tiistai 2. helmikuuta 2016

Mediakritiikin opetusta on terävöitettävä

Yksi tähän blogiin liittyvä toistuva teema on ollut suomalaisen valtamedian - siis suurten sanomalehtien ja sähköisen median - poliittisen propagandan ja suoranaisen valehtelun oikominen. Tämä on näkynyt esimerkiksi harhaanjohtavan otsikoinnin, tietoisen harhaanjohtamisen, tosiasioiden salailun, vastenmielisen vihjailun, osatotuuksien viljelyn, poliittisesti erimielisten leimaamisen, kilpailevien medioiden uutisoinnin vääristelyn, olkiukkojen rakentelun, demokratian halveksimisen ja jopa  raiskaajien avustamisen kaltaisten valtamedian temppuilujen paljastamisina. Ja siten niiden epäluotettavuuden osoittamisena.

Tätä taustaa vastaan on suorastaan hälyttävää, että uuden tutkimuksen mukaan yläkouluikäiset pitävät luotettavimpina medioina televisiokanavia ja painettuja sanomalehtiä. Seuraavaksi luotetuimpina he pitävät Googlea, sanomalehtien nettisivuja ja Wikipediaa. Vähiten nuoret luottivat blogeihin, viihdeuutissivustoihin, keskustelupalstoihin sekä MV-lehden ja Magneettimedian kaltaisiin sivustoihin.

Suomessa näyttäisikin uutisen mukaan olevan selkeästi tarve mediakritiikin opetukselle. Edelle kirjoitetuista todennäköisesti ylivoimaisesti luotettavin on Wikipedia. Sen jälkeen televisiokanavat ja sanomalehdet (ja näiden nettisivut) lienevät luotettavuudessaan keskenään samaa luokkaa, mutta ainakin omistajansa tai toimituskuntansa tärkeiksi näkemien ja siten poliittisesti ajamien asioiden suhteen vähintäänkin yhtä epäluotettavia kuin MV-lehden kaltaiset yhden asian nettijulkaisut.

Sama koskee tämän blogin kaltaisia medioita. Niitä ei varmaankaan ole kenenkään syytä pitää ainoina tiedonlähteinä, mutta niiden kautta voi hyvin arvioida valtamedian kirjoitusten luotettavuutta ja ymmärtää erilaisten asioiden välisiä yhteyksiä.

Blogimaailman kautta voi myös löytää sellaisia tietoja, joista suomalainen valtamedia vaikenee. Tässä suhteessa en malta olla mainostamatta Ruotsin maahanmuuttajista kertovia kahta varsin luotettavaksi osoittautunutta tietolähdettä (Rähmis ja Tajukangas). Toki erityisesti blogien tasossa on äärimmäistä vaihtelua - nehän ovat käytännössä kaikki ovat yhden ihmisen mielipidekirjoituksia.

Kaikkinensa nyt julkaistun tutkimuksen tulokset herättivät minussa huolen siitä, että onkohan tämän päivän peruskoulussa unohdettu mediaopetuksesta se lukutaidon jälkeen kaikkein keskeisin asia, jonka omat opettajani aikoinaan ylipolitisoituneella 1970-luvulla takoivat minun ja koulukavereideni päähän: jokainen media on syntynyt ajamaan perustajansa tärkeäksi kokemaa asiaa. Siksi lukijan on syytä seurata kriittisesti useita eri uutislähteitä ja muodostaa niiden perusteella oma kuvansa todellisuudesta.

