Luontoarvojen mittaustulos

Luonnonsuojelijat ajattelevat yleensä, että luonnolla on jonkinlainen itseisarvo, mutta silloin tällöin näkyy myös väitteitä siitä, että biodiversiteetin väheneminen ja/tai ekosysteemien toiminnan heikkeneminen johtaisivat taloudellisiin tai terveydellisiin kustannuksiin. Nämä näkemykset eivät perustu juurikaan mitattuun tutkimustietoon, vaan parhaimmillaankin lähinnä teoreettisiin malleihin.

Science-lehdessä julkaistiin kuitenkin viime perjantaina amerikkalaisen Eyal G. Frankin tutkimus, joka tarjosi edelle kuvaamalleni väitteelle ensimmäisen empiirisen todisteen. Kyseessä on lepakoille valkokuonotaudin aiheuttavan sienen leviämisen ja maataloudessa käytettävien hyönteismyrkkyjen käytön välisten suhteen mittaaminen. 

Jo aiemmin oli tiedossa, että hyönteisiä syövät lepakot voivat rajoittaa viljelykasvien tuholaispopulaatioita. Yhdysvaltoihin vuonna 2006 levinnyt valkokuonotauti puolestaan aiheuttaa lepakoille yli 70 prosentin kuolleisuuden. 

Siten taudin leviäminen maakunnasta toiseen tarjosi luonnollisen koeasetelman, joka antoi mahdollisuuden arvioida, miten maatilat reagoivat lepakoiden katoamiseen ja sen seurauksena lisääntyviin tuhohyönteisiin. Ja mitä seurauksia sillä on.

Tutkimus osoitti, että maanviljelijät lisäsivät hyönteismyrkkyjen käyttöä lähes kolmanneksella lepakoiden joukkokuolemien alkamisen jälkeen. Lisäksi tulokset osoittivat, että imeväisikäisten vauvojen kuolleisuus - muiden kuin onnettomuuksien tai henkirikosten seurauksena - kasvoi keskimäärin 7,9 % lepakkokadosta kärsineissä maakunnissa. Tutkijan mukaan tämä tapahtui hyönteismyrkkyjen lisääntyneen käytön seurauksena. 

Edellä lyhyesti kuvaamani tulokset olivat lievästi sanottuna hätkähdyttäviä ja osoittivat lepakoilla olevan suuri merkitys tuhohyönteisten torjuntaan käytettyjen torjunta-aineiden määriin. Ja sitä kautta sekä taloudellisia että ihmisten terveyteen liittyviä seurauksia. 

Tutkimusraportin mukaan nämä "havainnot tukevat käynnissä olevia ponnisteluja, kuten kunnianhimoista tavoitetta suojella 30 % maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä, ja korostavat biodiversiteettitasojen jatkuvan seurannan merkitystä". 

Tämä tietenkin pitää paikkansa, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, ettei meillä ole - ainakaan toistaiseksi - käytettävissä enempää samansuuntaista empiiristä dataa, joka vahvistaisi tässä käsitellyn tutkimuksen tulokset yleispäteväksi tieteelliseksi lainalaisuudeksi. Ja siksi tarvitaan lisätutkimuksia ekosysteemien hyvän/heikon kunnon vaikutuksesta ihmisyhteisöihin ennen kuin ryhdytään ajamaan laajamittaisesti alas vaikkapa suomalaista maa- tai metsätaloutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Geenieditoitu tomaatti
Russakan ihmeelliset seikkailut
Luonnonsuojelubiologian perusteet horjahtivat

Ilmastonmuutos ja väestönkasvu tuottavat tuhansia uusia viruksia

Kuten arvoisa lukijani muistaa, tarttui COVID-19 pandemian aiheuttanut SARS-CoV-2 ihmisiin jostain eläimestä, johon se oli siirtynyt mitä todennäköisimmin lepakoista. Tällaista tauteja, joita aiheuttavat virukset ovat siirtyneet ihmisten riesaksi eläimistä, kutsutaan zoonoosiksi, eikä koronavirus ole suinkaan ainoa laatuaan, sillä espanjantaudin aiheutti linnuista siirtynyt influenssavirus ja myyräkuumetta aiheuttaa - kuten nimikin sanoo - pikkunisäkkäistä ihmisiin tarttuva virus.  

