Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) mukaan hallituksella on aikomus alentaa korkeimpia marginaaliveroja. Lisäksi palkkojen verotusta alennettaisiin kautta linjan. 

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majasen mukaan taloustieteen perusteella verotusta kannattaisi keventää eniten juuri korkeimmissa tuloluokissa. Se on kuitenkin hänen mukaansa poliittisesti hankalaa siitä huolimatta, että "tämä hallitus on jo aiemmin tehnyt pieni- ja keskituloisille veronkevennyksen".

Joka tapauksessa "korkeimpien marginaaliveroasteiden alentaminen on kustannustehokkain toimi. Kirjallisuuden mukaan se saattaa jopa maksaa itsensä takaisin."

Toisin sanoen kansliapäällikkö näyttäisi pitävän verotuksen progression alentamista kustannusneutraalina toimena, jonka seurauksena lisääntyvä taloudellinen aktiivisuus johtaisi verotettavan tulon kasvuun siten, että valtio ja kunnat saisivat veroista saman määrän tuloja kuin nykyisellä ylikorkealla veroprosentilla (pienemmäksi jäävästä verotettavasta tulosta).

Toisin sanoen suurituloisimpien suomalaisen elintasoa on leikattu himoverotuksella ilman, että sen seurauksena julkisella sektorilla olisi ollut käytettävissä yhtään enempää rahaa. Ja samalla on vähennetty vientituloja sekä kasvatettu työttömien määrää. 

Siksi on kysyttävä - olettaen että kansliapäällikkö on oikeassa - että miksi ihmeessä suomalaisten tuloihin kohdistuvaa verotusta ja sen progressiota on kasvatettu nykyisiin mittoihin. Ei kai vain maamme rikkaimpaan väestönosaan kohdistuvan kateuden takia?

* * *

Punavihreä oppositio ja ilmastopaneeli ovat kovaan ääneen vaatineet metsähakkuiden vähentämistä ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Sekä painottaneet erityisesti sitä, että hakkuiden jatkaminen entisellä tasolla johtaisi miljardien laskuun, koska joutuisimme EU-sitoumustemme takia ostamaan hiilinieluja. 

Nyt on sitten saatu laskelma, mitä hakkuiden rajoittaminen tulisi maksamaan meille suomalaisille. Tehdyn selvityksen mukaan hakkuurajoitukset laskisivat puunmyyntituloja kuudella miljardilla eurolla, valtion tuloja 5,5 miljardilla eurolla ja yritysten maksamia palkkoja 7,5 miljardilla eurolla vuosien 2026–2035 aikana. Lisäksi Suomesta katoaisi lähes 9 000 työpaikkaa.

Minulla ei ole tähän oikeastaan mitään lisättävää, sillä numerot puhuvat puolestaan. Jos on hiilinielujen maksaminen kallista, niin sitä olisi myös niiden vältteleminen. Tosin sillä erolla, että ensin mainittua laskua tuskin tarvitsee koskaan maksaa, mutta jälkimmäinen toteutuisi varmasti.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?
Talouskasvulle haitallisimman verotuksen laskeminen olisi järkevää

Anemialääkettä

Suomen talous on kyntänyt anemian suossa jo yli puolitoista vuosikymmentä. Juuri nyt näyttää kuitenkin hiukan valoisammalta, ainakin valtiovarainministeriön muutaman päivän takaisen ennusteen mukaan. 

Talous toki supistuu vielä tänäkin vuonna, mutta rahaministeriö arvelee kuitenkin, että ensi vuonna pääsemme nauttimaan 1,7 prosentin kasvusta ja seuraavanakin vuonna lähes samanlaisesta. Tämä tulisi suureen tarpeeseen, mutta ei kuitenkaan ole syytä nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä VM odotti jo kuluvalle kuluvalle vuodelle kasvua, vaikkei sellaista olekaan ollut.

Tällä kertaa on kuitenkin syytä optimismiin, sillä kuluneella viikolla olemme saaneet kuulla kahdesta erinomaisesta uutisesta. Niistä ensimmäisen mukaan konepajayhtiö Valmet on sopinut chileläisen metsätalousjätin, Araucon, kanssa kokonaisen sellutehtaan toimittamisesta Brasiliaan. 

Valmetin edustajan mukaan "Suomen osuus työstä on arviolta 300 000–400 000 tuntia, joka vastaa 250 henkilötyövuotta. Tämän lisäksi valmistusyksiköt Jyväskylässä, Tampereella ja Lapualla hyötyvät tilauksesta seuraavat pari-kolme vuotta". Itse tilauksen arvo on Valmetille yli miljardi euroa.

Toinen erinomainen uutinen kuultiin eilen, kun lääkeyhtiö Orion julkaisi tiedon, jonka mukaan sen kehittämän Nubeqa-eturauhassyöpälääkkeen kuluvan vuoden markkinamyynti yhteistyökumppani Bayerin kautta ylitti miljardin euron rajan. Tätä rajaa ei mikään Orionin kehittämä tuote ole ennen saavuttanut. 

Eikä tässä kaikki, sillä yhtiön toimitusjohtajan mukaan "sekä kliininen kehitysputkemme että tutkimusputkemme ovat myös vahvistuneet viime aikoina. Tämän kehityksen myötä parannamme todennäköisyyksiä sille, että pystymme vastaamaan potilaiden moninaisiin tarpeisiin ja tuomaan uusia innovatiivisia lääkkeitä markkinalle tulevaisuudessa."

On kuitenkin selvää, etteivät kahden suomalaisen pörssiyhtiön - edes suuren sellaisen - hyvät tulokset vielä nosta koko maan taloutta, vaikka niiden voitot levittävätkin hyvinvointia myös yhtiöiden ulkopuolelle palkkoina ja sijoitusvoittoina, jotka valuvat palvelusektorilla toimiville yrityksille ja niiden työntekijöille. Hyvän signaalin ja lisäluottamusta Suomen talouden tulevaisuuteen ne kuitenkin tarjoavat. 

Ja sitä Suomessa todella tarvitaan, sillä eduskunta on parhaillaan käsittelemässä budjettiesitystä, jonka lopputulema on peräti 12,2 miljardia alijäämäinen. Toisin sanoen Petteri Orpon (kok) hallitus on ottamassa jokaista suomalaista - vauvasta vaariin - kohti yli 2 200 euroa lisävelkaa, josta on vuosittain maksettava muutaman prosentin korkoa aina siihen asti, kunnes laina on maksettu pois ilman, että sitä varten on otettu uutta lainaa. 

Näin siitäkin huolimatta, että jakopolitiikastaan tunnettu oppositiomme - eli poliitinen keskusta ja vihervasemmisto - on huutanut suoraa huutoa niistä pienehköistä julkisten menojen leikkauksista, joista hallitus on saanut päätettyä. Eikä se mitä todennäköisimmin tule vaikenemaan jatkossakaan pyrkiessään nostamaan suosiotaan kansan parissa populistisella huutelullaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää
Suomalaisen yhteiskunnan on ryhdistäydyttävä
Viipalointia vai kasvatusta?

Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun

Suomi on vastustanut EU:n ennallistamisasetusta - ei luonnon tilan parantamista välttääkseen vaan - koska jäsenmaiden kohtelusta tulisi sen mukaan epätasa-arvoista. Erityisesti Suomen tai Itävallan kaltaiset metsiään hyvin hoitaneet valtiot joutuisivat maksumiehiksi niiden sijaan, jotka ovat jo ehtineet tuhota oman luontonsa. 

Eilen sitten nähtiin erikoinen koreografia, kun ennallistamisasetusta aiemmin vastustaneen Itävallan vihreä ympäristöministeri äänesti sittenkin asetuksen hyväksymisen puolesta. Näin siitä huolimatta, ettei hänellä ollut Itävallan kansanpuoluetta edustavan liittokanslerin mukaan oikeutta äänestää asetuksen puolesta.  

* * *

Kyse ei ole meidän kannaltamme pikkuasiasta, sillä tämä tarkoittaa Suomelle uusimpien arvioiden mukaan yli 700 miljoonan euron vuotuisia lisäkustannuksia. Summa vastaa lähes yhtä prosenttia valtion 87,9 miljardin euron budjetista. 

Positiivista tässä on se, että Ministeri Kai Mykkäsen (kok) mukaan "meidän täytyy päästä selvästi kustannustehokkaampaan toimeenpanoon ja varmaan päästäänkin. Mihin ne kustannukset lopulta asettuvat, en lähde sitä nyt tässä lukitsemaan."

