Poliisi ei vaivautunut matalaotsaisten tappeluun

Helsingin sanomat julkaisi kummallisen uutisen, jonka mukaan paikallisessa ravintolassa olleet HIFK:n kannattajat olisivat joutuneet paikalle saapuneiden HIFK:n kannattajien hyökkäyksen kohteeksi sen jälkeen, kun ensin mainittu joukkue oli voittanut alasarjan jalkapallo-ottelun. Tappelun seurauksena moni oli saanut mustelmia ja lisäksi ravintolan kalusteita oli hajonnut. 

Uutisen mukaan ravintolan henkilökunta oli soittanut tapaukseen liittyen poliisille, mutta tämä ei ollut vaivautunut paikalle, koska rähinä oli jo päättynyt. Ihmettelen tätä päätöstä, sillä tapahtuman selvittelyn kannalta - siitä on tehty rikosilmoitus - olisi varmaankin ollut hyödyllistä kerätä mahdollisimman nopeasti todistusaineistoa mahdollista oikeudenkäyntiä varten. 

Toivoa kuitenkin sopii, että rikostutkijat pystyvät tästä huolimatta selvittämään tappelun aloittajien henkilöllisyyden ja saattamaan heidät oikeuden eteen. Sekä tietenkin sitä, että nämä saisivat toiminnastaan lain mukaiset seuraukset ja joutuisivat korvausvastuuseen aiheuttamistaan aineellisista vahingoista.

Tartuin tähän aiheeseen siksi, että tällainen tappelu on sinänsä täysin absurdi, eikä anna järjellistä kuvaa siihen osallistuneista ihmisistä. Pikemminkin se viittaa siihen, että ainakin hyökännyt porukka olisi niin sanotusti äärimmäisen matalaotsaista väkeä, joka toimillaan vahvisti itselleni jo aiemmin syntynyttä kuvaa siitä, että jalkapallon ympärillä pyörii ihmisiä, joita ei parhaalla tahdollakaan voi pitää erityisen viisaina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Täydellisiä idiootteja 
Yhteiskunnallista vakautta ja vakauden puutetta
Punavihreä kenttäoikeus

Täydellisiä idiootteja

Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiotani siihen, kuinka jalkapallo saa ihmiset sekoamaan. Tai vaihtoehtoisesti kerää faneikseen täydellisiä idiootteja. 

Tästä ilmiöstä saimme jälleen karmaisevan esimerkin kun marseillelaiset jalkapallofanit kivittivät otteluun matkalla olleen lyonilaisen joukkueen linja-autoa. Kivityksen lopputuloksena ottelu peruttiin ja uhriksi joutuneen joukkueen veristä italialaisvalmentajaa paikkailtiin. 

Eikä siinä kaikki, sillä marseillelaiset kivittivät myös lyonilaisten kannattajia kuljettanutta bussia. Sen saamista vaurioista ei ole tietoa. 

Tapaus on sikäli outo, ettei kumpikaan joukkue ole loistanut kuluneena vuonna. Lyon on sarjassa viimeisenä eikä Marseillekaan tavoittele mestaruutta. Tällaisen tilanteen ei voisi kuvitella olevan kovin paljon tunteita kuohuttavaa.

Tapausten seurauksena Ranskan urheiluministeri linjasi näkemyksenään, että "tätä ei saa hyväksyä, tällainen rikkoo jalkapallon ja urheilun arvoja. Toivon, että tapaus tutkitaan pian ja tekijät löydetään ja saadaan vakavaan vastuuseen." 

Nähtäväksi jää, saadaanko kivittäjiä kiinni. Ja mikäli niin käy, uutisoidaanko asiasta koskaan meillä Suomessa. Selvää on kuitenkin, että olisi hienoa, mikäli jalkapallon - tai minkä tahansa muun suuren urheilulajin - fanikulttuuri ei Suomessa seuraisi marseillelaisten jalkapallofanaatikkojen esimerkkiä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallista vakautta ja vakauden puutetta
Tyhmiä ja vastuuttomia, mutta ei syyllisiä
Mänttikuulaa Kirkkonummella

Yhteiskunnallista vakautta ja vakauden puutetta

Suomalainen yhteiskunta on nopeassa muutoksessa. Tästä saimme yhden pienoisen vahvistuksen Ilta-Sanomien uutisesta, jossa kerrottiin Turussa käydystä rähinäottelusta, jossa FC Komar-niminen jalkapallojoukkue oli aloittanut melkoisen rähinän ja saanut siitä rangaistuksen - siis sekä joukkue, että epäasialliseen käytökseen osallistuneet pelaajat. Tästä linkistä löytyy joukkueen valokuva, joka kertonee ainakin tämän blogin vakituisille lukijoille, mistä tässä eräänlaisessa kulttuuritapauksessa oli perimmältään kyse.

Suuressa itänaapurissamme puolestaan käytiin vaalit, jotka osoittivat, ettei siellä ole muuttunut mikään. Hallitseva tsaar... presidentin tukipuolue sai voiton parlamenttivaaleissa, joiden rehellisyyteen ei uskonut edes Erkki Tuomioja (sd). Ylellä näytettiin myös videomateriaalia, joka näyttäisi todistavan epäuskon perustelluksi ja Ilta-Sanomat julkaisi pääkirjoituksen, jonka mukaan "sähköinen äänestys huipensi vaalivilpin Moskovassa".

Tapaus on Suomen kannalta ehkä kuitenkin kohtuullisen hyvä. Jos Venäjällä säilyy vakaa valta, joka takaa yhteiskunnan jälkeenjääneisyyden pitkälle tulevaisuuteen, on tilanne parempi kuin jos maa ajautuisi anarkiaan, jonka seuraukset rajanaapurille voisivat olla arvaamattomat.

Toisaalta on myös niin, että Venäjän nykyisen presidentin aika loppuu joskus. Ja siinä tilanteessa hänen pitkän itsevaltaisen hallintonsa kausi saattaa purkautua kovaan valtataisteluun, jonka roiskeet ulottuvat rajojen yli. Näin myös siinä tapauksessa, että hän olisi pyrkinyt varmistamaan vallansiirtonsa jollekin suosikilleen.

Joka tapauksessa on selvää, että viimeisen tuhannen vuoden historiassa ei mikään viittaa Venäjän muuttumiseen länsimaistyyppiseksi demokratiaksi. Ja siksi Paasikiven ajoista periytynyt suomalainen Venäjä-politiikka - jonka ytimen ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) muotoili sanoilla "Suomi käyttää Venäjän kanssa sen yhteistyön tilan, mikä sille löytyy" - saattaa osoittautua arvokkaaksi myös tulevaisuudessa.  

