Pariisi joutui eilen illalla terrori-iskujen kohteeksi. Iskuissa kuolleiden määrä on noussut reilusti yli sadan ja loukkaantuneita on ainakin 200. Joukossa lienevät kaikki iskujen tekijät.
Silminnäkijän mukaan yksi hyökkääjistä oli tullut maininneeksi arabiaksi että "Jumala on suuri". Myös suomalaiset asiantuntijat liittävät iskut muslimeihin. Lisäksi islamilaiseen terrorismiin viittaa myös toisen silminnäkijän kertomus siitä, että yksi murhaajista olisi syyttänyt Ranskaa puuttumisesta Syyrian asioihin.
Ranskan islaminuskon neuvosto on kiirehtinyt tuomitsemaan iskun. Siihen on varmasti hyvät syyt, sillä suomalainen terrorismitutkija on kertonut terrorismiin liittyneiden pidätysten määrän kasvaneen viime aikoina nopeasti Euroopassa. Toivottavasti mahdollisimman monet Ranskan ja muunkin Euroopan muslimit ovat vilpittömästi samaa mieltä neuvoston kanssa.
Jos tapahtunutta asetellaan suureen viitekehykseen, on yhteys Charlie Hebdon toimitukseen taannoin tehtyyn iskuun ilmeinen. Pohjoimaihin nyt tapahtunut liittyy siten, että kuolleiden joukossa on ollut yksi ruotsalainen. Ja toinen on loukkaantunut.
Norjasta käsin on puolestaan johdettu terroristijoukkiota, jonka lonkerot ovat ulottuneet Suomeen asti - toki meillä on viranomaistoiminta ollut tehokasta ja jumalan suuruutta arabiankielellä vannomaan alttiit on karkotettu maasta ennen kuin mitään sen pahempaa on ehtinyt tapahtua. Porukan johtaja oli Norjasta turvaa hakenut mullah Krekar, joka on kertonut, että hänelle tulee paljon yhteydenottoja myös Suomesta.
Siksi ei olekaan yllättävää, että Suomessa asuu noin 300 ihmistä, joilla saattaa olla yhteyksiä terroristijärjestöihin. Toivottavasti heidän joukossaan olevat terroristit pystytään tunnistamaan ja karkottamaan ennen kuin Suomikin siirtyy ranskalaisen islamtulkinnan piiriin.
Nyt tapahtuneen seurauksena terroristien toiminta Suomessa vaikeutuu ainakin lähiaikoina, sillä sisäministeri Petteri Orpo ilmoitti Suomen nostavan valmiustasoaan. Tämä keino saattaa riittää aikansa, mutta potentiaalisten terroristien määrän noustessa ei viranomaistoiminta tule riittämään - kuten Pariisin tapahtumat karulla tavalla osoittavat.
Siksi olinkin havaitsevinani tahatonta mustaa huumoria Iltalehden otsikossa, joka koski Ruotsin turvapaikkatilannetta: "Turvapaikanhakijoita 1600 päivässä - jotain piti tehdä". Itse juttu ei koskenut Pariisin tapahtumia - ja lienee kirjoitettukin jo aiemmin - vaan se liittyi rajavalvontaan ja tulijoiden rekisteröintiin. Valitettavasti kuitenkin myös itse juttuun liittyi mustaa huumoria, sillä sen mukaan Ruotsin sisäministeri Ygeman ei uskonut turvapaikanhakijoiden joukossa olevan terroristeja.
Olisiko nyt nähtyjen Pariisin tapahtumien jälkeen lopultakin syytä unohtaa sinisilmäisyys niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Ja todeta, että vaikka turvapaikanhakijoista suurin osa epäilemättä onkin kunnon ihmisiä, on heidän joukossaan riittävän paljon kiihkoilijoita, jotta lopputuloksena on pohjoismaisen yhteiskunnan peruuttamaton muuttuminen sellaiseksi, jota kukaan pohjoismaiset arvot omaava ei halua.