Nature-lehdessä oli äskettäin tutkimusraportti, jonka mukaan eri eläimissä esiintyy ainakin 10 000 viruslajia, joilla on kyky tartuttaa ihmisiä, mutta toistaiseksi suurin osa niistä esiintyy vain luonnonvaraisissa nisäkkäissä. Mikäli ilmasto kuitenkin lämpenee ennustetusti, tapahtuu sen seurauksena eläinten vaelluksia uusille seuduille. Lisäksi ilmaston lämpeneminen ja väestönkasvu pakottavat ihmiset ottamaan aiemmin luonnontilaista maata omaan käyttöönsä. 

Aiemmin erillisten eläinlajien joutuminen yhteyteen toistensa kanssa lisää mahdollisuuksia virusten leviämiseen niiden kesken, jolloin näiden taudinaiheuttajien mahdollisuus päästä tartuttamaan myös ihmisiä kasvaa. Lehdessä julkaistussa simulointitutkimuksessa tehtiin ennusteita maantieteellisen levinneisyysalueen muutoksista seuraavan 50 vuoden aikana 3 139 nisäkäslajille. 

Mallinnusten mukaan tutkijat ennustivat aiemmin erillisten lajien joutuvan kosketuksiin toistensa kanssa erityisesti Aasiassa ja Afrikassa korkeilla korkeuksilla, biologisen monimuotoisuuden keskuksissa sekä alueilla, joilla väestötiheys on suuri. Kaikkiaan tutkijat arvelivat uusia viruksia siirtyvän lajien välillä peräti 4 000 kertaa. 

Lepakot tartuttavat simulaatioiden mukaan suurimman osan uusista viruksista eri lajeihin ja sitä kautta helpottavat niiden tarttumista myös ihmisiin. Tämä ekologinen muutos saattaa itse asiassa olla jo käynnissä, ja siksi tutkimuksen tekijöiden mukaan nyt on jo kova kiire yhdistää virusseuranta ja biologisen monimuotoisuuden muutostutkimukset erityisesti trooppisilla alueilla, joilla on jo valmiiksi eniten zoonooseja.

On siis syytä toivoa, ettei ilmasto ala lämmetä uudelleen nyt, kun se on arktisen merijään pinta-alan perusteella vakaantunut. Eivätkä maanpinnan mittaukset sen enempää kuin satelliittimittauksetkaan viittaa ilmaston lämpenemiseen vuoden 2016 voimakkaan El Niño-ilmiön jälkeen. 

Samoin olisi hyvä, mikäli tropiikissa pitäydyttäisiin nykyisillä asuinalueilla, jotta luonnonvaraisille eläimille ei syntyisi tarvetta etsiä uutta elintilaa.  Tämä lienee käytännössä mahdotonta, koska etenkin mustan Afrikan väestönkasvu on edelleen äärimmäisen nopeaa ja ihmiset ottavat siitä syystä myös tulevaisuudessa käyttöönsä uutta elintilaa. 

Toisin sanoen se näkee, joka elää. Eli Nature-lehden julkaisemaan simulaatiotutkimukseen perustuvan virusennusteen voivat aikanaan vahvistaa tai todeta virheelliseksi kaikki ne, jotka elävät vuoteen 2070 asti. Kunhan vain joku muistaisi silloin palata asiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Missä omikron syntyi ja miten tehokkaasti se on tappanut ihmisiä Etelä-Afrikassa?
Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa

Lentäväthän linnutkin, saati lepakot

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd) muistetaan siitä, että hän vertasi eurovaalien 2009 yhteydessä elintasopakolaisia muuttolintuihin sanomalla "kuinka on mahdollista, että linnut lentävät rajojen ylitse, mutta ihmiset tulevat lainsuojattomiksi ylittäessään rajan". 

Kommentti vaikutti luultavasti siihen, että hänen hyvässä nousussa ollut poliittinen nousunsa katkesi ja hän putosi vastoin kaikkia odotuksia eduskunnasta heti seuraavissa vaaleissa vuonna 2011. Samalla Timo Soinin Perussuomalaiset saivat jytkynsä uuden nousevan tähtensä Jussi Halla-ahon nostettua humanitaarisen maahanmuuton ongelmat valtakunnalliseksi puheenaiheeksi soinilaisen kevytpopulismin rinnalle.

Avoimeksi tapauksessa jäi se, että miten olisi käynyt, jos Kiljunen olisi lintujen sijaan puhunut lepakoista, sillä lentäväthän nekin. Tämä tuli mieleeni kun luin tutkimusta, jossa oli havaittu meilläkin esiintyvän pikkulepakon lentävän aina Espanjaan saakka viettämään talvea.