Tosiasia kuitenkin on, että samainen ulkoministeri on voimakkaasti edistämässä tämän kirjoituksen alussa mainittua yhteiskunnallista kehitystä. Ja sen osalta meihin nähden edelläkävijöinä toimineiden Ruotsin, Tanskan ja Ranskan viimeisten kymmenien vuosien historia osoittaa jotain aivan muuta kuin oikeus- ja hyvinvointivaltion vakaata kehitystä - seikka, jonka viitekehykseen sopii valitettavan hyvin myös FC Komarista kertonut uutinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turun joukkotappelun identiteettisalaisuus
Tsaarintekele on lukenut Stalininsa
Venäjän demokratia

Tyhmiä ja vastuuttomia, mutta ei syyllisiä

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd) mukaan Pietarista koronaviruksen uutta muunnosta Suomeen tuoneita jalkapalloturisteja ei kannata syyllistää, koska he saivat Venäjällä ainutlaatuisen elämyksen. Perusteeksi hän kertoi, että moni onnistui käymään kisareissulla saamatta tartuntaa. 

Ottaen huomioon sen, ettei SARS-CoV2 ole kovinkaan herkkä tarttumaan, en olisi vakuuttunut siitä, että kaikki tartunnalta välttyneet olisivat toimineet Pietarissa tartuntaa vältellen. Sen sijaan epäilen, että useimmilla tartunnan välttäneillä kävi vain hyvä tuuri.

Lisäksi osalla oli jo kahden rokotuksen antama immuniteetti, joka ehkäisee tehokkaasti tartuntaa. Ja vielä useammalla yksi rokotus, joka sekin vähentää tartuntoja, vaikka ei niitä edes likimain kokonaan estäkään.

Siten on selvää, että maahan tuodut 386 tartuntaa kertovat huomattavan ja mahdollisesti jopa suurimman osan kisaturisteista vähät välittäneen tartuntariskistä ja jättäneen suojautumatta virukselta. On myös selvää, että näistä 386 tartunnasta lähteneet tartuntaketjut aiheuttavat ylimääräistä inhimillistä kärsimystä ja todennäköisesti myös kuolemantapauksia. 

Jo ennen kisoja oli myös tiedossa, että koronavirus ei ole Venäjällä hallinnassa, vaan siellä on ollut kisojen alla ja aikana uusi korona-aalto. Siksi jokaisen vähänkään ajattelukykyisen ilman täyttä rokotussuojaa olevan ihmisen olisi voinut kuvitella jättävän kisamatkan väliin tai ainakin suojautuvan sinä aikana mahdollisimman huolellisesti tartunnalta. 

Käska näin ei kuitenkaan ole tehty, kysyn ministeriltä, että voisiko kuitenkin Pietariin potkupalloelämyksiä hakemaan lähteneitä ja siellä koronavituksesta piittaamattomia ihmisiä kutsua tyhmiksi ja vastuuttomiksi, vaikka ei heitä syyllistäisikään? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mänttikuulaa Kirkkonummella
Persialaista pallopeliä
Yhteiskunnan pohjasakkaa

Punavihreä kenttäoikeus

Historioitsija Teemu Keskisarjan maininta neekereistä on aiheuttanut jonkinlaisen some-mylläkän. Sen seurauksena häneltä on kielletty vapaaehtoinen toiminta jalkapalloseurassa mm. auttaen maahanmuuttajien lapsia kotoutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, että jälleen on triggeröidytty vielä 30 vuotta sitten yleisesti käytössä olleesta sanasta. Sanasta, joka ei ole johdettu amerikankielen halventavasta niggeristä, vaan alkujaan sanasta negro, joka tarkoittaa tummaihoista ihmistä.

Tätä sanaa käyttivät myös amerikkalaiset afrikkalaistaustaiset jazz-muusikot dokumentissa, jota katselin TV:stä jonkin aikaa sitten. Siis jokainen heistä kutsui omaan viiteryhmäänsä kuuluvia ihmisiä sanalla negro, suomeksi siis neekeri.

Haastattelut eivät olleen tietenkään aivan äskettäisiä, vaan 1900-luvun alkupuolelta ja keskivaiheilta. Siis ajalta ennen kuin sanojen demonisointi ja uuskieli otettiin keinoksi ajaa erilaisia yhteiskunnallisia asioita - yhtenä niistä Amerikan mustaihoisen väestön asema.

Katsomani dokumentin perusteella negro-sanalla ei ollut edes Yhdysvalloissa negatiivista leimaa, ennen kuin sille sellainen väkipakolla tehtiin. Sama koskee omaa lapsuuttani ja nuoruuttani Suomessa - neekeri ei ollut halventava ilmaus, vaan neutraali nimitys tummaihoiselle ihmiselle. Siis sellainen, jota saattoi käyttää ilman kulmankohotuksia esimerkiksi koulussa oppitunnilla.

Tällä tapauksella ei ole sen suurempaa yhteiskunnallista merkitystä, mutta se osoittaa sen voiman, joka maamme triggeröityvällä vähemmistöllä on jopa juniorijalkapallossa. Kysymys kuuluu, että miksi ihmeessä me suomalaiset alistumme noin 20 prosentin kokoisen vihervasemmistolaisen väestönosan terrorisoitavaksi jopa äidinkielemme sanavalintojen perusteella?

Enkä tällä tarkoita, että meidän tulisi tänä päivänä käyttää mustista ihmisistä neekeri-sanaa. Sen sijaan totean, ettei sanan mainitseminen ole myöskään rikos, eikä sen käytöstä siten tule myöskään olla minkäänlaisia seurauksia sanojalleen. Ei varsinkaan minkään punavihreän kenttäoikeuden päätöksellä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valeuutinen metsässä
Kansanmurhan välttäminen vaati sankareita
Rasisteja, sanoi Husu

Viikonlopun pilkkeitä

Iltalehti kertoi pakolaisneuvonnan lakimiehen todenneen Irakissa kadulle ammutun turvapaikanhakijan tapauksesta, ettei ketään pitäisi poistaa maasta. Kysymys kuuluu että miksi?

Siis miksi IL kertoi juuri nyt lakimiehen näkemyksestä, johon irakilaismiehen kuolema ei liittynyt mitenkään. Olihan hän ollut samaa mieltä jo aiemminkin - tai ei ainakaan julkisuudessa ollut hyväksynyt kenenkään poistamista. Sitä paitsi kyseinen irakilainen palasi kotimaahansa vapaehtoisesti rahatukku kainalossa - eikä siis väkisin vietynä.

* * *

Samaan asiaan - siis irakilaisen kuolemaan liittyen kuultiin eduskunnassa mielenkiintoinen kommentti. Sen lausahti Jussi Halla-aho (ps), joka totesi, että ministerin "ilmoitus siitä, että kaikki saavat jäädä, on muuten verrattavissa Sipilän talolupaukseen 2015, mutta Ohisalon tapauksessa takana ei ole sinisilmäisyys vaan kiilusilmäinen ideologia".

Tämä on varmaankin totta, mutta nähtäväksi jää, seuraako siitä samanlainen irakilaisryntäys kuin Sipilän lupauksesta. Joka tapauksessa "viesti leviää reaaliajassa Irakiin". Tai on siis jo levinnyt.