Suomeksi ja rautalangasta vääntäen: turvapaikkoja ei ole syytä myöntää vuosittain kuin niille aivan muutamille, jotka pystyvät todistamaan joutuneensa henkilökohtaisen vainon kohteeksi toimittuaan demokratian puolesta ja demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvin keinoin hirmuhallintoja vastaan. Perheenyhdistämisiä tehtäköön vain, mikäli yhdistäjä kykenee elättämään läheisensä. Ja turvapaikanhakijat pidettäköön erillään muusta yhteiskunnasta, kunnes heidän tapauksensa on tutkittu.
Ellei näin tehdä, tulemme näkemään verisiä arabiankielisen jumalan suuruudenosoituksia myös Suomessa ja muissa pohjoismaissa. Ja tämä ei ole veikkaus tai arvaus, vaan looginen seuraus siitä, mitä länsimaihin asettuneen islamin piirissä on eri maissa tapahtunut.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien määrät ovat vain promilleja
Lapsille parempi tulevaisuus!
JK Taisin laittaa tämän tekstin näkyville turhan aikaisin. Luettuani päivän lehteä eteenpäin, huomasin ministeri Alexander Stubbin todenneen, että "maahanmuuttoon on sopeuduttava". Hapokkaan irvokasta luettavaa Pariisin tapahtumien jälkeen ja osoittaa valitettavasti jälleen kerran xbb-ministerimme rajallisen kyvyn hahmottaa ympäröivää maailmaa. Näin siitä huolimatta, että lausunto on epäilemättä annettu ennen Pariisin tapahtumia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mullah Krekar. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mullah Krekar. Näytä kaikki tekstit
lauantai 14. marraskuuta 2015
torstai 29. maaliskuuta 2012
Lapsille parempi tulevaisuus!
Norjaan saapui parikymmentä vuotta sitten Irakista pakolaisena kotimaassaan kuolemanvaarassa ollut kurdi, jonka vaiheista voi lukea vaikka täältä. Hänet tunnetaan nykyisin nimellä mullah Krekar. Tämä islamisti ja uskonoppinut on muutama päivä sitten tuomittu viideksi vuodeksi vankeuteen muun muassa norjalaisen poliitikon uhkailusta.
Sen sijaan, että tuomio olisi rauhoittanut mullahin, sillä ei näytä olleen minkäänlaisia kasvattavia seurauksia häneen. Sen sijaan poliitikkoihin kohdistuneet uhkailut ovat jatkuneet tuomion jälkeenkin. Niinpä poliisi pidätti miehen jälleen tiista-iltana. Ilmeisesti tästä kimpaantuneena mullahin fanit intoutuivat muun muassa heittelemään kiviä.
Mullahin seikkailut naapurimaassamme muistuttavat siitä, että norjalainen maahanmuuttopolitiikka on pahasti epäonnistunut. Siitä puhuvat omaa karua kieltään esimerkiksi Oslon taskuvarkaus- ja seksuaalirikostilastot. Tämä on norjalaisten kannalta ikävää, mutta meidän kannaltamme onnekasta, sillä Suomessa tilanne ei ole eskaloitunut yhtä pahaksi, mikä tarjoaa meille mahdollisuuden ottaa oppia Norjassa tapahtuneesta.
Asian toista puolta valaisee parhaiten norjalaisia viime vuonna järkyttänyt tragedia, jossa tappavan tehokas etnisesti norjalainen terroristi tappoi häikäilemättä kymmeniä poliittisesti aktiivisia nuoria. Tämä vastenmielinen tapahtuma muistuttaa meitä siitä, että mikäli yhteiskunta muuttuu liian nopeasti, se synnyttää vaarallisia vastareaktiota kantaväestön piirissä mitkä voivat pahimmillaan johtaa nähdyn kaltaiseen katastrofiin.
Tästä voidaan aivan hyvin syyttää tekijän tai muun yhteiskunnan asennetta, mutta vaikka niitä kuinka paheksuttaisiin, se ei muuta sitä tosiasiaa että tällaiset reaktiot ovat todellisia, voivat johtaa järkyttävään tragediaan, eivätkä katoa paheksumalla.
