Selkärangaton, vastuuton ja sukupolvirasistinen budjettiesitys

Hallitus teki budjettiriihessään monenlaisia päätöksiä, joiden avulla maamme olisi tarkoitus selättää korovankriisi, edistää siirtymistä hiilineutraaliin talouteen ja turvata maamme talouden kasvu sitten, kun maamme palaa normaaliaikaan. Päätökset jokainen voi lukea edellä linkittämästäni Ylen jutusta, joten en ala tässä toistamaan niitä. Sen sijaan keräsin yhteen kommentteja, joita yhteiskunnan toimijat ovat niistä sanoneet. 

Aloitetaan pääministeristä. Hänen mukaansa budjetti on elvyttävä. Ja niin se totta vieköön onkin koska nettovelkaa otetaan aiempaan verrattuna noin viidennes lisää. 

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta myötäili puoluetoveriaan ja arveli, että budjettiriihessä sovitut panostukset osaamiseen, työttömien työnhaun tukemiseen ja palkkatukeen ovat oikean suuntaisia. Elorannan mielestä elvytyksen jatkaminen ja siitä johtuva julkisen talouden velkaantuminen ovat perusteltuja tässä tilanteessa.

Hänen vastapelurinsa eli Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies pahoitteli, että "menoja kasvattavat muun muassa panostukset julkisiin työvoimapalveluihin, oppivelvollisuusiän nosto ja varhaiskasvatusmaksujen alentaminen. Näiden kustannusten huomiointi tiputtaa ilmoitettua työllisyyslukua alaspäin, koska työllisyystavoite on mitoitettu siten, että uudet työlliset saadaan ilman valtion tukea." 

EK näkee kuitenkin järkevinä päätöksinä sähköveron laskemisen EU:n minimiin ja väylämaksun puolituksen jatkamisen sekä liikenneinfran rahoituksen lisäämisen. Kilpailukyvyn ja uudistumisen eteen olisi sen puheenjohtajan näkemyksen mukaan tarvittu enemmän konkreettisia päätöksiä tässä ja nyt. 

Kokoomuksen Antti Häkkänen totesi, että "tilapäistä elvytystä tarvitaan jonkin verran, mutta samalla pitäisi tehdä talouskasvua ja työllisyyttä vauhdittavia päätöksiä". Ja kysyi, että "minkä ihmeen takia työllisyyspäätökset vesitettiin riihessä?"

Raskainta kritiikkiä hallitus sai kuitenkin puheenjohtaja Jussi Halla-aholta (ps), joka totesi hallituksen toimien rapauttavan "Suomen kilpailukykyä etenkin vientiteollisuuden alueella". Samalla "polttoaineverojen korotukset osuvat tavalliseen kotitalouteen, liikkumiseen ja asumiseen etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella... Ainoa tapa, jolla julkinen talous saadaan tasapainoon on se, että Suomeen syntyy uutta tuottavaa työtä ja tämä hallitus ei valitettavasti toimillaan sitä edistä".

Toisin sanoen hallitusta poliittisesti lähellä olevat toimijat kehuivat päätöksiä ja oppositio tyrmäsi ne rankoin sanakääntein. Siksi on lopuksi syytä kuulostella riippumattoman toimijan näkemyksiä. Sellaisen lausui Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä.

Hänen mukaansa "on hyvä, että budjetissa laitetaan paljon paukkuja siihen, että koronakriisi saadaan hallintaan esimerkiksi testauksen kautta... Saadaanko Suomen talous oikenemaan keskipitkällä aikajänteellä. Siihen ei tänään julkistetussa kestävyystiekartassa ole mielestäni askelmerkkejä... työllisyyspolitiikan kunnianhimon taso ei ole ihan sitä, mitä hallitusohjelmassa sovittiin."

Yhteenvetonsa hallituksen suunnitelmista maamme talouden oikaisemisesta koronakriisin jälkeen Vihriälä muotoili sivistyneesti ja kiihkottomasti. Sen mukaan "tiekartta on minun nähdäkseni vielä aika löysä harjoitus, jota on tarpeen täsmentää viimeistään keväällä".

Nähdäkseni Vihriälän näkemys on sekä perusteltu että todenmukainen. Vähemmän sivistyneesti sanottuna hallitus epäonnistui budjettiin kirjattujen toimenpiteiden suhteen täydellisesti. Kalle Isokallion kommenttia lainatakseni "hallitus uskoo, että narun työntäminen on helpompaa, kuin narun vetäminen".

Itse kysyin edellisessä aihetta koskevassa kirjoituksessani, että kumman tien hallitus valitsee: ongelmien jättämisen seuraajilleen vai niihin tarvittavien ratkaisujen huomioimisen jo nyt. Eilen samamme vastaus oli selvääkin selvempi: Sanna Marin ja kumppanit valitsivat ensimmäisen vaihtoehdon, joka on selkärangaton, vastuuton ja myös sukupolvirasistinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poikkeuksellisen tärkeät budjettineuvottelut 
Autoilijan uusi lisävero
Totisesti on Sanna Marin nyt karvansa näyttänyt

Euroopan Federalistinen Unioni

Sanna Marin sopi Suomen puolesta EU-paketin ja oli yllättynyt kuinka hyvä lopputuloksesta tuli. Näin siitä huolimatta, että koronaelpymispaketista Suomi arvioi saavansa 3,2 miljardia euroa vuosina 2021–2023 ja maksavansa paketista 6,6 miljardia euroa vuosina 2021–2058.

Vähemmän yllättävästi hallituspuolueiden suunnasta on kuulunut lähinnä hymistelyä ja oppositiosta taas on ammuttu täyslaidallisia. Itseäni kiinnosti erityisesti, mitä asiaa kommentoineet suomalaistutkijat ovat sanoneet. Niinpä kokosin heidän eilisiä lausuntojaan tähän.

Tapausta kommentoi Twitterissä Turun yliopiston professori Matti Viren seuraavalla jutulla: "törmään Alkon nurkalla alkoholisoituneeseen ystävääni. Sanaillaan: ´Anna satanen, niin pääsen kuiville. Ei ole! Anna nyt. Ei ole, olen itsekin velkaa.´ Lopulta annan 50. Kotona kerron, että tein upean diilin, voitin 50 euroa. Miksi sanovat minua hulluksi?"

Eurooppa-tutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta puolestaan totesi samassa yhteydessä päätetystä EU:n seuraavien vuosien budjetista, että "Suomenkin esillä pitämät tavoitteet budjetin uudistamisesta jäivät aikalailla saavuttamatta. Se on iso tarina, joka keskustelussa on jäänyt syrjään."

Koronapaketista hän totesi, että 100 miljoonan aluekehitystuella ja 400 miljoonan maataloustuella "ikään kuin ostettiin Suomen hyväksyntää". Samalla hän totesi muutamien maiden saamia jäsenmaksualennuksista, että "ei voi pitää erityisen hyvänä tavoitteena Suomen tai EU:n kannalta, että budjetin sisällä jatketaan tällaista kahden tason järjestelmää."

Politiikan tutkija Antti Ronkainen kiinnitti huomiota siihen, että "Unionin toimintaa on alettu rahoittaa velalla, ja sen lisäksi velalla on luotu kriisi-instrumentti. Ne ovat suuria, periaatteellisia päätöksiä." Hän kertoi myös, ettei paketti olisi toteutunut, mikäli Iso-Britannia olisi edelleen EU:n jäsen.

Professori Vesa Vihriälä totesi EU-sopimuksesta, että "se sisältää useampia ongelmia". Hänen mukaansa "iso periaatteellinen kysymys on, että nyt EU ryhtyy velkaantumaan ensimmäisen kerran merkittävästi itse. Aikaisemmin tämän on katsottu olevan mahdotonta perussopimuksen nojalla." Nyt tämä päätös tehtiin ilman siihen liittyvää periaatteellista ja laajaa keskustelua.

Vihriälä totesi myös sen itsestäänselvyyden, että sopimuksen suurimpia hyötyjiä olivat Italia, Ranska ja Espanja. Hän kuitenkin piti tärkeänä nyt nähtyä solidaarisuuden osoitusta näitä maita kohtaan, koska "Suomikin voi joskus olla sellaisen tuen tarpeessa".

Nähtäväksi jää, toteutuuko sovittu budjetti, vai tuleeko siihen vielä muutoksia. Mikäli se toteutuu - kuten on todennäköistä - olemme astuneet pitkän matkaa kohti Euroopan federalistista unionia, jossa kulkee säännöllinen rahavirta ahkerasta ja rankasti verotetusta pohjolasta koti etelää, jonka veteliä elintapoja joku suomalainen höpöhöpötoimittaja kertoi eilen ihailevansa. Tähän todellisuuteen sopii hyvin myös se, että maamme perustuslain antama suoja hallitsijoiden mielivallan edessä nollattiin samassa yhteydessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?
Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova

Koronakriisi ja julkisten investointien vaikeus

Mainitsin eilisessä kirjoituksessani Vesa Vihriälän työryhmän ehdotuksesta, jonka mukaan maassamme pitäisi ensin huolehtia yritysten selviämisestä akuutin koronakriisin yli ja sen jälkeen alkaa tehdä julkisia investointeja talouden elvyttämiseksi. Tämän aamun Helsingin Sanomissa Björn Wahlroos nosti esille tähän asiaan liittyvän mielenkiintoisen näkemyksen. 

Hänen mukaansa "emme tarvitse, eikä meillä ole varaa entistä suurempiin julkisiin investointeihin. Itseään ei voi tukasta vetäen nostaa. Me tarvitsemme tuottavia, teollisuuteen ja teknologiaan kohdistuvia yksityisiä investointeja."

Wahlroos totesi myös sen, että "emme rakenna Suomen taloudellista tulevaisuutta sillä, että koronaelvytyksellä rakennetaan maata kattava pyöräilybaana. Jos meillä olisi fantastisia julkisia projekteja, ne olisi jo toteutettu."