* * *

Espoosta on löytynyt pullopommeja ja niitä tehneitä nuoria. Lienee syytä tähdentää, että Ruotsin meilläkin julkisuutta viime aikoina saaneet pommit ovat olleet erilaisia. Siis käsikranaatteja ja muita sotatarkoituksiin käytettävään välineistöön verrattavissa olevia tuhovälineitä.

Pohjanlahden pohjoispuolella pommien takana ovat ns. etnisesti edistykselliset ruotsalaiset. Nyt löytyneistä suomalaisista pommintekijöistä sen sijaan ei ole annettu tietoa, mutta he saattavat hyvinkin olla myös impiwaaralaisia nuorukaisia. Tai sitten ei. 

* * *

Jalkapallofanit ja media villiintyivät kun Suomi pääsi 23 muun eurooppalaismaan kanssa lajin EM-kisoihin. Yle teki laskujeni mukaan viikonlopun aikana 35 juttua aiheesta. Siis kolmekymmentäviisi juttua siitä, että Suomi saavutti jalkapallossa ensimmäistä kertaa sijoituksen puolivälin yläpuolella.

Keskuskauppakamarin johtaja Juho Romakkaniemi totesikin sattuvasti Twitterissä, että "no no... nämä Huuhkajathan ovat vasta EUROOPAN 24 parhaan joukossa. Lassi Etelätalo oli kuitenkin MAAILMAN 4. paras keijäänheitossa".

Kieltämättä komea saavutus.

* * *

Hiihtäjämessias Iivo Niskanen osoitti näin maailmancupin kynnyksellä, että hän on valmis taistelemaan maailmancupin voitosta. Siitä kertovat vakuuttavaa kieltä Olostunturilla hiihdetyt kilpailut, joissa oli mukana Venäjän nykyisen maajoukkueen parhaimmisto Aleksander Bolsunovia ja Denis Spitsovia myöden.

Seitsenkertainen MM- ja olympiahopeamitalisti Bolsunov hävisi Niskaselle perinteisen kympillä lähes 40 sekuntia, jota voinee pitää rökäletappiona. Vastaavasti luisteluhiihdon erikoismies ja viime vuoden pronssimitalisti Spitsov otti takkiinsa Niskaselle aiemmin ongelmia tuottaneella vapaalla hiihtotavalla yli 20 sekuntia 15 kilometrin matkalla.

Odotettavissa on siis mielenkiintoinen hiihtokausi, vaikka siihen ei sisällykään arvokisoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EIT:n päätös ajoi Maria Ohisalon paniikkiin
Viikonlopun pilkkeitä
Iivo Niskanen, maailmanmestari

Mänttikuulaa Kirkkonummella

Jalkapalloa kutsuttiin minun nuoruudessani toisinaan halveksivasti mänttikuulaksi. En tiedä mistä nimitys tuli, enkä koskaan itse ryhtynyt käyttämään sitä, mutta ns. stadin derbyn yhteydessä lajin fanien toiminta on osoittanut nimityksen käyttökelpoiseksi.

Helsingin paikallisotteluissahan joukkueiden tietyille kannattajille on tullut tavaksi rähinöidä keskenään. Nyt tuo rähinöinti näyttää siirtyneen kauemmas pelipaikalta, eli Kirkkonummelle. Sinne olivat nimittäin lähteneet yhteisestä sopimuksesta molempien joukkueiden kannattajat tappelemaan keskenään.

Kuten tappeluissa helposti käy, oli yksi osallistujista - puolalainen mies - loukkaantunut vakavasti, minkä seurauksena ääliöiden yhteenotto tuli kaiken kansa tietoisuuteen. Aiemmin samojen joukkueiden yhteenotoissa ovat häiriköineet myös poliittisten ääriliikkeiden jäsenet, mutta vielä ei ole tiedossa oliko Kirkkonummen tapauksessakin kyse siitä vai "pelkistä" jalkapallofaneista.

Niin tai näin. Joka tapauksessa tapaus osoittaa jälleen kerran, ettei ihmiskunta koostu pelkästään valioyksilöistä, vaan joukkoon mahtuu myös toisen ääripään kulkijoita. Parempi tietenkin, että sellaiset purkavat tyhmyytensä hedelmät toisiin samanlaisiin kuin sivullisiin.

Siitä huolimatta ilmiö on vastenmielinen ja jalkapalloväen tulee ponnistella lopettaakseen toimintansa välittömässä ympäristössä tapahtuvan idiotismin. Kuten jo aiemmin olen ehdottanut, yhteiskunta voisi edistää asiaa esimerkiksi sitomalla jalkapallolle annetun tuen väkivaltakierteen katkaisemiseen.

Nyt esille nousseiden tapahtumien pelipaikka Kirkkonummella saattaa osoittaa, että jotain on tehtykin, koska pukarit olivat valinneet riehumisensa kentäksi kaukaisen Kirkkonummen sorakentän. Väkivaltaa syrjäinenkään paikka ei kuitenkaan oikeuta.

Siksi nykyaikaisen mänttipallon pelaamista ei voi hyväksyä edes Kirkkonummella - ei etenkään, kun siitä näyttää koituvan terveyspalvelujen turhan kuormittamisen kautta kustannuksia veronmaksajille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Haluammeko lisää reppanoita?
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa

Terrorivapaa pommi

Viime aikoina Suomen oikeuslaitos on linjannut (esimerkki ja toinen), etteivät kaikki muslimit ole terroristeja eivätkä kaikki terroristit muslimeja. Saksan poliisi puolestaan kertoi meille viime yönä, etteivät kaikki pommit eivät ole terroristien asettamia.

Tarkoitan tietenkin saksalaista jalkapallojoukkuetta Borussia Dortmundia kohdannutta pommi-iskua, jossa ainakin yksi joukkueen tähtipelaaja loukkaantui. Tekijästä ei ole tietoa, mutta Saksan poliisi on siis antanut ymmärtää, ettei se epäile teolla olleen terroristista motiivia.

Wikipedian mukaan "terrorismi on yksilön tai ryhmän harjoittamaa väkivaltaa, jonka tarkoitus on viranomaisten uhkaamisen ja yleisöön kohdistuvan pelon avulla vaikuttaa päätöksentekoon". Eikä Saksassa siis eilen koettu sellaista. Mutta mistä sitten oli kysymys?

Jonkin kilpailevan joukkueen yritys päästä eroon vastustajastaan? Vai jonkin toisen joukkueen fanien tekemä yritys päästä eroon kilpailijasta? Eikä kai voi sulkea pois oman joukkueen jostain syystä pettyneen kannattajan mielenilmaustakaan? Tai olisiko taustalla sittenkin järjestäytyneen rikollisuuden toimi, jonka taustalla ovat jonkinlaiset joukkueen tai sen pelaajan valonarat puuhastelut? Vai mustasukkaisuusdraama? Vai mikä?

Edellä mainittuihin kysymyksiin ei tätä kirjoitettaessa ole vastauksia, mutta kovin oudoiltahan nuo ylle listaamani vaihtoehdot tuntuvat. Näin jopa sitä tietoa vastaan, että jalkapallon ympärille tiedetään pesiytyneen varsin paljon ääliömäistä väkeä, jonka aivoituksia on vaikea ymmärtää.

