Donald Trumpin suhde Vladimir Putiniin

Vladimir Putinin vierailu Donald Trumpin vieraana Yhdysvaltain Alaskassa ei ensimmäisten arvioiden (Yle, MTV3, HS, Uutissuomalainen) mukaan päättänyt Ukrainan sotaa. Sen sijaan se siirsi USA:n tullien korotuksia Venäjältä öljyä ostaville maille ainakin pari viikkoa eteenpäin. Toisin sanoen kokous ei ainakaan vaikeuttanut hyökkääjän sodankäyntiä. 

Käytännössä tapaamisen suurimmaksi anniksi jäi sen osoittaminen, ettei Eurooppalaisista valtioista ole merkittäväksi osapuoleksi edes Euroopassa käytävässä sodassa. Sekä tietenkin Ukrainan ja sen kansalaisten kärsimysnäytelmän jatkuminen.

Ukrainan sotaa kommentoiva Pekka Kallioniemi piirsi neuvottelujen jälkeen kuvan, jossa näkyy Putinin ja Trumpin suhteen dynamiikka. 

Sen mukaan Trump asettaa Venäjälle aikarajan sodan jatkamiseksi -> tuo raja ylitetään -> Putin ehdottaa turhia neuvotteluita -> neuvottelut eivät johda mihinkään, koska Venäjän vaatimukset ovat mahdottomia. Ja sitten aloitetaan taas alusta. Näin sota voi jatkua niin kauan kuin Venäjän diktaattori haluaa. 

Donald Trumpin toiminta muistuttaa läheisesti Iso-Britannian pääministeri Neville Chamberlainin johtamaa Euroopan länsivaltojen toimintaa ennen toista maailmansotaa, kun Adolf Hitler liitti yksi toisensa jälkeen alueita Kolmanteen valtakuntaan. Lopputuloksena oli natsi-Saksan sotilaallinen vahvistuminen, Führerin röyhkeyden lisääntyminen ja lopulta toinen maailmansota.

Onni onnettomuudessa nykyisessä tilantessa on se, ettei Venäjällä ole edellytyksiä nousta todelliseksi muuta maailmaa uhkaavaksi suurvallaksi. Sen sijaan sillä on Ukrainan sodan päättymisen jälkeen kyky uhata sotilaallisesti pieniä rajanaapureitaan, kuten Viroa, Latviaa ja Liettuaa.

Niiden turvallisuus on kiinni ennen kaikkea siitä, miten NATO:n viidettä artiklaa tulkitaan sotilasliiton isoissa maissa. Eli katsotaanko sen velvoittavan niitä täysimittaiseen tukeen hyökkäyksen kohteelle, vai noudatettaisiinko sellaisessakin tapauksessa edelle kopioimani Pekka Kallioniemen kuvan logiikkaa.

Mikäli ratkaisuna on jälkimmäinen, muuttuu Venäjä uhaksi myös Suomelle ja mahdollisesti jopa Puolalle. Samalla maamme NATO-jäsenyys menettäisi merkityksensä yhtä tehokkaasti kuin länsimaiden lupaamalle tuelle Puolalle - ja myös Suomelle Stalinin Neuvostoliittoa vastaan - kävi toisen maailmansodan alussa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Border Residents Concerned Over NATO’s Article 5 Interpretation
Suomen oiva päätös kantaa hedelmää
USA:n päätöksen seuraukset

Vuoden huumoriuutinen

Verkkouutiset julkaisi vuoden huumoriuutisen, joka on syytä toistaa myös tässä. Sen mukaan Venäjän eduskunnan eli "duuman puhemies Vjatšeslav Volodin on... uhannut ottaa Alaskan takaisin, jos Yhdysvallat jäädyttää tai takavarikoi Venäjän varoja". 

Tämä siis tilanteessa, jossa Venäjältä ei näytä onnistuvan edes Ukrainan valloittaminen. Niinpä Volodinin lausunto on aivan yhtä vakavasti otettava kuin jos susien keskelle eksynyt pupujussi uhoaisi syövänsä lauman alfa-uroksen mikäli sen kimppuun käytäisiin. 

Hauska mies tuo gospodin Volodin. Oikein hauska. Mutta olisi toki mielenkiintoista tietää, minkälaisen vastaanoton hänen ulostulonsa saa kohdeyleisönsä eli tavallisten venäläisten parissa. 

