Perheenyhdistämistä on rajoitettava, vaikka se haittaisi tulijoiden integroitumista

Kiinnitin huomioni tänä aamuna mielipidekirjoitukseen, jonka oli allekirjoittanut 15 Helsingin seurakuntien perheneuvonnan työntekijää. He protestoivat hallituksen kaavailuja vaikeuttaa maahanmuuttajien perheenyhdistämistä.

Kirjoittajien sanomana oli, että perheenyhdistäminen edistää tulijoiden integroitumista ja toisaalta huoli perheenjäsenistä jarruttaa sitä. Tämä saattaa hyvinkin pitää paikkansa ainakin monissa tapauksissa.

Kirjoituksen teki kiinnostavaksi se, etteivät kirjoittajat vaikuta ymmärtävän lainkaan sitä, miksi perheenyhdistämistä ollaan vaikeuttamassa. Siinähän kyse ei ole enempää eikä vähempää kuin kehitysmaalaisten kansainvaelluksen rajoittamisesta sellaiselle tasolle, että vastaanottava suomalainen yhteiskunta kestäisi tulijavirran seuraukset.

Käytännössähän kansainvaelluksen rajoittamatta jättäminen johtaa katastrofiin sekä yhteiskunnan talouden, että sen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta. Siitä ei ole epäilystä Ruotsin maahanmuuttajaghettojen, Ranskan terrori-iskujen ja Saksan seksuaalihäirinnän leimaamien uudenvuodenyön tapahtumien tarjoamien esimerkkien valossa.

Enkä tarkoita katastrofilla pelkästään maahanmuuttajien itsensä aiheuttamia yhteiskuntahäiriöitä, vaan myös niiden seurauksena syntyviä valtaväestön vastareaktioita, joista etenkin norjalaisilla on karmaisevia kokemuksia.

Suomeen kohdistuvan spontaanin maahanmuuton rajoittamiseksi on käytettävissä useita mahdollisuuksia, joista tehokkainta emme syystä tai toisesta halua käyttää. Se olisi yksinkertaisesti sulkea rajat tulijoilta.

Tänne saapuvat voitaisiin rajalla tavattaessa työntää takaisin rajan yli tai vaihtoehtoisesti rajalla tai muualla maassa tavattavat voitaisiin sulkea vankilanomaisiin olosuhteisiin jonnekin itärajan tuntumaan asumattomalle seudulle. Ellemme sitten haluaisi ulkoistaa vastaavaa palvelua lisäansioista kiinnostuneille venäläisille yrittäjille jonnekin Siperian itäosiin.

Seuraavaksi tehokkain keino olisi turvapaikanhakukriteereiden kiristäminen sellaisiksi, että maahan jääminen edellyttäisi tulijan esittämiä kiistattomia todisteita siitä, että heitä vainotaan valtaapitävien taholta erityisistä henkilökohtaisista syistä. Tämä perustelu sulkisi rajat esimerkiksi uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen takia turvapaikkaa hakevilta, koska heidän tapauksessaan kyse ei ole henkilökohtaisesta vaan yleisiin asioihin eli väestöryhmään perustuvasta vainosta.

Sen sijaan esimerkiksi syrjäytetylle demokraattiselle presidentille, pääministerille, diktaattoria vastaan toimineelle merkittävälle oppositiojohtajalle tai mielipidevaikuttajalle voitaisiin myöntää turvapaikka - edellyttäen luonnollisesti, että prosessin aikana tehtävä tutkinta toteaa aiemman poliittisen toiminnan olleen nuhteetonta. Tätäkään keinoa ei ole ainakaan toistaiseksi haluttu käyttää.

Kolmanneksi ja kahta edellistä paljon tehottomammaksi keinoksi jää Suomen houkuttelevuuden vähentäminen tulijoiden silmissä. Siihen liittyvät hallituksen suunnitelmat tulijoiden taloudellisten ja muiden etujen vähentämisestä tai perheenyhdistämisen vaikeuttamisesta. Molemmat asioita, joiden vaikutus heikentää tulijaperheiden asemaa Suomessa.

Toisaalta molempiin liittyy myös taloudellinen kannustin: jos rahantarve tai perheenyhdistämisen halu ylittää veronmaksajien tarjoaman tason, on aina mahdollisuus korjata tilannetta oman yritteliäisyyden avulla. Sellaisen voi myös olettaa lisäävän tulijoiden integroitumishalukkuutta - monien kohdalla luultavasti jopa merkittävästi enemmän kuin seurakuntalaisten mielipidekirjoituksessaan vaatima päinvastainen käytäntö.

Edellistä vahvasti tukeva lisä maahanmuuton kansalliseksi hallitsemiseksi on myös yhteiskunnan tukien tekeminen vastikkeelliseksi. Se voisi tarkoittaa sekä jonkinlaista työntekoa että Suomen kielen ja kulttuurin tuloksellista opiskelua yhteiskunnan tarjoaman asunnon ja ruuan vastineeksi.

Nämä eivät välttämättä - tai edes toivottavasti - tee Suomea tulijoille vähemmän houkuttelevaksi, mutta lisäävät merkittävästi heidän integroitumisedellytyksiään. Esimerkiksi joidenkin uskonnollisten elementtien poistaminen naisten vaatetuksesta, luonteva ja kunnioittava suhtautuminen vastakkaiseen sukupuoleen tai Suomen kielen sujuva taito parantavat oleellisesti tulijoiden työnsaantimahdollisuuksia.

Samalla myös taakse jääneen kulttuuripiirin ääriainesten tai raiskausten houkuttelevuus ja siten niin tulijoiden mukana tuleva terrorismiriski kuina seksuaalirikollisuuskin vähenevät erittäin todennäköisesti. Ja se taas on kaikkien - niin kantasuomalaisten kuin maahanmuuttajienkin - pitkän aikavälin etu. Myös kirkonmiesten ja - naisten.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuurisuus ei pelasta huoltosuhdetta, mutta lisää klamydiaa
Pika-avioliittoja turvapaikanhakijoille
14 vuoden kuluttua Vantaalla asuvista kolmannes on maahanmuuttajia