Helsingin Sanomien eilinen pääkirjoitus väitti kansalaisaloitteiden toimivan hyvin. Niissähän on kyse siitä, että kuka tahansa voi tehdä aloitteen lainsäädännön muuttamiseksi ja se otetaan eduskunnan käsittelyyn mikäli allekirjoittajia on vähintään 50 000. Ensimmäinen hyväksytty kansalaisaloite koski lakia tasa-arvoisesta avioliitosta.
Pääkirjoituksen taustalla oli mm. kansalaisaloite, jolla pyritään kumoamaan jo hyväksytty avioliittolaki. Se on tietenkin turha, sillä eduskunta ei tule missään tapauksessa muuttamaan juuri hyväksyttyä lakia. Tai jos niin tapahtuisi, se saisi uuden tasa-arvoisen kansalaisaloitteen käsiteltäväkseen
En reagoinut asiaan eilen, mutta koska pääkirjoitus poiki tälle päivälle tamperelaisen Mauri Laaksosen kommentin mielipidesivulle päätin kirjoittaa muutaman sanan. Laaksosen mukaan aloitteita pitäisi nimittäin voida myös vastustaa, jolloin eduskunnan käsittelyyn otettasiin vain ne aloitteet, jotka ovat saaneet tarvittajan kannattajamäärän ja kannattajia on enemmän kuin vastustajia.
Minulle tuli tuon tamperelaisen kirjoituksen luettuani huvittunut olo. Eihän kansalaisilla ole minkäänlaista valtaa aloitteiden hyväskymisen tai hylkäämisen osalta, joten miksi nykyistä järjestelmää pitäisi monimutkaistaa?
Päätöksen kansalaisaloitteiden hyväksymisestähän tekee vain ja ainoastaan eduskunta tiedossa olevien faktojen ja mahdollisen painostuksen alla. Mehän muistamme minkälaisen uutis- ja mielipidejuttujen vyöryn media järjesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Ja osoitti samalla poliittisen valtansa.
Niinpä minusta on selvää, ettei nykyinen kansalaisaloitejärjestelmä toimi juuri lainkaan. Se ei ole käytännössä lisännyt millin vertaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, sillä jopa sellaiset aloitteet, joilla on kansalaisten ylivoimaisen enemmistön kannatus ovat jääneet eduskunnassa hyväksymättä, koska niillä ei ole ollut median tukea takanaan. Tällainen on esimerkiksi aloite ruotsin kielen valinnaisuudesta koulussa, jota kannattaa 69% suomalaisista.
Jos Helsingin Sanomien päätoimittaja tai kansalainen Mauri Laaksonen olisivat aidosti huolissaan kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksista poliittisiin päätöksiin, he vaatisivat sitovan kansanäänestyksen käyttöönottoa. Se tarkoittaisi todellista kansanvaltaa, jonka tukena toimisi demokraattisesti valittu eduskunta.
Siis sellaista demokratian mallia, joka on mahdollistanut Sveitsille maailman kilpailukykyisimmän talouden. Sellaiselle olisi käyttöä myös Suomessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen
Pakkoruotsi ja demokratia
Tekstit
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.