Tämä salailu on innostanut muutamia toimittajia moittimaan suomalaisten marjastajien itsekkyyttä. Esimerkiksi Mira Mäkelä vetoaa kolumnissaan siihen tosiasiaan, että marjasadosta suurin osa jää Suomessa poimimatta.
Mäkelältä ja muilta asiasta innostuneilta toimittajilta jää kuitenkin huomaamatta, että poimimatta jäävä marjasato ei kasva niiltä marjapaikoilla, jotka ovat aktiivisten marjanpoimijoiden tiedossa. Näin siksi, että niiltä paikoiltahan marjat kerätään joka tapauksessa.
Ainakin minun kesämökkini lähistöllä marjat katoavat joka kesä parhailta paikoilta, valitettavan usein vielä puoliraakoina ihmisten varmistaessa saaliinsa ennen kuin muut saman apajan tuntevat ehtivät saaliinjaolle. Hyvien karttapalvelujen avulla marjojen raakana keräämisen ongelma todennäköisesti pahenisi entisestään.
Itse olen aika laiska marjojen poimija, joten poimin marjoja lähinnä omalta mökkitontiltani. Sen sijaan olen hyvin innokas sienestäjä.
Minulle ei tulisi mieleenkään paljastaa omia sieniapajiani, sillä kerään ne tyhjäksi joka kesä itse. Koska tuntemillani sienestyspaikoilla ei käy muita, jätän pienet kantarellit ja suppilovahverot aina keräämättä, jotta voin seuraavana viikonloppuna poimia ne suureksi kasvaneina. Tämä lisää sienisaalistani merkittävästi joka kesä.
Paljastamalla paikat muille, pienenisi saaliini siis kahdesta eri syystä. Ensinnäkin sienistä osa menisi muiden suihin ja toiseksi joutuisin keräämään ne keskenkasvuisina saaliin menettämisen pelossa. Minulla on siis hyvät syyt pitää käyttämäni sieniapajat omana tietonani.
* * *
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Mikko Kurttila kertoo, että laitoksella on jo nykyisin marjojen löytämistä auttava palvelu (joka näytti tätä kirjoitettaessa kärsiä häiriöstä). Sen avulla voi etsiä todennäköisiä marjapaikkoja, jotka on määritetty julkisten puustovarantotietojen perusteella.
Tällainen palvelu kuulostaa erinomaiselta, vaikka marjojen olemassaoloa ei voikaan taata. Palvelu kuitenkin auttaa halukkaita löytämään potentiaalisia kohteita marjankeräysretkilleen ilman, että se johdattaa heidät pelkästään niille marjapaikoille, joilta marjat tulevat muutenkin kerätyiksi.
Tästä hyötyy koko suomalainen yhteiskunta toisin kuin siitä, että verovaroin ohjattaisiin entistä suurempi joukko marjastajia niille paikoille, joiden marjat tulevat muutenkin kerätyiksi. Olisi siis hyvä, jos luonnonvarakeskus pitäytyisi marjastuskohteiden osalta nykyisessä palvelutarjonnassaan, mutta lisäisi ihmisten tietoisuutta sen olemassaolosta - itse en ainakaan ollut asiasta tietoinen ennen edelle linkitettyä Kurttilan haastattelua.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pula luovuttavista koirista
Kuinka turvata kehitysyhteistyön ja luonnonsuojelun rahoitus?
Kyykärmes on terveellinen
Tekstit
Kaikkeen niillä riittää rahaa ja aikaa virastoissa.
VastaaPoistaNo periaatteessa tämä on järkevää, jos yhteiskunnan saama hyöty tehokkaammin kerätyistä marjoista ja kerääjien saamasta nautinnosta on suurempi kuin palvelun kehittämisen kustannukset. En osaa sanoa, onko asia näin.
PoistaNo sehän selviää niin yksinkertaisesti, että tuo kyseinen palvelu muutetaan maksulliseksi ja katsotaan, onko kysyntää.
PoistaKyllä.
PoistaMitkä mahtavat olla tämän palvelun potentiaalisimmat kohderyhmät?
VastaaPoistaTuon ensimmäisen siteeraamani jutun perusteella kaupunkilaiset olisivat hyvin kiinnostuneita palvelusta. Ja ehkäpä sellainen kiinnostaisi myös ulkomailta vuosittain saapuvia ammattipoimijoita ja/tai heidän toimeksiantajiaan.
PoistaLuulen, että nimenomaan ulkomaalaiset marjanpoimijat olisivat erittäin mielissään tästä palvelusta. Sehän säästäisi heiltä paljon aikaa ja vaivaa, varsinkin jos saatavilla on suhteellisen ajantasaista tietoa. Vertailun vuoksi tiira.fi , tuoreimmat havainnot tämänpäiväisiä.
PoistaOngelmista olen samaa mieltä kanssasi, niitä ja mahdollisia ratkaisuja niihin pitää huolella pohtia.