Ja onhan yleisellä tasolla muutenkin selvää, ettei ihmisten seassa rauhan aikana pommeja räjäyttelevän henkilön mielenterveys voi olla kunnossa. Tämä siis täysin riippumatta räjäyttelyn motiivista.

Juuri nyt voimme vain odottaa tutkimusten valmistumista. Sitä odotellessa haluan kuitenkin vielä painottaa, että tässä Saksan tuoreimmassa räjähdyksessä on hyvää ja turvallisuutta lisäävää tieto siitä, ettei kysessä ollut yhteiskuntajärjestystä muuttamaan pyrkivä ja yleistä pelkoa lietsomaan tarkoitettu terroriteko.

Siten voinemme jo ennen tutkinnan valmistumista sulkea epäiltyjen piiristä pois aiemmin terrorismia harrastaneet tahot kuten 1920-40-luvulla aktiivisimmillaan olleet natsit, 1970-luvulla mainetta niittänyt äärivasemmisto tai viime aikoina parrasvaloissa loistaneet muslimit tai eläinten oikeuksien puolesta taistelevat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismin uhka muuttaa maailmamme
Nimet peliin
Verovaroin tuettua väkivaltaa ja lahjontaa

Haluammeko lisää reppanoita?

MTV3 kertoi eilen raahelaisesta vanhuksesta, joka oli lukinnut käsilaukkunsa rollaattoriin vaijerilukolla. Paikkakunnalla jo kaksi aiempaa vanhusten käsilaukkuvarkautta tehnyt suomalainen mies yritti ottaa lukitun laukun haltuunsa, ei onnistunut, mutta sitä yrittäessään tuli antaneeksi itsestään tuntomerkit, joiden perusteella poliisi otti miehen talteen.

Tämä tapaus herätti mielessäni pari ajatusta.

Ensimmäinen on syvä halveksunta sellaista ihmistä kohtaan, joka katsoo asiakseen varastaa rollaattorilla kulkevilta vanhuksilta. Ei niin, että muiltakaan varastaminen olisi hyväksyttävää, mutta teon kohdistaminen vanhuksiin osoittaa kyseessä olevan todellisen reppanan ja ääliön.

Toinen ajatus liittyi vanhuksen toimintaan. Hän oli selvästi tietoinen nyt kiinni jääneen miehen aiheuttamasta riskistä vanhoille ihmisille. Ja varautunut siihen, että saattaisi itse joutua tämän uhriksi. MTV3:n juttu ei kerro keneltä poliisi sai reppanavarkaan tuntomerkit, mutta on mukava herkutella sellaisella ajatuksella, että neuvokas vanhus olisi jo etukäteen varautunut painamaan ne mieleensä.

* * *

Reppanoista puheen ollen, eilen illalla tuohon vähäjärkisten joukkoon ilmoittautui ryhmä helsinkiläisiä. Ilmoittautuminen tapahtui jalkapallon paikallisottelussa, jossa mm. yksi henkilö menetti tyhmyytensä takia sormenpään.

Kaikkiaan katsomon reppanaosastoilta kirjattiin räjähderikoksesta ja pahoinpitelystä kaksi rikosilmoitusta. Sakkoja annettiin kahdeksalle henkilölle. Lisäksi tehtiin viisi lastensuojeluilmoitusta.

Tätä taustaa vastaan olisi ehkä syytä pohtia jalkapallon asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Koska väkivallasta on tullut säännöllinen osa etenkin jalkapallon paikallisotteluita, olisi varmasti syytä harkita koko lajille annetun yhteiskunnallisen tuen ja medianäkyvyyden vähentämistä. Näin sen parissa toimivat saattaisivat motivoitua nykyistä paremmin poistamaan sen liepeillä tapahtuvaa väkivaltarikollisuutta.

* * *

Eilisestä ilmeisesti kantasuomalaisten harrastamasta jalkapalloväkivallasta tuli mieleen, että lajia on toistuvasti pidetty (esimerkki) oivana maahanmuuttajien kotouttamiskeinona. Koska tietyt pakolaisryhmät ovat jo muutenkin osoittautuneet herkästi väkivaltaan turvautuviksi, kannattaisi varmaankin harkita, tulisiko heidän kiinnostuksensa ohjata liepeillään vähemmän väkivaltaa sisältäviin harrastuksiin.

Tätä tukee se, että Ruotsista on kantautunut toistuvasti uutisia siitä, kuinka maahanmuuttajia paljon sisältäneiden joukkueiden otteluissa on esiintynt silmitöntä väkivaltaa. Eikä pelkästään katsomoissa, vaan myös pelaajien keskuudessa (esimerkki). Ja olihan meilläkin tämä Nurmijärven tapaus.

* * *

Palatakseni kaikkiin suomalaisiin. Jokin aika sitten uutisoitiin, että lähes viidennes suomalaisista nuorista miehistä on ilman työtä tai koulutuspaikkaa. Käsillä on aikapommi, joka pidemmälle jatkuessaan johtaa edellä kuvattujen reppanoiksi ilmoittautumisten lisääntymiseen.

Se ei voi olla yhteiskuntapolitiikan tavoite. Siksi olisi tärkeää, että nuorten alkava syrjäytyminen saataisiin katkaistua mahdollisimman nopeasti. Siihen tarjosi tänä aamuna keinoja erinomaisessa vieraskynäkirjoituksessaan Jari Ehrnrooth.

Hänen mukaansa julkisen vallan tulisi "yhdessä elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin kanssa luoda takuutyömarkkinat. Niillä jokaiselle työttömälle tarjottaisiin työtä ja toimeentuloa, ja työntekijöiden tulonmuodostusta tuettaisiin sosiaalisilla tulonsiirroilla. Nykyisiin työttömyyskuluihin verrattuna julkinen valta säästäisi huomattavia summia.

Järjestelmä kannustaisi työntekijöitä kehittymään ja nostamaan tuottavuuttaan. Turvatun työllistymisen markkinoilta ihmiset voisivat nousta kilpailemaan avoimista työpaikoista vapailla markkinoilla.

Takuutyömarkkinat parantaisivat taloudellista ja eettistä dynamiikkaa. Sosiaaliset tulonsiirrot eivät tukisi toimettomuutta vaan arvoja tuottavaa työtä. Rakenteellinen vapaamatkustus lakkaisi."

Ajatusta voi tarkastella nykyistä työttömyystukea vastaan. Sehän on jo lähtökohtaisesti järjetön tukiessaan lähinnä työttömien passiivisuutta. Erityisen vahingollinen se on maahanmuuttajille, joille suomalaisen sosiaaliturvan taso saattaa tarjota kotimaahan verrattuna merkittävästi korkeamman elintason ja siten tyytyväisyyden vallitsevaan olotilaan.