Maksoi asetus lopulta mitä tahansa, saadaan sillä epäilemättä luonnon kannalta hyviä tuloksia. Hymy kuitenkin saattaa hyytyä pian, sillä eilen julkaistiin myös Valtiovarainministeriön ennuste taloutemme tulevasta kehityksestä. 

Sen mukaan julkinen sektori ei ole muuttumassa ylijäämäiseksi. Eikä koko talouden kasvuluvuissakaan ole juuri hehkuttamista, joten nyt todennäköiseltä näyttävää 700 000 000 euron lisärahoitusta ei varmasti löydy valtiovarainministerin taskusta kuin yskänlääkettä apteekin hyllyltä.

Niinpä nyt säädetty asetus asettaa paineita hallitukselle - ja eduskunnalle - valtion muiden menojen vähentämiseksi. Vielä ei kuitenkaan ole ehditty pohtimaan, mistä tarvittava lisäraha löytyy eli kuka tai mikä taho lopulta kuittaa ennallistamislaskun. Vai kuitataanko se lisävelalla eli siirretään nuorison ja tulevien sukupolvien maksettavaksi?

Ehkä ihan vielä ei kuitenkaan kannata riemuita ympäristön pelastamisesta eikä myöskään heittää kirvestä kaivoon talousasioissa, sillä Itävalta aikoo viedä asian EU:n tuomioistuimeen. 

Nähtäväksi siis jää, onko oikeudenkäynnillä jotain vaikutusta suomalaisten maksuosuuteen tai perutaanko kenties koko asetus. Sekä tietenkin se, mitä seuraa itävaltalaiselle ministerille, joka ylittää valtuutensa maansa edustajana. Selviääkö hän kuin koira veräjästä vai tuleeko teosta peräti linnaa ja kaltereiden tutkiskelemista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien tekemä vallankumous
Euroviisujen aikana paljastui EU:n korkean virkamiehen kyvyttömyys
Ennallistamisasetus kaatui epäreiluun taakanjakoon

Vain Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kansan linjoilla kulttuurikysymyksessä

Helsingin sanomissa oli tänä aamuna kaksi mielenkiintoista ja toisiinsa liittyvää artikkelia. Lehti nimittäin kertoi, että valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan maamme julkisen talouden velanotto kasvaa pian yli 15 miljardiin euroon vuodessa. Tällöin velkasuhde kasvaisi muutamassa vuodessa peräti 80 prosenttiin bruttokansantuotteesta. 

Lukemaa on syytä verrata 1990-luvun lama-ajan velkasuhteeseen - noin 65 prosenttiin - jolloin silloisen pääministerin mukaan oltiin lähellä tilannetta, jossa ulkomaiset rahahanat olisivat sulkeutuneet. Siten Suomen julkisen talouden tila näyttäisi juuri nyt olevan melkoisen kehnossa kunnossa.

Sittemmin on tietenkin tapahtunut paljon muutoksia - eikä vähiten EKP:n päätettyä pelastaa eteläisen EU:n valtiota ostamalla itselleen niiden arvottomia velkakirjoja eli suomeksi sanottuna painamalla talouteen lisää euroja. Tämän tien lopputulos on kuitenkin edelleen epäselvä ja sillä lienee oma osuutensa nyt liikkeelle ryöpsähtäneeseen globaaliin inflaatioon.

Se toinen mielenkiintoinen uutinen liittyi kysymykseen siitä, pitäisikö kulttuurialan rahoitusta lisätä. Siinä HS:n lukija sai vastata kolmeen kysymykseen. Yhdessä tiedusteltiin pitäisikö taiteen ja kulttuurin osuus budjetista nostaa prosenttiin, toisessa pitäisikö ihmisten maksaa enemmän omasta kulttuurinkulutuksestaan ja kolmannessa tiedusteltiin pitäisikö Ylen rahoitusta leikata. 

Hämmästykseni oli melko suuri, kun huomasin kaikkien muiden puolueiden paitsi Perussuomalaisten ja Liike Nytin joko sulkevan kulttuurialan ja Ylen pois julkisten menojen leikkauksista tai jopa vaativan niihin käytettävien varojen kasvattamista. Tämä siis tilanteessa, jossa joudumme valtiovarainministeriön mukaan elämään rankasti velaksi seuraavalla hallituskaudella. 