Ymmärretäänkö se sielläkin puhtaaksi huumoriksi? Vai luuleeko joku sitä vakavasti otettavaksi sotilaspoliittiseksi kannanotoksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainan sodan synnyttämää huumoria
Nämä uutiset olisivat hauskoja, elleivät ne olisi totta
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?

Tilasto ja sen selitykset

Kuten arvoisa lukijani tietää, kävi pohjoinen merijää tämän vuoden minimikoossaan muutama viikko sitten. Siksi esitän seuraavassa kuvassa NSIDC:n tilastoihin perustuvan kuvaajan jäätikön syyskuisen (eli minimi-) pinta-alan kehityksestä vuosina 1979 - 2021. 

Kuvasta näkyy, että jo aiemmin raportoimani jääkentän koon trenditön kehitys jatkui kuluvanakin vuonna. Napajäähän on kyllä sulanut nopeasti reilun kymmenen vuoden jaksolla 1990-luvun puolivälistä hiukan yli tämän vuosisadan ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin, muttei ole sen jälkeen jatkanut kuihtumistaan. 

Palaan aiheeseen tällä kertaa siitä syystä, etten ole huomannut suomalaisen valtamedian kirjoitelleen napajään tämän vuoden suhteellisen suuresta minimikoosta riviäkään. Näin siitä huolimatta, että vuosi sitten jään käytyä suhteellisen pienessä koossa aiheeseen kyllä tartuttiin. MTV3 julkaisi jopa ennusteen, jonka mukaan "10 vuoden päästä saatetaan nähdä täysin sula pohjoisnapa".

Jotenkin lohdullista on kuitenkin se, että tiedeyhteisö vaikenemisen sijaan keskustelee asiasta. Niinpä Nature-lehden toimituksen tekemässä jutussa kerrottiin alan tutkijoiden selityksistä sille, miksi jään sulaminen jäi tänä vuonna tavallista vähemmäksi. 

NSIDC:n tutkija arveli pohjoisen jään olevan tämän vuoden suuresta pinta-alastaan huolimatta joka tapauksessa pienenevällä trendillä, koska "luonnollinen vaihtelu on edelleen olemassa, vaikka ilmasto lämpenee ja merijään koko on yleisessä laskusuunnassa". Lisäksi hän muistutti - aivan oikein - että "tämä vuosi mukaan lukien arktisen jään 15 pienintä kokoa ovat olleet 15 viime vuonna".

Montanalainen jääkarhututkija puolestaan totesi, että arktisen jään "kaikkien vuosien keskiarvo laskee tasaisesti maapallon keskimääräisen keskilämpötilan noustessa". Ja jatkoi, että "paremmat jäävuodet ovat yhä poikkeavampia pitkän aikavälin trendissä". Ilmeisesti kolmannes koko tilastohistoriasta ei hänen mielestään ole "pitkän aikavälin trendi".

Naturen jutussa napajään tämän vuoden suurta minimikokoa selitettiin sillä, että arktisilla alueilla oli tänä vuonna tavallista viileämpi ja pilvisempi kesäkausi, mikä johtui osittain pohjoisen pallonpuoliskon alhaisesta ilmanpaineesta. Tämä johtui siitä, että kesä- ja heinäkuussa heikko matalapaine keski-arktisella alueella esti lämpimämpien etelätuulten ulottumisen alueelle. 

Tämä piti ilman kylmänä ja hidasti jään sulamista. Matalapaine aiheutti myös auringonvaloa peittävien pilvien muodostumista, mikä niin ikään saattoi hidastaa jään sulamista.

Elokuussa taas Alaskan Beaufortin ja Tšukinmeren pohjoispuolelle muodostui matalapaine, jolloin ilman lämpötila oli 2- 3 °C keskimääräistä alhaisempi. Lisäksi viime vuoden talvituulet olivat työntäneet vanhempaa eli paksumpaa jäätä molempiin meriin.

NSIDC:n tutkija totesikin, että "kesää kohti edettäessä jää oli paksumpaa kuin viime vuosina, mikä  teki siitä hieman kestävämmän. On kuitenkin myös todennäköistä, että asiaan liittyy myös ilmastonmuutos, jonka seurauksena vanhempaa jäätä on kaiken kaikkiaan vähemmän ja jääpeite on ohuempi. Lisäksi tuulten ja virtausten on helpompi työnnellä ohuempaa jäätä ympäriinsä.”

