Hiivasieni, puhdas urheilu ja geenidoping

Luin taas mielenkiintoisen tutkimusraportin. Siinä oli poistettu yksittäisiä perintötekijöitä eli geenejä kahden eri hiivasieniyksilön genomista ja katsottu mitkä niistä ovat hiivalle välttämättömiä. Jutun suuri yllätys oli siinä, että molemmilla yksilöillä oli sellaisia perintötekijöitä, jotka kyllä olivat niille itselleen välttämättömiä, mutta eivät toiselle yksilölle. Selitykseksi löytyi se, että eliön perimän muut perintötekijät vaikuttavat siihen tarvitaanko jotain geeniä vai ei.

Voidaan olettaa että kaikkien eliöiden geenituotteista huomattava osa interaktoi toistensa kanssa. Sen seurauksena kunkin perintötekijän vaikutus eri eliöissä on erilainen. Siten nyt lukemani julkaisun perusteella voidaan todeta, että geenien perusteella on vielä vaikeampi ennustaa kunkin yksilön ominaisuuksia kuin olemme aiemmin olettaneet.

Miksi sitten kirjoitin tästä blogiini?

Siksi, että olen hyvin kiinnostunut muun muassa puhtaasta urheilusta ja sen halpamaisesta halveksunnasta eli dopingista. Yksi eniten pelätyistä tulevaisuuden dopingin muodoista on niin sanottu geenidoping, jossa urheilijan ominaisuuksia yritetään muokata geeniteknologisin keinoin.

Koska nyt hiivalla tehty tutkimus osoittaa, että perintötekijöiden vaikutus yksilön ilmiasuun, kuten urheilussa tärkeisiin ominaisuuksiin, on vielä vaikeammin ymmärrettävissä kuin aiemmin on ajateltu, voidaan geenidopingin aiheuttaman uhan olettaa siirtyvän yhä kauemmas tulevaisuuteen. Ja hyvä niin!

Yleisemmällä tasolla olisi kuitenkin doping-testauksessa otettava uusia askeleita. Nykyinen periaate, jossa elimistölle vieraita aineita osoittamalla pyritään saamaan vilppiurheilijat kiinni on tuomittu epäonnistumaan. Siten mielenkiinto olisi siirrettävä käytetyistä aineista niiden vaikutusten testaamiseen.

Teoriassa eniten olisi saavutettavissa geenien ilmentymisen eli geeniekspression analyysimenetelmillä. Erityisesti pyrosekvensointiin perustuvat uudet menetelmät mahdollistaisivat urheilijan fysiologisen tilan hyvinkin tarkan analysoinnin, jolloin dopingtuomio voitaisiin tuomita pelkästään poikkeavan fysiologisen tilan perusteella. Tämä on hiukan sama asia kuin nykyään käytetty verenkuva, jonka muutosten perusteella testit voidaan suunnata tiettyihin urheilijoihin. Analyysin tulos vain olisi paljon tarkempi ja kertoisi kaikista mahdollisista fysiologisen tilan muutoksista.

Ainoan ongelman tässä muodostaa raha - yhden ihmisen analysointi kun maksaa tällä haavaa noin kymmenen tuhatta euroa. Sen takia edes ihmisten välisen luonnollisen vaihtelun rajoja ei ole voitu selvittää - eikä siis myöskään havaita poikkeamia siitä. Mutta kehityksen kehittyessä ja analyysihintojen laskiessa näen tässä tien, jonka lopputuloksena puhdas urheilu lopulta voi voittaa vilunkipelaajien pyrkimykset.