Edelle kirjoittamani pohjalta olen tullut siihen johtopäätökseen, että Suomeen ei pidä ottaa maahanmuuttajia yhtään nopeammin kuin varmuudella saamme sopeutumaan omaan yhteiskuntaamme. Sopeutumisen merkkeinä voidaan seurata vaikka henkilöiden länsimaihin yhteensopivia asenteita, suomenkielen sujuvaa taitoa, suomalaisen kulttuurin tuntemusta ja työelämään integroitumista (eli irtautumista sosiaalituista toimeentulon perustana).
Mikäli näiden kriteerien perusteella sopeutumattomien maahanmuuttajien osuus nousee jonkin poliittisesti sovitun rajan (esimerkiksi 1000 henkilön) yli, on syytä panostaa käytettävissä olevat varat heidän entistä tehokkaampaan sopeuttamiseensa. Se tarkoittaa, että vähiä maahanmuuttoon käytettävissä olevia varoja ei voida samalla käyttää sellaisten uusien maahanmuuttajien vastaanottamiseen, joiden tiedetään suurella todennäköisyydellä vaativan erityistoimenpiteitä sopeutuakseen.
Meidän on myös jatkuvasti tarkkailtava suomalaisten asenteita maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon. Mikäli väkivaltaiset ajatukset maahanmuuttajia kohtaan alkavat yleistyä, on niiden syihin puututtava mahdollisimman pikaisesti.
Tässä näen välttämättömäksi ensimmäiseksi askeleeksi ärtymystä herättävien maahanmuuton lajien välittömän keskeyttämisen, jotta tilanne ei eskaloidu enempää. Samalla on käynnistettävä koko yhteiskunnassa avoin poliittinen keskustelu maahanmuuton faktoista, tavoitteista ja asenteista. Tuon keskustelun on oltava rehellistä ja ongelmakeskeistä, eikä siinä saa sensuroida kenenkään ajatuksia eikä karttaa sen enempää maahanmuuttajien kuin valtaväestönkään kannalta arkojen asioiden kriittistä tarkastelua. Tosiasioiden tunnustaminen on tässäkin asiassa viisauden alku, mutta perusteettomien hyvien aikomusten varaan ei voi rakentaa kuin tien helvettiin
Oleellisia kysymyksiä maahanmuuttokeskustelussa ovat seuraavat:
Mikä on sosiaalisesti, taloudellisesti, ekologisesti ja oikeudellisesti kestävä maahanmuuton määrä?
Mitä maahanmuuttajat voivat tehdä sopeutuakseen paremmin suomalaisen yhteiskuntaan?
Mitä valtaväestö voi tehdä helpottaakseen maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan?
Reunaehtona suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa tulee olla sosiaalisesti stabiili, taloudellisesti vahva, ekologisesti kestävä ja oikeudellisesti tasa-arvoinen suomalainen yhteiskunta, joka takaa niin tänne asettuneiden maahanmuuttajien kuin valtaväestönkin lapsille menneitä sukupolvia paremman tulevaisuuden. Sellaisenhan mekin olemme vanhemmiltamme saaneet.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juhlaraha tasa-arvolle ja suvaitsevaisuudelle
Eva Biaudet tasa-arvon perässä
Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?
Sen sijaan, että tuomio olisi rauhoittanut mullahin, sillä ei näytä olleen minkäänlaisia kasvattavia seurauksia häneen. Sen sijaan poliitikkoihin kohdistuneet uhkailut ovat jatkuneet tuomion jälkeenkin. Niinpä poliisi pidätti miehen jälleen tiista-iltana. Ilmeisesti tästä kimpaantuneena mullahin fanit intoutuivat muun muassa heittelemään kiviä.
Mullahin seikkailut naapurimaassamme muistuttavat siitä, että norjalainen maahanmuuttopolitiikka on pahasti epäonnistunut. Siitä puhuvat omaa karua kieltään esimerkiksi Oslon taskuvarkaus- ja seksuaalirikostilastot. Tämä on norjalaisten kannalta ikävää, mutta meidän kannaltamme onnekasta, sillä Suomessa tilanne ei ole eskaloitunut yhtä pahaksi, mikä tarjoaa meille mahdollisuuden ottaa oppia Norjassa tapahtuneesta.