Ehrnroothin ehdotusta pohdittaessa on muistettava kaksi reunaehtoa. Uudistus ei saa vääristää yritysten keskinäistä kilpailua, eikä myöskään tukea työmarkkinoille normaaleja työsuhteita korvaavien osittain verovaroin varassa toimivien matalapalkkaisten ammattiryhmien muodostumista.

Jos nuo reunaehdot onnistutaan jossain käytännön ratkaisussa välttämään, saattaa Ehrnoothin ehdottamasta takuutyömarkkinoista löytyä ratkaisu nuorison syrjäytymiseen. Siihen epäilemättä tähtää myös maan hallituksen lanseeraama perustulokokeilu. On siis syytä toivoa, että sen tulokset ovat rohkaisevia ja uudenlaista aktivoivaa työttömyysturvajärjestelmää rakentamaan auttavia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyhtökauran äiti puhuu viisaita
Jälkeenjääneet maahanmuuttajalapset
Pyhittääkö tarkoitus epärehelliset keinot?

Terrorismin uhka muuttaa maailmamme

Jalkapalloa pidetään erinomaisena maahanmuuttajien kotouttamisen keinona. Ehkäpä näin onkin; ainakin maahanmuuttajilla on jotain tekemistä potkiessaan palloa. Tosin en oikein ymmärrä, miten puhtaasti maahanmuuttajista koostuvat jalkapallojoukkueet edistävät kotoutumista, sillä ainakin joissain tapauksissa sellainen on pikemminkin edistänyt vastakkainasettelua kantaväestön kanssa.

Jalkapalloon on jo pitkään liittynyt myös järjetön väkivalta. Vaikka se onkin lähes kokonaan puuttunut Suomesta, löytyy sitä jo länsinaapuristamme. Tällä vitsauksella ei sinänsä ole mitään tekemistä maahanmuuton kanssa, mutta se on synnyttänyt lajin ympärille väkivallan perinteen.

Tätä taustaa vastaan ei ole kovin yllättävää kuulla, että myös islamistiterroristit ovat löytäneen jalkapallon. Kyseessä on pikku-uutinen siitä, että Saksan bundesliigan huippuottelun yhteydessä on islamilaisessa kulttuurikeskuksessa pidätetty yksi henkilö ja ottelun turvatoimia on kiristetty. Myös sinänsä jalkapalloon liiittymättöien juutalaiskohteiden turvatoimia on kiristetty.

Olemme siis päätyneet tilanteeseen, jossa jalkapalloon liittyvä väkivalta on yhdistymässä islamistiseen terrorismiin. Se on houkuttelevaa, sillä pallopeliä on Saksassa parhaimmillaan kerääntynyt katsomaan lähes 100 000 ihmisen paljous; pienikin pommi sellaisessa joukossa voisi paniikin aiheuttaessaan johtaa mittaviin seurannaisvahinkoihin.

Lisäpalkkioksi terroristi - tai neitsyiden sulojen kutsuessa ainakin hänen taustayhteisönsä - saa maailmanlaajuisen huomion. Niinhän saivat myös ne PLO:n terroristit, joiden terroriteko johti 42 vuotta sitten Münchenin olympialaisten yhteydessä kymmenen urheilijan kuolemaan.

* * *

Kirjoitin tämän kirjoituksen siksi, että jalkapallo-ottelun terroriuhasta kertova pikku-uutinen herätti minussa muutaman ajatuksen, jotka haluan jakaa lukijani kanssa.

Yksi. Nyt kuulemamme uutinen sijoittuu siihen sarjaan, joka osoittaa islamilaisen immigraation johtavan yhteiskunnan peruuttamattomaan muutokseen. Se mikä ennen oli itsestään selvää ja turvallista, muuttuu vaaralliseksi riskiksi. Niinpä nykyisessä Saksassa jopa laillinen mielenosoitus voidaan torpata uhkailemalla.

Kaksi. Islamilainen maahanmuutto johtaa myös epäsuorien kustannusten nousuun. Terroriuhan torjumihan ei ole ilmaista. Kuitenkaan en ole nähnyt näitä kustannuksia mainittavan yhdessäkään maahanmuuttoon liittyvässä valtamedian julkaisemassa uutisessa. En myöskään nyt puheena olevassa.

Kolme. Jalkapallo on maailman seuratuin urheilulaji ja sellaisena valtava bisnes. Jos terroriuhka muuttuu pysyväksi tai johtaa murhenäytelmään, muuttuu niin jalkapallon kuin muidenkin suuria yleisömassoja keräävien tapahtumien järjestäminen riskipeliksi. Tämän seurauksena suuret yleisöjuhlat saattavat loppua kokonaan.

* * *

Suomalaisena ihmisenä näen tässä asiassa kaksiosaisen ratkaisun. Ensin länsimaiden tulisi lopettaa sekaantuminen muslimien hallitsemien maiden politiikkaan ja toiseksi sulkea rajat länsimaiden poistuessa todennäköisesti entistä sekasortoisemmiksi muuttuvia oloja pakenevilta.

Sen jälkeen voimme keskittyä jo länsimaihin muuttaneiden islamilaisten kulttuuri-identiteetin vaihtamiseen sellaiseksi, joka mahdollistaa sopeutumisen länsimaiseen elämäntapaan. Samalla meidän tulee lopettaa oman yhteiskuntamme muokkaaminen sellaiseksi, jota tänne tulleet ihmiset ovat paenneet.

Tämä tarkoittaa täyskäännöstä nykyiselle tulijoiden kulttuuri-identiteettiä vahvistavalle kotouttamispolitiikalle, joka perustuu yhä vahvemmin valtaväestöön kohdistuvaan rasismiin, sopeutumista ehkäiseviin erityisjärjestelyihin ja rikosiin liittyvien maahanmuuttaja-aspektien peittelyyn.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?

Persialaista pallopeliä

Jalkapallo mainitaan usein erinomaisena keinona kotouttaa humanitaarisia maahanmuuttajia. Tähän on helppo uskoa etenkin silloin kun maahanmuuttaja pelaa pääosin kantasuomalaisista koostuvassa jalkapallojoukkueessa. Näin siksi, että sekajoukkueessa syntyy luonnollisia ystävyyssuhteita ja sitä kautta sosiaalisia verkostoja pelaajien välille.

Sen sijaan jalkapallosta ei ole paljon hyötyä kotouttamisen kannalta, jos koko joukkue koostuu jalkapalloilijoista. Näin on asian laita "turkulaisen" FC Persian suhteen.

Tähän asti FC Persia on pelannut ykkössarjassa, mutta 11. tammikuuta pelatun ottelun tapahtumien seurauksena se on suljettu siitä ulos. Syynä on joukkueen käytös tuomareita kohtaan ottelun aikana sekä lopulta pelin keskeyttäminen. Seuran mukaan heitä vastaan on oltu tämän ja viime vuoden aikana puolueellisia.

Tapaus on harmillinen. En epäile hetkeäkään tuomareiden systemaattista puolueellisuutta, vaan tapahtuneen taustalla on lähes varmasti iranilaisten kuuman veren aiheuttama tunne inhimillisen tuomarivirheen jälkeen.

