torstai 4. helmikuuta 2016

Miksi meillä on tekemätöntä työtä?

Helsingin Sanomat kaipaa työtä 10 000 turvapaikanhakijalle. En tällä kertaa puutu itse jutun pääsanomaan, vaan tartun kiinni sen sivujuonteeseen.

Jutussa ISS palveluiden henkilöstöjohtaja nimittäin toteaa, että "tekemätöntä työtähän riittää, myös sellaista, mikä ei suomalaisia kiinnosta". Hän tarkoittanee siivoustyötä, joka lienee tänä päivänä ainakin pääkaupunkiseudulla lähinnä maahanmuuttajien ja vierastyöläisten harteilla.

Henkilöstöjohtaja siis antaa ymmärtää, ettei työnteko kiinnosta suomalaisia. Ensinnäkin hän sortuu tässä yleistykseen - kyllä kaikki työnteko kiinnostaa erittäin monia. Mutta on hän myös oikeassa - on suomalaisissa myös paljon sellaisia, joita se ei kiinnosta.

Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu käsittääkseni kolmenlaisia henkilöitä. Ensimmäisen muodostavat irtisanotut tai vastavalmistuneet jonkin tutkinnon suorittaneet miehet ja naiset, jotka odottavat mieluummin oman alansa töitä kuin ryhtyvät heikompipalkkaisiin ja vähemmän arvostettuihin hommiin.

Ja toisen sellaiset henkilöt, jota tyytyvät siihen elintasoon, jonka sosiaaliturva heille tarjoaa. Näiden lisäksi kolmas iso ryhmä ovat elämänhallintansa menettäneet ja siksi työkyvyttömät.

Jälkimmäisiä lienee työhaluista riippumatta vaikea työllistää millään keinolla, joten heidän paikkansa ei oikeastaan edes ole työttömien joukossa vaan hoidossa tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Sen sijaan kahden muun ryhmän osalta voidaan todeta, että heidän kiinnostustansa työntekoon ehkäisee tehokkaasti yhteiskuntamme turvaverkko.

Jos me siis haluamme nämä ihmiset töihin, tulee meidän muokata tuota turvaverkkoa siihen suuntaan, että se motivoi näitä ihmisiä ottamaan vastaan mitä tahansa työtä. Se tarkoittaa vähemmän rahaa ja etuuksia sekä kannustinloukkujen purkamista.

Rahan ja etuuksien oikean tason saavuttamiseksi on käytettävissä monia keinoja riittävän alhaisesta kansalaispalkasta ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentämiseen ja työttömän peruspäivärahan supistamiseen. Selvää siis kuitenkin on, että niin kauan kuin meillä on työhaluttomia ihmisiä, on hyvinvointivaltiomme turvaverkon rakenteissa ja/tai tasossa valuvika, joka tulisi korjata pikaisesti.

Ja ennen kuin arvoisa lukijani ryhtyy puhumaan työttömän rahojen riittämisestä elämiseen totean, ettei työtä tekemättömän mukavaan elämiseen riittävä toimeentulo saa olla työvoimapolitiikan tai hyvinvointivaltion tavoitteena, vaan ihmisen työllistäminen yhteiskunnan kannalta järkevän työn pariin. Siis vaikkapa siivojaksi, josta saatavilla tuloilla itse kukin voi sitten elättää itsensä.

Siten myös työttömän etuuksien taso on asetettava sellaiseksi, ettei kukaan jätä vapaehtoisesti vastaanottamatta tarjolla olevaa työtä. Ei edes sellaista, jonka yhteiskunnallinen arvostus ja palkkataso ovat alhaiset.

Ja joka tapauksessa maahanmuuttajien haaliminen korvaamaan turvaverkon varassa elävien ihmisten työpanosta yhteiskunnassa ei ole kansantaloudellisesti, sosiaalisesti, yhteiskuntapoliittisesti eikä edes ekologisesti kestävä ratkaisu, vaan se johtaa ainoastaan ojasta allikkoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EK päätti palata neuvottelupöytään - tositarkoituksella
Työpaikat siirtyvät terveydenhuollosta IT-alalle - irakilaisistako uusia linustorvaldseja?
Köyhät kyykkyyn vai töihin?





16 kommenttia:

  1. Korkeakoulusta vastavalmistuneena on kyllä todella vaikea saada töitä hanttihommissa, kun työnantajat tietävät, että hakee kumminkin samalla oman alansa töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, mutta siinä tapauksessa ISS:n henkilöstöjohtaja valehtelee.

