Minun käsittääkseni suurin osa ihmisistä ajattelee tyttöjä silloin, kun puhutaan lapsiin kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta. Tosiasia kuitenkin on, että myös pojat ovat pedofiilien kohteena.
Tällaisten uhrien määrä ei ole vähäinen, sillä pojista joka seitsemäs on kokenut lapsuudessaan seksuaaliväkivaltaa. Se on usein alkanut alle kymmenvuotiaana genitaalialueiden kosketteluna ja/tai heidän peniksensä suuhun ottamisena tai jopa hyväksikäyttäjän penetraationa vastineeksi alkoholista tai muusta palveluksesta.
Vaaran paikkoja poikien kokemaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön ovat aiemmin olleet kirkon, koulun tai urheiluharrastusten kaltaiset instituutiot tai harrastukset, mutta nykyisin lähestymiset ovat siirtyneet yhä enemmän digitaalisiin ympäristöihin. Tyypillinen tekijä on asunut samassa taloudessa tai on ollut pojille jostain muusta syystä ennestään tuttu mies, mutta he joutuvat myös naisen tai alaikäisen tekijän uhriksi useammin kuin tytöt.
Miehet salaavat lapsuudenkokemuksensa useammin kuin tytöt, mutta kertovat myös naisia useammin itsemurhayrityksistä, haasteista arkeen sopeutumisessa tai elintapojen epävakaudesta, sosiaalisista haasteista ja päihteiden väärinkäytöstä. He myös syyttävät tapahtumista usein itseään, sekä saattavat eristäytyä tai muuten vältellä tekojen käsittelyä.
* * *
Edelle kirjoittamiani ongelmia ei ole juurikaan käsitelty suomalaisessa yhteiskunnassa, ei ainakaan julkisuudessa. Näin siitä huolimatta, että ne ovat aivan yhtä vakavia rikoksia kuin tyttöjen ja naisten kokemat seksuaalirikokset.
Siksi on tärkeää, että myös poikien hyväksikäytöstä puhutaan yhteiskunnassa ja se tuomitaan yhtä selkein sanoin kuin tyttöjen ja naisten kokema seksuaaliväkivalta. Näin siksi, että jokainen tapaus on inhimillinen tragedia ja äärimmäisen vakava rikos.
Tuo on aivan vastaavaa, kuin naisiin kohdistuva väkivalta. Siitä paasataan jatkuvasti, mutta miehiin kohdistuvasta väkivallasta ei juuri puhuta, koska se ikään kuin kuuluu asiaan.
VastaaPoistaOn myös outoa, että yhteiskunta hyväksyy ei-lääketieteellisin perustein tehtävät ympärileikkaukset vauvaikäisille pojille, jotka ovat vaikutuksiltaan peruuttamattomia.
VastaaPoistaEmme elä täydellisessä maailmassa.
VastaaPoistaPoikien kokemasta seksuaalisesta väkivallasta ei juurikaan puhuta, tai ei haluta puhua, koska homoista on tehty jokin ihmeellisen ylevä ihmisryhmä, eikä siihen narratiiviin sovi ikävät asiat. On kai selvää, että niihin rikoksiin syyllistyy pääosin homomiehet, mutta niistä hys-hys!
VastaaPoistaKuinka tuollaisista asioista voitaisiin puhua?
VastaaPoistaNormaalikehitys on sitä, että varhaisimman lapsuuden "objektin" roolista -- hoivan, huolenpidon ja huomion kohteena olemisen tilasta -- kehitymme autonomisiksi aikuisiksi, terveiksi toimijoiksi, "subjekteiksi". Mutta omankin kulttuurimme tietyt historialliset ajat ja jotkut kulttuurit ikiaikaisesti ovat yhteisöllisillä valinnoillaan amputoineet yksilöiden kehitysmahdollisuudet, jolloin -- ja tämä tosiasia pitäisi tunnustaa tosiasiana -- myös noita seksuaalisia poikkeamia alkaa esiintyä enemmän.
Hyvinvoivat länsimaat ovat ajautumassa kulttuurisen narsismin tilaan, ja jos pystyisimme ymmärtämään itseämme kulttuuri- ja yhteisöolentoina, suhtautuisimme aivan eri tavoin inhimillisen kehtiyksen tosiasioihin. Nyr, sokean individualismimme vallassa, me osaamme lähestyä -- käsitteellistää, kuvata ja selittää -- seksuaalisen kehityksen vammoja vain yksilöilmiöinä.
Emme pysty puhumaan edes kehittyneiden kielellis-kulttuuristen kansallisvaltioidemme sosiopsyykkisestä taantumisesta kulttuurisen narsismin asteelle -- vaikka yhteisöllisen vallan rappeutumisilmiöt ja ylikansallisten valtakoneistojen toimimattomuus suorastaan huutavat sairaustilaansa -- vaan takerrumme vain entiostä sybioottisemmin erilaisiin ideologisiin uususkontoihimme -- sellaisiin kuin taloususkonto, siis talousteokratia, tai "ihmisarvo- ja -oikeusideologiat" -- joiden käsitteelliset stiiknafuulat taannuttavat ajatteluamme aina vain primitiivisempään suuntaan.
Maailma on sekaisin ja politiikka rikki. Kukaan ei osaa kertoa ongelmistamme kielellä, jolla niiden kulttiset ja yhteisölliset perustat nousisivat näkyville ja käsittelyyn. Oikeusajattelua vahvistetaan täysin päinvastaiseen suuntaan -- sokean empatian ja suvaitsevuuden nimissä taantumisilmiöt tulkitaan, hmmm, jos ei nyt aivan "hyveiksi" niin kuitenkin joksikin jota tulisi suvaita ja "ymmärtää".
Moniarvoisuus ja monikulttuurisuus koetaan käsitteinä synonyymeiksi, vaikka ne tosiaasiassa ovat toisensa pois sulkevia vastakohtia. Kaikenlaisia poikkeavuuksia yritetään "tasa-arvon" nimissä normalisoida, ja kuvitellaan jopa, että tunkemalla niitä ihan jokaikisen kansalaisen korvien väliin, jokin "tasa-arvo" toteutuisi.
Lipeävät homot ovat houkutelleet, lahjoneet tai painostaneet alaikäisiä poikia iljettäviä touhuihinsa. Homostelu on julkkiskäsityksen mukaan sitä jalompaa seksiä, joten sitä mainostetaan estoitta.
VastaaPoistaKeskikoulun alaluokilla eräs miesopettaja määräsi minut ja yhden toisen pojan jälki- istuntoon seisomaan. Jossain vaiheessa hän käski meitä riisumaan housut nilkkoihin, mutta emmehän me siihen suostuneet. En tiedä oliko pedofiili tai homo, mutta pikkuisen sellainen vaikutelma jäi.
VastaaPoistaJokaisessa television viihdeohjelmassa on oltava kiintiöhomonsa. Homoiluun kuuluu seksuaalisuuden korostaminen ja jatkuva ylläpito, kuten jollain Uotisella, jonka jutut ovat jatkuvaa vihjailua seksiin.
VastaaPoistaKaikkein sikamaisinta on se, että Seta tunkee kouluihin aivopesemään lapsia, ilmeisesti kommunistin johtaman opetushallituksen suojeluksessa. Kaikki täkkaiset "valistajat" pitää potkia ulos kouluista. Mutta taisipa olla niin, että jossain kouluihin jaetussa kirjassakin opetettiin pojille homoseksiä. Kaikki järki on jättämässä koululaitoksen, tässäkin asiassa.