Tiedän tuon tunteen itsekin, koska nuoruudessani myös minä olen harrastanut joukkueurheilua ja kokenut saman tunteen monet kerrat. Persialaisista poiketen ymmärsin kuitenkin viimeistään jälkikäteen, ettei kyse ollut tuomarin puolueellisuudesta vaan virheestä.

Joka tapauksessa nyt tapahtunut antaa aihetta peiliin katsomiselle. Ensimmäiseksi siihen pitäisi tietenkin katsoa iranilaisten. Ja toiseksi siihen pitäisi katsoa niiden, jotka suunnittelevat käyttävänsä jalkapalloa maahanmuuttajien kotouttamiseen jatkossakin.

Molempien tulisi vakavasti miettiä miten nyt nähdyn tapaiset tapahtumat vältettäisiin. Onhan selvä, ettei "turkulaisjoukkueen" käytös edistänyt sen enempää pelaajien kotoutumista kuin suomalaisten positiivista suhtautumista maahanmuuttajiinkaan. Pahimmillaan se saattoi myrkyttää myös maahanmuuttajien suhtautumista heidät ystävällisesti vastaanottaneisiin suomalaisiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amatöörien puuhastelua
Muslimimaahanmuutto aiheuttaa dominoefektin Ranskassa ja Ruotsissa
Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista

Jääkiekko, doping ja jalkapallon erinomainen dopingkasvatus

Näin kesken jalkapallokilpailujen saimme lukea yllättäviä jääkiekkkouutisia Ruotsista. Tarkoitan vastikään uutisoitua dopingkäryä sekä ennen kaikkea siellä määrättyä dopingtuomiota ilman käryä. 

Minusta etenkin jälkimmäinen eli dopingtestin pakoiluun liittyvä tapaus oli sekä mielenkiintoinen että jääkiekkoyhteisön doping-asenteita valaiseva. Elitserienin Mark Owuyaa oli nimittäin pyydetty doping-testiin. Mies kuitenkin ilmoitti testaajille, ettei ole vielä valmis eikä siksi anna näytettä. Doping-testaajat ilmeisesti poistuivat paikalta tämän kuultuaan.

Kun Owuya sitten kuuli Expressenin toimittajalta saaneensa puolen vuoden kilpailukiellon hän ryhtyi hävyttömäksi. Vai mitä näistä lainauksista pitäisi ajatella:

"Tämä on täysin sairasta. Aion valittaa asiasta. Pirun pellet."

"Lähetin heille sähköpostiä jälkikäteen ja sanoin, että heidän testaajansa olivat suurimpia pellejä, joita ole tavannut. He eivät käyttäytyneet lainkaan ammattimaisesti."

"Se on hauskaa, että he voivat sulkea minut (toiminnasta), koska olen jättänyt testin väliin. He voivat testata minua kuinka paljon haluavat. Mutta he eivät ole testanneet minua selvittääkseen olenko oikeasti doupannut."

Owuya ei siis nähnyt itsessään mitään vikaa, vaikka oli kieltäytynyt testistä. Sen sijaan hän haukkui testaajansa pelleiksi ja ammattitaidottomiksi, vaikka nämä olivat käyttäytyneet täsmälleen siten, kuin dopingtestaajan tulee käyttäytyä. Heillähän ei ole oikeutta ottaa testinäytettä väkisin edes urheilijan kieltäytyessä. Sen sijaan urheilijalla on velvollisuus olla aina testattavissa; myös silloin kun hän "ei ole valmis".

Minun mielestäni tässä Owuyan tapauksessa näkyy tyylipuhtaasti se, kuinka dopingiin suhtaudutaan nyky-jääkiekossa. Sitä ei tunnusteta ongelmaksi, eikä pelaajia kaikesta päätellen myöskään valisteta dopingista mitenkään. Jos valistettaisiin, niin kai Owuya olisi suhtautunut testikutsuun hieman vakavammin - ellei tämä ugandalais-venäläistä juurta oleva jääkiekkoilija sitten ole aivan oppimiskyvytön ääliö.

Owuyan käyttäytyminen  on kuitenkin täysin loogista, sillä maailman johtavassa jääkiekkosarjassa eli NHL:ssähän doping-ongelma jopa aktiivisesti hyväksytään. Tämän osoittavat Sotshin olympiakisoissa tapahtuneen doping-käryn jälkitapahtumat. 

Niille, jotka ovat unohtaneet muistutan, ettei dopingin käyttö olympiajääkiekossa vaikuttanut lopputuloksiin mitenkään, vaan ruotsalaiset ja jopa dopingkiekkoilija itse saivat pitää mitalinsa. Näin mitä ilmeisimmin siksi, että kärähtäjä oli NHL-tähti. 

Erityisen huvittavaksi tapauksen teki se, kun NHL-tähti vakuutti ettei tarkoituksena ollut parantaa suorituskykyä - vaikka ihan samaa ainetta käytetään NHL:ssä yleisesti suorituskyvyn parantamiseen. Taustalla lienee ollut NHL:n uhkailu ja voimakas painostus olympialiikettä kohtaan. Olen kirjoittanut tapauksesta myös aiemmin.

Palatakseni jalkapalloon. Monelta varmaan jäi huomaamatta uutinen, jonka mukaan jalkapallon MM-kisoissa ei kukaan ole jäänyt dopingista kiinni 20 vuoteen. Siis lajissa, jossa parhaiden tulot ovat kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.

Maalaisjärjellä luulisi tällaisen houkuttimen aiheuttavan merkittävästi suuremman kiusauksen kuin parhaimmillaankin vain satojen tuhansien vuosiansioihin johtavan yleisurheilu- tai hiihtoammattilaisuuden, joiden tiedämme rypevän jatkuvassa dopingkierteessä.

Joko jalkapalloperhe on siis onnistunut erinomaisesti doping-kasvatuksessaan, koska rahankiilto silmissään pallon perässä juoksevat pelaajat ovat pysyneet näin hyvin kaidalla tiellä. Tai sitten FIFA suhtautuu vielä jääkiekkoyhteisöäkin leväperäisemmin dopingiin.

Itse epäilen vahvasti, että suurissa joukkuelajeissa dopingongelmalle ei haluta tehdä mitään, vaan se hyväksytään osana lajia. Mahdolliset lieveilmiöt ja terveyshaitat peitellään hiljaisuudessa; tai puetaan erilaisten sairauksien piikkiin.

Näin joukkueurheilu on yhä voimakkaammin eriytynyt yksilöurheilusta, jossa dopingtestaukseen suhtaudutaan vakavasti - ja myös käyttäjäpuolella on kilpavarustelu voimakasta, kuten taannoinen Balco-tapaus osoitti. Onko kaiken tämän lopputuloksena paluu roomalaisten gladiaattoreiden maailmaan, jossa sankarit ovat sankareita, kunnes kuolema heidät elävistä erottaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Verovaroin tuettua väkivaltaa ja lahjontaa
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
Nicklas Bäckström - doping-valvonnan viaton uhri

Verovaroin tuettua väkivaltaa ja lahjontaa

Kirjoitin joitain päiviä sitten suomalaisten jalkapallofanien mellastelusta helsinkiläisessä ravintolassa. Erittäin tunnettua on myös brittiläinen jalkapalloväkivalta, joka ilmeni näissä kisoissa korvan irti puremisena. Hollannissa puolestaan tapettiin jokin aika sitten junioriottelussa tuomioita jakanut tuomari. Eikä Ruotsikaan ole jäänyt jalkapalloväkivaltaa vaille.

