Kertulle pronssi ja jääkiekkojoukkueelle historiallinen ensimmäinen olympiavoitto!

Tämä aamupäivä meni TV:n katselussa eli seuratessa ensin Kerttu Niskasen taistelua maastohiihdon 30 km matkalla, joka päättyi uskomattomalla tavalla pronssimitaliin. Ja sen jälkeen jääkiekkojoukkueen näytösluonteista olympiavoittoa. 

Näillä kahdella saavutuksella on tosin aivan oleellinen ero. Kertun saavutushan tarkoitti sitä, että hän oli tänään maailman kolmanneksi paras naishiihtäjä. Se on kova saavutus, vaikka toki Therese Johaug ja Jessi Diggins olivat vielä parempia.

Jääkiekkojoukkueen mestaruus taas oli ensimmäinen Suomen saavuttama ja siksi todellista olympiahistoriaa. Ja siksi joukkueen mestaruutta tullaan epäilemättä juhlimaan paljon riehakkaammin kuin Kertun saavutusta. 

Pienen varjon joukkueen saavutuksen ylle luo kuitenkin se, että - kuten Jaskan pauhantaa-blogissa toissapäivänä todettiin - puuttui olympiajääkiekkoturnauksesta 1 045 maailman parasta kiekkoilijaa. Tai no, ehkäpä KHL:stä löytyy jonkin verran sellaisia, jotka ovat parempia kuin NHL:n huonoimmat pelaajat, mutta joka tapauksessa on selvää, ettei näissä kisoissa voittanutta joukkuetta voi sanoa sellaiseksi, etteikö NHL-pelaajista olisi löytynyt paljonkin parempia joukkueita. 

* * *

Edelle kirjoittamallani ei kuitenkaan ole sen suurempaa väliä, koska mestaruudet ratkaistaan niiden kesken, jotka ovat paikalla. Erityismausteen tähän toi itselleni latvialaisen kollegani tämänpäiväinen puhelu, jossa hän onnitteli minua Suomea voitosta. 

Puhelun aikana hän kertoi, että neuvostoaikana hän ja muut latvialaiset olivat aina Tshekkoslovakian puolella kun se pelasi Neuvostoliittoa vastaan. Sellainen kun tuntui jonkinlaiselta protestilta miehittäjää vastaan.

Lisäksi hän mainitsii lukeneensa jostain venäläislehdestä Putinin sanoneen, että ellei hänen joukkueensa voita Pekingissä jääkiekon kultamitalia, on koko olympialaiset hävitty. Mikäli kollegani kertoma pitää paikkansa, mahtaa Putinin asenne harmittaa aivan loistavat olympiakisat hiihtänyttä Alexander Bolshunovia. 

* * *

Tähän kaikkeen liittyen kirjoitin Jaskan blogiin jo eilen seuraavan kommentin. 

"Tässä näemme eron yksilöurheilun ja joukkuepelaamisen välillä. Ensin mainitussa kilpaillaan konkreettisesti siitä, kuka on lajissaan maailman paras ja jälkimmäistä seurataan lähinnä sen tarjoaman urheiluviihteen vuoksi. Niinpä yksilölajissa maailman parhaiden puuttuminen lässäyttäisi koko tapahtuman mielenkiinnon, mutta viihdemielessä ei ole kovin suurta väliä ovatko paikalla maailman parhaat vai ei, kunhan joukkueet pelaavat ja niillä on kannettavanaan kotimaansa edustusasu.

Sivumennen sanoen: nyt nähdyt olympialaiset mittaavat huippumaiden osalta tarkalleen ottaen sitä, millä niistä on maailman (lue NHL:n) vähiten arvostetut jääkiekkoilijat. Eli mitä heikompi arvostus, sitä parempia pelaajia kullakin maalla on ollut käytössään joukkuetta muodostettaessa. 

Nähtäväksi siis jää, ovatko suomalaiset kiekkoilijat maailman vähiten arvostettuja vai vasta toisiksi vähiten arvostettuja. Sen tiedämme huomenna, mutta epäilen, ettei yksikään lehti nosta tätä näkökulmaa esille sen enempää Suomen voittaessa kuin hävitessäkään."