Havaittu lepakonlento tapahtui Latviasta , joten matkaa kertyi linnuntietä mitaten aina 2 200 kilometriä. Asia tiedetään siitä, että lepakko oli rengastettu Latviassa ja löytyi kuolleena Espanjasta. Todennäköisesti lentomatka oli kuitenkin pidempi, koska nämä nisäkkäät seuraavat mutkikasta Itämeren rantaviivaa muuttolennoillaan.

Asian tekee uskomattomaksi se, että kyseinen lepakko on pienimpiä tunnettuja nisäkkäitä: se painaa yleensä alle 10 gramma ja sopisi siivet kokoon taitettuna tulitikkuaskiin. Kyseessä on siis aikamoinen lentäjä, joka saapuu meille Suomeen toukokuun alussa ja katoaa kohti etelää jälleen elokuun loppupuolella.

Kimmo Kiljuseen palatakseni. Hänhän pääsi viime vaaleissa jälleen eduskuntaan, mutta lienee sen jälkeen ollut vaitonainen lintujen ja elintasopakolaisten samankaltaisuudesta. Siksi ehdotan, että hän ottaisi seuraavien vaalien yhteydessä maahanmuuttoteemasta puhuttaessa esille lintujen sijasta nämä pienet lepakot. 

Niissä on pääosin hämärän eläjinä paljon lintuja enemmän mystiikkaa. Eikä sovi väheksyä niiden mukana siirtyviä pieneliöitäkään, jotka kuormittavat terveydenhuoltoamme samaan tapaan kuin maahanmuuttajatkin. 

Ehkäpä näiden seikkojen esille tuomisella saisi nyt yli vuosikymmen lintuvertauksen jälkeen lisäsuosiota, jolla ratsastamalla varmistuisi uusi kausi eduskunnassa. Tai ainakin saisi kuolemattoman maineen poliittisia vertauksia viljelevänä sanaseppona.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?
Hyvä veli iski jälleen!
Kummallinen ajattelu vaikeuttaa maahanmuuttajien sopeutumista

Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?

Tanskalaiset ovat päättäneet tappaa miljoonia minkkejä, koska koronavirukseen on sikäläisissä turkistarhoissa syntynyt mutaatio. Sen vaikutusta taudin ilmenemiseen ei tunneta, mutta ainakaan se ei ole estänyt virusta tarttumasta ihmisiin. 

Tämä uutinen toi mieleeni jokin aika sitten julkaistun tutkimuksen, jossa oli selvitetty ihmiseen tarttuvien virusten yleisyyttä eri eläinryhmissä. Taustalla siinä oli tietenkin se, että monet viime aikoina huomiota herättäneet virukset - kuten ebola ja mahdollisesti myös SARS-CoV2 - ovat ilmeisesti tarttuneet lepakoista ihmiseen. Toisaalta myös jyrsijöiden tiedetään levittävän hanakasti erilaisia viruksia ja siipikarja puolestaan tuottaa meille yhä uusia influenssakantoja.

Näiden takia on esille noussut kysymys siitä, onko esimerkiksi lepakoissa jotain sellaista, miksi juuri siinä esiintyvät virukset kehittyvät sellaisiksi, että myös miehiin ja naisiin tapahtuva tartunta on mahdollista. Siksi tutkijat keräsivät kirjallisuustietoja eri eläinryhmissä esiintyvien virusten määristä sekä tietoja siitä kuinka usein juuri niistä on siirtynyt taudinaiheuttajia meihin ihmisiin.

Itse tutkimuksen tulos oli yksiselitteinen, sillä ihmistä tartuttavien virusten määrä kasvaa suorassa suhteessa kunkin eliöryhmän ylläpitämien virusten kokonaismäärään. Ja se taas liittyy kuhunkin ryhmään kuuluvien eläinlajien lukumäärällä. Siten zoonoosien lukumäärään ei liity mitään ihmeellisiä fysiologisia eroja, vaan niiden syntyminen on isäntäneutraalia.

Siten lepakot levittävät ihmisiin usein viruksia, koska noin 20% maailman nisäkäslajeista on lepakoita. Jyrsijät ovat vieläkin yleisempiä, koska peräti 42% nisäkäslajeista kuuluu niihin. Ei siis ihme, etteivät esimerkiksi lajiköyhät kissaeläimet ole yleisiä zoonoosien lähteitä.

Usein sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää. Tässä yhteydessä asia on kuitenkin toisin, sillä ainakin omasta mielestäni tässä referoimani tutkimuksen perusteella totuus on kyllä ihan oleellisesti tarua tylsempää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa
Punkit leviävät koirien mukana
Kyykärmes on terveellinen