Itselleni jäi kuitenkin tänä aamuna epäselväksi, että onko puolueidemme enemmistön - Vasemmistoliitosta Kokoomukseen - poliittinen näkemys se, että supistetaan enemmän julkisen sektorin muita menoja - siis esimerkiksi puolustusta, sosiaali- ja terveyssektoria tai koulutusta - vai tahdotaanko olla kuin hullu mies Huittisista, joka tuhlasi enemmän kuin tienasi. Vai onko niin, että ne päästelevät luikuria ja leikkaavat kulttuurista sittenkin valtaan mahdollisesti päästyään.

Täältä näppäimistön takaa on joka tapauksessa mahdotonta pitää mitään näistä vaihtoehdoista vastuullisena politiikkana. Ja toivon siksi, että mahdollisimman moni äänestäjä ymmärtäisi edelle kirjoittamani yhteyden talouden ja puolueiden kulttuuripuheiden välillä sekä niiden vakavuuden suhteessa Suomen tulevaisuuteen. 

Positiivista asiassa on se, että peräti 56 prosenttia suomalaisista näkee julkisten kulttuurimenojen supistamisen hyvänä säästökohteena nykyisessä rahapulassa. Sen edelle menevät 21 asiakokonaisuuden listalla ainoastaan maksut EU:lle ja kansainvälinen yhteistyö. 

On siis syytä toivoa, että kansa toimisi äänestyskopissa siten kuin se ajattelee. Ja valitsisi vallanpitäjikseen vastuulliset poliitikot.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisista on tulossa selvästi suurin puolue
Marinin hallituksen hinta
Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä

Marinin hallituksen hinta

Valtiovarainministeriö teki listan, jossa se eritteli keinoja, joilla voitaisiin saattaa maamme budjetti tasapainoon. Lista sisälsi Ylen uutisen tietolaatikon mukaan seuraavat asiat.

1. Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen bruttokansantulo-osuuden asteittainen laskeminen kohti OECD-maiden keskiarvoa: noin 200–300 miljoonaa euroa.
2. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanoton uudistaminen ja oleskelulupamenettelyn tehostaminen: noin 100 miljoonaa.
3. Puolustusvoimien toimintamenojen ja puolustusmateriaalihankintojen indeksikorotusten pienentäminen esimerkiksi 1–1,5 prosenttiyksiköllä 3–4 vuoden ajaksi: noin 70–140 miljoonaa
4. Poliisin, vankiloiden, tuomioistuinten ja Suomen ulkomaanedustustojen toimitilaverkon tehostaminen: noin 20–30 miljoonaa.
5. Poliittisten erityisavustajien määrän vähentäminen ja poliittisen toiminnan tuen pienentäminen: noin 10–15 miljoonaa euroa.
6. Korkeakoulutettujen tukien (opintolainahyvitys, aikuiskoulutustuki ja opintoraha) leikkaaminen tai muuttaminen lainapainotteiseksi: 100–500 miljoonaa euroa
7. Korkeakoulujen lukukausimaksujen käyttöönotto sekä EU/ ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden nettomaksujen korotus: kymmeniä tai muutamia satoja miljoonia euroja pitkällä aikavälillä
8. Useampien samantasoisten tutkintojen suorittamisen rajaaminen ammatillisessa ja korkeakoulutuksessa: 250 miljoonaa,
9. Ammatillisten tutkintojen palauttaminen osin kaksivuotisiksi: noin 100 miljoonaa,
10. Varhaiskasvatusmaksujen korottaminen 150–200 miljoonaa,
11. Vapaan sivistystyön rahoituksen leikkaaminen: noin 50–90 miljoonaa,
12. Kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön valtionavustusten keskittäminen ja pienistä valtionavustushauista luopuminen: 200–400 miljoonaa ja
13. Yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmän lakkauttaminen: noin 10 miljoonaa euroa sekä ylimääräisten taiteilija-, sanomalehtimies- ja urheilijaeläkkeiden lakkauttaminen: noin 20 miljoonaa euroa.
14. Vanhusten ympärivuorokautisen hoivan 0,7 työntekijän vähimmäismitoitus asiakasta kohti puretaan: 240 miljoonaa euroa,
15. Perusterveydenhuollon hoitotakuun purkaminen tai keventäminen: noin 130 miljoonaa,
16. Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen korottaminen erikoissairaanhoidossa ja vanhusten pitkäaikaishoidon tulosidonnaisten maksujen korotus: 50 miljoonaa ja
17. Lastensuojelun jälkihuollon ikärajan lasku 23 vuoteen: 12 miljoonaa euroa vuonna 2024, sen jälkeen 24 miljoonaa euroa vuodessa.
18. Yleisen asumistuen uudistaminen, kuten opintotuen saajien siirtäminen takaisin asumislisän saajiksi (200 miljoonaa euroa), ansiotulovähennyksen poisto (noin 120 miljoonaa), omavastuuprosentin korottaminen 42 prosentista 50 prosenttiin (noin 55 miljoonaa euroa),
19. Eläkkeensaajien asumistuen yhdistäminen yleiseen asumistukeen: 180 miljoonaa,
20. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehdon uudistaminen: 250 miljoonaa,
21. Ansioturvan ikäsidonnaisten poikkeussääntöjen poistaminen: 150–170 miljoonaa,
22. Työttömyysturvan lomakorvausten jaksotuksen palauttaminen: n. 150 miljoonaa,
23. Työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen: noin 300 miljoonaa,
24. Omavastuupäivien palauttaminen aktiivimallia edeltäneelle tasolle: noin 40 miljoonaa,
25. Vuorotteluvapaajärjestelmästä luopuminen 20 miljoonaa,
26. Hintakilpailuun kannustava lääkkeiden viitehintasääntely: 30–45 miljoonaa
27. Yksityisen sairaanhoidon korvauksista luopuminen: n. 100 miljoonaa euroa
28. Lapsilisän yksinhuoltaja- ja sisarkorotuksista luopuminen: noin 220 miljoonaa euroa ja
29. Perhevapaakorvauksista luopuminen ja vanhempainrahan määräytymisperusteiden muuttaminen: nettona 45–100 miljoonaa euroa.
30. Maa- ja puutarhatalouden kansallisesti rahoitetun tuen pienentäminen koko maassa: 60–100 miljoonaa euroa, vuoden 2030 tasolla 160–200 miljoonaa euroa tai
31. Pohjoisen tuen pienentäminen tai lopettaminen: 75–100 miljoonaa, vuoden 2030 tasolla 160–300 miljoonaa,
32. Luonnonhaittakorvauksen pienentäminen: 70-150 miljoonaa, vuoden 2030 tasossa esimerkiksi 150–200 miljoonaa,
33. Luonnonsuojelurahoituksen vähentäminen: 15–40 miljoonaa ja
34. Hanketoiminnan ja valtionavustusten supistaminen, noin 10–20 miljoonaa.
35. Valtion pääomasijoitustoimintaa harjoittavien yhtiöiden yhdistäminen, niiden budjettirahoituksen lakkauttaminen ja osakeomistusten siirtäminen valtioneuvoston kansliaan: 20 miljoonaa euroa, lisäksi osinkotulojen kasvu 50–80 miljoonaa euroa
36. Varustamotukien kohdentaminen vain merenkulkuun liittyvään työhön: noin 20 miljoonaa tai tuen poistaminen kokonaan: 90 miljoonaa
37. Uusien liikennehankkeiden hankevarauksen supistaminen: 100–300 miljoonaa
38. Suurten ratahankkeiden suunnittelun keskeyttäminen ja hankeyhtiöiden purkaminen: noin 240 miljoonaa
39. Perusväylänpitoon varatun rahoituksen laskeminen: 300 miljoonaa
40. Joukkoliikenteen tukien sekä ilmastoperusteisten investointitukien karsiminen: noin 30 miljoonaa
41. Valtion asuntorahastosta myönnettävien takausten poistaminen kohteista, joilla ei ole sosiaalista tarveharkintaa: takauslainat 285 miljoonaa euroa vuodessa, omistusasuntolainojen valtiontakaus yhteensä 2,7 miljardia euroa pidemmällä aikavälillä
42. Ylen rahoituksen laskeminen 20 prosentilla: 120 miljoonaa euroa.

Näiden lisäksi VM listasi yhdeksi mahdolliseksi säästökohteeksi indeksikorotusten leikkauksen, joka iskisi esimerkiksi eläkkeisiin, etuuksiin ja moniin määrärahoihin. Työeläkeindeksiin, kansaneläkeindeksiin ja kuluttajahintoihin sidottujen etuuksien indeksikorotusten pienentäminen 1 prosenttiyksiköllä vuodessa neljän vuoden ajaksi toisi noin 1,5 miljardin euron säästön, mikäli sen ulkopuolelle jätettäisiin toimeentulotuki.

* * *

Ensin positiivinen asia. Lista on mittava ja kattava ja sen suuruusluokka lienee oikea. 

Ja sitten pari vähemmän positiivista huomiota. Niistä ensimmäinen on listalla olevan lahjarahan vähentämisen pieni määrä: kehitysavun miljardiluokan potista tingittäisiin vain parikymmentä prosenttia, jolla saavutettaisiin OECD-maiden keskitaso. 

Toisin sanoen lahjarahan jakamisen antaman hyvesignaloinnin tuoma mielihyvä nähdään VM:ssä tärkeämmäksi kuin esimerkiksi suomalaisten eläkeläisten toimeentulo, koulutuksen tarpeet tai maamme puolustuskyky, joista voitaisiin supistaa puolisen miljardia nyt esitettyä vähemmän, mikäli kehitysmaihin suuntautuvasta lahjarahasta tingittäisiin vaikkapa 80 prosenttia. 

Ja vielä enemmän, jos toimittaisiin tosiasiallisen varallisuutemme mukaisesti, eli jätettäisiin lahjat antamatta kunnes julkinen talous olisi ylijäämäinen. Eli sinne olisi kertynyt maksuvaraa. 

Toinen huomioni liittyy pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanoton aiheuttamien kulujen vähentämiseen. En tiedä mitä VM:ssä on tarkalleen ajateltu, mutta toivottavasti "oleskelulupamenettelyn tehostaminen" tarkoittaa valitusoikeuden rajaamista yhteen kertaan. Tällä olisi moninkertainen hyöty julkisen sektorin taakaksi muodostuvan väestönosan kasvun hidastumisen, sen paapomiseen tarvittavan maahanmuuttoklusterin supistumisen sekä oikeuslaitoksen kuormituksen vähenemisen kautta.

Kolmas huomioni liittyy siihen, että VM maalasi myös kuvan siitä, kuinka ihmisten, yritysten ja kuluttajahintojen verotusta kiristämällä voitaisiin kerätä valtiovallan käyttöön useiden miljardien potti. En epäile, etteikö tämä pitäisi paikkaansa lyhyellä aikavälillä, mutta epäilen vahvasti, että pidemmällä aikavälillä tällainen toimenpide vähentäisi yritteliäisyyttä ja lisäisi juuri niiden ihmisten ja yritysten maastamuuttoa, joiden maksamat verot ovat suurimpia. Lopputuloksena valtion menot jopa laskisivat verrattuna verotuksen pitämiseen nykyisellä - jo sinänsä korkealla - tasolla.

* * *

Lopuksi on syytä alleviivata se tosiasia, että edelle kirjattu ikävänoloinen lista olisi tarpeeton, mikäli Antti Rinteen/Sanna Marinin johtama nykyinen punavihreä hallitus olisi jatkanut edeltäjänsä talouspoliittisella linjalla. Olihan valtion tulot/menot saatu 800 miljoonaa euroa plussalle vuoteen 2018 mennessä, mutta jo vuonna 2019 onnistui nykyinen hallitus kääntämään sen 1,395 miljardia euroa miinukselle. Ja seuraavana vuonna 2020 mennessä persnettoa tulikin jo yli 18 miljardia euroa, josta se koronakulujen poistuttua on laskenut 10 miljardin euron vuosittaiseen suuruusluokkaan.

Nähtäväksi jää, mitä Suomen kansa päättää vajaan kuukauden kuluttua jatkosta. Halutaanko antaa tuki maamme demarivetoiselle ajamiselle velkakriisiin, vai tuetaanko muutosta terveempään talouspolitiikkaan. 

Eikä merkityksetöntä ole sekään, mitä Kokoomus, Perussuomalaiset ja Keskusta päättävät tulevissa hallitusneuvotteluissa. Lähteekö joku niistä rakentamaan SDP:n ja muiden jakopoliittisten puolueiden kanssa uutta hallitusta, vai muodostetaanko Kokoomuksen ja Perussuomalaisten muodostaman rungon varaan maahamme budjetin tasapainottamis- ja talouden tervehdyttämishallitus? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalit osoittivat miksi Viron talous kohenee, mutta Suomen ei
Kirjoitus uppoavasta Suomesta
Kansalta vahva tuki nykypolitiikan jatkamiselle myös vaalien jälkeen