Se siitä lainauksesta, mutta kuten tänään huomasimme, olivat suomalaiset jääkiekkoilijat jopa ylivoimaisesti maailman vähiten arvostettuja, sillä siksi ylivoimainen oli Jukka Jalosen luotsaaman joukkueen näytös venäläisiä vastaan. Eikä ole Jukka Jalosen tai voittoisan joukkueemme vika, ettei NHL päästänyt pelaajiaan mukaan. 

Siksi on syytä onnitella aivan yhtä lailla Suomen jääkiekkojoukkuetta, Kerttu Niskasta ja kaikkia muitakin mitalistejamme Pekingin olympiakisoista. Ja jäädä odottamaan, että suurhiihtäjäksi viimeistään näissä kisoissa noussut Iivo Niskanen valitaan vuodenvaihteen jälkeen jälleen kerran valtakunnan parhaaksi urheilijaksi ja voittoisat leijonat parhaaksi joukkueeksi.

* * *

Tämän merkinnän lopuksi vielä kaksi asiaa. 

Yksi: Pekingin kisojen ennakossa veikkasin Suomen saavan maastohiihdoista neljä mitalia, joista yksi kultainen. Kultamitalien määrä osui oikeaan, mutta muilta osin aliarvoin hiihtäjiemme kyvyt. Hyvä kuitenkin, että tällä kertaa kävi näin päin.  

Kaksi: Maastohiihdon lisäksi Suomi saavutti mitaleita vain jääkiekosta, jossa miehet olivat parhaita ja naisetkin Euroopan parhaita sijoittumalla kolmanneksi. Siksi kaikissa muissa lajeissa alppihiihdosta ja lumilautailusta ampumahiihtoon ja curlingiin on tullut aika miettiä, olisiko asialle tehtävissä jotain. Näin ainakin siinä tapauksessa, että ihmisten kiinnostusta näihin lajeihin halutaan ylläpitää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekingin kisaennakko
Viikonlopun pilkkeitä
Onnea Venäjälle tuplahopeasta olympialaisten pariviestissä ja jääkiekossa!

Iivo Niskanen: suomalainen suurhiihtäjä

Kuten kaikki suomalaiset tietävät, Iivo Niskanen toteutti tänään ennustukseni osoittaessaan kuka on maailman paras perinteisen hiihtäjä. Ehkäpä Iivo ajatteli selvän voiton tuoneen armottoman suorituksensa aikana samoin kuin toinen suomalainen olympiavoittaja - purjehtija Thomas Johansson - totesi Sydneyssä vuonna 2000, että "parasta ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto", sillä juuri sellaisen Iivo otti Pekingissä.

Iivosta on epäilemättä ehditty sanoa jo kaikki tarvittava - maailman paras perinteisen hiihtotekniikka, poikkeuksellinen hapenottokyky ja maaginen kyky olla parhaassa kunnossaan juuri oikealla hetkellä. Ja olenhan itsekin kommentoinut hänen voittoaan Sotshin parisprintissä, Lahden MM-hiihdoissa ja Pyeongchangin olympialaisissa, joten aika lailla kaikki tarvittava on jo tullut tässäkin blogissa sanottua. 

Pekingin kisat ovat nyt suunnilleen puolivälissä ja Suomi on saavuttanut maastohiihdossa jo neljä mitalia: Iivon kullan lisäksi hänen pronssimitalinsa yhdistelmähiihdosta sekä Kerttu Niskasen hopea- ja Krista Pärmäkosken pronssimitalit naisten kympiltä. Jäljellä ovat kuitenkin edelleen kaikki viestit, joista kaikista mitali näyttää tähän mennessä nähdyn perusteella jopa kisaennakkoon kirjoittamaani realistisemmalta tavoitteelta. 

Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaan nautitaan siitä tiedosta, että messias Iivo Niskanen on tuoreimman voittonsa jälkeen kolminkertainen olympiavoittaja ja lisäksi maailmanmestari sekä olympialaisten yksinkertainen ja MM-hiihtojen kaksinkertainen pronssimitalisti. 

