sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Olisi hyvä, jos lehdistö korjaisi asiantuntijalähtöiset virheensä

Helsingin sanomissa oli korvissani oudolta kuulostaneen väitteen sisältänyt artikkeli sienisadon ja puiden terveyden välisestä suhteesta. Siinä Luonnontieteellisen keskusmuseon sieniasiantuntija Pertti Salo kertoi - sinänsä aivan oikein - että "sienet ovat täydessä symbioosissa puiden kanssa. Ne ottavat maasta veden ja ravinteet ja antavat ne puille. Puut eivät voi ottaa maasta mitään [ravinteita] ilman sieniä. Vastaavasti sienet saavat puilta takaisin valmiit yhteyttämistuotteet."

Sen jälkeen hän väitti, että heikon sienisadon seurauksena "puita tulee varmasti kuolemaan. Jonkin verran koivuja on jo kuollut".

Kulunut kesähän oli monin paikoin hyvin kuiva ja sen seurauksena lienee paljon vettä tarvitsevia eli kuivuudelle herkkiä koivuja tosiaan kuollut. Mutta itse jäin ihmettelemään, että voisiko niiden kuolema tosiaan johtua sienisadon vähäisyydestä - eli sienten vähäisestä lisääntymisinnosta

Aloitin lukemalla kommenttikentän ja siellä asian olikin jo oikaissut Tarja Lehto. Kyse lienee varsin meritoituneesta metsäntutkijasta, jonka tieteelliset saavutukset ovat ainakin kertaluokkaa suuremmat kuin jutussa haastatellun Salon meriitit. Tässä puheena ollut asia kuuluu Lehdon omaan tieteenalaan, jolla hän on julkaissut mm. runsaasti siteeratun tieteellisen yhteenveto-artikkelin juuri puheena olevasta aiheesta. 

Lehdon mukaan "sienisato ei vaikuta puihin mitenkään. Sienten ja puiden välisen mykorritsasymbioosin keskeinen osa on maan alla elävä rihmasto, joka ottaa maasta ravinteita ja saa puulta hiilihydraatteja. Kuivuus kyllä haittaa sekä rihmastoa että itiöemiä, mutta jutussa olivat syy- ja seuraussuhteet menneet sekaisin. Ei ole myöskään osoitettu, että puiden kuoleminen kuivuuteen johtuisi nimenomaan sienirihmaston ongelmista."

* * *

Tapauksella on sikäli yleistä mielenkiintoa, että se valaisee erinomaisen hyvin toimittajan työn vaikeutta. Heidän oma tietämyksensähän rajoittuu enemmän tai vähemmän kirjoitustyöhön ja siihen suoraan liittyviin seikkoihin. Ja siten he ovat substanssikysymyksissä aina riippuvaisia käyttämistään asiantuntijoista. 

Jos nyt sitten sattuu niin, että toimittajan kiinni saama asiantuntija tulee lausuneeksi virheellisiä väitteitä, ei hän itse pysty oman tietämyksensä perusteella havaitsemaan niiden virheellisyyttä. Ja näin maailmalle pääsee uutisankka, joka saattaa jäädä elämään pitkäksikin aikaa. 

Siksi jään mielenkiinnolla seuraamaan, saammeko vielä tämän syksyn aikana lukea tai kuulla muualtakin, kuinka sienisadon kehnous on Suomessa johtanut metsätuhoihin. Pahimmassa tapauksessa asia voi nousta esille vielä tulevinakin vuosina, kuten kävi minun parhaassa iässäni, kun saasteiden väitettiin - useiden vuosien ajan - tuhoavan Suomen metsät. 

Onneksi julkisen keskustelun virheet eivät sinänsä vaikuta puukuolemiin mitenkään. On kuitenkin syytä muistaa, että Keski-Euroopan metsien laajat hyönteistuhot ovat viime vuosina olleet varsin paljon julkisuudessa ja aiheuttavat monille suomalaisillekin ahdistusta osana ilmastonmuutokseen liittyviä huolia. 

Juuri siksi olisi järkevää, että HS käyttäisi hiukan palstatilaa korjatakseen tässä puheena olleessa artikkelissaan esiintyvän asiantuntijalähtöisen virheen. Lehdon kommenttikenttään kirjaamaa korjaustahan tuskin monikaan tulee katsoneeksi. 

Itse asiassa olisi hyvä, jos kaikki maamme mediat ottaisivat tavakseen korjata juttujensa virheet. Erityisesti silloin, kun niillä on laajempaa merkitystä meidän suomalaisten elämässä - liittyi aihe sitten ilmastonmuutokseen, metsänhoitoon, maahanmuuton seurauksiin tai vaikkapa EU:n sisäisiin valtasuhteisiin. 

11 kommenttia:

  1. Sehän olisi loppumaton suo, jos pitäisi korjata kaikkien punavihreiden ns. asiantuntijoiden väitteet vaikkapa vain maahanmuuton, maahanmuuttajien rikosten ja työllisyyden ja rasismin sekä energiapolitiikan ja asuntopolitiikan osalta.

    VastaaPoista
  2. Taitaa olla niin, että toimittajan työtä hallitsee kaksi tai kolme yksinkertaista asiaa, heidän maailmankuvansa antama viitekehys, laiskuus ja se kolmas on sitten kustannukset. Kun asiantuntemus on rajallinen, informaatiota arvioidaan ja tulkitaan oman maailmankuvan antaman yleisen viitekehyksen kautta ja sen suodattamana. Kun siihen kuvaan kuuluu nyt usko siitä, että metsämme ovat suorastaan kuolemassa, kaikki siihen päin viittaava informaatio hyväksytään. Oma asiantuntemushan ei riitä asian arviointiin ja vaikka väitteet ehkä kuulostaisivat omituisiltakin, laiskuus estää niiden kriittisen arvioinnin, lisäinformaation kaivamisen tieteellisistä julkaisuista, netin syövereistä ja muilta asiantuntijoilta. Ja kaiken pahan lisäksi siitä aiheutuisi kustannuksia ja juttu saattaisi vielä vesittyäkin, jopa jäädä turhana kokonaan tekemättä.

    Ihmetteleekö joku vielä, miksi media tuntuu olevan täynnä yhä höttöisempää juttua, josta kunnollisen asiantyngän etsiminen alkaa muistuttaa kultahippujen seulomista mielivaltaisesti valitus hiekkakuopasta. Määrä kyllä paisuu, mutta sisältö kutistuu.

    VastaaPoista
  3. Olisihan se hienoa ja asiallista jos ihminen voisi myöntää virheensä. Harva ihminen siihen pystyy.
    Toimittajat vielä vähemmän. Maan valtamedia - HS - vähiten.

    Olikohan tässä niin ettei toimittajan äly riittänyt etsiä käsiinsä henkilöä, joka on asiassa se todellinen asiantuntija?
    Toimittaja tyytyi siihen, että sai haastateltua jotakuta ja tehtyä jonkinlaisen kirjoituksen lehteen - palkkansa eteen. Ei sen totuuden niin väliä ole...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän toimittaja tässä haki sinänsä toimenkuvansa perusteella asiallisen tuntuisen haastateltavan. Ilmeisesti tämän käsitykset vain olivat virheelliset tai hän halusi ajaa omaa poliittista agendaansa.

      Poista
    2. Tai sitten toimittaja etsi sellaisen "asiantuntijan" jolla oli oikeaoppinen agenda hänelläkin ajettavana. Tämä tilanne tuntuu olevan vallitseva käytäntö asiantuntijoiden valinnassa mediassa nykyään.

      Poista
  4. Ihmisiä pelotellaan kaikella, jotta heidät saadaan hiljaisiksi. Ihmisten yleissivistys on nykyään nolla. Useimmat eivät edes halua itse ajatella vaan luottavat kaikenmaailman muka tietäjiin.

    VastaaPoista
  5. Minä kyllä ihmettelen väitettä, että puut eivät kykenisi ottamaan _mitään_ ravinteita maasta ilman sieniä.

    VastaaPoista
  6. "Jos nyt sitten sattuu niin, että toimittajan kiinni saama asiantuntija tulee lausuneeksi virheellisiä väitteitä, ei hän itse pysty oman tietämyksensä perusteella havaitsemaan niiden virheellisyyttä."
    Eihän tuossa kysymyksessä edes mitään meritokratiaa tarvita. Kyllähän nyt jokainen, jolla vähänkin on kykyä filofiseen ajatteluun ja havainnointiin huomaa, etteivät sienisadot ja puukuolemat korreloi. Kuvaa toimittajan tyhmyyttä, jos tässäkin asiantuntijaa tarvitaan. Tai pitäisi ainakin herätyskellojen soida ja pyytää vasta-argumenttia toiselta asiantuntijalta. Tämä sääntö tulisi olla aivan yleinen. Mutta se journalismi on nykyisin vain sitä yksipuolista totuussanomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tältä vihertoimittajalta puuttuu oma kokemus luonnosta. On vain aate pienessä päässään.

      Poista
  7. Huono on sienivuosi, mutta niin on kyllä monien ihmisten järkikin. Ite olen tänä vuonna noukkinut jo pakkasen täyteen sieniä, on niitä paikkoja missä niitä kasvoi, mutta eihän ihmiset nykyään osaa mitään etsiä, eiväthän monet osaa edes päättää mitä sukupuolta ovat.

    VastaaPoista
  8. Viime aikoina, siis jo monen vuoden ajan hesarissa on joka päivä ollut 5 - 6 kohtaa oikaisuja-palstalla. Se on paljon. Monesti oikaistavat kohdat ovat käännösvirheitä, koska toimittelian työ on nykyisin artikkelien kääntäminen englannin kielestä, jota "kaikki osaavat täydellisesti".

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!