Asian toista puolta valaisee parhaiten norjalaisia viime vuonna järkyttänyt tragedia, jossa tappavan tehokas etnisesti norjalainen terroristi tappoi häikäilemättä kymmeniä poliittisesti aktiivisia nuoria. Tämä vastenmielinen tapahtuma muistuttaa meitä siitä, että mikäli yhteiskunta muuttuu liian nopeasti, se synnyttää vaarallisia vastareaktiota kantaväestön piirissä mitkä voivat pahimmillaan johtaa nähdyn kaltaiseen katastrofiin.
Tästä voidaan aivan hyvin syyttää tekijän tai muun yhteiskunnan asennetta, mutta vaikka niitä kuinka paheksuttaisiin, se ei muuta sitä tosiasiaa että tällaiset reaktiot ovat todellisia, voivat johtaa järkyttävään tragediaan, eivätkä katoa paheksumalla.
* * *
Edelle kirjoittamani pohjalta olen tullut siihen johtopäätökseen, että Suomeen ei pidä ottaa maahanmuuttajia yhtään nopeammin kuin varmuudella saamme sopeutumaan omaan yhteiskuntaamme. Sopeutumisen merkkeinä voidaan seurata vaikka henkilöiden länsimaihin yhteensopivia asenteita, suomenkielen sujuvaa taitoa, suomalaisen kulttuurin tuntemusta ja työelämään integroitumista (eli irtautumista sosiaalituista toimeentulon perustana).
Mikäli näiden kriteerien perusteella sopeutumattomien maahanmuuttajien osuus nousee jonkin poliittisesti sovitun rajan (esimerkiksi 1000 henkilön) yli, on syytä panostaa käytettävissä olevat varat heidän entistä tehokkaampaan sopeuttamiseensa. Se tarkoittaa, että vähiä maahanmuuttoon käytettävissä olevia varoja ei voida samalla käyttää sellaisten uusien maahanmuuttajien vastaanottamiseen, joiden tiedetään suurella todennäköisyydellä vaativan erityistoimenpiteitä sopeutuakseen.
Meidän on myös jatkuvasti tarkkailtava suomalaisten asenteita maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon. Mikäli väkivaltaiset ajatukset maahanmuuttajia kohtaan alkavat yleistyä, on niiden syihin puututtava mahdollisimman pikaisesti.
Tässä näen välttämättömäksi ensimmäiseksi askeleeksi ärtymystä herättävien maahanmuuton lajien välittömän keskeyttämisen, jotta tilanne ei eskaloidu enempää. Samalla on käynnistettävä koko yhteiskunnassa avoin poliittinen keskustelu maahanmuuton faktoista, tavoitteista ja asenteista. Tuon keskustelun on oltava rehellistä ja ongelmakeskeistä, eikä siinä saa sensuroida kenenkään ajatuksia eikä karttaa sen enempää maahanmuuttajien kuin valtaväestönkään kannalta arkojen asioiden kriittistä tarkastelua. Tosiasioiden tunnustaminen on tässäkin asiassa viisauden alku, mutta perusteettomien hyvien aikomusten varaan ei voi rakentaa kuin tien helvettiin
Oleellisia kysymyksiä maahanmuuttokeskustelussa ovat seuraavat:
Mikä on sosiaalisesti, taloudellisesti, ekologisesti ja oikeudellisesti kestävä maahanmuuton määrä?
Mitä maahanmuuttajat voivat tehdä sopeutuakseen paremmin suomalaisen yhteiskuntaan?
Mitä valtaväestö voi tehdä helpottaakseen maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan?
Reunaehtona suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa tulee olla sosiaalisesti stabiili, taloudellisesti vahva, ekologisesti kestävä ja oikeudellisesti tasa-arvoinen suomalainen yhteiskunta, joka takaa niin tänne asettuneiden maahanmuuttajien kuin valtaväestönkin lapsille menneitä sukupolvia paremman tulevaisuuden. Sellaisenhan mekin olemme vanhemmiltamme saaneet.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juhlaraha tasa-arvolle ja suvaitsevaisuudelle
Eva Biaudet tasa-arvon perässä
Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Kiitos ajatuksen lukemisesta
Tervetuloa uudelleen!