Ja edelleen, että menestyvimpien yritystemme toiminta on pitkälti ulkomailla, koska niiden investointien sijaintiin vaikuttavat sellaiset tekijät kuin raaka-aineiden saatavuus, kuljetusyhteydet ja asiakkaiden läheisyys - eikä Suomi useinkaan ole näiden suhteen paras vaihtoehto. Siksi maahamme suuntautuvien investointien kannalta keskeisiä tekijöitä ovat kilpailukykyinen verotus ja kohtuulliset investointikustannukset.

Wahlroos näyttäisi siis ajattelevan, että Vihriälän työryhmän ehdottamat veroja kasvattavat julkiset investoinnit heikentävät juuri näitä tekijöitä ja ovat siten vaikutuksiltaan lopulta negatiivisia. Näkemys ei tietenkään ole yllättävä yksityisen talouden merkkimiehelle, mutta se on myös hyvin looginen. 

Toisaalta Vihriälän työryhmän ajatus julkisista investoinneista ei olisi aivan niin kallista kuin pelkistä numeroista voisi päätellä. Onhan niin, että työllistämisen kustannuksista veronmaksajille olisi poistettava ainakin työttömyysturvasta palkansaajaksi nousseen työntekijän työttömyystuet sekä hänen palkastaan maksamat verot. Ja onhan asia Wahlroosin skeptismistä huolimatta myös niin, että jos investoinnit onnistuvat parantamaan teollisuuden toimintaedellytyksiä, lisää se myös Suomen kilpailukykyä yksityisistä investoinneista.

Itse näkisinkin, että talouden julkista liikkeelletöytäisyä verovaroin kannattaa kyllä käyttää, mutta investoinnit on suunnattava siten, että ne palvelevat ensisijaisesti suomalaista elinkeinoelämää ja vientiteollisuutta. Siten Wahlroosin mainitseman pyöräilybaanan tapaiset rahareiät on syytä unohtaa listalta ja pitäytyä - erityisesti vientiin suuntautuvaa - elinkeinoelämää tavalla tai toisella edistävissä hankkeissa. 

Samalla olisi syytä supistaa sellaisia julkisia menoja, joiden perusta on pikemminkin ideologinen kuin taloudellinen. Näin verorahaa uudelleen allokoimalla voitaisiin edistää maamme taloudellista nousua koronakriisin jälkeen ilman, että se lisäisi veroastetta ja sitä kautta heikentäisi vientiyritystemme toimintaedellytyksiä tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Onko SDP saavuttanut kannatushuipun?

Hyvä veli!

Valtion tehtävät

Onko SDP saavuttanut kannatushuipun?

Koronaepidemia on kasvattanut nuoren pääministerin käytännössä - vaikka ei muodollisesti - johtaman Suomen sosialidemokraattisen puolueen kannatusta nopeasti. Syynä on se, että kriisien keskellä ihmisillä on taipumus siirtyä maansa johdon taakse. Sekä se, että Sanna Marin (sd) pystyy esiintymään rauhallisesti ja uskottavan tuntuisesti.

Tänä aamuna luin kuitenkin kaksi uutista, jotka saattavat viitata siihen, että SDP:n suosio olisi saavuttanut huippunsa. Niistä ensimmäinen oli kyselytutkimus, jonka mukaan suomalaisten luottamus hallitukseen ja viranomaisiin olisi kääntynyt laskuun. Se, vaikuttaako tämä myös SDP:n kannatukseen nähdään kesäkuussa julkaistavissa puolueiden kannatuskyselyissä.

Toisen uutisen luin Helsingin Sanomista. Siinä kerrottiin Vesa Vihriälän johtaman työryhmän suosittelevan hallitukselle ensin yritysten tukemista koronakriisin yli ja sitten julkisia investointeja talouden elvyttämiseksi. Niiden jälkeen on kuitenkin myrkyn aika, eli kahden ensimmäisen vaiheen aikana syntyneen velkaantumisen pysäyttäminen.

Tähän työryhmä suositteli julkisten menojen leikkaamista, verotuksen kiristämistä sekä työllisyyttä ja tuottavuutta tukevia toimia. Lienee selvää, etteivät nämä toimet tule lisäämään vasemmistolaisen hallituksen kannatusta.

Toistaiseksi myrkyn tarjoilemiseen on kuitenkin vielä aikaa. Siten hallitus pystynee jatkamaan kohtuullisen suosittuna vielä jonkin aikaa, ellei jostain ilmaannu lisäyllätyksiä tai hallitus itse kömmähtele viime aikoina nähtyä enempää.

Sitä paitsi hallituksessa saattaa olla pelimiehen henkeä ja se hajotetaan siinä vaiheessa, kun tulee myrkyn jakamisen aika. Tällöin Suomi joutuisi melkoiseen kriisiin, sillä kuka tahansa vastuun ottaisikin, hän ottaisi valtavan riskin oman poliittisen tulevaisuutensa tuhoamisesta.

Nähtäväksi siis jää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko demareiden kannatuksen koronalisä katoavaista?
Onko hallitukselta unohtumassa oleellinen?
Tähän on tultu: ministereiltä odotetaan rehellisyyttä ja totuudessa pysymistä