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?
Erdogan on Ruotsin suhteen valitettavan oikeassa - mutta terroristeja ymmärretään myös Suomessa
Mikä on Pariisin murhaajan kansallisuus?

Feministis-rasistinen kuolemantuomio

Afganistanissa väkijoukko kiihottui taannoin tappamaan naisen, koska joku pani liikkeelle huhun, jonka mukaan tämä olisi polttanut Koraanin. Murhaajien harmiksi joku videoi tapahtuneen ja tiedosto levisi internetin kautta läpi maailman. Niinpä asia jouduttiin käsittelemään afganistanilaisessa tuomioistuimessa, joka totesi teon kuolemantuomion arvoiseksi.

Kuolemantuomiota pidetään Suomessa ja muuallakin Euroopassa yleisesti sivistymättömänä. Ja onhan se kiistatta ongelmallinen peruuttamattomuutensa takia - virheellistä tuomiotahan ei ole mahdollista perua. Siksi minäkään en kannata sitä missään tilanteessa.

Olen tässä asenteessani valtavirtaa, sillä suomalaisten äärimmäisen negatiivinen suhtauminen kuolemantuomioon näkyy siinä kiihottuneisuudessa (esimerkki jos toinenkin), joka seurasi sitä kun työ- ja oikeusministeri Jari Lindström oli kertonut pitävänsä kuolemantuomiota sopivana rangaistuksena esimerkiksi Anders Breivikin kaltaisen joukkomurhaajan tapauksessa.

Tätä taustaa vastaan oli jännittävää huomata, että nyt kun Afganistanilainen oikeus on muuttanut joukkolynkkaajien tuomion länsimaisittain hyväksyttäviksi kymmenen ja 20 vuoden vankeusrangaistuksiksi, ovat naisasia-aktivistit tuominneet kuolemantuomioiden peruuttamisen.

Jäänkin suurella mielenkiinnolla odottamaan median ja yksityisten bloginpitäjien tuomiota naisasia-aktivistien ihmisoikeusnäkemykselle. Vai onko sittenkin niin, että suomalainen media kyllä hyväksyy kuolemantuomion afganistanilaiselle lynkkaajalle, mutta ei kuitenkaan pohjoimaiselle joukkomurhaajalle. Ei kai sentään, sillä sellainenhan olisi selvää rasismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeuskäytäntömme ajaa lainsäätäjän yli ja muuttaa rikokset kauppatavaraksi
Tapanilan joukkoraiskaajien tuomio vetää hiljaiseksi
Muslimisoituva Suomi ja naisrauha

Poliittinen väkivalta

Suomessa ei ole kymmeniin vuosiin esiintynyt vakavaa poliittista väkivaltaa. Viime aikoina on kuitenkin julkisuuteen noussut erilaisia uhkailuja ja muita tapauksia.

Nuo uhkailut eivät rajoitu mihinkään yksittäiseen puolueeseen, mutta asian nosti tällä kertaa esiin Timo Soini (PS), joka kertoi saaneensa uhkauksia aiempaa enemmän. Samoin niitä ovat saaneet hänen puolueensa muut jäsenet, kuten Jussi Halla-aho.

Muita uhkailuja saaneita suomalaisia poliitikkoja ovat esimerkiksi Eva Biaudet (RKP) ja valtakunnallisesti tuntemattomat säkyläläiset paikallispoliitikot SDP:stä ja Keskustasta. Lisäksi eräänlaiseksi poliittiseksi väkivallaksi on katsottava sekin, että homojen Pride-kulkueen ja äärivasemmistolaisen kirjaesittelyn yhteydessä liemahti väkivalta. Samoin kuin tapaus, jossa katujen turvallisuutta vahtivimaan lähteneiden äärioikeistolaisten kimppuun hyökkäsivät äärivasemmistolaiset.

Ilmiö ei siis rajoitu mihinkään poliittiseen puolueeseen tai aatesuuntaan.

* * *

Timo Soini totesi, että uhkailusta on vain lyhyt matka poliittiseen väkivaltaan. Pohjoismaissa tämä on toteutunut järkyttävimmin Norjassa, jossa mieleltään sairas Anders Breivik tappoi suunnitelmallisesti joukoittain yhteen kerääntyneitä poliittisia nuoria. Eivätkä äskettäiset tapahtumat sananvapauden puolesta toimivaa taiteilijaa vastaan Tanskassa juurikaan häviä järkyttävyydessään Breivikin tapaukselle.

