sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Viisi ajatusta hallituksen perheenyhdistämissuunnitelmista

Yleisradio kertoi tänään hallituksen aikeista kiristää perheenyhdistämisen edellytyksiä. Asia ei sinänsä ole mitenkään uusi, sillä jo hallitusohjelmassa todetaan seuraavaa: "perheenyhdistämisen kriteereitä tarkennetaan EU:n perheen yhdistämisdirektiivin mukaisesti".

Lyhyesti sanottuna kyse on nyt siitä, että oleskelulupa myönnetään Suomeen aikovalle puolisolle vain, mikäli perheenyhdistäjällä on vähintään 1 700 euron nettotulot kuukaudessa (ellei yhdistettävällä ole Suomessa työpaikkaa valmiina). Nelihenkisen perheen yhdistämiseksi vaaditaan tuloja verojen jälkeen käteen 2 600 euroa kuukaudessa.

Esitys lienee seurausta siitä, että viime aikoina on turvapaikan anomisoikeutta käytetty laajamittaisesti väärin, mistä on seurannut ennenäkemätön kehitysmaalaisten kansainvaellus maahamme.

Syntyneen ongelman ratkaisemiseksi Suomen houkuttelevuutta pyritään vähentämään muun muassa kiristämällä perheiden yhdistämiskriteerejä. Työtä tekeville ulkomaan kansalaisillehan ovat jo aiemmin olleet voimassa perheen elättämiskyvyn varmistavat tulorajat, kuten muistamme Etelä-Pohjanmaalle perheenyhdistämistä halunneen vietnamilaisen tapauksesta.

Ylen tämän päivän uutisessa on haastateltu kahta suomalaisnaista. Heistä ensimmäinen asuu Suomessa ja haluaisi tuoda uuden turkkilaismiehensä Suomeen.

Toinen taas asuu nyt Venäjällä, mutta haluaa myöhemmin tuoda perheensä isiensä maahan. Molempien ratkaisuna hallituksen esitykseen on aikaistaa maahantuloa, jotta mahdollisesti voimaan tuleva lainsäädäntö ei ehtisi vaikuttaa päätöksentekoon heidän tapauksissaan.

* * *

Ylen uutinen herätti minussa viisi ajatusta.

Ensinnäkin tämä tapaus osoittaa, kuinka hallitsematon maahanmuutto kehitysmaista vaikuttaa myös maan kansalaisten elämään. Tässä tapauksessa subjektiivinen oikeus puolison ja perheen maahantuontiin muuttuu elintasoperusteiseksi, jolloin köyhimmille ulkomaalaiseen rakastuneille voi aiheutua ongelmia. Tämä on ikävää, mutta kuitenkin pienempi paha kuin hallitsemattoman maahanmuuton seuraukset.

Toiseksi näemme tässä tapauksessa kahden perustavaa laatua olevan periaatteen välisen törmäyksen. Vastakkainhan ovat perustuslain turvaama kaikkien ihmisten tasa-arvo sekä toisaalta yhteiskunnan velvollisuus käyttää verovaroja vastuullisesti sekä huolehtia maan taloudesta ja yleisestä järjestyksestä.

Kolmaskin ajatus liittyy perustuslakiin. Arvelen että hallitus on tulkinnut sitä niin, että koska laissa edellytetään kaikkia ihmisiä kohdeltavan tasa-arvoisesti, ei yhdistettävien elättämiskykyvaatimusta voida säätää pelkästään kansalaisuuden tai pakolaisstatuksen saaneita maahanmuuttajia koskevaksi. Siksi se on täytynyt ulottaa myös syntyperäisiin Suomen kansalaisiin.

Neljänneksi minusta tuntuu, että nyt suunnitteilla oleva uudistus tulee osoittautumaan erittäin tehokkaaksi keinoksi vähentää kehitysmaalaisten innokkuutta hakeutua Suomeen. Jos näin käy, se on iso askel suomalaisen yhteiskunnan pelastamiseksi nykyaikaisen kansainvaelluksen aiheuttamien ja väistämättä edessä olevien ongelmien jaloista.

Viidenneksi totean, että asetetut tulorajat ovat niin alhaiset, ettei korkeasti koulutetuilla ja työtä tekevillä Suomen kansalaisilla ole vaikeuksia mahdollisten ulkomaisten perheidensä yhdistämiseen. Kuten ei nytkään ole maassa asuvilla ulkomaalaisilla Nokian insinööreillä tai yliopistojen professoreilla. Siten lailla ei ole vaikutusta sellaisen ulkomaisen työvoiman rekrytointiin, jolla voisi olla suurempaa merkitystä hankittaessa Suomeen sellaista erityisosaamista, jota meiltä puuttuu.

* * *

Sivumennen sanottuna, en olisi lainkaan yllättynyt, mikäli saisimme ensi viikolla kuultavaksemme tiettyjen lausuntoautomaatteina tunnettujen oikeustieteen professoreiden hallituksen esitystä perustuslain nojalla vastustavan näkemyksen. Sen sijaan olisin äärimmäisen hämmästynyt, mikäli he esittäisivät käyttökelpoisen ratkaisun siihen ongelmaan, jota varten hallitus joutuu tekemään nyt esille nousseen esityksen.

Tulevan alkuviikon keskustelunavaus on siis tehty ja jäämme odottamaan sen jatkoja. Omana kantanani esitän, ettei perheenyhdistäminen toisten elätettäväksi vastaa omaa oikeustajuani, enkä siksi ole valmis omien verojeni kiristämiseen sen takia. Siksi tuen lämpimästi hallituksen aikeita tässä asiassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS tänään: muunneltua totuutta ja demokratiavihaa
Ulkomaalaiset raiskaavat kantasuomalaisia törkeämmin
Miksi Scheinin ja Halla-aho riitelevät?

4 kommenttia:

  1. Tässä kuitenkin oli mahdollisuus perheen yhdistämiseen vaikka kaikki kriteerit eivät täyttyisikään kun se katsotaan tapauskohtaisesti jokaisen kohdalla. Näin muistelen, jos siis muistan oikein...odotettavissa lienee että kolmansista maista tulevia aletaan soveltamaan löyhemmillä kriteereillä ja ahkeria työssä käyviä aletaan syynäämään suurennuslasilla että kaikki kriteerit 100% täyttyvät. Ihan vain näin pessimistisesti ajateltuna. Pakolais statuksen saaneet ilmeisesti kuitenkin saavat jatkossakin oikeuden perheen yhdistämiseen valtion piikkiin joten tämä tuskin pakolaisvirtaan vaikuttaa.

    VastaaPoista
  2. Koska viime vuosina on alettu myöntää aiempaan verrattuna tokuttomasti nimenomaan pakolaistasoisia turvapaikkoja pelkän toissijaisen suojelun sijaan, niin tämä kiristys tulee jäämään osin aika hampaattomaksi. Vain toissijaisen suojelun saaneilta voidaan tällaisella estää perheenyhdistäminen, toisin kuin varsinaisen turvapaikan/pakolaisstatuksen saaneilta.

    VastaaPoista
  3. En oikein ymmärrä että mikä oikeus jollakulla suomalaisellakaan olisi tuoda tänne joku ulkomaalainen meidän muiden elätettäväksi. Ei sellainen voi olla mikään subjektiivinen oikeus, vaikka vähän on satuttu rakastumaankin. Omilla rahoillaan saa yksilö tehdä mitä haluaa, mutta muita ei voi pakolla vaatia osallistumaan omien toimiensa maksajaksi.

    VastaaPoista
  4. Eikös tämä ollut sellainen ehto, joka on kantasuomalaisten kohdalla voimassa per heti mutta turvapaikanhakijoiden henkilökohtaisille avustajille ja sossutantoille on jätetty 3kk toiminta-aika muistuttaa ja hoitaa paperit kuntoon päätöksen jälkeen? Ja jos unohtuu niin sitten voidaan käyttää tapauskohtaista harkintaa, jolloin vaikkapa kotimaassaan lomallaolon johdosta myohästynyt hakemus voidaan hyväksyä ilman tuloehtoa. Varsinkin kun yhteiskunta ei ole ponnistellut tarpeeksi ja pystynyt vielä osoittamaan tarpeeksi hyvätuloista työpaikkaa.

    Sinällään, kaikki asiassa esilletulleet ongelmat tai ainakin suurin osa niistä ratkeaisi kun perustuslain kirjain muutettaisiin koskemaan vain suomen kansalaista, muut olisivat ulkomaalaislain piirissä. Silloin ainoa asia mistä pitäisi keskustella olisi mahdollisen kansalaisuuden myöntämisen perusteet. SEN jälkeen kaikki olisivat samalla viivalla, sekä sosiaalitukien että velvoitteiden suhteen.

    Miksi muuten symmetriaperiaate ei toteudu ulkomaalaisasiassa. Jos on oikeutettu vierailunsa aikana sosiaaliturvaan, niin kuinka olisi myös asevelvollisuus, esimerkiksi siviilipalveluksen muodossa?

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!