Siksi on nöyränä kiitettävä Vieremän hiihtohirmua niistä ikimuistoisista hetkistä, jotka hän on tarjonnut meille suomalaisille penkkiurheilijoille. Ja pantava nöyränä merkille, mitä se on vaatinut: lupauksensa lunastanut hiihtomme messias on harjoitellut vuosikausia enemmän ja laadukkaammin kuin kukaan muu suomalainen mieshiihtäjä - tai luultavasti kukaan muukaan urheilija - elänyt pari vuotta käytännössä neljän seinän sisällä välttääkseen elimistöön ylimääräisiä ongelmia aiheuttavat virukset sekä testannut määrättömän määrän suksipareja löytääkseen jokaiselle kelille mahdollisimman kilpailukykyisen kaluston. Sekä kestänyt ne paineet, jotka Suomen kansa on häneen asettanut.

Onnea moninkertaiselle olympiavoittajalle! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mytologisia tapahtumia
Iivo Niskanen, maailmanmestari
Onnea Venäjälle tuplahopeasta olympialaisten pariviestissä ja jääkiekossa!

Onnea Venäjälle tuplahopeasta olympialaisten pariviestissä ja jääkiekossa!

Venäjällä oli tänään hieno päivä Sotshin olympialaisissa. He saivat nimittäin hopeaa miesten pariviestissä heti Suomen jälkeen. Lisäksi he sijoittuivat toiseksi jääkiekko-ottelussa häviten ainoastaan Suomelle.

Ei vaan. Onnea Sami ja Iivo - te teitte tänään miehen työn ja palautitte Suomen hiihdon talviolympialaisten kultakantaan kuudentoista pitkän vuoden jälkeen! Mutta mitäpä muuta voikaan odottaa joukkueelta, jonka molemmat jäsenet Niskanen ja Jauhojärvi ovat nuorten maailmanmestareita.

Onnea myös isosiskolle ja Aikulle hopeasta. Luulen sen maistuneen aika paljon paremmalta kuin venäläisten hopeiden.

Seuraavaksi toivotan onnea Suomen jääkiekkomaajoukkueelle taistelussa olympialaisista mitaleista. Enteet ovat nyt poikkeuksellisen hyvät!

Enkä vielä heitä kirvestä kaivoon viikonlopun pitkiltä hiihtomatkoiltakaan. Veikkausenihan oli neljä maastohiihtomitalia näistä kisoista - eikä plakkarissa ole "vasta" kuin kolme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sprintti, Sotshi 2014
Naisten takaa-ajo, joka miehen suosikkilaji (tätä en olisi voinut kirjoittaa tänään....)
Hiihtäjät on valittu Sotshiin - vaan miten käy itse kisoissa

Naisten takaa-ajo, joka miehen suosikkilaji

Tänään on Sotshin olympialaisissa vuorossa ensimmäinen hiihtomatka. Siis naisten takaa-ajo, skiathlon tai suksenvaihtohässäkkä, miten vain. Matkana on kaksi kertaa 7,5 km, joista ensimmäinen perinteisellä ja toinen vapaalla hiihtotavalla.

Tämä on sekä urheilijoiden, että (ainakin hiihdosta kiinnostuneimpien) katsojien parissa vähiten onnistuneena pidetty kilpailumuoto. Mutta olympialaji se on siinä missä muutkin. Kilpailun kannalta keskeisiä seikkoja ovat huollon onnistuminen, suksien vaihdossa sähläämisen välttäminen, lihasten mukautuminen hiihtotavan vaihtumiseen ja hiihtäjän irtiottokyky vapaalla hiihtotavalla.

Tässä kirjoituksessa ajattelin tuoda esiin ajatuksiani sekä ennen kilpailua, kilpailujen aikana että vielä maaliintulon jälkeenkin. Sivu siis päivittyy päivän aikana useita kertoja. Jos formaatti tuntuu mukavalta, saatan tehdä tämän toistekin.

* * *

Ennakkotunnelmia voi pohtia kilpailun lähtölistan perusteella. Sen mukaan kilpailuun osallistuvat kaikki parhaat, eli mitalien voisi ajatella etukäteen olevan Marit Björgenin (kultaa), Therese Johaugin, Justyna Kowalczykin ja Charlotte Kallan (kahdelle näistä muut mitalit) keskinäisen kaupanteon kohteena.

Näin suomalaiset kilpailisivat lähinnä sijoista viisi eteenpäin. Mutta eihän urheilu näin yksinkertaista ole, vaan aina on sijaa venymiselle ja notkahdukselle. Tästä antoi esimerkin Kerttu Niskanen Tour de Skin aikana, jolloin hän voitti kympin perinteisellä helpon näköisesti itsensä Therese Johaugin.

Suomalaisten mitalimahdollisuuksia päivän kilpailussa nostavat myös Justyna Kowalczykin ongelmat. Ne ovat näkyneet koko kauden, viimeksi viime viikonloppuna. Jos puolattaren alavire jatkuu, jää suomalaisten edelle vain kolme ennakkoon "voittamatonta", jolloin heistä yhdenkin epäonnistuessa ripustettaisiin pronssi suomalaisnaisen kaulaan.

Tämä siis edellyttäen, ettei kukaan muista "kuolevaisista" ehdi väliin. Tässä suhteessa vaarallinen on etenkin nuori Heidi Weng, joka on noussut pikavauhdilla nuorten maailmanmestarista aivan maailman terävimmän kärjen taakse. Haastetta siis riittää.

Entä suomalaisten kohtalonkysymykset.

Takaa-ajo ei ole juuri kenenkään suosikkimatka, mutta meikäläisistä se sopii etenkin Anne Kyllöselle ja Krista Lähteenmäelle, jotka hallitsevat hyvin molemmat hiihtotavat. Tammikuun puolivälissä povasin jälkimmäiselle jopa mitalia tältä matkalta.

Molemmat edellä mainitut ovat kuitenkin tällä hetkellä arvoituksia, Krista ei vielä Vantaan SM-hiihdoissa näyttänyt toipuneen Tour de Skin rasituksista ja Kyllönen taas sairasteli viime viikonvaihteeseen asti.

Jos edes toinen näistä kahdesta naisesta on täydessä iskussa, suksi on kohdallaan ja hiihtäjän päivän vire on hyvä, joudumme jännittämään koko kilpailun alusta loppuun. Ja palkintona voi olla jopa mitali.

Muista suomalaisista maailmanmestari Aino-Kaisa Saarinen on ollut koko kauden ajan kilpailu kilpailulta vahvempi. Hänellä on kuitenkin sama ongelma kuin Virpi Kuitusella aikanaan: perinteinen kulkee selvästi paremmin kuin luisteluhiihto. Tosin ei se luistelukaan hyvänä päivänä kaukana maailman kärjestä ole. Mitalimahdollisuuksiin en kuitenkaan usko Aikun kohdalla tänään, vaikka vanhana kettuna hän on varmasti osannut ajoittaa kuntonsa täsmälleen oikein.

Myös Kerttu Niskasella on ollut samaa ongelmaa kuin Saarisella: perinteinen on jonkin verran vahvempaa kuin luistelu. Ero on kuitenkin selvästi pienempi kuin Aikulla ja hyvänä päivänä voidaan mennä kovaa. Niinpä myös Niskanen voi kaiken osuessa kohdalleen haastaa maailman kärkinaiset Kyllösen ja Lähteenmäen tavoin.

Realistinen mutta positiivinen veikkaus kilpailun suomalaistuloksista on seuraava: Lähteenmäki ja Kyllönen sijoilla 4-6, Niskanen sijoilla 6-8 ja Saarinen varmasti kymmenen joukossa, mutta en lähde arvailemaan millä kohdalla siinä listassa.

Odotan siis loistavaa joukkuepanosta, mutta mitali olisi iso yllätys.

* * *

Pirjo Muranen kommentoi latuja. Hänen mukaansa perinteisen latu on mutkainen, jolloin testataan tavallista enemmän hiihtäjien kykyä vaihtaa hiihtotekniikasta toiseen. Samalla pitkää liukua käyttävät kärsivät. Tämä suosii ainakin Therese Johaugia ja haittaa etenkin Anne Kyllöstä. Myöskään vahvat tasatyöntäjät eivät voi hyödyntää vahvuuttaan, mikä saattaa vähentää Marit Björgenin ylivoimaa.