Tämä olisi erinomainen neuvo myös nykyiselle nuorisolle, jotta he osaisivat aikuisiksi kasvettuaan rakentaa suomalaista yhteiskuntaa mahdollisimman luotettavan tiedon varaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä Senaatintorilla oikein tapahtui uudenvuodenyönä?
Helsingin Sanomat, pääkirjoitus
Ehdotan, että luovumme Geneven pako­lais­so­pi­muk­sesta

9 kommenttia:

  1. No aika korutont on kertoma.

    "ylivoimaisesti luotettavin on Wikipedia"

    http://www.nationalpost.com/opinion/columnists/story.html?id=62e1c98e-01ed-4c55-bf3d-5078af9cb409

    Miksiköhän me vanhemmat jäärät muistelemme kaiholla Kekkoslovakian aikaa YYA liturgioineen kun kaikki tiesivät sen olevan liturgiaa ja lehdistökin oli moniarvoinen kun sai valita Tiedonantajan ja Uuden Suomen väliltä lukemansa median.

    Silloinkin puuhattiin rauhanlakia joka olisi kieltänyt esivallan tai ainakin NL arvostelun mutteivat saaneet sitä läpi.

    http://openfinland.net/index.php?x=ajankohtaiset&article_id=51&author=10

    Nythän on vain yksi totuus.

    Laiton pari linkkiä kun on tuntu "ettei nuo nuoret" kun meidät patut karaistiin jo silloin ja sai olla eri mieltäkin ilman syyllistämistä, tosin muualla kuin ulkopolitiikasta.

    Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wikipediassa on toki tiettyjä sivustoja, joita pyritään kovasti muokkaamaan jotain tiettyä näkemystä vastaaviksi. Siitä huolimatta se on tietolähteenä kutakuinkin "entisiä" tietosanakirjoja vastaava. Siis aivan jotain muuta kuin printatut sanomalehdet tai TV-uutiset.

      Poista
  2. Muistan itsekin miten lähdekritiikkiä opetettiin lukiossa 90-luvulla seuraavalla tavalla:

    "Jos väite on jossain uskottavassa lähteessä, kuten Helsingin Sanomissa, uskokaa. Jos se on jossain huonommassa lähteessä, älkää uskoko."

    Missään vaiheessa ei mainittu esimerkiksi että toimittaja ei välttämättä olisikaan objektiivinen raportoija.

    Näköjään lähdekritiikkiä opetetaan edelleen samalla tavalla. Tämä on tietysti todella näppärää, jos tavoitteena ei ole opettaa ihmisiä kyseenalaistamaan valtion epävirallisia propagandakanavia.

    Itse lähtisin opettamaan lähdekritiikkiä ohjeistamalla oppilaita tarkkailemaan käytettyä termistöä, uutisen "henkeä" ja sen ilmaisemaa agendaa, kirjoittajan taustoja, lehden tiedettyä poliittista asemaa ja -agendaa, jne.

    Kehottaisin tarkkailemaan josko toimittaja pyrkisi soluttamaan omia mielipiteitään haastateltavan kommenttien joukkoon, mikä on aika yleinen ongelma. Lisäksi suosittelisin tarkastamaan esimerkiksi tutkimuksista uutisoitaessa mitä oikeasti tutkimuksessa sanotaan, sekä vertailemaan eri lähteissä samasta aiheesta tehtyjä uutisia ja pohtimaan niiden välisten erojen syitä.

    Mutta siten saataisiin luotua kriittisesti propagandaan suhtautuvia ihmisiä, millä voisi olla epätoivottuja vaikutuksia kansalaisten hallittavuuteen.

    VastaaPoista
  3. Jos yläasteikäiset pitävät luotettavimpina medioina televisiokanavia ja painettuja lehtiä, siitä ei voida päätellä, että he pitäisivät niitä erityisen luotettavina. Eikä siitä voida päätellä, että he pitäisivät nimenomaan suomalaisia lehtiä ja televisiokanavia luotettavina. Mutta jotakin voidaan päätellä siitä, että Helsingin Sanomat tekee tällaisen uutisen ottamatta lainkaan kantaa siihen, kuinka luotettavina yläasteikäiset näitä medioita pitävät. Jos vastattavana olisi ollut kysymys "Kuinka paljon luotat seuraaviin medioihin" ja vastaukset olisivat painettujen lehtien ja televisiokanavien kohdalla kertoneet, että "vähän" ja muiden medioiden kohdalla, että "vielä vähemmän" tai "en osaa sanoa", tulokset olisivat kertoneet jo jotakin. Mutta tällaistahan ei kai kysytty? Tästä uutisesta tuli siis vain yksi esimerkki lisää tämän blogimerkinnän ensimmäisessä kappaleessa esitettyyn syntilistaan.