Näiden MM-kisojen aikana olemme saaneet lukea, että Algerian menestys on aiheuttanut mellakoita Ranskan maahanmuuttajavestön keskuudessa. Eikä jalkapalloväkivalta rajoitu pelkästään katsojiin, vaan väkivaltaisia ovat myös pelaajat. Näissä kisoissahan nähtiin pelaajien kesken puremistapaus ja keväällä ruotsalaisten uusi urheiluidoli Zlatan Ibrahimovic tönäisi toimittajaa.

Väkivallan lisäksi jalkapallo tunnetaan vedonlyonnin takia järjestetyistä peleistä, joita on ollut myös Suomessa. Järjestelyt ovat ulottuneet myös lajin suurseuroihin, enkä olisi hämmästynyt, vaikka myös nyt meneillään olevissa MM-kilpailussa olisi sovittu ainakin merkityksettömien pelien lopputuloksia.

Eikä jalkapallon piirissä pyörivä likainen raha rajoitu pelkästään vedonlyöntiin, sillä jopa seuraavien MM-kilpailujen järjestelyoikeus ostettiin lahjomalla.

Tätä taustaa vastaan on oikeastaan merkillistä, että meilläkin on hehkutettu meneillään olevia jalkapallokilpailuja, joissa Suomella ei ole omaa edustusta. Ikään kuin kisojen lähetysoikeudet hankkinut Yle haluaisi tukea jalkapalloväkivaltaa ja -korruptiota.  Minä puolestani kysyn, onko tällainen toiminta soveliasta verovarojen käyttöä?

JK Tänään saimme sitten kuulla, että jalkapallon ympärillä pyörii myös alaikäisten palveluja käyttävä seksibisnes. Mitähän vielä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnan pohjasakkaa
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
Nicklas Bäckström - doping-valvonnan viaton uhri

Yhteiskunnan pohjasakkaa

Valikoima yhteiskunnan pohjasakkaa ilmoitti olemassaolostaan helsinkiläisessä ravintolassa kun paikallisten potkupallojoukkueiden fanit sattuivat samaan kapakkaan. Joukkotappeluhan siitä syntyi ja tuhansien eurojen materiaaliset vahingot ravintolalle. 

Tässä menee mykäksi, sillä en edes yrittämällä keksi typerämpää syytä tappeluun kuin se, että nuo kannattavat toista potkupallojoukkuetta kuin minä. Sillä joukkueiden pelaajathan ovat ammattilaisia ja pelaavat rahasta siinä joukkueessa, joka maksaa paremmin. Niinpä molemmissa joukkueissa pelaa epäilemättä toistensa kasvattamia pelaajia.

En nyt käsittele kuuluisaa jalkapallosotaa, mutta jostain syystä mieleeni tuli mestarisanoittaja Reino Helismaan sanat:

Kun huono tuuri vihamiehet vastatusten toi.
"Olet hevosvaras, well!"
Sanoi Brown. "Oh, go to hell!"
Tuumi siihen Smythe - Ei sitä voinut painaa villaisell.
Niin puolen tunnin ajan pyssyt paukkui yhtenään.
Ei kumpainenkaan ehtinyt ees rullaa täyttämään.
Joku neekerkin - all right -
Kuoli vahingossa kait.
Mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe.

Kaipa ne ihmisiä lienevät potkupallofanitkin. Tosin eivät aivan sieltä kirkkaimmasta päästä, kuten mitä ilmeisimmin eivät myöskään Helismaan pyssysankarit. Vaikka ymmärrän kyllä jonkin verran enemmän jälkimmäisten motiivia, sillä kaiken takanahan oli nainen.

JK Urheiluruutua katsoessani näin kuinka Uruguaylainen maailmantähti pureskeli vastustajaansa. Mitähän siitä sanoisi? Etteivät taida nämä kentällä palloa rahasta potkivat olla juuri fanejansa älykkäämpiä? Ja tätä sitten kutsutaan urheilun kuningaslajiksi....ainakaan tuo nimitys ei tuo kunniaa maailman monarkeille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?
Laiton lakko Uudessakaupungissa
Joukossa tyhmyys tiivistyy

Urheilun syöpäpesäkkeet

Jalkapallo tuotti jälleen sopupelijupakan. Ilmeisesti otteluiden tuloksia oli sovittu veikkausvoittojen toivossa. Edellisen kerran veikkaajan rahanhimo johti vantaalaisen Allianssin julkisuuden valokeilaan. Ongelma ei rajoitu Suomeen, vaan jopa mahtavat italialaisseurat ovat joutuneet ongelmiin samantapaisista syistä.

Sopupeliongelma on ulottunut jopa supisuomalaisen pesäpallon ympärille. Ne näyttävätkin olevan joukkuelajien syöpä. Vähän samalla tavalla kuin doping pyöräilyssä, yleisurheilussa tai muissa yksilölajeissa. Ja epäilemättä myös joukkuelajeissa, vaikka siitä ei yhtä paljon tietoa olekaan.

Sopupelit tai dopingin käyttö on epäreilua. Sopupelien avulla rehellinen veikkaaja häviää rahansa, kun taas sopupelin järjestäjä käärii tuohta. Samalla tavalla dopingin avulla rehellinen urheilija ei pääse huipulle, kun lahjakkuudeltaan samanveroiset pääsevät epäreiluin keinoin niskan päälle. Tällaisesta uhrista erinomainen esimerkki on Pia Sundstedt, jonka ura pyöräilyn huipulla päättyi hänen kieltäydyttyään dopingin käytöstä huipputallissa.

Toisin kuin sopupelit, doping on myös vaarallista. Saksojen yhdistymisen kautta olemme kuulleet monia kauhutarinoita DDR:n dopinhistoriasta ja sen seurauksista. Jopa suomalaisen saunomiskulttuurin kilpaversio jouduttiin lopettamaan, kun epärehellinen saunoja lievitti kipunsa lääkkeillä niin, että pystyi viipymään lauteilla kuolemaansa saakka. Samalla rehellinen kanssakilpailija vammautui vakavasti, kun ei antanut periksi.

Urheilu kiinnostaa ja kiihottaa kansaa. Siinä liikkuu raha, siitä saadaan kunniaa ja se herättää tunteita. Niiden saamiseksi käytetyt epäreilut keinot kuitenkin tuhoavat juuri tätä kiinnostavuutta, ja sitä kautta pienentävät niin kunniaa, rahavirtoja kuin tunteitakin. On äärimmäisen ikävää, että tänä päivänä ylivoimaisen urheilusuorituksen jälkeen mieleen nousee aina epäilys urheilijan puhtaudesta.

Niinpä urheilun kiinnostavuuden, kunnian ja lopulta rahavirtojenkin takia on tärkeää taistella urheilun syöpäpesäkkeitä vastaan. Vedonlyöntiä on tarkkailtava väärinkäytösten estämiseksi. Dopingtestijärjestelmä on saatava entistä tehokkaammaksi niin, että kiinni jäämisen riski kasvaa sietämättömäksi.

Jälkimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi maailman antidopingjärjestö rahoittaa vaikuttavaa joukkoa tutkimuksia. Erityisesti tämä geeniekspressioanalyysiin suuntautuva tutkimushanke miellyttää itseäni - tällä linjalla voidaan nimittäin lopulta käräyttää kaikki dopingin käyttäjät. Jopa ilman käytetyn aineen osoittamista. Näin siksi, että menetelmä mittaa sitä, mihin dopingaineilla pyritään, eli niiden vaikutuksia. Näin epärehellinen yrittäjä saadaan kiinni, vaikka hänelle olisi räätälöity tieteelle tuntematon uusi dopingaine.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Dopingin sallimisesta urheilussa
Hiihdon likaisen ajan testamentti - katse tulevaisuuteen
Hiivasieni, puhdas urheilu ja geenidoping
Urheilu ja astmalääkkeet

Huippu-urheilurahoista 1,8 miljoonaa kankkulan kaivoon?

Suomen jalkapallojoukkue hävisi maanantaina Unkarille ja sen tie EM-lopputurnaukseen nousi odotetusti pystyyn - huolimatta jälleen kerran markkinoiduista ylioptimistisista odotuksista. Asia on tietenkin harmillinen penkkiurheilijoiden kannalta, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että Suomen kaltaisesta maasta on turha odottaa jalkapallon kestomenestyjää. Tuskin edes satunnainen arvokisamenestys olisi realistinen tavoite silloin kun maanosan mestaruuskisoihin osallistumisoikeuskin näyttää ylittävän kyvyt kerta toisensa jälkeen.

Sellaiset urheilijat kuin Paavo Nurmi, Lasse Virén, Veikko Hakulinen, Eero Mäntyranta, Marja-Liisa Kirvesniemi tai Matti Nykänen ovat suomalaisten kollektiivisessa muistissa edelleen, vuosikymmeniä suurten voittojensa jälkeen. Samoin muistamme kaikki jääkiekkojoukkueemme menestykset MM- ja olympiakisoista. Huippu-urheilu on monelle suomalaiselle tärkeää, joten myös kansainväliseen menestykseen tähtäävän huippu-urheilun tukemiselle on perusteet.

Urheilussa menestyminen vaatii paitsi lahjakkuutta ja äärirajoille vietyä harjoittelua, myös taloudellista tukea kuten monella suulla on todettu (esimerkki, esimerkki ja esimerkki). Valitettavasti rahaa vain on rajallisesti ja sitä tarvitaan moniin muihinkin tarkoituksiin.

Urheilun tuki kostuu yhteiskunnan tuesta ja lajeissa toimivien talkootyöstä sekä yritysten mainostarkoituksiin sijoittamasta sponsorituesta.

Sponsoritukeen tai talkootyöhön en tässä halua puuttua. On jokaisen sponsorin oma asia, minkä lajin tukemisen hän arvelee tuottavan parhaan näkyvyyden yritykselleen. Samoin jokaisella ihmisellä on oikeus käyttää vapaa-aikansa kuten haluaa. Sen sijaan huippu-urheilun julkinen tuki on koko kansan asia. Siitä 30% eli noin 5 miljoonaa euroa jakautuu eri lajiliitoille toiminta-avustuksina.

Niistä kaksi suurinta pottia menee palloliitolle (1,8 miljoonaa) ja voimisteluliitolle (1,7 miljoonaa). Kolmantena on jääkiekkoliitto (1,3 miljoonaa), neljäntenä hiihtoliitto (1,1 miljoonaa) ja viidentenä urheiluliitto (1,1 miljoonaa).

Jos nyt tarkastellaan näiden lajiliittojen tuottamaa kansainvälistä menestystä aikojen kuluessa, ei räikeää ristiriitaa palloliiton rahoituksen ja tuloksen välillä voi olla huomaamatta. Laji ei ole koskaan tuottanut suomalaisille ikimuistoisia hetkiä, ellei kerran EM-kisoissa yllättäneen naisjoukkueen pronssia lasketa sellaiseksi.

Myös suomalaisen naisjalkapallon kansainvälinen menestys lienee kuitenkin laskusuunnassa naisten jalkapalloharrastuksen lisääntyessä varsinaisissa jalkapallomaissa. Käytännössä on realismia todeta, ettei pienen väkiluvun ja pitkän talven Suomesta voi koskaan tulla haastajaa sellaisille joukkueille, jotka tulevat pitkän kesän, suurten väkilukujen ja korkeiden harrastajamäärän maista?

Minusta Suomen karsiutuminen jälleen kerran jalkapallon arvokisoista tarjoaa hyvän mahdollisuuden pohtia minkä verran laji ansaitsee huippu-urheiluun tarkoitettua tukea. Jos huippu-urheilun määrärahojen tavoitteena on kansainvälinen menestys, vaatisi myös sen tukemiseksi jaettavien tukirahojen jakaminen uutta ja realiteetit huomioivaa ajattelua. Tähän ajatteluun ei kuulu sellaisten urheilijoiden tai joukkueiden huomattava tukeminen, joiden ei voida missään tilanteessa edes ajatella tuovan kansainvälistä menestystä.


Käytännössä historia kertoo, että parhaiten pienilukuinen Suomen kansa voi menestyä yksilölajeissa, etenkin jos niiden harrastamisen olosuhteet ovat maassamme keskimääräistä paremmat. Näitä ovat erityisesti talvilajit, jopa siihen mittaan, että siinä voimme pärjätä jopa jääkiekon kaltaisessa joukkuelajissa. Eikä menestys yleisurheilun tai painin kaltaisissa lajeissakaan ole pois suljettu: yksittäinen lahjakkuus on ennenkin löytänyt tiensä maailman huipulle.

Ehdotan, että suurin osa palloliiton vuosittain nauttimasta yhteiskunnan rahallisesta tuesta siirrettäisiin sellaisille lajiliitoille, joiden toiminnan voi realistisesti odottaa tuottavan sitä mitä panostukselta odotetaan: kansainvälistä menestystä. Tällä perusteella palloliiton naisille osoittama huippu-urheilun tuki voidaan säilyttää, mutta miesjoukkueeseen käytettävät varat on syytä minimoida.

Rutkasti pienennettävän huippu-urheilun tuen lisäksi palloliitolle riittäköön kohtuullinen osuus yhteiskunnan muista liikuntarahoista. Niiden, talkootyön ja sponsorirahojen voimalla voidaan pyörittää lajille ominaiset kansallisen tason ja nuorisoliikunnan tarpeet.