Ratkaisuja saattaa tulla myös perinteisen ladun jyrkässä alamäessa, mikäli joku kaatuu. Tämä ei ole mahdotonta, sillä naiset ovat alamäissä selvästi miehiä huonompia. Naiset hiihtävät myös yleensä siksi kovaa kaikki yhteislähtökilpailut alusta loppuun, etteivät kaatuneet kykene enää ottamaan porukkaa kiinni. Eroa syntyy koska pysähtyneen vauhdin takia tappiota kilpasiskoille tulee paljon enemmän kuin tasamaalla kompuroidessa.

Luisteluosuudella Muranen raportoi pitkästä laskusta vapaan osuuden alkupuolella. Siinä kannattaa kiinnittää huomiota eroihin naisten laskutekniikassa. Samoin pitkissä loivissa laskuissa korostuu suksivalikoiman ja huollon tärkeys - yksi lasku saattaa tuottaa kymmenien metrien eroja, mikäli jollain on erityisen hyvä tai huono suksi; tai mikäli joku on erikoisen huono laskutekniikaltaan. Tai kevyt, kuten Johaug, joka jäänee tässä vaiheessa kärjestä enemmän tai vähemmän keveytensä takia.

En kuitenkaan usko, että kukaan lähtee vielä tuossa vaiheessa yrittämään karkuun. Sen sijaan kilpailun lopullisia ratkaisuja yritettäneen lopun pitkässä ylämäessä ja tarvittaessa tietenkin loppusuoralla. Ylämäkeen lataa ainakin Therese Johaug, joka ei loppusuoralla pärjää muille kärkihiihtäjille.

* * *

Kello 10.20 ennakkotunnelmissa Anne oli varovaisimman ja Krista luottavaisimman oloinen. Aikku taas oli kuin ulkopuolinen asiantuntija ja Kerttua ei näytetty. Jännitys tiivistyy...

* * *

Lähtöä ennen asiantuntijat Sarasvuo ja Muranen vannoivat suomalaisista Kristan ja Kertun nimiin. Annen mahdollisuuksia epäiltiin eikä Aikusta puhuttu mitään. Norjalaisjuhlaa odoteltiin; haastajana lähinnä Kalla.

Lähdössä ensimmäisenä lähtevät saivat viimeisenä lähteviin etumatkaa noin kahdeksan sekuntia. Kerttu Niskanen sai suomalaisista paraan lähdön ja on oman latunsa kärjessä. Lähdössä ei sinänsä mitään ongelmia ja latu on leveä.

Kaikkien sukset näyttävät toimivan niin pidon kuin luiston puolesta, eli huollon merkitys ei näytä muodostuvan niin ratkaisevaksi kuin pelättiin. 1,7 km kohdalla kaikki suomalaiset neljän sekunnin sisällä.

Justyna otti seitsemän minuutin kohdalla auraten hankalan alamäen. Kärjessä hiihtämällä hän pystyi pitämään huolen siitä, etteivät taitavammat laskijat pääse karkuun.

Vauhti on hurja. Seitsemän hiihtäjää on irti, ainoa suomalainen joukossa on Aikku. Kristalla, Annella ja Kristalla näyttää olevan ongelmia. Kärjessä Björgen, Kalla ja Wang.

3,75 km kohdalla Kerttu ja Anne ovat saaneet kärjen kiinni. Kristakin liittyi porukkaan hetken kuluttua.

5,4 km kohdalla kärjessä ovat Kalla, Björgen, Weng ja Saarinen. Krista ja Anne näyttävät olevan edelleen hankaluuksissa, mutta eivät pois pelistä. Saavat hienosti alamäissä porukan kiinni. Täytyy toivoa, että vapaa kulkee paremmin.

Alamäessä norjalaiset menivät tällä kertaa vauhdilla keulassa. Justynankin oli pakko alkaa tulla kunnolla, mutta aurasi hiukan silti. Eroja ei kuitenkaan syntynyt.

Perinteisen osuuden lähestyessä loppua Aikku näyttää hyvältä ja on viidentenä juuri nyt. Niskanen on seitsemäntenä hiukan porukasta jääneenä. Kärjessä Kalla, Björgen ja Weng.

Vaihdossa Justynalla ja Aikulla sohlausta. Kylllönen jäänee ulos kympin joukosta kun tullaan maaliin. Nyt jännitetään Aikun vapaata ja nouseeko Krista tapansa mukaan lopussa. Entä Kerttu?

Aikun vapaa näyttää toimivan, vetää 22 minuutin kohdalla koko porukkaa. Krista on kaukana, eikä taida Kerttukaan enää nousta mitalitaisteluun. Molemmat kuitenkin tulossa kymmenen joukkoon.

Aikku viidentenä Björgenin, Wengin, Kallan ja Johaugin perässä. Vaikuttaisi vetävän tässä vaiheessa henkeä. Taistelijahan tämä nainen on, eli ei varmasti anna senttiäkään periksi.

Aikun tekniikka on nousussa selvästi kulmikkaampaa kuin muilla kärkihiihtäjillä. Justyna otti muut melkein kiinni aika yllättäen. Tuskin kuitenkaan taistelee mitaleista.

27 minuutin kohdalla Aikulla näyttäisi olevan vaikeaa. Periksi ei kuitenkaan anneta. Joka tapauksessa hän on nyt nähdyn perusteella kympin perinteisellä mitalisuosikki.  Näin uskon.

Pitkään ylämäkeen kärjessä menee Johaug, kuten voi olettaakin. Aikulla ei ongelmia, vaikka kulmikasta menoa on edelleen.

Kerttu ja Krista ovat perässä, mutta iskuetäisyydellä mikäli edestä joku katkeaa. Kärkeen ei kuitenkaan asiaa, eikä tietenkään varaa omaan notkahdukseen.

Puoli tuntia hiihdetty. Aikku edelleen kärjen mukana, mutta alamäessä muutaman metrin perässä. Peesistä sitten kärkeen; olisiko taktista osaamista?

Maisemat ladun varrella ovat mahtavat ja Aikku kärjessä. Eli hyvin menee juuri nyt kun 32 minuuttia tulee täyteen. Kerttukin mennyt Justynan ohi kuudenneksi.

13,3 km Aikku edelleen kärjessä, mutta nyt Johaug ja muut hyökkäävät. Ehtivät ohi alamäkeen, mutta toistuuko edellisen alamäen näytelmä?

Ei toistunut, ja nyt mennään jyrkkään mäkeen. Aikulla vaikeaa, mutta sinnittelee.

Johaug ei saa eroa, eli lienee ulkona voittotaistelusta. Björgen ja Kalla ratkaissevat sen. Mutta miten Weng ja Aikku?

Nyt helpotti ja loppuratkaisut ovat käsillä. Olympiakukkula edessä. Kalla lähti, Björgen mukaan.

Johaug, Weng ja Saarinen jäivät. Kalla ja Björgen ratkaisevat voiton. Mäki jatkuu edelleen. Aikku jäänee viidenneksi.

Kalla ja Björgen stadionille, Björgen ratkaisee. Saarinen viisi metriä pronssista.

Aikku lopussa viides. Wengille pronssi, Johaug neljäs. Justyna kuudes selvästi Niskasen edellä, joka jäi minuutin kärjestä. Krista odotettua heikommin vasta 13. Kyllönen romahti kärjestä 2.45 kärjestä; sairastelu vaatii ilmeisesti veronsa.

* * *

Pika-analyysi nähdystä ja koetusta. Suomalaisten joukkuepanos oli vahva, vaikka Kyllönen ei ihan odotetusti hiihtänytkään. Myös Lähteenmäki oli odotettua heikompi. Seuraaviin arvokisoihin ei kummankaan taida kannattaa hiihtää alle Tour de Skitä.

Saarinen oli odotettua vahvempi ja, kuten edelle jo kirjoitin, tulee olemaan kympillä todella vahva. On siinä upea nainen! Mikä vahvuus ja varmuus arvokioissa. Ja kunnon ajoitus. Tämä kun ei todellakaan ollut hänen vahvin matkansa. 

