Tänä aamuna opimme, että tonttien hinnan osuus asunnon hinnasta on laskenut Helsingin keskustassa ja on pienempi kuin esikaupunkialueella. Asiasta kertoneessa HS:n uutisessa akatemiatutkija Elias Oikarinen piti tulosta hämmästyttävänä.
Hänen mukaansa "tämä on täysin vastoin sitä, mitä voisi taloustieteen teorian ja empirian perusteella olettaa". Lisäksi hän pohdiskeli, että "asuinneliöt ovat kantakaupungissa esikaupunkeja arvokkaampia ennen kaikkea sijainnin houkuttelevuuden takia, ja sijainnin houkuttelevuus näkyy suoraan maan arvossa".
Koska arvon akatemiatutkijalta on jäänyt huomaamatta eräs seikka, johon viittasin kerran aiemminkin, niin kerrottakoon se hänelle tässä: uusien kaupunki-asuntojen hinnoittelu ei ole Helsingissä eikä varsinkaan keskustassa enää vuosikymmeniin perustunut rakennuskustannuksiin vaan puhtaasti markkinahintoihin. Ja ne ovat pilvissä, koska pääkaupungissamme vallitsee asuntopula.
Sama toki pätee myös ainakin osittain maan hintaan, mutta asuntojen kysynnän käydessä kuumana jää maan hinta merkityksettömäksi asuntojen markkinahinnan rinnalla. Ja juuri siksi ei ole lainkaan yllättävää, että asuntopulan vallitessa tontin osuus asuntojen myyntihinnoista jää suhteellisen vähäiseksi.
Itse sanoisin, toisin kuin Elias Oikarinen, että nyt paljastuneen selvityksen tulos ei ole lainkaan yllättävä, vaan pikemminkin täysin odotusten mukainen.
Teen lopuksi myös ehdotuksen akatemiatutkijan ymmärtämättömyyden syystä: hän on tullut sisäistäneeksi liiankin hyvin taloustieteessä yleisesti oletetun kuluttajien päätöksenteon rationaalisuuden. Sen on kuitenkin osoitettu olevan virheellinen lähtökohta - asian selventämisestä jaettiin mm. taloustieteen Nobel-palkinto aiemmin tänä vuonna.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Asumistukileikkurin vaikutuksista
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin
Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako
Tekstit
-
Eiköhän helsingin hintataso ala laskea, kun siitä alkaa tulla pikkuhiljaa ränsistynyt ghetto new yorkin eräiden aluiden malliin ..
VastaaPoistaOlikohan se taas ihan loppuun asti harkittu teko, kun 1990-luvulla luovuttiin vuokra-asuntojen hintasäännöstelystä? Miten alkaa päivä päivältä yhä enemmän tuntua siltä, että meillä ei osata tehdä kuin huonoja päätöksiä? Näistä lienee viimeinen ja todella lyhytnäköinen päätös, joka tehtiin myöhään eilen illalla Helsingin kaupunginvaltuustossa, joka omalta osaltaan tulee vaikuttamaan kaupungin asuntokurjuuteen. Mutta pitäköön hyvänään ilman että valtiolta ruinataan lisää rahaa! Niin makaa kuin petaa.
VastaaPoistaEn ymmärrä tämän kirjoituksen argumenttia. Akatemiatutkija on ihan oikeassa. Teorian mukaan ei ole odotettavaa, että hintakupla kohdentuisi vain asuntojen osaan hinnasta. Jos on asuntopulaa, jonka takia hinnat nousevat, teorian pohjalta odottaisi silloin myös - ja ehkä jopa ennen kaikkea - tonttihintojen kuplivan. Tyypillisesti esimerkiksi silloin, jos lopputuotteen hinta nousee reippaasti, myös raaka-aineiden hinnat nousevat, koska kysyntä kasvaa. Miksei tonttien kysyntä ole kasvattanut tonttien hintoja asuntojen kokonaishintoihin nähden, vaikka on asuntopulaa?
VastaaPoistaToisin kuin tässä kirjoituksessa on jostain syystä tulkittu, kyse ei selvästikään ole sellaisesta käsityksestä, jonka mukaan asuntojen myyntihinta olisi sama asia kuin rakentamiskustannukset. Kyse on siitä, mitä ihmiset maksavat pelkästä tontista, mitä asunnosta ilman omistustonttia ja mitä asunnosta tontin kanssa.