Norjan ja Tanskan tapauksia vähemmälle huomiolle on jäänyt Ruotsin poliittinen väkivalta. Toki olemme kaikki kuulleet pääministeri Olof Palmen murhasta, mutta aika harva tietää, että viime aikoina erityisesti ruotsidemokraatit ovat joutuneet sanallisen ja fyysisen uhkailun kohteeksi.

Ruotsidemokraatteihin kohdistuneet tapaukset ovat tavallaan vakavampia kuin nuo enemmän huomiota saaneet Norjan ja Tanskan tapauset, sillä ruotsalainen väkivalta on usein johtanut toivottuun tulokseen: sen seurauksena varsinkin monet kunnallispoliitikot ovat jättäneet tehtävänsä. Näin on vaarantunut koko ruotsalaisen demokratian pohja.

* * *

Jokainen normaali ihminen lienee kanssani samaa mieltä siitä, että poliittinen väkivalta ei ole hyväksyttävää, ei suullinen eikä varsinkaan fyysinen. Samoin kaikki vähänkään järkevät ihmiset ymmärtävät, että demokratiassa on voitava puhua kaikista poliittisista kysymyksistä - myös voimakkaita tunteita herättävistä - ilman väkivallan uhkaa.

Suomen viimeaikainen kehitys on huolestuttavaa. Etenkin kun muiden pohjoismaiden esimerkki osoittaa, ettei uhkailu aina jää edes sanalliseksi vaan saattaa johtaa jopa äärimmäisiin tekoihin. Siksi Timo Soinin puheenvuoro oli tärkeä.

Ja siksi myös Suomessa tulisi käydä avoin ja rehellinen julkinen keskustelu siitä, miten meillä vältettäisiin tilanteen eskaloituminen samanlaiseksi kuin muissa pohjoismaissa. Tämä keskustelu olisi syytä käydä nyt alkaneen vaalikampanjan aikana, jotta myös äänestäjä voi antaa tukensa järkevimmille ratkaisuille, mitä ne eri puolueiden mielestä sitten ovatkaan; sananvapauden rajoittamista, poliisin resurssien lisäämistä, maahanmuuton vähentämistä, nettivalvonnan tehostamista, rangaistusten koventamista jne....

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa
Sipilän venkoilu osoittaa Keskustan pettävän aina
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ilmoitti edustavansa älyllistä epärehellisyyttä

Lapsille parempi tulevaisuus!

Norjaan saapui parikymmentä vuotta sitten Irakista pakolaisena kotimaassaan kuolemanvaarassa ollut kurdi, jonka vaiheista voi lukea vaikka täältä. Hänet tunnetaan nykyisin nimellä mullah Krekar. Tämä islamisti ja uskonoppinut on muutama päivä sitten tuomittu viideksi vuodeksi vankeuteen muun muassa norjalaisen poliitikon uhkailusta.

Sen sijaan, että tuomio olisi rauhoittanut mullahin, sillä ei näytä olleen minkäänlaisia kasvattavia seurauksia häneen. Sen sijaan poliitikkoihin kohdistuneet uhkailut ovat jatkuneet tuomion jälkeenkin. Niinpä poliisi pidätti miehen jälleen tiista-iltana. Ilmeisesti tästä kimpaantuneena mullahin fanit intoutuivat muun muassa heittelemään kiviä.

Mullahin seikkailut naapurimaassamme muistuttavat siitä, että norjalainen maahanmuuttopolitiikka on pahasti epäonnistunut. Siitä puhuvat omaa karua kieltään esimerkiksi Oslon taskuvarkaus- ja seksuaalirikostilastot. Tämä on norjalaisten kannalta ikävää, mutta meidän kannaltamme onnekasta, sillä Suomessa tilanne ei ole eskaloitunut yhtä pahaksi, mikä tarjoaa meille mahdollisuuden ottaa oppia Norjassa tapahtuneesta.

Asian toista puolta valaisee parhaiten norjalaisia viime vuonna järkyttänyt tragedia, jossa tappavan tehokas etnisesti norjalainen terroristi tappoi häikäilemättä kymmeniä poliittisesti aktiivisia nuoria. Tämä vastenmielinen tapahtuma muistuttaa meitä siitä, että mikäli yhteiskunta muuttuu liian nopeasti, se synnyttää vaarallisia vastareaktiota kantaväestön piirissä mitkä voivat pahimmillaan johtaa nähdyn kaltaiseen katastrofiin.

Tästä voidaan aivan hyvin syyttää tekijän tai muun yhteiskunnan asennetta, mutta vaikka niitä kuinka paheksuttaisiin, se ei muuta sitä tosiasiaa että tällaiset reaktiot ovat todellisia, voivat johtaa järkyttävään tragediaan, eivätkä katoa paheksumalla.

* * *

Edelle kirjoittamani pohjalta olen tullut siihen johtopäätökseen, että Suomeen ei pidä ottaa maahanmuuttajia yhtään nopeammin kuin varmuudella saamme sopeutumaan omaan yhteiskuntaamme. Sopeutumisen merkkeinä voidaan seurata vaikka henkilöiden länsimaihin yhteensopivia asenteita, suomenkielen sujuvaa taitoa, suomalaisen kulttuurin tuntemusta ja työelämään integroitumista (eli irtautumista sosiaalituista toimeentulon perustana).

Mikäli näiden kriteerien perusteella sopeutumattomien maahanmuuttajien osuus nousee jonkin poliittisesti sovitun rajan (esimerkiksi 1000 henkilön) yli, on syytä panostaa käytettävissä olevat varat heidän entistä tehokkaampaan sopeuttamiseensa. Se tarkoittaa, että vähiä maahanmuuttoon käytettävissä olevia varoja ei voida samalla käyttää sellaisten uusien maahanmuuttajien vastaanottamiseen, joiden tiedetään suurella todennäköisyydellä vaativan erityistoimenpiteitä sopeutuakseen.

Meidän on myös jatkuvasti tarkkailtava suomalaisten asenteita maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon. Mikäli väkivaltaiset ajatukset maahanmuuttajia kohtaan alkavat yleistyä, on niiden syihin puututtava mahdollisimman pikaisesti.

Tässä näen välttämättömäksi ensimmäiseksi askeleeksi ärtymystä herättävien maahanmuuton lajien välittömän keskeyttämisen, jotta tilanne ei eskaloidu enempää. Samalla on käynnistettävä koko yhteiskunnassa avoin poliittinen keskustelu maahanmuuton faktoista, tavoitteista ja asenteista. Tuon keskustelun on oltava rehellistä ja ongelmakeskeistä, eikä siinä saa sensuroida kenenkään ajatuksia eikä karttaa sen enempää maahanmuuttajien kuin valtaväestönkään kannalta arkojen asioiden kriittistä tarkastelua. Tosiasioiden tunnustaminen on tässäkin asiassa viisauden alku, mutta perusteettomien hyvien aikomusten varaan ei voi rakentaa kuin tien helvettiin

Oleellisia kysymyksiä maahanmuuttokeskustelussa ovat seuraavat:
Mikä on sosiaalisesti, taloudellisesti, ekologisesti ja oikeudellisesti kestävä maahanmuuton määrä?
Mitä maahanmuuttajat voivat tehdä sopeutuakseen paremmin suomalaisen yhteiskuntaan?
Mitä valtaväestö voi tehdä helpottaakseen maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan?

Reunaehtona suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa tulee olla sosiaalisesti stabiili, taloudellisesti vahva, ekologisesti kestävä ja oikeudellisesti tasa-arvoinen suomalainen yhteiskunta, joka takaa niin tänne asettuneiden maahanmuuttajien kuin valtaväestönkin lapsille menneitä sukupolvia paremman tulevaisuuden. Sellaisenhan mekin olemme vanhemmiltamme saaneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juhlaraha tasa-arvolle ja suvaitsevaisuudelle
Eva Biaudet tasa-arvon perässä
Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?

Kristalliyö

Eilisessä YLE:n Yleleaks-ohjelmassa asiantuntijana toiminut Teemu Laajasalo taisi olla mielestään näppärä todetessaan sanatarkasti "ett itse asiassa Halla-ahon mielestä ainoo semmonen onnistunu lasiasia on kristalliyö".

Mikä siis on tämä Laajasalon mainitsema "kristalliyö"?

Wikipedian mukaan kristalliyö oli "natsi-Saksassa vuoden 1938 marraskuun 9. ja 10. päivän välisenä yönä juutalaisiin kohdistunut väkivallan aalto. Kristalliyö sai nimensä rikottujen kauppojen ikkunoiden lasinsirpaleista." Saman lähteen mukaan tuolloin "tuhottiin yli 1300 synagogaa, monia juutalaisia hautausmaita, lähes 7000 liikettä ja kotia. Yli 30 000 juutalaista vietiin keskitysleireihin." Lisäksi tapettiin lähteestä riippuen 36-91 juutalaista.

