Tosiasiat eivät ole vihapuhetta

Vihapuhe on viime aikoina ollut paljon esillä. Näin on ollut erityisesti silloin kun on puhuttu humanitaarisesta maahanmuutosta ja kaltaisistani anonyymeistä nettipersoonista. Aivan äskettäisenä esimerkkinä sisäministeri Kai Mykkänen (kok) halusi tehdä anonyymin nettikirjoittelun ainakin osittain laittomaksi vihapuheen takia.

Vihapuheeseen liittyen julkaisi Yleisradio eilen mielenkiintoisen jutun, jonka mukaan siinä ei ole suinkaan mitään uutta tai internetiin liittyvää, vaan kyseessä on satoja ellei tuhansia vuosia vanha tapa demonisoida eri mieltä olevia.

Jutussa oli haastateltu tutkijatohtori Reima Välimäkeä, jonka mukaan "vihapuheessa näkyvät ennakkoluulot siitä, että vieras tai vihollinen on esimerkiksi yleisesti moraaliton, epähygieeninen, seksuaalisesti yliaktiivinen tai käyttäytyy eläimellisesti".

Välimäki on toiminut hankkeessa, jonka "tavoitteena on ollut auttaa ihmisiä ymmärtämään, että vieraan pelko ja vihapuhe eivät välttämättä kumpua oikeista ongelmista. Jos tämä ymmärretään, pystytään toivottavasti lieventämään keskustelukulttuuria".

Välimäen näkemyksen mukaan "on jännittävää, miten puhe toistuu vuosisadasta toiseen samankaltaisena. Maahanmuuttajia vastaan hyökkäävä ei tietenkään kaiva keskiajan polemiikkeja, mutta silti puheessa levitetään vuosisadasta toiseen juorua, että ´ne tulevat tänne ja raiskaavat naiset´."

Ylen juttu päätyy esimerkkiin esimodernilta ajalta. Tuolloin "yksikään hallitsija ei toivonut sellaista tilannetta, että hänellä olisi valtakunnassa kristittyjä, juutalaisia ja muslimeja. Mutta kun hallitsija joutui sen tilanteen eteen eikä voinut kaikkia häätää pois tai tappaa, epätoivottua tilannetta vain siedettiin."

Edelleen Yle opastaa lukijaansa Välimäen sanoin: "vaikka tilanne yhteiskunnassa ei vastaisikaan omaa ihannetta, pyritään mieluummin elämään sovussa ja ylläpitämään yhteiskuntarauhaa kuin tavoitellaan omaa, kuviteltua ihannetta".

* * *

En ole varma, mitä Yle, Välimäki tai edes oikeuslaitos pitää vihapuheena. Eli onko näiden tahojen mielestä esimerkiksi tämä blogi sellaista. Omasta mielestäni ei ole, eikä tätä ole ainakaan tarkoitettu sellaiseksi. Ajattelin kuitenkin kommentoida muutamia Ylen jutun väitteitä.

Otan ensimmäiseksi Välimäen näkemyksen, jonka mukaan "vihapuheessa näkyvät ennakkoluulot siitä, että vieras tai vihollinen on esimerkiksi yleisesti moraaliton, epähygieeninen, seksuaalisesti yliaktiivinen tai käyttäytyy eläimellisesti".

Tuollainen teksti on tietenkin vihapuhetta, mikäli se ei perustu tosiasioihin. Toisaalta on niin, että keskustelussa täytyy olla oikeus puhua edellä kuvatuista vastenmielisistä asioista, mikäli vieraan tai vihollisen todellinen käytös vastaa mainittuja adjektiiveja. Väitteet on myös helppo ampua alas, mikäli käytettävissä on ne kumoavaa tutkimustietoa. Tämä siis yleisellä tasolla.

Välimäen toinen esimerkki - "ne tulevat tänne ja raiskaavat naiset" - onkin sitten ilmiselvästi humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvää. Väite on tietenkin karkea, mutta valitettavasti monen tulijaryhmän kohdalla helposti oikeaksi todistettavissa, kuten kaikki hyvin muistamme ja tiedämme.