      Poista
  2. Mistä kummasta on syntynyt käsitys, että työ kiinnostaa turvapaikanhakijoita, ja ettei se kiinnosta suomalaisia. Osoittavathan maahanmuuttajien työttömyysluvut ihan toista. Turvapaikanhakijat tietävät, että on sosiaalisesti hyväksyttävää osoittaa kiinnostusta työntekoon, mutta monille Tanskan ja Ruotsin mediasta kuultujen haastattelujen mukaan, hyvinvointivaltiot ovat vain päämäärä, joissa voi elää työtä tekemättä. On myös täysin väärin ja epäoikeudenmukaista, että maahanmuuttajat ovat koko ajan erityisholhoamisen piirissä, heidän puolestaan ja heitä varten rakennetaan helpotuksia työelämään pääsyyn. Maassa on paljon kantasuomalaisia, jotka tarvitsisivat samanlaista tukea ja heille sopivien työpaikkojen kartoitusta.

    VastaaPoista
  3. Mikäs siinä paskahommiakaan tehdessä, kun vain palkkakin ei olisi niin paska!
    Mukavampia hommiahan tekisi pienemmälläkin palkalla, mutta näinhän yhtälö ei toimi!
    Matteus-vaikutus on se mikä jyllää maailmassa.

    Mitä paskempia hommia, sitä vähemmän kiinnostaa pitemmän päälle.. mikään.

    Nostakaa niiden paskahommien surkeaakin surkeampia palkkoja niin kummasti nousee niiden arvostuskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkän, ettei palkkaa voi maksaa enempää kuin työ tuottaa. Ainakaan yksityisellä sektorilla.

      Julkisella on kuitenkin toimittu toisin. Se mitä ennen tekivät esimerkiksi sihteerit on siirtynt parempipalkkaisen henkilöstön tehtäväksi. Näin samat hommat tehdään kovemmalla tuntipalkalla, mutta hitaammin. Eräänlaista "kehitystä" sekin, eikä edelle kirjoittamani markkinatalouden logiikka ole käytössä.

      Poista
    2. Niin no, mikä sitten on jonkun siivoojankin työn tuotto..
      Palkka ainakin on paska käteen.

      Julkisesta askel eteenpäin..
      Ehkäpä valtion pitäisi (vaikka sitten pakko-)lunastaa isoimmat yritykset itselleen ja maksaa tuotosta osinkoja firman kaikille työntekijöille.. :-)

      Poista
  4. Jos työmarkkinat sellaisilla aloilla, johon löytyy osaamista Suomesta, toimisivat kansallisesti niin kaikki tarpeellinen työ tulisi tehdyksi. Kun taas sellaista halpatyövoimaa, joka tekee työn reilusti suomalaista halvemmalla, lappaa sisään ties mistä maailman kolkasta, niin on selvä juttu, että suomalaiset valitsevat työn sen kannattavuuden perusteella. Ja sitten syyllistetään suomalaisia kun mukamas "ei työnteko kiinnosta" vaikka syy on ihan muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos työn tekeminen olisi elämän - eli syömisen ja katon päälle saamisen - edellytys, maistuisi työ vaikka pelkkäää ruokapalkkaa ja lämmintä vuodetta vastaan. Näinhän on Suomessakin itse asiassa toimittu suurimman osan historiastamme.

      Poista
  5. "Se (ihmisten motivointi, latojan huom.) tarkoittaa vähemmän rahaa ja etuuksia sekä kannustinloukkujen purkamista."

    Eikös ihmisten motivointi ensisijaisesti tarkoittanutkaan työpaikkoja, missä ei niin pilkuntarkasti vaadita todistuksia jostakin turhanaikaisesta "oppilaitoksesta". Siis "oppilaitoksesta" millaisia ei ollut olemassakaan (siis kukaan ei niitä myöskään kaivannnut) silloin kun itse olin nuori. Tietenkään ei haittaisi jos yrittäjät vielä uskaltaisivat ottaa töihin yli 50-vuotiaan...

    Pelkkä tukien ja työttömyyspäivärahojen pienennys ei tarkoita muuta kuin huono-onnisen kansanosan kurjistumista.

    Yksi pikku juttu vielä tuli mieleen: Johtuuko ylenpalttinen koulutusinto nyky-Suomessa siitä, että meillä on yksinkertaisesti vain liikaa hyvinkoulutettuja mutta tarpeettomia akateemisia ihmisiä suojatyöpaikan tarpeessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeiseen kohtaan: tuskinpa noinkaan. Toiseksi viimeiseen: vain mikäli heille ei ole tarjolla työpaikkoja.

