Helsingin Sanomat julkaisi katsauksen Saksan hallitustilanteesta. Siellä käytiin syyskuussa parlamenttivaalit, joiden tuloksena maahanmuuttokriittinen Vaihtoehto Saksalle (AfD) ilmaantui vallan perimmäiseen kammariin 12,6 prosentin äänisaaliilla. Myös Saksan Liberaalidemokraatit (FDP) tekivät paluun kansanedustuslaitokseen 10,7 prosentin äänisaaliilla.
Molemmat uudet puolueet ovat talouspoliittisesti oikeistolaisia ja maahanmuuttokriittisiä, mutta niitä erottaa suhtautuminen Euroopan Unioniin. Siinä missä AfD:tä pidetään euroskeptisenä, on FDP ainakin aiemmin kannattanut vahvaa EU:ta.
Niin tai näin. Saksan Sosiaalidemokraatit (SPD) ei ollut halukas hallituksen Merkelin kanssa, eikä Merkeliä kiinnostanut uusi oikeistopuolue AfD hallituskumppanina. FDP ja Vihreät eivät puolestaan päässeet yksimielisyyteen maahanmuutto-, ilmasto- ja energiapolitiikasta. Niinpä Merkelin kristillisdemokraattien vaihtoehdoiksi näyttävät jäävän joko vähemmistöhallitus tai uudet vaalit.
Juuri nyt näyttää siltä, että uudet vaalit ovat todennäköisempi vaihtoehto. Niiden seurauksena on tosin arvioitu maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatuksen nousevan entisestään. Se on Merkelille riski, joten vain aika näyttää mikä on hänen ratkaisunsa sen edessä.
Saksan vaalit on vain yksi askel siinä umpikujassa, johon eurooppalaisen politiikan maahanmuuttokritiikitön linja on johtanut. Suomessa se nosti Perussuomalaiset hetkeksi valtaan, joka päätyi ulkoisten tahojen avittamana ja puolueen ministeriryhmän vallanhimon seurauksena puolueen hajoamiseen.
Sen jälkeiset mielipidekyselyt - eli sinisen hallitusryhmän heikko suosio - ovat vahvistaneet maahanmuuttokritiikin olleen puolueen kasvaneen suosion päätekijä. Ruotsin tulevissa vaaleissa muiden puolueiden lapsellisesti syrjimä Ruotsidemokraatit noussee joko suurimmaksi tai toiseksi suurimmaksi parlamenttipuolueeksi, mikä tekee hallitusneuvotteluista vielä Saksaakin hankalammat.
Kaikesta edelle kirjoitetusta näemme sen, kuinka vaikeaa demokraattisessa järjestelmässä on tehdä kansan ylivoimaisen enemmistön näkemysten vastaista politiikkaa. Siitä huolimatta sitä on yritetty kaikissa tässä kirjoituksessa mainituissa kolmessa maassa, vieläpä mediakentän erittäin vahvasti tukemana.
Suomen osalta lienee niin, että Perussuomalaisten kannatus on valmis nousemaan, mikäli maahamme suuntautuu uusi voimakas kansainvaellusaalto kehitysmaista. Tosin jonkinlainen aaltohan meillä käy päivittäin: Suomeen on saapunut viimeisen 12 kuukauden aikana 4 932 turvapaikanhakijaa ja samana aikana Maahanmuuttovirasto on tehnyt 5 062 myönteistä päätöstä kansainvälisen suojelun perusteella.
Jääkäämme siis mielenkiinnolla odottamaan, mikä on Merkelin ratkaisu tilanteessa, jossa jopa oma sisarpuolue (Baijerin Kristillissosiaalinen Unioni eli CSU) vaatii tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, eikä hallituskoalitiota löydy. Ja pitäkäämme suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa suurennuslasin alla, mikäli haluamme säilyttää yhteiskuntamme sellaisena kuin suurin osa maamme kansalaisista haluaa.
Samalla voimme toivoa, että maamme suuret perinteiset puolueet lopultakin ymmärtäisivät, että nykyinen liberaali maahanmuuttopolitiikka johtaa ne ja koko Suomen ennemmin tai myöhemmin umpikujaan. On selvää, että tällä hallituskaudella nähty Perussuomalaisten näkemyksiä myötäilleiden alkuperäisten maahanmuuttolinjausten vesittämisen jälkeen halla-aholaiset eivät lähde soinilaisten tavoin pönkittämään maahanmuuttoliberaalia hallitusta, eikä kansakaan katso tahtonsa vastaista politiikkaa ikuisesti. Siksi myös vanhojen valtapuolueiden on muutettava linjaansa ennemmin tai myöhemmin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haataisen ja Vanhasen maahanmuuttopoliittiset linjaukset
Haluaisitko Suomeen 13 410 pakolaista?
Valtapuolueet pohjustivat AfD:n voiton
Tekstit
-
Saksan hallituskriisi on mielenkiintoinen ennen kaikkea EU:n kehityksen kannalta. Brexit avasi EU-johtajille mahdollisuuden runnoa läpi lisää integraatiota, kun Britannia ei ole enää painamassa jarrua. Ensin oli kylläkin odotettava Ranskan presidentinvaalia, koska presidentti Hollande oli tullut toimintakyvyttömäksi. Kun EU:n lempipoika Macron voitti, eteenpäin saatettiin ryhtyä menemään. Oli vain odotettava Merkelin pääsyä neljännelle kaudelle. Nyt Saksan hallituskriisi on EU:lle odottamaton takaisku, jonka aikana mitään ei voida tehdä.
VastaaPoistaToukokuussa on vaalit Italiassa. Mielipidemittausten perusteella vaikuttaa mahdolliselta, että maa joutuu täydelliseen poliittiseen takalukkoon, jota ei ole mahdollista avata ainakaan EU-johtajia miellyttävällä tavalla. Italia on niin suuri jäsenmaa, että ilman sitä eivät integraation lisäaskelet onnistu.
Mitä voimme oppia muilta?
VastaaPoista"USA peruuttamassa tilapäiset oleskeluluvat yli 60 000 haitilaiselta"
"Sisäisen turvallisuuden ministeriön mukaan olosuhteet Haitilla ovat parantuneet merkittävästi ja lupia pidennetään nyt viimeistä kertaa."
https://yle.fi/uutiset/3-9940658
Minusta myös Euroopan tulisi palauttaa meille kuulumattomat henkilöt. Syyrian ja Irakin sota on ohi. Afganistanissa on turvallista vaikka välillä terroritekoja tehdäänkin kuten Euroopassa.
Entä sitten Myanmar?
https://yle.fi/uutiset/3-9940020
"Rohingya-kapinallisten ARSA-ryhmä iski kymmeniin poliisien ja sotilaiden tarkastuspisteisiin viime vuonna ja tämän vuoden elokuussa."
Muslimikapinallisten iskuihin siellä suhtauduttiin hieman toisin kuin Euroopassa.
Eurooppalaisten poliitikoiden olisi syytä tunnustaa tosiasiat ja muistaa omien kansalaisten etu ensin!
Emme kykene Euroopassa emmekä länsimaissa hoitamaan ja ruokkimaan koko muuta maailmaa. Se on nyt vaan uskottava!
Jos muslimit haluavat tehdä rikoksia ja terroritekoja, tapelkoot keskenään. Täällä heitä ei kaivata.
Saksaan uudet vaalit, vähän niitä ennen terrori-isku Berliiniin, ja AfD valtaan. Saksan taholta kylmää kyytiä Macronille, uudet vaalit ja Marine Le Pen presidentiksi. Ja Eurooppa on pelastuksen tiellä.
VastaaPoistaÄlkää unta nähkö.