tiistai 23. helmikuuta 2016

Kuusi vuotta

Tämä blogi täyttää tänään kuusi vuotta. Eli kirjoitin ensimmäisen professorin ajatuksen helmikuun 23. päivänä vuonna 2010.

Blogi syntyi tarpeesta ottaa kantaa erilaisiin itseäni kiinnostaviin asioihin. Aivan alussa kirjoitukset olivat vähän kansakoulunopettajamaisia yleissivistäviksi tarkoitettuja kannanottoja, mutta myöhemmin ne ovat muuttuneet pikemminkin suoriksi kommenteiksi valtamedian uutisiin.

Molemmissa tapauksissa pyrkimyksenäni on ollut etenkin virheellisten faktojen ja loogisesti kestämättömien ajatuskulkujen paljastaminen. Ja jos mahdollista, vaihtoehtoisen - toivottavasti oivaltavan - näkemyksen tuominen mukaan kulloiseenkin keskusteluun.

Kirjoitusteni aihepiiri ei sinänsä ole paljon muuttunut. Kirjoitan edelleen sekä päivän politiikasta, minua kiinnostavista urheilulajeista että tieteen saavutuksista. Tosin jälkimmäisten osuus on pudonnut lähinnä siitä syystä, että tutkimusten virheetön referointi vaatii enemmän aikaa ja vaivaa kuin politiikan kommentointi.

Politiikan osalta niin tämän blogin kuin valtamediankin fokus on viime ajat ollut vahvasti maahanmuuttokysymyksissä. Toki käsittelin aihetta jo neljännessä blogikirjoituksessani, jonka sisältö on edelleen ajantasainen. Nyt aihepiirin polttavuus on kuitenkin räjähtänyt (ainakin omassa mielessäni), sillä pelkästään kuluvan kuukauden aikana olen kirjoittanut enemmän kuin kymmenen aiheeseen liittyvää kirjoitusta.

* * *

Avattuani tämän aamun Helsingin Sanomat, löysin pääkirjoituksen, jossa puhutaan Britannian mahdollisesta EU-erosta. Päätoimittaja ottaa kirjoituksessaan epäsuorasti kantaa saarivaltion tapahtumiin toteamalla, että "ne voimat, jotka haluavat Britannian pysyvän unionissa, vetoavat järkeen, talouteen ja turvallisuuteen. Ne, jotka haluavat Britannian eroavan, vetoavat tunteeseen."

Tämä on Helsingin Sanomille ja yleisemminkin valtamedialle tyypillinen tapa pyrkiä vaikuttamaan lukijoihin epäsuorasti manipuloimalla. "Oman puolen" edustajat pyritään näyttämään hyvässä ja "vastapuolella" toimivat huonossa valossa ilman, että tehtyjä väitteitä perusteltaisiin minkäänlaisilla faktoilla.

Suomalaisena lukijana olisin kuitenkin toivonut saavani kirjoituksesta esimerkkejä noista järjen ja tunteen varassa tehdyistä argumenteista. Sellaisia ei annettu sen enempää pääkirjoituksessa kuin sisäsivuilta löytyneessä uutisartikkelissakaan. Sen sijaan jälkimmäisessä keskitytään henkilöiden väliseen valtataisteluun sekä muihin epäoleellisuuksiin.

En nostanut edelle linkittämiäni artikkeleita esille kommentoidakseni Britannian mahdollista eroa EU:sta. Sen sijaan ne toimivat mainioina esimerkkeinä siitä luokattomasta journalismista, jonka puutteiden korjaamiseksi on syntynyt vapaa blogimaailma ja muu sosiaalinen media.

Se ei ole merkityksetön asia. Ei etenkään meille, jotka muistamme vuosikymmenten takaisen suomettuneen Suomen äärivarovaisen uutisoinnin itäisestä naapuristamme.

Silloisessa pelon ilmapiirissä monista asioista vaikeneminen oli ehkä jossain mielessä järkevää ja perusteltuakin, mutta Britannian EU-erossa meillä ei ole mitään pelättävää. Eikä medialla siksi pitäisi myöskään olla syytä olla kertomatta niistä argumenteista, joiden varassa britit tekevät omat päätöksensä.

Näyttäisi siis siltä, että suomalainen valtamedia antaa minulle hyvät perusteet jatkaa näiden professorin ajatuksien kirjoittamista myös jatkossa. Aihevalikoima muuttunee aikanaan oman kiinnostukseni ja poliittisten suhdanteiden mukaan, mutta perusasioiden uskoisin säilyvän - siis oikeiden faktojen, rehellisen logiikan ja uusien näkökulmien varassa kirjoittamisen.

Lopuksi toistan pienen pätkän blogini yksivuotiskirjoituksesta: "toivon lukijoideni löytäneen teksteistä mielenkiintoisia näkökulmia, uutta tietoa ja aineksia oman ajattelunsa rakennuspuiksi. Omalta osaltani tämä vuosi on ollut avartava kokemus, ja uskoakseni myös kehittänyt omaa tapaani hahmottaa maailman menoa."

Kiitokset siis myös lukijoilleni, koska ilman teitä ei näiden ajatusten kirjoittamisessa olisi pienintäkään järkeä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Blogin vuosijuhla






6 kommenttia:

  1. Professorin tervejärkinen blogi on kyllä niitä harvoja, joita Ykäperskeleen blogin ohella seuraan säännöllisesti. Kiitos näistä vuosista ja jatkoa toivoen

    VastaaPoista
  2. Kiitos blogista. Seuraan säännöllisesti. Tärkeää asiaa ja hyviä huomioita, ideologioista vapaata tosiasioiden havainnointia, luotettavaa kritiikkiä olevista oloista ja vallitsevista käsityksistä. Mediakritiikkiä tarvitaan, jottemme olisi niin johdateltavissa. Miten hukassa sitä olisikaan, jos kaiken tiedon ammentaisi valtamediasta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos näistä kirjoituksista. Tämä blogi on eniten odottamani, toisin sanoen paras poliittinen blogi mihin olen tutustunut. Kaikeksi onneksi kirjoittajalla on halua ja viitseliäisyyttä kirjoittaa usein!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kuluneista vuosista ja jaksamista!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Professori kirjoituksista.

    Samalla varoituksen sana Professorille ja muille lukijoille. Twitter ja Facebook ovat alkaneet varjobannata konservatiivisia ja maahanmuuttokriittisiä kirjoittajia, ja Google on alkanut poistaa heitä hakutuloksista tai siirtämään heitä niin kauas etusivulta, että heidän löytymisensä on harvinaista. Näitä menetelmiä käytetään voimakkaimmin Amerikassa, mutta se on lisääntymässä myös Euroopassa. Teidänkin Twitter- ja Facebook- tilinne, sekä bloginne ovat voineet jo joutua näiden kohteeksi.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Stealth_banning

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille kommenteista. Sensuuria en ole ainakaan vielä huomannut: varsin suuri osa lukijoista tulee edelleen Googlen kautta.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!