Metsäteollisuusyritys UPM ilmoitti eilen sulkevansa kaksi paperikonetta Keski-Euroopassa. Helsingin Sanomat kertoi päätöksen taustoista seuraavaa.
"Suomen koneita ei suljeta, sillä ne pärjäsivät suljettavia koneita paremmin UPM:n kaikilla Euroopan paperitehtailla tehdyssä kilpailukykyselvityksessä... Suomen etuna olivat nyt tehokkaammat koneet... Suljetuista koneista olisi vaikea ottaa enempää tehoja irti ilman merkittäviä investointeja... Suomessa olemme saaneet puuta ja jätepaperia, mutta Euroopassa on välillä pitänyt pitää koneita kiinni jätepaperin takia."
Kaiken kaikkiaan oli mukava lukea uutinen, jossa päätös oli tehty asiallisen selvityksen ja taloudellisen harkinnan seurauksena. Tällainen järkeviin argumentteihin perustuva päätöksenteko tuottaa ennustettavuutta ja sitä kautta luo uskoa Suomen tulevaisuuteen.
Tarkoitan sitä, että mikäli talous toimii siten kuin UPM:n tapaus osoittaa, on valtion, kunnan ja ihmisten helppo vaikuttaa omiin asioihinsa. Jokaisen näistä tulee vain pitää huoli siitä, että yritysten toiminta valtiossa/kunnassa/työpaikalla on mahdollisimman kannattavaa.
Toisaalta on tietenkin myös niin, että jos toiminta muuttuu kannattamattomaksi esimerkiksi markkinatilanteen, laitteistojen vanhenemisen tai muun vastaavan syyn takia, on edessä tuotannon siirtyminen muualle. Ellei sitten laitoksen toiminta ole osoittanut sijoituspaikan muiden edellytysten olevan niin hyvät, että poistuvan yksikön tilalle kannattaa rakentaa uusi.
Tämä kaikki on yksinkertaista logiikkaa, mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ei voi käyttää aivan mitä tahansa keinoa. Kääntöpuolena ovat nimittäin esimerkiksi verovarojen syytäminen tuotantotukiin sekä palkkatason alasajo tai muiden työehtojen kiristäminen. Tälle tielle ei ole loppua, mikäli samat keinot leviävät kaikkialle muuallekin.
Siksi yritysten toiminnan rahallinen tukeminen tai palkkojen alentamiskilpailu eivät ole terveitä osia siinä keinovalikoimassa, jota yrityksille tarjotaan. Niiden sijaan olisi pyrittävä nostamaan työn tuottavuutta. Sitä saavutetaan huolehtimalla yhteiskunnan ennustettavuudesta, infrastruktuurista ja ennen kaikkea ihmisten osaamisesta ja työmoraalista.
Nämä ovat suurelta osin julkisen talouden tehtäviä. Siksi viime vuosina nähty koulutusjärjestelmämme rapautuminen ja yleinen työmoraalin heikkeneminen (esimerkiksi downshiftaus) voivat pitkällä aikavälillä tulla koko Suomen taloudelle kalliiksi. Tämä koskee sekä metsäteollisuutta että varsinkin sitä työvaltaisempia tuotannonaloja.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marita Laukkanen unohti
Metsästä jalostuu rahaa
Kiinan tie
Tekstit
-
UPM:n ja muidenkin yritysten on Suomessa toimiessaan jouduttava tietyssä mielessä kilpailemaan myös suomalaista poliittista päätöksentekomekanismia vastaan.
VastaaPoistaJussi Halla-aho kirjoitti Scripta-blogissaan 9.2.2015 oppineensa Brysselissä, että kansainvälisetn sijoittajat pitävät Suomea korkean maariskin kohteena:
"Lainsäädäntö on heikkolaatuista, poukkoilevaa ja epäennustettavaa. Maksuja, veroja ja sääntelyä tulee puskasta, niiden vaikutusarvioinnit ovat ideologisia eivätkä objektiivisia, ne saatetaan peruuttaa seuraavana vuonna, ja ne voidaan kaivaa uudelleen naftaliinista seuraavan hallituskauden aikana. Yritystoimintaan sijoittaminen on pitkäjänteistä puuhaa, ja rahansa likoon paneva investori haluaa tietää, että sijoituspäätökseen vaikuttaneet olosuhteet ja ehdot ovat voimassa myös kymmenen vuoden kuluttua."
Oma vaikutuksensa maariskin muodostumiseen on myös Suomen naapuruudella Venäjän kanssa ilman NATO-jäsenyyden turvatakuita. Maahantunkeutujavyöryä kehitysmaista ei tarvitse edes mainita, toisin kuin epämiellyttävänä kaihertava tulevaisuudenkuva, jossa seuraava pääministeri on Antti Rinne SDP+Vasemmistoliitto+Vihreät-hallituksessa.