Laajasalo väittää siis pikku pilan varjolla Halla-ahon pitävän yhtä natsi-Saksan törkeimmistä ihmisoikeuksien loukkauksista "onnistuneena". Melkoisia ajatuksia Teemu Laajasalo siis väitti liikkuvan nimeltä mainitsemansa kansanedustajan mielessä. Ilmeisesti samainen tohtori ja pappi Teemu Laajasalo on loogisena ihmisenä myös sitä mieltä, että vaikkapa tässä blogissa olisi viihteellistä todeta hänen pitävän ainoana onnistuneena saaristoperformanssina Breivikin tempausta Norjassa?

Selvyyden vuoksi todettakoon, etten tunne tohtori Laajasaloa, enkä tiedä minkälaisia ajatuksia hänellä on sen enempää saaristosta kuin Breivikistäkään. En siis väitä edes leikilläni mitään hänen mielipiteistään mainittuihin asioihin. Halla-ahoakaan en tunne, mutta tämän jutun kannalta oleellista on se, ettei ole sen enempää syytä olettaa hänen pitävän kristalliyötä onnistuneena, kuin on syytä olettaa Laajasalon ihailevan Breivikiä.

Toki Yleleaks-ohjelman luonne on nälviä erilaisia poliitikkoja liittyen edellisen viikon tapahtumiin. Laajasalo on kuitenkin pappi ja yrittäjä. Olisinkin kiinnostunut kuulemaan erityisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ottavan kantaa pappinsa kielenkäyttöön julkisuudessa. Onko tosiaan niin, että levittämällä keksittyjä kauhujuttuja lähimmäisestään, tulee samalla lunastaneeksi itselleen taivaspaikan? Epäilen, ettei vaikkapa arkkipiispa jaa tätä näkemystä.

Mielelläni kuulisin myös Teemu Laajasalon omistaman yrityksen, IHS Huippuvalmennus Oy:n asiakkaiden näkemyksen asiasta. Tämä yrityshän kertoo koulutusfilosofiansa palautuvan "opetuksen syvälliseen suunnitteluun, kokemukseen ja korkeimman akateemisen tiedon ja ymmärryksen hyväksikäyttöön." Ehkä olen tyhmä, mutta en ymmärrä, miten tuosta filosofiasta on johdettavissa kanssaihmisisten aiheeton syyllistäminen natsien hirmutekojen ihailijaksi?

Ryhdyin kirjoittamaan tätä juttua siitä syystä, että erilaisten ihmisten erilaiset sinänsä huonoa makua osoittavat ja leikkimieliset sanomiset/kirjoitukset ovat viime viikkoina olleet erityisen mediamylläkän aiheena. Samalla on vaadittu näiden sammakoita suustaan (tai näppäimistöltään) päästäneiden henkilöiden rankaisemista. Ja rangaistuksia on mediapaineen alla myös jaettu. Kuitenkaan mikään median keskiöön nousseista lohkaisuista ei asiattomuudessaan, törkeydessään tai henkilökohtaisuudessaan ole ollut lähelläkään Laajasalon "oivallusta".

Tiedän toki, että on varsin epätodennäköistä että sen enempää kirkon kuin Laajasalon firman asiakkaatkaan lukisivat tätä tekstiä. Ellei sitten joku vinkkaa siitä heille. Kuten esimerkiksi ohjelman esittänyt YLE itse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lipponen ja Kiviniemi tärkeiden asioiden parissa
Metatason sanahelinää
Mitä on vihapuhe?

Metatason sanahelinää

Mari Kiviniemen mukaan on selvää, että Halla-ahon puheet ovat huolestuttavia ja niitä on syytä kritisoida. Virkkeen jälkimmäisestä osasta olen vahvasti samaa mieltä: olen aivan varma siitä, että Halla-aho on sanonut paljonkin sellaista, jota on syytä kritisoida. Näin ovat varmasti tehneet kaikki muutkin, vajavaisia ihmisiä kun olemme.

Minua kuitenkin turhauttaa tämä tyhjän puhuminen, kuten jo aiemmin kirjoitin. Tarkoitan sitä, että mikäli Kiviniemi olisi oikeasti halunnut sanoa jotain, hän olisi kertonut mikä Halla-ahon puheissa on huolestuttavaa, ja erikseen tarkentanut mitä hän siinä kritisoi. Ja miksi.

Näin entinen pääministeri olisi saattanut avata rakentavan keskustelun, jonka aikana Halla-ahon puheet olisi julkisuudessa tosiaan punnittu - ja argumenttiperustein joko köykäisiksi tai painaviksi todettu. Samalla hän olisi avannut asiallisen maahanmuuttopolitiikkakeskustelun korkeimmalla poliittisella tasolla. Demokratiassa kun elämme ja kyse olisi poliitikon puheista, saisi kansa sitten vaaleissa antaa tuomionsa esiin tulleiden seikkojen perusteella (huolimatta keskustan linjasta).

Valitettavasti Kiviniemi sen enempää kuin muutkaan politiikan huipulta tulevat Halla-ahon kommentoijat eivät ole vaivautuneet ruotimaan itse asioita, vaan ovat tyytyneet käyttämään aikaansa ja palstatilaa turhanaikaiseen metatason sanahelinään. Sellainen ei johda mihinkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä on vihapuhe?
Hirvittävä tragedia poikii älyllistä epärehellisyttä
Maahanmuuttajan painajainen

Hirvittävä tragedia poikii älyllistä epärehellisyttä

Norjalainen massamurhaaja on tehnyt teon, jota kukaan täysjärkinen ihminen ei voi ymmärtää saati hyväksyä: hän on murhannut suuren joukon poliittisesti eri tavalla ajattelevia nuoria ihmisiä sekä räjäyttänyt satunnaisesti ohikulkijoita tappaneen pommin. Tapahtuman jälkeen on käytetty runsaasti palstatilaa ja ääniaaltoja asian kommentointiin, mutta kuitenkin näyttää siltä, ettei tapausta edes haluta analysoida asiallisesti.

Yleisesti on kiinnitetty huomiota tekijän uskonnollisuuteen, hänen yhteyksiinsä äärioikeistoon sekä hänen maahanmuuttovastaisuuteensa. Näistä viimeisintä on myös "varsin mielenkiintoisella" tavalla pyritty yhdistämään suomalaiseen eduskuntapuolueeseen. Suomalainen maahanmuuttokriittisyyshän on politisoitunut juuri perussuomalaisten kautta, joten tätä tosiasiaa on, näin väitän, pyritty käyttämään suomalaisen politiikan tekemiseen norjalaisen tragedian avulla. Näin on tehty jopa käyttäen kysymyksiä, joiden voidaan nähdä muistuttavan banaalia "oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi" tiedustelua. Vastenmielistä.

Haluan tässä kiinnittää huomiota myös siihen, että Breivikin tapauksen yhteydessä voimakkaasti esillä olleeseen ajatukseen, jonka mukaan netissä esiintyvän vihapuheen intensiteetillä on yhteys väkivaltaan. Pidän kommenttia älyllisesti epärehellisenä. Näin siksi, että vihapuheella ja väkivallalla on kyllä korrelaatio, mutta täsmälleen samankaltaisesta syystä kuin jäätelönsyönnillä ja hukkumistapauksilla - eli on olemassa kolmas tekijä, jonka seurauksia molemmat ovat.

Epäilen, että tämä kolmas tekijä ja todellinen ongelma Norjan hirmutekojen takana on norjalaisen (myös suomalaisen) yhteiskunnan nopea muuttuminen/muuttaminen maahanmuuton seurauksena. Näin on syntynyt sekä asiallista että epäasiallista keskustelua, mutta myös henkilöön käyviä reaktioita. Ja nyt siis terroriteoksi luokiteltavissa oleva joukkomurha. Näin ollen ratkaisuksi tarjottu äärioikeiston kieltäminen ei poista itse ongelman syytä, eikä myöskään sen seurauksia.

Olisikin toivottavaa, että pidetään Breivikiä sitten terroristina, mielisairaana, äärikristillisenä tai vaikkapa rasistina, tai vaikka samanaikaisesti niinä kaikkina, olisi tulevaisuuden kannalta hienoa, jos kyseisen massamurhaajan rikoksesta yrittäisiin oppia mahdollisimman paljon rehellisesti analysoiden. Ja vastaisuudessa toimittaisiin  tuon analyysin pohjalta välttäen yhteiskunnallisia ristiriitoja lisääviä toimia kotimaamme kehittämisessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Epäjärjestys luo stereotypioita

Älytöntä ilkivaltaa

Väkivaltarikollisten ja muiden ihmisoikeuksista

Pyhittääkö tarkoitus epärehelliset keinot?