Lundqvist vaati kirjoituksessaan Suomeen lakia, joka pakottaisi maamme tulevat hallitukset kuluttamaan 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestamme kehitysyhteistyöhön. Se tarkoittaa 223,8 miljardin BKT:sta 1,56 miljardia euroa, mikä on valtion vuoden 2018 budjetin loppusummasta 55,7 miljardista 2,8 prosenttia. Tai jokaista 5,52 miljoonaa suomalaista kohti 283 euroa vuodessa. Eli nelihenkiseltä perheeltä 1132 euroa.
Lundqvistin ehdotus on toki ymmärrettävä huomioiden hänen asemansa kehitysyhteistyöstä elävänä henkilönä. Toivottavasti tämän ymmärtävät kaikki hänen kirjoituksensa lukijat - erityisesti poliitikot - sillä historia valitettavasti osoittaa, ettei kehitysyhteistyö ole juurikaan tuottanut vastinetta sen nimissä vuosien kuluessa syydetyille miljardeille euroille. Siten ehdotus aiheuttaisi ainoastaan myötähäpeää, ellei olisi pelkoa siitä, että joku ottaa sen tosissaan.
* * *
Toinen aamun lehdessä ollut kirjoitus puolestaan käsitteli huutavalla otsikolla suomalaisten kolonialistista historiaa. Siinä Åbo Akademin professori Holger Weiss asetti päällemme synkän viitan siksi, että meille on aikanaan tuotu teollisuuden raaka-aineeksi orjia hyväksi käyttämällä tuotettua puuvillaa ja raakasokeria.
Ilmeisesti professori Weiss olisi nähnyt paremmaksi sen, että itsekin varsin pitkälti kehitysmaan asemassa ollut 1700- ja 1800-lukujen Suomi olisi osoittanut moraalista ylemmyyttä jäämällä kehittyvän maailmantalouden ulkopuolelle - koska siellä liikkui orjien avulla tuotettua tavaraa - ja kärsisi vielä tänä päivänä samanlaisesta epävarmuudesta kuin 1860-luvulla, jolloin noin 10 prosenttia suomalaisista kuoli nälkään. Vai miten hänen kirjoituksensa olisi ymmärrettävä?
Toisen esimerkin Weiss ottaa saamelaisten alistamisesta. Tällä seikalla lienee jonkinlainen todellisuuspohjakin, mutta siitä saadaan kyllä syyttää pikemminkin Ruotsin hallintoa, johon suomalaisilla oli saamelaisten alistamisen aikaan varsin vähän asiaa, kuin suomalaisia. Nyt puhumme siis keskiajasta, jolloin Ruotsi oli juuri alistanut myös suomalaiset valtaansa osoittaen meitä kohtaan "kolonialistista käytöstä".
Toki itsenäinen Suomikin on tehnyt saamelaisten suhteen suuria virheitä: ennen kaikkea sellainen oli viime vuosisadan yritys pakkosuomalaistaa heidät. Tästä ei kukaan nykysuomalainen liene ylpeä.
Totuus on kuitenkin, että tänä päivänä saamelaisilla on vähintään samat oikeudet kuin suomalaisilla ja siten hyvä olla. Jälkimmäisestä todistaa vastaansanomattomasti se, että he aika ajoin kiistelevät oikeutta myöden keskenään siitä, kenet hyväksytään saamelaiseksi ja ketä ei. Olisi omituista, jos sellainen kiista esiintyisi kuulumisesta kolonialistisesti alistettuun kansanosaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet
Avustusjärjestöt tuplajättipotin perässä
Kehitysapunainen valaisi verovarojemme käyttöä Afrikassa
Tekstit