    Kuvaavaa meidän mediallemme tuntuu olevan se, että se pitää toiveidensa ja pelkojensa esittelyä uutisointina. Pieni, mutta kuvaava esimerkki oli tämän aamuinen uutisointi Iowan esivaalien tuloksista. Kun kansainvälisissä medioissa pääotsikko kertoi jokseenkin poikkeuksetta, että Cruz voitti, suomalaiset mediat otsikoivat käytännöllisesti katsoen poikkeuksetta, että Rubio on vahvassa nosteessa. Tottahan molemmat otsikoinnit toki (tässä tapauksessa) ovat, mutta silmiinpistävää on se, että suomalainen media esittelee omia toiveitaan ja kansainvälinen media enemmänkin pelkkiä faktoja.

    VastaaPoista
  4. Mediakritiikkiä havaittavissa myös Saksassa, Hannover Allgemeine julkaisi artikkelin poliisin nykyisistä tilastointikäytännöistä:

    http://t.haz.de/Nachrichten/Politik/Deutschland-Welt/Fluechtlingskriminalitaet-Ist-die-Gewalt-Statistik-geschoent

    Suomeksi tiivistettynä, poliisin on käytettävä tulkinnanvaraansa tietynlaisten rikosten siirtämiseksi yleisempiin ja/tai lievempiin kategorioihin, kun niitä tilastoidaan julkisuuteen.

    Syy on selkeä, ylemmät tahot haluavat vähentää rasistien myllyihin menevää vesivirtaa. Tässä aistin tiettyä symmetriaa Suomessakin vallitsevien käytäntöjen välillä, mitä tulee poliisitoimintaan.

    Faktoihin perustuva keskustelu muodostuu hankalammaksi, kun luottamus tietolähteisiin ja viranomaisiin rapautuu entisestään.

    VastaaPoista
  5. Ja sitten, jos suinkin kynnelle kykenee, niin ulkomaiset lehdet on syytä muistaa! Suomen ja myös Ruotsin lehdistö on kovin ummehtunutta mutta englannin kielistä löytyy jo moneen lähtöön. Saksassa valtalehdistö on laajuutensa takia suht rehellistä mutta vaikenee ajoittain aroista asioista. Kesti esim. aika kauan ennenkuin Merkeliä alettiin kunnolla arvostella. Harvalla meistä vain on kieli hallussa, harmi! hh

    VastaaPoista
  6. Tanskassa lehdistö on todennäköisesti Pohjoismaiden moniarvoisin. Tanskalaiset ovat esim. EU:n suhteen hyvin kriittisiä, ja maahanmuuttokritiikkiä riittää joka lähtöön. Suomessa tarvitaan mediakritiikkiä, koska toimittajilta puuttuu itsekritiikki. Kenttä on liian yhtenäinen, ajattelu liian samankaltaista, toisiaan tai haastateltaviaan ei tarvitse haastaa. Suomalaistoimittajat leimaavat eri mieltä olevan huoletta, häntä ei tarvitse kuunnella. Onneksi on blogeja, joita voi seurata, kun valtavirtalehdistö kertoo kaiken tapahtuneen samalla tavalla ja yhdestä näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. …ja tanska on ruotsinkielentaitoiselle aika helppo kieli luettavaksi vaikkei puhutusta mitään tolkkua saisikaan. hh

      Poista
  7. Hyviä ja kirjoitustani täydentäviä näkemyksiä kommenteissa. Kiitos niistä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!