      Poista
    2. Eiköhän töitä aina keksitä vaikka perseestä, kunhan vain tekijäkunta on tarpeeksi epätoivoista ja hädänalaista.
      Aina sitä rikkaat erilaisia perseenpyyhkijöitä tarvitsevat, etenkin lähes-ilmaisia.

      Näin kova yhteiskunta tarvitsisi olemassaolonsa turvaksi tiukan valvontakoneiston ja lait, että köyhä pysyy turvallisesti kyykyssä - ja köyhänä.

      Tällä hetkellä meillä on mitä mahtavin utopia: ei suurta puutetta, ilmainen koulutus, sivistystarjontaa ja terveydenhuolto.
      Mitä sivistyneempi kansakunta, sitä hienompi tulevaisuus.

      Anteeksi että puutuin.

      Poista
  6. Se, ottaako ihminen vastaan työtä, josta palkka on pienempi kuin työttömyyspäiväraha tai muu tulonsiirto, voi riippua suuresti hänen maailmankatsomuksestaan.

    Minä, kristityksi tunnustautuva, tulin kerran irtisanotuksi kymmenien muiden mukana "taloudellisista syistä". Olisin voinut jäädä kotisohvalle makoilemaan ammattiliiton tuella.

    Oma vakaumukseni, kristillinen, ohjasi kuitenkin asiassa. Uudessa testamentissa kun lukee, että "Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me säädimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu."

    Tiesin, että minun tehtäväni, olinhan nuori ja voimissani, ei ole makoilla kotona, kun kuitenkin saisin työtä.

    Menin sitten ensialkuun julkisen sektorin pienipalkkaiseen työhön, jossa tienasin n. 20-25% vähemmän kuin olisin saanut liitolta päivärahaa.

    Se oli mielenkiintoinen ajanjakso, opettavainen ja sainpa olla avuksi muutamille ihmisille tuossa työssä.

    Ajatus, ettei työtä kannata ottaa vastaan, jos siitä ei saa "tarpeeksi" palkkaa, on minulle vieras.

    Nyky-yhteiskunnassa on katoamassa terve kunniakäsitys. Toisille on kunniakasta rehvastella sillä, kuinka helposti sainkaan taas muiden ansaitsemaa rahaa pienellä temppuilulla. Tämä venkulointi on kasvamaan päin.

    Toisille on kunnia-asia PYRKIÄ itse tienaamaan oma leipänsä ja laajakaistamaksunsa.

    Sairaat ja muut työkyvyttömät ovat sitten toinen seikka. Heitä tulee meidän terveempien tukea ja niin olen tehnyt paitsi veronmaksajana, myös muutamilla tuhansilla euroilla muutaman viime vuoden aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se useimmille ole häpeä olla elätti, mutta kun vaihtoehtona on suoranainen täyskäsi paskaa: paska duuni ja kurjaakin kurjempi palkka, ehkä perhe ja elätettäviä siinä ohessa, niin siinä vaiheessa voi alkaa miettimään niitä muitakin vaihtoehtoja..
      Toimettomuus ja joutilaisuus ne harvemmin kenellekään hyväksi ovat muutenkaan, ja kurjistumisen mennessä yhä enenevissä määrin äärimmäisyyksiin, sitä alkaa jo tavan ihminenkin miettimään niitä harmaampia itsensä elättämisen keinoja, ettei tarvitse olla vaikkapa aamuyön tunteina naurettavista pikkuhiluista yökerhon vessassa ojentelemassa ihmisille pyyhkeitä..

      Poista
    2. Meitä on moneksi. Valitettavasti itsensä elättäminen työllä ei ole kaikille kunnia- eikä edes palkkakysymys. Tiedän koulutettuja ihmisiä, joille sosiaaliturvan varassa eläminen on mahdollisuus toteuttaa muita unelmiaan

      Poista
    3. Kyse ei ole vain siitä, että meitä on moneksi. Kyse on maailmankatsomuksesta ja siitä, mihin se ohjaa vai ohjaako se ihmistä mihinkään.

      Olen joskus jututtanut miestä, joka juopoteltuaan parikymmentä vuotta erilaisten tulonsiirtojen varassa koki hengellisen heräämisen. Sen seurauksena hän tajusi, että tämähän on ihan väärä tie. Hän sai, ihme kyllä, töitä.

      Lintsarista tuli oman elämänsä kantaja, kun ennen muut kantoivat häntä.

      Maailmankatsomukset ohjaavat meitä AINA johonkin suuntaan. Jos ei muuhun, niin lintsaamiseen ja muiden hyväksikäyttöön.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!