Toisin sanoen Välimäen vuosisatoja vanhaksi mainitsema väite pitää tänä päivänä paikkansa ainakin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maista tulijoiden kohdalla, vaikka se ei joskus aiemmin olisi ehkä joidenkin muiden ryhmien osalta pitänytkään. Siten nykyajan kansainvaelluksen myötä Eurooppaan saapuvien osalta raiskausriskistä puhuminen ei ole millään muotoa vihapuhetta; ei vaikka ylivoimaisesti suurin osa tulijoista ei raiskaakaan. Mainittujen ihmisryhmien joukossa vain on niin paljon raiskaamiseen taipuvaisia, että ihmisryhmänä heidän saapumisensa suurina määrinä on lisännyt merkittävästi länsimaisten naisten joutumista seksuaalirikosten kohteeksi.

Kolmas kommenttini koskee Ylen jutun päättäviä kommentteja, joissa yritetään sanoa, että aiemmin hallitsijat yrittivät sietää erilaisuutta ja siihen pitäisi pyrkiä myös nyt. Tämä on pakko allekirjoittaa siinä tilanteessa kun monikulttuuri on jo tullut - vaikka myös silloin olisi eduksi pyrkiä harmonisoimaan yhteiskunnassa hyväksytty käyttäytymiskoodisto.

Onneksi ainakaan Suomen kohdalla ei olla vielä siinä tilanteessa, että olisimme peruuttamattomasti monikulttuurisen yhteiskunnan aiheuttamassa ongelmaviidakossa. Ja juuri sellaisen välttämiseksi olen kirjoittanut paljon ja kriittisesti humanitaarisesta maahanmuutosta.

Eli koska meillä on vielä mahdollista säilyttää suhteellisen yhtenäisesti toimiva yhteiskunta sen sijaan, että suistuisimme Ruotsin, Ranskan, Belgian, Hollannin tai Iso-Britannian kaltaiseen monikulttuuriseen kaaokseen, olen pyrkinyt ohjaamaan päättäjiä ja heidät valitsevia kansalaisia toimimaan sen puolesta, ettei humanitaarisen maahanmuuton volyymi kasva liian suureksi. Vaan pysyy sellaisissa rajoissa, joka mahdollistaa tulijoiden integroimisen suomalaiseen yhteiskuntaan samoilla pelisäännöillä joita me kanta-asukkaatkin noudatamme.

Juuri tällä hetkellä se tarkoittaa pidättäytymistä ottamasta lainkaan uusia humanitaarisia maahanmuuttajia, koska entistenkin integroimisprosessi on pahasti kesken. Joskus tulevaisuudessa se tarkoittaa nyt saatavan kokemuksen perusteella harkittua tulijamäärää ja tehokasta integrointia meidän yhteiskuntaamme.

Uskon, että tämä sama ajatus on johtotähtenä myös suurimmalla osalla niistä anonyymeistä tai nimellään toimivista kirjoittajista ja poliittisista toimijoista, jotka tunnetaan maahanmuuttokriittisinä. Sen sijaan minun on vaikea ymmärtää niitä kirjoittajia ja poliittisia toimijoita, jotka eivät pysty tekemään loogista johtopäätöstä siitä, mitä näkevät tapahtuvan siellä, missä Lähi-idästä tai Afrikasta tulleiden humanitaaristen maahanmuuttajien määrät ovat merkittävästi suuremmat.

Tarkoitan siis - rautalangasta vääntämällä -  tulijoiden huonoa kykyä osallistua työelämään, yhteiskunnasta erillään olevia maahanmuuttajajengien hallitsemia alueita, väkivalta- ja seksuaalirikoksia, jättimäisiä raiskausrinkejä sekä terrorismia. Kaikissa näissä ilmiöissä ovat takana liian suuret maahanmuuttajaryhmät, jotka eivät ole kokonsa takia omaksuneet uuden kotimaansa lainsäädäntöä tai jopa toimivat tarkoituksella niitä vastaan. Ja ovat samalla muodostuneet valtavaksi taloudelliseksi taakaksi uusissa kotimaissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalle Silfverberg ja Khaled Mossain sortuivat älylliseen epärehellisyyteen
Maahanmuuttokeskustelun vaikeudesta
Yle raiskaajien ja vaimonhakkaajien asialla