Niskanen puolestaan oli odotetun vahva. Hyvä hiihto ja perinteisellä nuori nainen on varmasti vahvempi kuin tänään. Viestin kannalta vapaan osuus jää isoksi kysymysmerkiksi. Siihen kannattaa alkukaudesta huolimatta harkita Riitta-Liisa Roposta tai jos mahdollista Kaisa Mäkäräistä.

* * *

Blogista. Kirjoitusvirheitä en ala korjaamaan, vaan tämä olkoon kisaselostus sellaisena kuin se tuli kirjattua. Mutta kyllä tämä kirjoittaminen häiritsi kilpailun seuraamista aika lailla.

Tuskin siis toistan tätä. Mutta kokemuksena tämä oli kaikesta huolimatta kyllä varsin hauska! Toivottavasti myös lukijoideni mielestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sprinttihiihtohypoteesin "tieteellinen falsifiointiyritys"
Hiihtäjät on valittu Sotshiin - vaan miten käy itse kisoissa
Kaikuja 1930-luvulta

Suomen kohtalon hetket

Nyt ovat edessä Suomen kohtalon hetket. Nimittäin MM-hiihdoissa.

Huomenna on tulessa koko tämän kauden ajan Val di Fiemmen vapaan hiihtotavan väliaikalähtökilpailuun valmistautunut maailmanmestari Matti Heikkinen. Suksenvaihto-sähläys-miekkailu-hiihdon jälkeen yleensä kuolemanvakavasti esiintyvä mies oli yhtä hymyä huolimatta melko vaatimattomasta sijoituksesta. Odotamme siis jännityksellä mitä huomenna tapahtuu.

Itse veikkaan Matin olevan kilpailun alkupuolella hiukan kärkeä perässä, mutta kiristävän vauhtia kohti loppua. Kultamitalia mies juhlii ensin nelin kontin oksentamalla vatsansa sisällön sen merkiksi, että lempinimensä mukaisesti mies kesti selvästi kilpakumppaneitaan paremmin lihaksistoonsa kertyneen maitohappoannoksen. Lopulta toivuttuaan maailmanmestari sitten analysoi kilpailun tapahtumat kylmän viileästi.

Perjantaina on vuorossa naisten viesti, johon Suomen joukkueeksi on tänään nimetty Anne Kyllönen, Kerttu Niskanen, Riitta-Liisa Roponen ja Riikka Sarasoja-Lilja. Tämä viesti oli etukäteen ajatellen varmin mitalilaji Suomelle. Kilpailujen aikana mitalivarmuuden aste on kuitenkin valitettavasti laskenut.

Ensinnäkin Anne Kyllösen koko kauden varmalta näyttänyt kunto näytti kisojen alkupäivinä kääntyneen laskusuuntaan. Tai sitten kunto pysyi samana, mutta muut ovat onnistuneet kuntopiikin luomisessa kauden päätapahtumaan. Uskon kuitenkin Annen sisuuntuneen vastoinkäymisistä ja myös väliin jääneiden kilpailujen takia tulleen levon kohottaneen hänen kuntoaan.

Myöskään lähes koko tammikuun sairastaneen Krista Lähteenmäen kunto ei näytä kestävän kovan kisarupeaman rasituksia. Näin normaalisti Suomen varmin hiihtäjä jäi viestijoukkueen varapaikalle. Sinänsä Dalenilta oikea valinta, mutta tämän päivän haastattelusta kuulsi Lähteenmäen harmituneisuus, kun toinen mitali jää häneltä näillä näkymin saavuttamatta näistä kisoista.

Itse kilpailussa veikkaan Suomen ja Norjan ensin karkaavan perinteisen osuuksilla, mutta vapaalle siirryttäessä Norjan karkaavan. Samalla Ruotsi alkaa lähestyä Suomea. Optimistina veikkaan kuitenkin Suomelle niukkaa kakkossijaa, koska uhkaavasti lähestyvältä Ruotsin ankkurilta loppuu matka kesken. Maaliintulon jälkeen Suomen joukkueen onnellisin hiihtäjä on Riikka Sarasoja-Lilja, joka jo parisprintin jälkeen näytti kuinka hyvältä mitali hänelle maistui.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaisa Mäkäräinen kohti uusia seikkailuja
Kaikuja 1930-luvulta
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!