maanantai 15. lokakuuta 2018

Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

Professori Atte Korhola totesi eilen mielipidekirjoituksessaan, että "pohjoisten metsien pinta-alan lisääminen... edistää lämpenemistä, mikä on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa. Alueilla, missä on talvella lumipeite, metsäalan kasvu vähentää ulosheijastuvan säteilyn määrää ja lisää lämmön imeytymistä maan pinnalle. Mallisimulaatioissa, joissa pohjoiset metsät on poistettu kokonaan, maapallo viilenee yli puoli astetta. Tropiikin metsien kohdalla tilanne on päinvastainen."

Korholan väite on yhteensopiva kuluneen viikon Nature-lehdessä julkaistun Sebastiaan Lyussaertin ja kumppaneiden tutkimuksen kanssa - ja mahdollisesti jopa perustui siihen ainakin osin. Tutkimuksessa oli tutkittu metsänhoidollisia keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi Euroopassa.

Lyussaert ja kumppanit olivat tutkineet kuuden eri metsänhoitovaihtoehdon vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Nuo vaihtoehdot olivat (i) pidättäytyminen hakkuista, (ii) hakkuut, uudistaminen samalle puulajille ja hoito kuten ennenkin, (iii) hakkuut, uudistaminen samalle puulajille ja harvennus ennen päätehakkuuta, (iv) hakkuu, uudistaminen alueen yleisimmälle lehtipuulle ja harvennus ennen päätehakkuuta, (v) hakkuu, uudistaminen alueen yleisimmälle lehtipuulle ja metsänhoito vesakkona sekä (vi) hakkuut, puulajin vaihto alueen yleisimmälle puulajille sekä harvennus ennen päätehakkuuta.

Tulokset osoittivat, että mikään hoitomuodoista ei yksiselitteisesti torju ilmastonmuutosta eli samanaikaisesti kasvata hiilinielua, vähennä yläilmakehän säteilyepätasapainoa ja alenna alailmakehän lämpötilaa. Tutkijat tekivätkin tuloksistaan sen johtopäätelmän, ettei Euroopan metsiä tule ajatella keinona hillitä ilmastonmuutosta koska niiden avulla siihen ei ole mahdollista vaikuttaa merkittävästi.

Sen sijaan he suosittelivat metsien hoitamista siten, että ne selviäisivät mahdollisimman hyvin tulevaisuuden ilmastossa. Eli varmistaa, että metsät tuottavat tulevaisuudessakin puuta raaka-aineeksi sekä tarjoavat ekologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia palveluita ja samalla minimoida riski ilmastonmuutosta kiihdyttävistä metsäpaloista, tuuli- ja hyönteistuhoista sekä kuivuuden aiheuttamista metsäkuolemista.

On siis aika siirtyä uuteen ja aiempaa laajempiperspektiivisempään tarkasteluun metsien suhteesta ilmastonmuutokseen ja pyrkiä pois osaoptimoinnista eli pelkän hiilinielun ajattelemisesta, josta saimme esimerkin vihreiden poliitikkojen niin ikään eilen julkaistusta mielipidekirjoituksesta. Siinä Satu Hassi ja ja Veli Liikanen halusivat maksimoida hiilinieluja pidentämällä metsiemme kasvatusaikoja - eli ottamalla yhä suurempia riskejä tuuli- ja hyönteistuhoista kotimaisissa metsissämme. Samalla vanhakantaisella - ja ilmeisen virheellisellä - linjalla on ollut myös Suomen ilmastopaneelin vetäjä professori Markku Ollikainen.

Atte Korholan ja edellä lyhyesti referoimani Nature-lehden julkaisun mukaista uudempaa ajattelua edustavat sen sijaan esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen entinen pääjohtaja Petteri Taalas sekä Luonnonvarakeskuksen professori Antti Asikainen. Toivottavasti heitä kuunnellaan metsäpoliittisessa päätöksenteossa enemmän kuin suppeammin ajattelevia kollegoitansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet
Touko Aallolta pääsi lirahdus paskapuhetta
Todellinen monikäyttöluonnonvara

5 kommenttia:

  1. Skenaarioita riittää joka lähtöön, metsien tahallisesta hävittämisestä siihen, että ei tehdä mitään. On onni, että maamme metsien omistus on ainakin tähän asti ollut satojen tuhansien omistajien hallussa. Heidän päätöksentekonsa kirjavuus asettaa jarrun sille, että joku poliittisesti korrekti päähänpinttymä toteutetaan koko maassa.

    Välimeren maissa kukoistavat rannikkokaupungit raunioituivat, kun lähialueen metsät hävitettiin ja eroosio pääsi vauhtiin. Neuvostoliitossa suunniteltiin suurten jokien virtaussuunnan muuttamista atomipommein, mutta onneksi poliittiseti korrekti hallinto rapautui ennen suunnitelman toteuttamista.

    Kun tekniikka kehittyy, tulevaisuudessa vaarana on joku höyrypäinen globaali ratkaisu ilmakehän suhteen. Sellainen voi olla ilmakehän "pölyttäminen" aineita levittämällä tai ydinsodalla. Historia osoittaa, että ihmiset kuolevat helpommin kylmän ilmaston seurauksiin (taudit, nälkä, sodat) kuin lämpökausiin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos asiallisesta informaatiosta, kuten aina :)
    Toivottavasti sivuillesi 'eksyy mahdollisimman moni...

    Setarkos

    VastaaPoista
  3. Professori, et kai tosissasi vetoa "tuulituhojen riskeihin" muka jonkinlaisena oleellisena kansallisen tason tekijänä? Yleensä näet pidän kirjoituksistasi, mutta tuo tuulituhoheitto on suoraan sanoen epätoivoinen.

    Trilisser

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tuulituho oli suoraan linkittämästäni Nature-artikkelista, ei siis varsinaisesti omaa käsialaani. Mutta vaikka tuulituuhot eivät ehkä Suomessa nouse mahdottoman suuriksi, se ei tarkoita, etteikö näin voisi olla muualla.

      Esimerkiksi Ruotsissa vuoden 2005 Gudrun-myrsky kaatoi 75 miljoonaa kuutiometriä puuta (meillä päätehakkuussa tyypillinen puu on noin kuution kokoinen). Sillä oli kyllä kohtuullisen suuri kansallisen tason merkitys kuten myös myrskyä seuranneilla hyönteistuhoilla (ne lisääntyvät kuolleessa puussa ja jälkeläiset iskeytyvät terveisiin puihin).

      Samainen myrsky muuten tappoi Ruotsissa seitsemän ihmistä, Tanskassa neljä ja Virossa yhden. Suomessa selvittiin kuin koira veräjästä.

      Poista
  4. Metsien yksityisomistus on Hassille ja muille stalinisteille se suuri ongelma. Talonpoikaisarmeija voitti punakaartin Vapaussodassa ja esti Neuvosto-Suomen synnyn. Niin pientä kiveä tämän asian kostossa ei ole, etteikö sitä käännetä (kotimainen maatalous, turpeen poltto, metsien hakkuut, maa täyteen muslimeja jne...). Kun persut saivat toisen jytkyn ja joutuivat hallitusvastuuseen, niin Krista Kosonen kiteytti hyvin tämän aatteen (uskonnon): "Tämä ei ole mun Suomi"...

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!