Lopuksi jääkarhututkija arveli, että "huonojen jäävuosien lisääntymisestä johtuva laskeva suuntaus määrittää jääkarhujen ja muiden merijäästä riippuvaisten villieläinten lopullisen kohtalon". 

Nähtäväksi jää, kuinka oikeaan NSIDC:n ja Montanan yliopiston tutkijat osuvat näkemyksissään jään jatkuvasti sulavasta trendistä ja jääkarhujen synkästä kohtalosta. Omalta osaltani jäin ihmettelemään, ettei haastattelusta ilmennyt ensimmäistäkään epäilyä siitä, että havainnoilla saattaisi olla jotain tekemistä ilmastomallien mahdollisten heikkouksien kanssa. 

Mistä tulikin mieleeni aiempi kirjoitukseni, jossa siteerasin Science-lehden artikkelia, jonka mukaan nykyiset ilmastomallit ovat pahasti virheellisiä, koska hiilidioksidin ja lämpötilan välinen yhteys on todellisuudessa heikompi kuin mitä malleihin on kirjattu. Ja siksi mallien ajoittain epäuskottavia ennusteita joudutaan keinotekoisesti rajaamaan, kunnes niihin on saatu koodatuksi paremmat yhtälöt.

Tämäkin muuten oli uutinen, jota en ole nähnyt siteerattavan suomalaisessa valtamediassa. Onkohan sellaista havainnut joku lukijoistani?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IPCC julkaisi raportin ja minä löysin muunneltua totuutta
Ilmastomallit ovat virheellisiä, joten niiden tuloksia ryhdytään korjailemaan
HS maalasi vihreällä pensselillä epärehellisiä kauhukuvia

Alaska ja globaali ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos sai paljon huomiota äskettäisen ilmastokokouksen aikana. Sieltä kantautuneiden väitteiden mukaan Alaskan ilmasto on lämmennyt hurjasti viimeisen 60 vuoden aikana. 

Katsotaanpa, mitä Nasa:n ilmastotilastot kertovat aiheesta. Otetaan tarkasteluun Fairbanksin lentokentän ilmastodata, koska se sijaitsee aika lailla keskellä Alaskaa ja muodostaa pitkän yhtenäisen sarjan.

Copy/paste menetelmällä saamme seuraavan kuvan:

Ja totta tosiaan. Jos katsomme 60 vuoden taakse eli 1950-luvun puoliväliin, on Alaskan ilmasto tosiaankin lämmennyt hurjasti. Tosin sitä edeltäneen 15 vuoden aikana se oli kylmennyt vieläkin enemmän. Sitä kokouksessa ei kuitenkaan taidettu kertoa.

Koska edellä mainittu uutinen saattoi minut jälleen ilmastoasioiden pariin en malta olla liittämättä tähän samaan kirjoitukseen satelliittisarjaan perustuvaa kuvaa viimeisen 15 vuoden globaaleista lämpötilaestimaateista, jotka ovat juuri nyt lähes uunituoreita elokuun osalta. 

Seuraavassa kuvassa on siis globaaleja lämpötiloja kuvaava 15 vuoden aikasarja, johon olen punaisella merkinnyt aineistosta lasketun lineaarisen trendin. Jokainen voinee tehdä siitä omat johtopäätöksensä. 

Taustaksi kerrottakoon lukijalle vielä se, että sama aikasarja osoittaa nopeaa lämpenemistä perustamisestaan eli vuodesta 1979 vuoteen 1998. Eli siltä osin se noudattaa varsin hyvin jatkuvaa lämpenemistä skenarioivia ilmastomalleja.

Kaiken edelle kirjoittamani valossa ainakin itsestäni oli mielenkiintoista huomata Alaskasta kantautunut uutinen, jonka mukaan "Presidentti Barack Obama huomautti Alaskan Anchoragessa arktisen neuvoston kokouksessa, että lämpeneminen häiritsee jo maataloutta ja ekosysteemejä ja uhkaa ihmisten terveyttä ja turvallisuutta." 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etelämantereen jäähyllyt sulavat, mutta lämpeneekö manner?
Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä