Vasemmisto ja luonnonsuojelijat ovat yleensä halukkaita ajamaan kaikenlaisia koko yhteiskunnalle kalliiksi tulevia asioita, kunhan ne maksatetaan veronmaksajilla. Eilen saimme lukea tästä virkistävän poikkeuksen.
Ylen mukaan äskettäin edesmenneen Pentti Linkolan muistoksi halutaan nimittäin ostaa muistometsä keräämällä sitä varten halukkailta rahaa. Toisin sanoen Linkolan metsä perustetaan yksityisellä rahoituksella. Tähän ei kai kenelläkään pitäisi olla negatiivista sanottavaa.
Rahat kerätään Linkolan perustaman luonnonperintösäätiön kautta. Se on toimija, joka muutenkin ostaa vanhoja metsiä rauhoittaakseen ne suojelutarkoituksiin. Toistaiseksi sen kautta on suojeltu noin 2 600 hehtaaria suomalaista luontoa ja jokainen lahjoitettu euro käytetään joko niiden hoitotöihin tai alueen laajentamiseen.
Yhteiskunnan kannalta kysymys on tietenkin kimurantti: ovathan säätiön hankkimat metsät - ainakin lähtökohtaisesti - ikuisesti pois talouskäytöstä ja aineellista hyvinvointiamme lisäämästä. Toisaalta Suomessa on vahva yksityisen omaisuuden suoja - ja kaiketi se koskee myös säätiöitä. Niinpä jokainen saa tehdä omistamallaan maalla mitä haluaa, ellei mukaan lasketa metsän luvatonta hävitystä, mikä on yksiselitteisesti kielletty metsälaissa.
Tilanne on sikäli mielenkiintoinen, että mikäli metsien yksityinen suojelutoiminta saisi toden teolla ilmaa siipiensä alle ja metsäpinta-alasta suojeltaisiin kymmeniä prosentteja, tarkoittaisi se suomalaisen metsäteollisuuden toimintamahdollisuuksien rajaamista. Tästä seuraavalla metsätulojen vähenemisellä olisi suuri vaikutus meidän kaikkien suomalaisten elintasoon.
Laki on kuitenkin järkähtämätön - ellei eduskunta toisin säädä. Niinpä jokainen voi suojella omaa metsäänsä aivan niin paljon kuin haluaa, tarjoaahan valtio siihen puhdasta rahaakin, mikäli kohde katsotaan suojelemisen arvoiseksi. Silloin tosin kyse ei enää ole yksityisellä rahalla, vaan julkisen rahoittajan kanssa, toteutetusta metsänsuojelusta.
Näissä tapauksissa päätökseen tarvitaan aina yksityisen metsänomistajan lupa. Se on siis kokonaan eri asia kuin luonnonsuojelulain perusteella toteutettu metsän rauhoittaminen, jossa valtio pakkolunastaa metsänomistajan maan täyttä korvausta vastaan. Päätöksen lunastuksesta tekevät poliitikot eikä yksityinen maanomistaja.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valeuutinen metsässä
Kolmannes pinta-alasta on suojeltava
Suomen metsäpolitiikka on kohdallaan
Tekstit
-
Luonnonperintösäätiön omistamat metsät ovat 0,01% suomen metsäalasta joten kokonaisuudessaan merkityksetön metsäteollisuuden tarpeita ajatellen. Ja vaikka yksityiset suojelumetsät yleistysivätkin niin tuskin niitä niin paljoa saadaan ostetuksi että se alkaisi jotenkin jarruttamaan metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä.
VastaaPoistakymmenen vuotta takaperin metsäteollisuus huusi puupulaa ja nyt se kostautuu vaikka ei sellaista koskaan ollutkaan. Edelleen hoitorästit sen kuin kasvaa Suomessa koska nuorten metsien hoito ei ole taloudellisesti kannattaavaa eikä niitä tahdo saada muutoin kaupaksi kuin jonkun toisen isomman hakkuun yhteydessä. Asiaa on koetettu parantaa Kemera-rahoituksella mutta siltikään ei tee hommasta kannattavaa ellei sitä ole aikaa ja taitoa tehdä itse. Tämä on tietysti valitettavaa sillä muuten kehityskepoisista metsistä tulee helposti vajaatuottoisia pusikoita. Kun nämä saataisiin hoidettua kuntoon niin Suomen metsävarojen kasvu vain kiihtyisi.
Tähän olisi helpotkin lääkkeet olemassa mutta se vaatisi verotuksen laittamista uusiksi ja hieman myös hyvää tahtoa metsäteollisuudelta. Kummaltakaan puolelta sitä ei löydy.
Ei tarvitse tehometsätaloutta kauempaa syyllistä hakea hoitorästien kertymiselle ja metsien pusikoitumiselle.
PoistaSuomen metsistä on yksinkertaisesti niin suuri osa hakattu nurin avohakkuilla viime vuosikymmeninä ettei kyseisen rohmuamisen seurauksena syntyneen rääseikön perkaaminen ole mahdollista.
Avohakkuun ja kyntämisen jälkeen hakkio lykkää ensimmäiset 5 vuotta horsmaa. Seuraavat 10-15 vuotta horsmaa, heinää ja risukkoa. Kaiken huipuksi möykkeliköksi myllerretty maa, lehmän kokoisine, aurauksen yhteydessä pinnalle revittyine kivineen, juurakkoineen ja ristiinrastiin vedettyine ojituksineen tekee tällaisista tehometsärosvouksen tuotoksista haastavan ja äärimmäisen vastenmielisen, työkohteen kenelle tahansa metsänomistajalle tai metsäalan yrittäjälle.
Moni eläke-ukkokin puuhastelisi mielellään metsätöiden parissa virkistysmielessä mutta pilalle rymytyistä raiskioista sitä ei saa. Ei luontoyhteyttä ei virkistystä, vain paha mieli ja paha tuuli.
Anonyymi 13.42: olisi mukava kuulla selityksesi sille, miksi Suomen metsät kasvoivat viime vuonna enemmän puuta kuin kertaakaan aiemmin itsenäisyytemme aikana? Näin sekä kokonaismäärän että pinta-alaa kohden?
PoistaVarmastihan ne kasvaa kun mukaan lasketaan risut ja männynkävytkin, unohtamatta vuosittain uusiutuvaa lehtivihreää.
PoistaSilti edelleenkin, pilalle rymytyt raiskiot ovat pilalle rymyttyjä raiskioita ja pilalle myllerretyt rämeet pilalle myllerrettyjä rämeitä.
Luontoarvot hävitetty sukupolvien ajaksi kiilusilmäisten metsäklusterin asiamiesten toimesta. Ihmisten, jotka näkevät metsän vain kasana rahaa, joka on saatava keinoja kaihtamatta omiin taskuihin.
Metsäteollisuuden pitää ostaa itselleen lisää metsää.
VastaaPoistaIsot metsäyhtiöt ovat silti viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentäneet metsänomistustaan reilusti.
Poista-Jussi-
Oletteko valmiita, paperiton konttori tulee.
VastaaPoistaHeh! Kohta 40-vuotias slogan.
PoistaIdea. Mutta, pitää myös nähdä metsän eläimet puilta. Linkola oli kalastaja, hän saalisti Ahdin anteja. Nyt ei olla ostamassa järviä.
VastaaPoistaJos metsänkeruuprojektiin sisältyy luonnon monimuotoisuuden ylläpito käyttäen parhaita asiantuntijatahoja metsän eläinten pysyvän tasapainoisen kannan hyväksikäytön-säilyttämisen suhteen eli metsästykseen liittyvien organisaatioiden toiminnan ja tavoitteiden huomioon ottaminen hankittujen metsien alueella, olen mukana. Riippuen kyseisten järjestöjen julkaisujen kannanotoista projektin etenemiseen, panokseni alkuun 100 euroa, joka voidaan muuttaa pysyväksi vuosimaksuksi seurannan perusteella.