60 000 taakkaa jaettavaksi Euroopan maille

EU:n johtajat pääsivät viime yönä sopimukseen siitä, että Välimeren yli Italiaan ja Kreikkaan ilmaantuneista turvaa tai parempaa elintasoa hakevista ihmisistä jaetaan jäsenmaiden kesken 60 000. Heistä 20 000 on ns. kiintiöpakolaisia ja 40 000 turvapaikanhakijoita. Päätöstä kutsutaan taakanjaoksi. 

Sen sijaan näiden ihmisten jakamisesta eri maiden kesken ei ole vielä päätetty, sillä eri maat voivat vapaaehtoisesti päättää siitä, kuinka monta taakkaa ne haluavat. Päätös siitä tehdään heinäkuun loppuun mennessä. 

Tämän päätöksen yhteydessä on tärkeää huomata, että taakoissa on eroja enemmän kuin viineissä. Kiintiöpakolaisten vastaanottaminen lisää vastaanottajamaiden humanitaarista maahanmuuttoa ensi vaiheessa täsmälleen heidän lukumääränsä verran, mutta ajan kanssa lisäksi tulevat perheiden yhdistämiset tulevina vuosina. 

Turvapaikanhakijoiden tapauksessa vastaanottava maa joutuu järjestämään tutkinnan siitä, onko tulijaa vainottu kotimaassaan siten, että turvapaikka on tarpeellinen. Käytännössä noin puolella tutkittavista ei ole tällaista oikeutta, joten loput pitäisi palauttaa lähtömaihinsa.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä kaikkia turvapaikkaa tarvitsemattomia ei palauteta, vaan esimerkiksi somalialaiset ja syyrialaiset saavat jäädä Suomeen, koska heitä ei haluta palauttaa sekasortoisiin kotimaihinsa. 

Käytännössä turvapaikkaan oikeutetuille syntyy pakolaisstatus eli  mm. oikeus perheen yhdistämiseen, joten heidän kohdallaan Suomeen tulevien taakkojen lukumääräksi muodostuu paljon suurempi määrä kuin on päätetty. Sen sijaan tällaista oikeutta ei synny niille, jotka saavat jäädä Suomeen muista syistä.

Lisäksi taakoissa on eroja. Kuten kaikki blogini lukijat varmasti tietävät, on eri kansallisuuksien välillä suuria eroja esimerkiksi seksuaalirikoksissa tai työllistymisessä. Valitettavasti nämä erot tahtovat korreloida lähtömaiden sekasortoisuuden kanssa - esimerkiksi irakilaiset tai somalit ovat raiskaustilastojen kärkipäässä ja työllistymistilastojen häntäpäässä kun taas kenialaiset ainakin työllistyvät erinomaisesti.

Kun Suomi nyt sitten harkitsee omia vapaaehtoisia taakkojaan, tulisi pohtia paitsi tulijoiden määrää myös tänne otettavien kategoriaa ja etnistä ryhmää. Yhden somalialaisen kiintiöpakolaisen hinta suomalaiselle yhteiskunnalle on aivan erilainen kuin Keniasta saapuvan todennäköisesti vain korkeampaa elintasoa turvapaikkahakemuksen varjolla hakevan henkilön. EU:n sisäisessä taakanjaossa Suomen kannattasi siis keskittyä jälkimmäisiin.

Lopuksi kiinnittäisin huomiota siihen, että pääministeri Sipilä totesi Suomen hallituksen olevan yksimielinen siitä, että "lähdetään auttamaan sinne ongelmien juurille asioita ja parannetaan maahanmuuttokäsittelyä näissä maissa, missä ongelma on. Ja myös palautuksiin löydetään paremmat käytännöt ja niin edespäin". 

Toivotaan, että hallitus ryhtyy näistä viisaista sanoista tekoihin ja saa myös muut EU-maat samoille linjoille. Ja että kaikki muistavat kyseessä olevan - ei enempää eikä vähempää - kuin eurooppalaisen elämäntavan ja yhteiskuntajärjestyksen tulevaisuus, jota Afrikan ja Lähi-Idän väestöräjähdyksen ruokkima nykyajan kansainvaellus uhkaa vakavasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi siirtää maahanmuuton päätösvallan Brysseliin
Suomi ja EU:n turvapaikanhakijakiintiöt
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille