tiistai 30. huhtikuuta 2019

Poliittinen viihde ja arkitodellisuus

Politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista. Siis päätösten tekemistä siitä mitä tämän maan julkinen valta tekee ja mitä se on tekemättä yhteiskuntaa johtaessaan.

Politiikka kuitenkin muuttuu usein etenkin lehdistössä pelkäksi valtapeliksi. Siitä hyvänä esimerkkinä toimi Helsingin Sanomien teettämä mielipidetiedustelu, jonka mukaan SDP:n, Kokoomuksen ja Vihreiden muodostama sinipuna on kansalaisten parissa suosituin hallituspohja.

Vaikka tällaiset kyselyt ovatkin mainiota poliittista viihdettä on syytä muistaa, että hallitus muodostetaan - toivottavasti - viime kädessä sen mukaan minkälaisesta ohjelmasta eri puolueet pystyvät sopimaan keskenään. Siinä hallituksen kokoajalla on tietenkin käytössään ohjauskortti eli ensisijainen valta etsiä koalitiota, jonka kanssa oman puolueen agenda saadaan ajetuksi läpi mahdollisimman hyvin.

Tämä lienee syy sille, että Antti Rinne (sd) esitti kysymyslistansa kaikille muille eduskuntapuolueille. Sen perusteella on sitten mahdollista valita ne puolueet, joiden kanssa on mahdollista lähteä asiassa eteenpäin eli neuvottelemaan ja sovittelemaan näkemyksiä yhteen. Suomalaisen demokratian tekee erikoiseksi se, että siinä tilanteessa kaikki joutuvat yleensä luopumaan jostain tavoitteestaan.

Näin voi maahan syntyä lopulta minkälainen hallituspohja tahansa. Eikä siinä kansan mielipiteellä valtapoliittisesta viihdepelistä ole - eikä pidäkään olla - mitään merkitystä.

Nähtäväksi jää mihin neuvotteluissa lopulta päästään. Tosiasia kuitenkin on, että huhtikuun eduskuntavaaleissa kansa ilmaisi selvin numeroin vastustavansa vihervasemmistolaista politiikkaa, koska SDP:n Vihreiden ja Vasemmistoliiton yhteen laskettu paikkamäärä jäi 76:een. Siten hallitus, jonka enemmistön muodostaisivat SDP ja Vihreät ei vastaisi kansan vaaleissa osoittamaa tahtoa - eivätkä siten myöskään näiden puolueiden vaaleissa ajamat poliittiset linjaukset.

Nähtäväksi jääkin, syntyykö Suomeen vihervasemmistolaista politiikkaa ajava hallitus, vai käykö niin, ettei Antti Rinne löydä neuvotteluissa itseään tyydyttävää ratkaisua. Kokoomuksella on tässä tilanteessa tietenkin kaikki valttikortit käsissään, sillä mikäli Rinteen yritys kaatuu, siirtyy hallituksen muodostajan tehtävä porvaripuolelle. Se tarjoaa Petteri Orpolle oivan selkänojan oman agendansa ajamiselle sekä SDP:n ja etenkin Vihreiden tavoitteiden torjumiselle, mikä saattaa johtaa Kokoomuksen ja demareiden neuvotteluiden kariutumiseen.

Silloin keskeiseksi kysymykseksi muodostuu se, löytääkö Kokoomus yhteisen hallitusohjelman muiden oikeisto- ja keskustapuolueiden kanssa. Sellaisen etsimiseen jo nyt saattaisi viitata Petri Sarvamaan (kok) eilinen kirjoitus Verkkouutisissa, jossa hän linjasi halla-aholaista linjaa myötäilevää maahanmuuttopolitiikkaa EU:lle. Ellei kyse sitten ollut pelkästä maahanmuuttokriittisten äänestäjien kosiskelusta ajatellen tulevia europarlamenttivaaleja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muistutus paperittomien palveluista alleviivasi hallitusneuvotteluiden tärkeyttä
Syntyykö Rinteen ensimmäinen?
Media muutti tulkintaansa vaalien voittajasta

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Metsä Group innostaa tutkijoita ja poliitikkoja

Metsä Groupin investointi-ilmoitus Kemin sellutehtaaseen on johtamassa mielenkiintoiseen debattiin, kuten toissapäivänä arvelinkin. Ensinnäkin Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun emeritusprofessori Pekka Kauppi totesi eilisessä mielipidekirjoituksessaan, että sellutehdas olisi ympäristöteko.

Hänen mukaansa "uudet tehtaat tuottaisivat valtakunnan verkkoon uusiutuvaa sähköä arviolta kaksi kertaa enemmän kuin Imatrankoski, jossa toimii maamme suurin vesivoimalaitos... tuotteet auttavat korvaamaan muovia ja muita valmisteita, joiden tekemiseen tarvitaan fossiilisia energiavaroja... Tehtaat vähentävät kasvihuonepäästöjen lisäksi muitakin ympäristöongelmia kuten maailman merien roskaantumista... Uusien tehtaiden modernit tuotteet ottavat maailmanmarkkinoilla tilaa vanhanaikaiselta ja saastuttaviin tehtaisiin perustuvalta tuotannolta... Laillisia ja laittomia hakkuita tapahtuu hädänalaisten orankien reviireillä ja muuallakin, missä niin sanottu kuudes sukupuuttoaalto pyyhkii eliölajeja maailmasta."

Vähemmän yllättävästi Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio näki Ylen haastattelussa jo totutun yksisilmäisesti pelkän Suomen hiilinielun ja kertoi, että "metsähakkuiden kiihtymisen myötä hiilinielu pienentyisi Mela-mallin arvion mukaan lähes kymmenellä miljoonalla tonnilla". Hänen näkemyksensä mukaisesti lovea olisi vaikea täyttää muilla keinoin - huomaamatta sitä, että Kaupin edelle siteeraamani kommentin vaikutukset jo yksinään täyttävät siitä osan. Ja globaalisti todennäköisesti paljon enemmänkin.

Poliittisista puoluejohtajista Vihreiden Pekka Haavisto otti negatiivisen kannan tehtaan tarvitseman julkisesti kustannettavan infrastruktuurin rahoittamiseen, jota hallitusneuvottelija Antti Rinne (sd) jo ehti lupailemaan. Näkyyköhän tämä Vihreiden kannatuksessa eurovaaleissa - etenkin Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla, joissa puolueen suosio jäänee toki muutenkin vähäiseksi?

Joka tapauksessa lienee selvää, että mikäli puolueen kielteinen näkemys pysyy hallitukseen menemisen kynnyskysymyksenä, ovat Vihreät ulkona tulevasta valtioneuvostosta. Jos näin käy, asettuvat hallitusneuvottelut kokonaan uuteen ja entistä haastavampaan tilanteeseen.

Myös Vasemmistoliitossa näyttäisi olevan halua torjua Metsä Groupin investointi suomalaiseen biotalouteen. Tai ainakin Veronika Honkasalon twiitin muotoilu "ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tehtävä ihan kaikki" viittaa sellaiseen.

Voi kuitenkin olla, ettei Li Andersson lähde tähän peliin mukaan, sillä onhan Vasemmistoliiton asema Kemissä ollut perinteisesti vahva ja se on siellä edelleen kaupunginvaltuuston suurin puolue, eikä sikäläisiä duunareita siis kannata ehdoin tahdoin raivostuttaa. Nähtäväksi jää siten myös se, millä tavoin Metsä Groupin päätös vaikuttaa äänestäjien siirtymiseen Vasemmistoliiton ja Vihreiden tai anderssonilaisten ja SDP:n/Perussuomalaisten välillä - riippuen lopulta puoluejohdon valitsemasta linjasta.

Kokoomuksen ja Keskustan suunnasta on joka tapauksessa kuulunut ääniä tehtaan ja sen tarvitseman infrastruktuurin puolesta. Tämä oli tietenkin odotettua huolimatta puolueiden sitoutumisesta ilmastonmuutoksen torjuntaan. Perussuomalaistenkin tehdasta puoltava asenne lienee jo etukäteen selvä, mutta olisi toki poliittisesti korrektia saada asiaan vahvistus myös siltä suunnalta. Kuin myös RKP:lta ja Kristillisdemokraateilta.

Jäädään siis seuraamaan mitä tänään ja tulevina päivinä tapahtuu. Varmaa on tässä vaiheessa vain se, että Metsä Group onnistui hämmentämään entisestään kuumaa soppaa omien tavoitteidensa kannalta juuri oikeaan aikaan. Toisaalta metsäteollisuuden on saatava varmuus siitä, että sen toimintaedellytykset Suomessa ovat edelleen kunnossa, mikäli tänne aiotaan investoida myös jatkossa. Siihen vastaus on jo tullut, eli Antti Rinteen nopea kommentti vahvisti asian.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista

1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun presidenttimme J.K. Paasikivi sanoi vääntäessään Venäjän-suhdettamme uuteen asentoon, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tämän oivalluksen seurauksena Suomi pystyi säilyttämään kylmän sodan ajan sisäpoliittisen itsenäisyytensä ja länsimaisen elämäntapansa.

Suomen nykyinen presidentti Sauli Niinistö otti puolestaan Kuopiossa kantaa sosiaalisen median tosiasioihin ja niiden vääristelyyn. Hän totesi mm. että "erityisesti some-puolella tuntuu olevan valtava houkutus siihen, että jos jostain asiasta ei pidä, maali siirretään ensin paikalleen eli muutetaan sanomaa niin, että saadaan osuma".

Asian merkitystä hän avasi sillä, että "jos kaksi keskustelijaa on kovin eri mieltä, mutta jos he kuitenkin tunnustavat vallitsevat tosiasiat, keskustelusta voi tulla muutakin kuin riitaa". Toisin sanoen tosiasiat tunnustamalla on mahdollista löytää pohja, jonka varaan voidaan rakentaa konsensus niin yksityisten ihmisten, poliittisten puolueiden kuin itsenäisten valtioiden ja valtioliittojenkin välille.

Presidentin ajattelu sai mukavasti lihaa luiden välille, kun lueskelin uutista siitä kuinka poliittisen kielen arvolatautuneita iskusanoja käytetään kampittamaan vastustajaa, hämärtämään tarkoitusperiä ja muuttamaan todellisuutta. Jutussa oli haastateltu mm. päätoimittaja Matias Turkkilaa (ps) ja suomen kielen dosentti Vesa Heikkistä.

Sinänsä mielenkiintoisen jutun edetessä tuli vastaan sana maahanmuuttokriittisyys. Ja siinä yhteydessä Heikkiseltä tiedemiehelle käsittämätön kommentti. Vai mitä arvoisa lukijani itse arvelee seuraavasta.

"Vastaisuus ei osoita kauheasti kriittisyyttä, jos ajatellaan kriittisyydellä sen syvintä merkitystä. Monet populistiset toimijat ovat käyttäneet maahanmuuttokriittisyyttä näennäisneutraalina ilmauksena, mutta kun tutkii heidän politiikkansa sisältöä tarkemmin, se saattaa olla kaikessa karuudessaan maahanmuuttovastaista."

Voi toki olla, että jotkut "populistiset toimijat" - keitä ikinä he ovatkaan - ovat käyttäneet termiä maahanmuuttokriittinen maahanmuuttovastaisen synonyyminä. Tämä ei kuitenkaan ole sanan varsinainen merkitys, vaan se on juuri sitä, mikä sanasta ilmenee.

Ottaen huomioon artikkelissa olleen Heikkisen kommentin yhteyden Perussuomalaisiin syyllistyi dosentti kommentissaan, ellei muunnellun totuuden, niin ainakin harhaanjohtamisen syntiin. Tai sitten kyse oli vain kömmähdyksestä tai lehden toimituksen kieroilusta. Onhan selvää, ettei Perussuomalaisten linja ole maahanmuuttovastainen korostaessaan Suomen kannalta hyödyllisen ja haitallisen maahanmuuton eroja.

Puolueen tuoreen kansanedustajan Riikka Purran sanoin: "me vastustamme Suomelle taloudellisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja turvallisuuden kannalta haitallista maahanmuuttoa... Ihmiset, jotka haluavat integroitua maahamme ja elää perusarvojemme mukaisesti, ja jotka osallistuvat yhteiskuntamme rakentamiseen tuottavan työn ja riittävän verojen maksamisen kautta, ovat tervetulleita."

Mistä muusta Purran kommentissa on kyse kuin juuri Heikkisen määritelmän mukaisesta maahanmuuttokriittisyydestä? Kriittisyydestä, jonka toivoisi leviävän läpi suomalaisen poliittisen kentän siten, ettei se olisi enää puolueiden välillä hiertävä arvopohjakysymys vaan sitä mitä se pohjimmiltaan on - eli presidenttiemme kannanottojen mukaista tosiasioiden tunnustamista. Ja sellaisena luonteva pohja käydä maahanmuuttoon liittyvää poliittis-yhteiskunnallista debattia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Loogista ja tavallaan loogista
Blogin syvin olemus
Suomeen kaivataan lisää maahanmuuttajia - mutta media uutisoi harhaanjohtavasti

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Kuka nousisi vastustamaan Kemin tulevaa sellutehdasta

Meneillään olevan maailmantalouden positiivisen vaiheen aikana olemme Suomessa saaneet tottua siihen, kuinka hyvien aikojen odotetaan päättyvän aivan pian. Kulunut viikko oli tässä suhteessa mielenkiintoinen, sillä silloin julkaistiin todella monen yrityksen tämän vuoden ensimmäisen kvartaalin tulokset.

Niistä uutisoi esimerkiksi Helsingin Sanomat seuraavasti: "Suomalaisyritykset kertoivat sarjassa hyviä uutisia: UPM:ltä loistotulos, Valmetin tilauskanta ennätyksessä". Yle oli vähän varovaisempi, mutta otsikoi kuitenkin positiivissävyisesti "Tulospäivä: Kemira yllätti, Nesteen voittokulku uusiutuvilla jatkui, sellun hyvä menekki piti metsäfirmat iskussa".

Hyviin talousuutisiin kuului myös Metsä Groupin ilmoitus aikomuksestaan rakentaa jättimäinen sellutehdas Kemiin. Mikäli se toteutuu, saavutetaan kutakuinkin suomalaisten metsien puuntuotannollisesti kestävän käytön raja.

Hallitusta parhaillaan kokoava Antti Rinne (sd) ja monet muut poliitikot ottivat tiedon sellutehdasinvestoinnista tyydytyksellä vastaan. Tuohan se vientisektorille lisävoimaa ja ihmisille hyväpalkkaisia työpaikkoja.

Ottaen huomioon viime aikojen ilmastonmuutoskeskustelun on tehtaan kritiikki ollut ainakin toistaiseksi varsin laimeaa. Voisin kuvitella, että kaikki suomalaispuolueet Perussuomalaisia lukuun ottamatta muotoilisivat tekstin, jossa muistutettaisiin sitoutumisesta kasvihuonekaasujen rajoittamisesta siten, että globaalin ilmaston lämpeneminen jäisi 1,5 asteeseen.

Itse näen asian siten, että Metsä Groupin tehdassuunnitelma on nyt sellainen iso realiteetti, jossa kestävyyden eri osa-alueet lyövät toisiaan vahvasti korville. Viennin arvo ja työpaikat lisäävät taloudellista ja myös sosiaalista kestävyyttä. Sen sijaan puiden tarkka hyötykäyttö on haaste ekologiselle - ja pohjoiseen sijoittuessaan ehkä myös aavistuksen saamelaisten kulttuuriselle - kestävyydelle.

Mistä siis löytyy se poliitikko, joka kertoo kemiläisille ja maan pohjoisosien metsänomistajille ja metsäammattilaisille vastustavansa heidän tulevaisuutensa kannalta merkittävää investointia koska se vaarantaa ilmastonmuutoksen vastaiset tavoitteet? Tavoitteet, joiden vaikutus ilmaston lämpenemiseen on parhaimmillaankin promilleluokkaa.

Nähtäväksi jää löytyykö pelin avaaja vihreistä kansanedustajista vai kenties vasemmistoliittolaisista. Tai tulisiko se yllättäen keskustalaisten tai kokoomuslaisten piiristä? Ellei sitten joltain rohkealta demarilta, ruotsalaiselta tai peräti kristilliseltä poliitikolta? Ja miten se vaikuttaa hänen puolueensa kannatukseen eurovaaleissa ja/tai mielipidetiedusteluissa.

Aiempia ajatuksia samasta aiheesta:
Metsien kasvusta ja ilmastohistoriasta
HS linjasi metsäpoliittisen uutisointinsa
Kumpi ompi pahempi: ilmastonmuutos vai sen ehkäisy?

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Muistutus paperittomien palveluista alleviivasi hallitusneuvotteluiden tärkeyttä

Helsingin kaupungin perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja Maarit Sulavuori muistutti aamun mielipidekirjoituksessaan siitä, kuinka "paperittomien perheiden lapsien ja koko perheen tuen tarve arvioidaan, ja tuki järjestetään yksilöllisesti. Haluamme huolehtia siitä, että paperittomat perheet ja muutkin paperittomat saavat Helsingissä tarvitsemansa palvelut."

Jutun luettuani olin todella tyytyväinen siitä, että Suomen ainoa järkevää maahanmuuttopolitiikkaa tavoitteleva puolue sai puheenjohtajuudet hallintovaliokunnassa, lakivaliokunnassa ja ulkoasianvaliokunnassa. Lisäksi puolue sai valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaoston puheenjohtajuuden.

Tarkoitan tietenkin Perussuomalaisten johdettavaksi tulleita valiokuntia. Niistä hallintovaliokunta hoitaa poliisi-, rajavartiolaitos- ja ulkomaalaisasiat ja lakivaliokunta käsittelee rikosoikeuteen, tuomioistuimiin ja vankien hoitoon liittyvät asiat. Ulkoasiainvaliokunta käsittelee nimensä mukaisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä asioita.

Tänään alkavat puolestaan hallitusneuvottelut. Nähtäväksi jää, johtaako se suomalaisten kannalta yhtä hyvään lopputulokseen kuin valiokuntapaikkojen jako.

Mielenkiintoista kyllä, noin kymmenestä kysymyksestä yksikään ei koske maahanmuuttoa, vaan Antti Rinteen lista kartoittaa sitä, millainen Suomen aseman pitäisi olla maailmassa ja EU:ssa sekä millä tavalla puolueet veisivät maata eteenpäin kestävän kehityksen tiellä kohti hiilineutraaliutta, minkälaista puolustuspolitiikka jatkossa halutaan, kuinka sote-uudistus saatetaan loppuun ja millä keinoilla Suomen talous pidetään kunnossa.

Nähtäväksi jää mikä on lopputulos. Kovin lupaavaa ei ole hallituksen kokoajan ja hänen puolueensa taipumus kehittää yhteiskuntaamme sosialismin keinoin ja velkaannuttamalla. Siinä on suuri kontrasti esimerkiksi Perussuomalaisten, mutta myös Kokoomuksen näkemyksiin, joten neuvotteluissa joudutaan tekemään monia kompromisseja, jotta yhteisymmärrys lopulta löytyisi.

Suomen talouden ja turvallisuuden sekä maamme kulttuurin ja talouden kannalta olisi kuitenkin hienoa, mikäli maata johtamaan valikoituisivat puolueet, jotka kehittäisivät yhteiskuntaamme sellaisena kuin suomalaiset haluavat sen nähdä - eli taloudeltaan terveenä kansalaisilleen turvallisuutta ja elämässä menestymisen mahdollisuuksia tarjoavana suomalaisten kotiseutuna.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten vaaliohjelma
Mediaharhautus laittomuuden edistämiseksi
Antti Rinne: sanahelinää ja jakopolitiikkaa

torstai 25. huhtikuuta 2019

Pitäisikö perintöoikeus poistaa?

Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston professori Lassi Linnanen oli Helsingin Sanomien haastateltavana jutussa, jossa esiteltiin hänen varsin radikaaleja ajatuksiaan siitä, mitä meidän pitäisi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Jutusta oleellinen on kirjattu otsikkoon: "Lomat, ylenpalttiset asuin­neliöt ja kaikki muu luksus verolle – Rikkaiden kuuluukin hävitä ilmasto­toimissa".

En puutu tässä jutun sisältöön sen enempää, mutta kiinnitin huomiotani yhteen Linnasen heittoon. Sen mukaan hän pohti sitä, että "miksi omaisuuden pitäisi periytyä... Etuoikeutettujen jälkeläiset säilyvät etuoikeutettuina. Pitääkö olla näin?".

On totta, että omaisuuden periminen lisää ihmisten syntyperäistä eriarvoisuutta ja sitä kautta ehkäisee meritokratiaa eli omien kykyjen avulla menestymistä, jota sinänsä pidetään yleisesti yhteiskunnan toimivuuden kannalta erinomaisena asiana. Jos siis pidämme meritokratiaa ensisijaisena tavoitteena, olisi perimisoikeuden poistaminen varsin looginen toimenpide.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Siitä tarjoaa esimerkin 1700-luvulla Suomessa tehty isojako. Siinä kylien maat jaettiin aiempien kapeiden sarkojen sijaan isompiin lohkoihin, jolloin isännälle syntyi mahdollisuus ryhtyä kehittämään viljelymenetelmiään muista riippumatta.

Kun omaisuus vielä periytyi (yleensä) vanhimmalle pojalle, syntyi maatalouteen pitkäjänteisyyttä, joka aikanaan johti välittömän nälkäkuoleman mahdollisuuden katoamiseen ja lopulta maatalouden ylituotantoon. Näin selvärajainen oma ja jälkeläisille periytyvä omistusoikeus aloitti kehityksen, jonka seurauksena Suomen muuttui tyypillisestä kehitysmaasta teolliseksi hyvinvointivaltioksi.

Tämän oivallus on aamun lehden toisen jutun mukaan viety kehitysapuna Etiopiaan. Siellä viljelijät ovat nyt voineet rekisteröidä luotettavasti maapalstansa itselleen periytyväksi omaisuudeksi.

Tämän seurauksena on syntynyt samankaltainen kehityskulku kuin Suomessa 1700-luvulla eli paikalliset viljelymenetelmät ovat alkaneet kehittyä. Samalla on ilmaantunut yllättäviä sivuvaikutuksia: naisten tasa-arvo on kasvanut ja miesten kiinnostus useampiin vaimoihin on vähentynyt.

Tätä taustaa vastaan en ole lainkaan varma siitä, onko professorikollegan puuskahdus perintöoikeuden poistamisen siunauksellisuudesta loppuun asti mietitty. Lisäksi suosittelisin ihan yleisestikin jonkinasteista varovaisuutta yhteiskunnan perusrakenteisiin puuttumisessa ilmastonmuutoksen uhan torjuntaoperaatioissa. Kovin radikaaleihin toimiin kun liittyy aina riski siitä, että lapsi saattaa mennä pesuveden mukana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksi hyvää uutista - vai onko?
Vantaalainen tragedia
Kaksinaismoralismin kukkanen

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Valtionvelka kääntyi laskuun

Helsingin Sanomat uutisoi, että Suomen julkisen talouden velkasuhde palasi viime vuonna alle 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Saavutuksen taustalla on epäilemättä viime hallituskaudelle sattunut kansainvälinen korkeasuhdanne, mutta todennäköisesti myös maassa harjoitettu oikeistolainen talouspolitiikka, jotka ovat nostaneet BKT:tä (eli kasvattaneet velkasuhteen laskukaavan jakajaa).

Velkasuhde on kuitenkin jossain määrin abstrakti käsite, joten selvitin mitä nuo luvut tarkoittavat euromääräisesti. Tilastokeskuksen mukaan koko julkisen sektorin velka oli edelleen kasvanut, vaikka vain vähän. Se oli vuonna 2018 yhteensä 137,55 miljardia, kun vuotta aiemmin summaa oli 137,27 miljardia euroa. Selitys velkasuhteen etumerkin vaihtumiselle löytyy siis tosiaankin edellä mainitusta laskukaavan jakajan kasvusta.

Katsoin vielä miten Suomen valtionvelka on kehittynyt euromääräisesti. Siinä on saavutettu edistystä myös rahassa mitattuna, sillä valtion ottama velka on pudonnut vuoden 2017 105,77 miljardista 104,97 miljardiin euroon. Muutos on siis oikean suuntainen, mutta varsin vähäinen, sillä vielä 2016 valtionvelka oli "vain" 102,35 miljardia.

Suomen seuraavan hallituksen onkin syytä pitää huoli siitä, että maamme valtiontalous pysyy kunnossa. Se tarkoittaa, että jokaiselle menolle on löydyttävä rahoituskanava riippumatta siitä onko kyse yritysten tukemisesta, maahanmuuttajien kotouttamisesta, vanhustenhoidosta tai ilmastonmuutoksen torjunnasta. Sama koskee kuntia.

Toisin sanoen, mikäli julkisille varoille luodaan uusia käyttökohteita on vastaava summa säästettävä muualta - tai huolehdittava yritysten toimintaedellytysten parantamisesta siten, että tarvittavat varat löytyvät lisääntyvästä verokertymästä. Tämän nollasumma- tai kasvupelin soisi tulevan kirjatuksi hallitusohjelmaan - etenkin mikäli siellä on jakopolitiikkaan taipuvaisia vasemmistopuolueita.

Varoittavan esimerkin hallitusneuvottelijoille löydämme Kreikasta, jossa kehitys on jälleen kääntynyt ongelmalliseksi. Siellä julkisen talouden velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvoi viime vuonna 181 prosenttiin edellisen vuoden 176 prosentista, mikä vahvistaa käsitystä siitä, ettei maahan pumpattuja takuutusrahoja tulla koskaan saamaan takaisin.

Sen sijaan on suorastaan hyytävää ajatella, miten Kreikan julkisen talouden käy silloin, kun nykyinen nousukausi kääntyy laskuun. Toiveeni Suomen hallitusneuvottelijoille onkin, ettei Suomea päästetä samanlaiseen tilaan. Eikä edes oteta riskiä sellaiseen joutumisesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten usko jakopolitiikkaan on nousussa
Uskottava Kreikkapaketti ja tosiasiat
Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Yllättäviä käänteitä

Pääsiäisen suuri uutinen oli islamistien srilankalaisia kristittyjä vastaan suuntaama terrori-iskujen sarja. Tapausten taustasta antoi uskottavan selityksen suomensrilankalainen Rajkumar Sabanadesan.

Hänen mukaansa kyse ei ollut Sri Lankan sisällissodan seurauksena syntyneistä jännitteistä vaan osasta kansainvälisten muslimimilitanttijärjestöjen jäsentenkeruuta. Perusteeksi Sabanadesan totesi, ettei sisällissota ollut kristittyjen ja muslimien välinen, eikä näiden välillä ole aiemmin ollut edes jännitteitä.

Sen sijaan terroristitekojen kautta sellaisia saatiin aikaan ja todennäköisten vastatoimien seurauksena myös uusia radikalisoituneita jäseniä islamistisille järjestöille. Varsinaiseksi hyödylliseksi idiootiksi hän maalasi tässä pelissä länsimaisen median, joka on piirtänyt kuvan tapahtumien paikallisesta luonteesta, joka ruokkii srilankalaisten radikalisoitumista.

* * *

Jo pääsiäistä ennen otsikoihin nousi myös Libyan tilanne. Siellä kyse lienee puhtaasta paikallisesta valtataistelusta, jossa maan itäosia jakanut kenraali Khalifa Haftari yrittää valloittaa myös pääkaupungin ja yhdistää koko Libyan valtansa alle.

Helsingin Sanomat kirjoitti taisteluiden yhdestä mahdollisesta seurauksesta pitkän jutun. Siinä ennustettiin uutta pakolaiskriisiä, jonka seurauksena myös Eurooppaan suuntautuisi valtava ryntäys.

Jutun lopussa mainitaan, että edellisen kriisin aikana "ihmissalakuljettajat myivät siirtolaisille merikelvottomissa kumiveneissä, ja pyrkijät jäivät usein vapaaehtoisten meripelastuspartioiden armoille (huom. outo kielioppimuotoilu HS:n toimittajan)." Ja juuri tässä virkkeessä piilee ratkaisumalli Euroopan Unionille.

Libyan tilanteen takia on pidettävä entistä parempi huoli siitä, ettei salakuljettajien käyttöön synny uutta meritaksiliikennettä, vaan pakolaiset jäävät Afrikan puolelle. Se edellyttää ns. hyväntekeväisyysjärjestöjen pois pitämistä Välimereltä, heidän alustensa maihin pääsyn estämistä EU:n satamiin ja samalla mahdollisten Afrikan puolelle syntyvien pakolaisleirien tehokasta tukemista.

Sekä poliittista realismia eli voitolle pääsevän sotivan osapuolen poliittista tukemista sillä ehdolla, että tämä pitää voitettuaan siirtolaisvirrat kurissa Libyan nykyisen hallituksen tavoin. Tyhmintä olisi hirttäytyä tukemaan etenkään sotilaallisesti tappiolle jäävää osapuolta, minkä seurauksena taistelut vain pitkittyisivät, pakolaismäärät kasvaisivat ja paine lähteä koti pohjoista kasvaisi.

Viimeinen hetki osapuolen valinnalle on silloin, jos Yhdysvallat ryhtyy tukemaan sotilaallisesti toista osapuolista - siis käytännössä Haftarin joukkoja, joille presidentti Trump on antanut tukensa. Toki voi olla, ettei sotilaallinen interventio ole väistämätöntä, eikä ehkä tarpeellistakaan, mutta joka tapauksessa EU:ssa tarvitaan nyt realistisia poliittisia päätöksentekijöitä, jotka osaavat asettaa tosiasiat kauniiden haaveiden edelle ja asettaa EU:n edun kaiken muun edelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elintasopakolaisten merimatka päätyi Libyaan
Maailmanpolitiikan keskeisin kysymys
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Väkivaltaisen sarjaseksuaalirikollisen ihmisoikeudet

MTV3 kertoi helsinkiläismiehestä, joka tuomittiin tammikuussa 2019 tapahtuneesta törkeästä puolustuskyvyttömään naiseen kohdistuneesta raiskauksesta vankeuteen vuoden ja 10 kuukauden ajaksi.

Sama mies oli tuomittu pari viikkoa aiemmin kolmen vuoden ja viiden kuukauden vapaudenmenetykseen maaliskuussa 2018 tehdystä raiskauksesta. Ja kolme kuukautta sitä ennen hän oli vapautunut vankilasta, jossa hän oli sovittanut aikaisempia raiskauksiaan. Lisäksi poliisi on parhaillaan tutkimassa väkivaltaista ryöstöä, jonka aikana mies on ilmeisesti pahoinpidellyt 80-vuotiaan äitinsä.

Tämä mies ei ainakaan nimestään päätelleen ole maahanmuuttajataustainen. Tai ainakaan kehitysmaataustainen, koska hänen etunimensä ovat Carl Mikael Hjalmar.

Tässä vaiheessa haluaisin kysyä oikeudelta sitä, miten se arvelee tämän Carl Mikael Hjalmarin käyttäytyvän päästessään uusimpien tuomioidensa jälkeen vapaalle jalalle. Ja minkälaisen arvon korkeat oikeusoppineet panevat suomalaisten turvallisuudelle suhteessa tämän väkivaltaisen sarjaseksuaalirikollisen oikeuteen saada jälleen kerran uusi mahdollisuus?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi rikollisella on satunnaista uhria suuremmat ihmisoikeudet?
Oikeus haluaa pitää kroonisen väkivaltarikollisen uhkana ihmisille
Ehkäisevätkö puukottajien ja raiskaajien tuomioiden paljousalennukset rikoksia?

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Halla-ahosta pääsiäisen kunniaksi

Helsingin Sanomat teki pääsiäisen kunniaksi (!?) kaksi juttua Jussi Halla-ahosta. Niistä ensimmäisessä oli haastateltu erilaisia häntä äänestäneitä ihmisiä, mutta vastauksissa ei ollut mitään yllättävää.

Olisikin ollut paljon mielenkiintoisempaa lukea satunnaisen kokoelman syistä, miksi ihmiset eivät äänestäneet Halla-ahoa tai ylipäänsä Perussuomalaisia. Niin tekemällä olisi voinut saada Kalliosta tai Punavuoresta varsin ajatuksia avartavia näkemyksiä - vai luulenko vain?

HS:n toinen Halla-aho-juttu kertoi, ettei Perussuomalaisten puheenjohtaja irtisanoudu vanhoista blogikirjoituksistaan, mutta toteaa kuitenkin, että "osa on ollut tyhmiä ja harkitsemattomia kommentteja. Osa on ollut sellaisia kommentteja, joita voi sanoa tavallisena tallaajana mutta ei poliitikkona. Ja osa on sellaisia juttuja, jotka kontekstistaan irrotettuna kuulostavat hurjilta mutta joissa on ollut ja on edelleen pointti."

Olen ollut jo pitkään Scriptan blogi-isännän kanssa samaa mieltä siltä osin kuin olen Scriptaa lukenut. Ja luulen aika hyvin arvaavani mikä lukemistani teksteistä sijoittuu mihinkin Halla-ahon mainitsemaan ryhmään. Sen sijaan HS:n toimittajalle tämä näyttäisi jutun perusteella olevan epäselvää.

Scriptaan liittyen kolme asiaa lienee selvää. Ensinnäkään Jussi Halla-aho ei olisi nyt ministerikandidaatti, mikäli hänen kirjoituksensa eivät olisi olleet huomiota herättäviä eikä niissä olisi ollut pointtia. Siten ei ole olemassa halla-aholaista politiikkaa ilman noita kirjoituksia.

Toiseksi on selvää, että vihervasemmistolainen media ja ehkä kilpailevat poliitikotkin käyttävät Halla-ahon "tyhmiä ja harkitsemattomia" kirjoituksia ja erityisesti Scriptan asiayhteydestään irrotettuja virkkeitä lyömäaseenaan tätä vastaan niin kauan kuin miehen poliittinen ura jatkuu.

Samalla - kolmanneksi - yhä useamman ihmisen kiinnostus Scriptan kirjoituksiin kasvaa sillä seurauksella, että he käyvät lukemassa Halla-ahon ajatuksia ja tekevät niistä omat päätelmänsä ilman toimittajien välipuheita. Näin Halla-aho saa kannattajia myös uusista sukupolvista, mikäli kirjoitukset herättävät lukijoissaan vastakaikua.

Näillä sanoin totean, että Halla-aho on juuri nyt ylivoimaisesti Suomen mielenkiintoisin poliitikko. Sellaisena hän myös jakaa ihmisten mielipiteet muita poliitikkoja enemmän, mutta näyttäytyy myös häntä vastustavalle medialle ylipääsemättömän kiihottavana kirjoituskohteena - hänestä pitää päästä sanomaan oma mielipiteensä eikä sekään ole haitaksi, että miehen nimi otsikossa aiheuttaa lehtien nettoversioissa klikkauksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistonaiset upottavalla suolla
Metatason sanahelinää
Maahanmuuttajan painajainen

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Metsien kasvusta ja ilmastohistoriasta

Kauppalehdessä oli asiallinen kirjoitus Suomen metsien kasvun lisääntymisestä erityisesti pohjoisessa. Sen mukaan yli kolmannes siitä on johtunut ilmaston lämpenemisestä. Loput - siis lähes kaksi kolmannesta - johtuu jostain muusta eli ns. tehometsätaloudesta.

Aivan pohjoisimmassa Lapissa ilmaston lämpenemisellä lämpenemisen osuus on ollut suurempi, peräti 45%. Mutta myös siellä on pääosin kyse metsänhoidon muutoksista.

Jutussa annettiin tehometsätalouteen siirtymisen vaikutuksista myös toinen lukuarvo. Sen mukaan sotien jälkeisessä suuressa savotassa saatiin lappilaisilta leimikoilta puutavaraa kokoon 40-50 kuutiota hehtaarilta. Nyt jo harvennushakkuissa saanto on hiukan suurempi ja päätehakkuissa kaksin- tai kolminkertainen.

Sanottakoon tässä selvästi, että monien haikailemassa jatkuvapeitteisessä eli eri-ikäismetsätaloudessa on kyse paljolti paluusta sotia edeltäviin metsänkasvatusmenetelmiin. Sen tekee metsänomistajalle (ehkä) laskennallisesti kannattavaksi se, ettei metsänhoitoon tarvitse sijoittaa varoja, joille (tehometsätaloudessa) laskettu vaihtoehtoinen sijoituskorko nostaa näiden töiden laskennalliset kustannukset valtavaksi.

Suomalaisen yhteiskunnan kannalta jatkuvapeitteinen metsätalous on kuitenkin kiistatta luonnonvarojen hukkaan heittämistä, koska suurin osa metsäsektorin taloushyödyistä syntyy vasta puun jatkojalostuksen yhteydessä. Siten metsien kokonaishyöty on kutakuinkin suoraan verrannollinen tuotettuun puumäärään - toki tukkipuun osuudellakin on positiivinen merkityksensä.

Kauppalehden asiallisen kirjoituksen ainoa moitittava kohta on sen harhaanjohtava kuva Sodankylän lämpötilojen kehityksestä. Siitä oli jätetty pois koko tilaston alkupää, jossa olisivat näkyneet 1930-luvun lämpimät vuodet. Tämäkin asia kuitenkin kerrottiin itse päätekstissä.

Samoin kerrottiin se, että Suomessa oli nykyistä paljon lämpimämpää 6 000 vuotta sitten. Ja pienellä jääkaudella selvästi kylmempää.

Tästäkin tosiasiasta kirjoitetaan varsin harvakseltaan valtamediassa. Hienoa kuitenkin, että edes jostain saa lukea asiallisia (punavihervärjäämättömiä) kirjoituksia viime aikoina kovastikin kuumia tunteita herättäneistä ilmastohistoriasta ja metsänhoidosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pirullisia ympäristöongelmia
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta
Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

perjantai 19. huhtikuuta 2019

HS:n rikosuutisista pohjaa EU-vaaleihin

Jussi Halla-ahon luotsaamana Perussuomalaiset saivat muhkean äänisaaliin äskeisissä vaaleissa. Yksi puolueen kärkiteemoista oli maahanmuutto, jonka kustannuksista puoluetta lähellä olevat tahot esittivät vaalien alla kaksikin laskelmaa (Pauli Vahtera ja Samuli Salminen).

Maahanmuutolla on kuitenkin myös sellaisia kustannuksia, joita ei voi mitata euroissa. Ei ainakaan yksiselitteisesti.

Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli rikosjuttuja. Niistä selkeimmin maahanmuuttoon liittyivät maahanmuuttajataustaisen henkilön raiskaustuomiosta kertonut juttu, vaimonsa murhaa yrittäneen maahanmuuttajan veljen aiheuttamasta uhasta kertova uutinen sekä maasta poistettavan henkilön vastustelua kuvannut artikkeli.

Maahanmuuttoon liittyvä oli lähes varmasti myös lapsiaan raiskanneen isän tuomiosta kertonut juttu, jossa mainitaan tyttären lähetetyn entiseen kotimaahansa Afrikkaan.

Enkä oikeastaan epäile myöskään tämän sarjan ainoaa ei-rikosjuttua. Siinä kerrottiin vantaalaisessa päiväkodissa tuberkuloositartunnalle altistetuista lapsista. Tartuntavaaran aiheuttanut henkilö oli todennäköisesti maahanmuuttajataustainen, vaikka uutisen perusteella tätä ei voikaan pitää varmana.

Epävarmimmin maahanmuuttoon näistä HS:n tämän aamun jutuista liittyi artikkeli, jossa kerrottiin 16-vuotiaiden nuorukaisten ryöstelleen aikuisia miehiä Helsingin keskustassa. Se on kuitenkin samantekevää, sillä jo muut edelle linkittämäni uutiset kertovat riittävästi maahanmuuton rahalla mittaamattomista kustannuksista ja kärsimyksistä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Toki osa HS:n uutisoimista tapauksista oli maahanmuuttajaryhmien keskinäistä kuohuntaa, eikä sikäli aiheuta kantaväestölle muita kustannuksia kuin oikeusseuraamusten kuittaamisen. Koko yhteiskunnan toiminnan kannalta niillä on kuitenkin suuri merkitys, koska kaikenlainen rikollisuus heikentää aina luottamusyhteiskunnan perusteita.

On siis erinomaista, että ainut maahanmuuttopoliittisesti uskottava puolueemme menestyi eduskuntavaaleissa. Samalla on kuitenkin syytä hämmästellä, miksei puolueen vaalimenestys ollut vielä parempi?

Oliko syynä valtamedian puoluetta vastaan käymä taitava vaalivaikuttaminen vai monien suomalaisten taipumus jatkaa äänestyskopissa jo isältä perityn puolueen kannattamista? Niin tai näin, edessä ovat europarlamenttivaalit, joissa maahanmuuttokysymykset ovat vielä eduskuntavaalejakin tärkeämmässä roolissa.

Onhan EU:ssa tehtyjen päätösten vaikutus maahanmuuttoon oleellisesti suurempi kuin kansallisen politiikan. Ongelma voidaan haluttaessa ratkaista vain EU:n tasolla, mutta toisaalta siellä tehdyillä päätöksillä se voidaan myös eskaloida vielä vuoden 2015 tapahtumia suurempiinkin mittoihin.

On siis syyttä unohtaa mahdollinen vaaliväsymys ja antaa äänensä myös seuraavissa vaaleissa sille ehdokkaalle, jonka näkemysten uskoo tuottavan parhaan tulevaisuuden sekä koko Euroopalle että erityisesti meille suomalaisille. Ehkäpä tuon näkemyksen luomisessa on apua myös edelle linkittämistäni HS:n jutuista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Utrechtin turkkilaisampujalla on ihmisoikeudet
Miksi puhumme maahanmuuttajien, mutta emme kantaväestön seksuaalirikoksista?
Muslimimaahanmuuttajat ajautumassa ylisukupolviseksi etnis-uskonnollisesti leimautuneeksi alaluokaksi

torstai 18. huhtikuuta 2019

Miksei rahaa löydy katastrofiapuun?

Pertti Salin Kouvolasta ihmetteli, miten Notre Damen korjaukseen saattoi löytyä satoja miljoonia. Sen sijaan - hänen mukaansa - samanlaista lahjoitushalua ei löydy silloin kun "hätäapua tarvitaan ihmisten pelastamiseksi sotien ja luonnonkatastrofien keskellä?

Väite on peräti mielenkiintoinen ottaen huomioon, että pelkästään Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen hätäavun vuosittainen budjetti oli vuonna 2017 noin 21 miljoonaa euroa. Se on toki pieni raha verrattuna ranskalaisten lahjoituksiin kulttuuriperintönsä pelastamiseksi, mutta niin on Suomikin varsin pieni maa verrattuna Galliaan.

Sitä paitsi käytämme kehitysyhteistyöhön kuluvana vuonna pelkästään valtion budjetin kautta yhteensä 546 266 000 euroa. Se on suuruusluokaltaan jo hyvinkin samanlainen kuin Notre Damen pelastamiseksi lahjoitetut varat.

Lisäksi otamme vastaan tuhansia pakolaisia katastrofimaista - pakolaisia, joista suuren osan elinikäiset kustannukset henkeä kohden ovat lähes miljoonaa euroa. Se tarkoittaa, että sidomme näihin ihmisiin vuosittain jopa miljardeja euroja jälkeläistemme verovaroja. Tämä uhraus onkin sitten jo selvästi suurempi kuin ranskalaisten lahjoitukset tulipalon seurausten korjaamiseksi.

Edelle kirjoittamani perusteella suosittelen Pertti Salinille faktoihin tutustumista ennen kuin kirjoittaa lehtien palstoille. Näin välttyy älyllisesti epärehellisten väitteiden levittämiseltä julkisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Arkkipiispa unohti mahdollisen ja todennäköisen eron
Maksamme velkaa


keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Sirpa Kurppa vaati väestöräjähdyksen tukemista luopumalla lihansyönnistä

Silmiini sattui paikallislehden uutinen, jossa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Sirpa Kurppa kauhisteli suomalaisten lihansyöntiä. Hänen mukaansa "tämä ei voi missään nimessä jatkua".

Hänen u ruoka ei riitä maailman kasvavalle väestölle, mikäli nykyinen lihansyönti jatkuu. Onhan maailmassa ennustettu elävän jo vuonna 2100 peräti yli 11 miljardia ihmistä. Samaa meiltä ovat VTT ja jutussa mainitun Lancetissa julkaistun tutkimuksen tekijät.

Artikkelin mukaan yli kymmenenkin miljardia ihmistä voitaisiin kuitenkin ruokkia, mikäli söisimme enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa. Lancetin artikkelin mukaan kalaa ja kananlihaa voisimme syödä vähän tai kohtuullisesti, mutta punaista lihaa voisimme nauttia hyvin vain vähän tai ei ollenkaan.

Sanon tämän jälleen kerran, etten aio muuttaa ruokailutottumuksiani väestöräjähdyksen hyväksi. Syön kaikenlaista lihaa kalasta nautaan ja kanasta possuun hyvällä omallatunnolla myös jatkossa.

Erityisesti en näe mitään syytä lihansyöntini vähentämiselle sillä perusteella, että se mahdollistaisi maailman väestöräjähdyksen jatkumisen vieläkin pidemmälle kuin nykytilanteessa. Eli ihmettelen Kurpan ja kumppaneiden näkemystä siitä, ettei minulla olisi oikeutta syödä haluamaani ruokaa, mutta afrikkalaisilla ja aasialaisilla olisi oikeus liikakansoittaa koko maailma.

Siksi neuvonkin Sirpa Kurppaa ottamaan järjen käteensä ja miettimään, millä maapallon väestöräjähdys saataisiin pysähtymään ennen kuin se tekee koko planeetalla asumisesta yhtä kaaosta. Tai ainakin luopumaan tuon väestöräjähdyksen tukemisesta antamillaan ruokailuohjeilla. Ohjeilla, joiden järjettömyydestä olen kirjoittanut aiemminkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valeuutinen - mutta kumpi?
Ympäristöjalanjäljestäni
Järjestö esitti järjettömän vaatimuksen

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Ilmastonmuutos. Nyt?

Olen viime aikoina seurannut pohjoisen napajään kehitystä koska ilmastonmuutoksen pitäisi edetä vauhdikkaimmin juuri arktisella alueella. Lisäksi olen arvellut napajään koon olevan kaikista ilmastomittareista luotettavin.

National Snow & Ice Data Center (NSICD) tarjoaa kaksi mittaa arktisen merijään koolle. Niistä suurempi arvo on napajään laajuus (extent) ja pienempi sen pinta-ala (area). Pidän itse jälkimmäistä luotettavampana, mutta NSICD tarjoaa sen vain kuukausittain. Niinpä raportoin tässä napajään laajuuden viime viikkojen hätkähdyttäviä päivittäisiä muutoksia.

Aloitan sen koosta 25. maaliskuuta, jolloin napajää oli vastaavana päivänä suurempi kuin vuosina 2005, 2006, 2007, 2011, 2015, 2016, 2017 ja 2018. Mikään ei siis viitannut siihen, että napajää olisi jotenkin dramaattisesti sulamassa ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen tai minkään muunkaan syyn takia.

Tosiasiassa pohjoisen merijään laajuus alkoi kuitenkin juuri tuona päivänä supistua erittäin nopeasti siten, että se oli maaliskuun 31. päivänä pienempi kuin kertaakaan mittaushistorian aikana samalla päivämäärällä.

Jään sulamisvauhti jatkui ripeänä aina huhtikuun 10. päivän asti, jolloin sen laajuus oli erittäin paljon pienempi kuin minään muuna vuonna. Sen jälkeen vuosien välinen ero alkoi supistua, mutta edelleen ollaan siinä tilanteessa, että pohjoinen napajää on varsin merkittävästi pienempi kuin aiempina vuosina.

Nähtäväksi tietenkin jää miten pohjoisen merijään koko kehittyy kohti tulevaa kesää. Jatkuuko napajään sulaminen muita vuosia nopeampana ja saavuttaa ensi syyskuussa - jolloin jään koko on pienimmillään - uuden ennätyksen.

Vai hidastuuko jään sulaminen niin, ettei se olekaan ensi syksynä pienempi kuin vuonna 2012, jolloin se oli selvästi pienempi kuin minään muuna vuonna tilastonpidon historiassa. Tämän tiedämme puolen vuoden kuluttua.

Tässä vaiheessa on selvää, että napajään laajuudessa voi tapahtua varsin nopeita muutoksia. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten tämä arktisen merijään laajuuden muutos näkyy sen pinta-alassa (sen ja laajuuden välinen ero on vastaava kuin reikäjuustosiivun pinta-alassa jos lasketaan reiät mukaan tai jätetään ne laskematta). Sen tiedämme jo vappuna tai heti sen jälkeen.

Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että ihmisen aiheuttama nopea ilmastonmuutos saisi tukea napajään parin viimeisen viikon kehityksestä. Näin lyhyessä - vaikka dramaattisessakin - muutoksessa voi kuitenkin olla kyse yhtä hyvin myös satunnaisluonteisesta vaihtelusta.

Siksi on syytä todeta, että nyt havaitsemiani muutoksia luotettavampi tapa hyödyntää arktisen napajään kokoa ilmastonmuutoksen edistymisen seurannassa on pidempien aikajaksojen hypoteesiperusteinen analysointi, jollaisten tuloksia olen viimeksi julkaissut täällä ja täällä. Niiden aika on kuitenkin vasta ensi vuodenvaihteen jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arktinen napajää sulaa kiihtyvällä tahdilla - vai sulaako?
Napajää ei tue yhteyttä globaalin lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä
Pohjoisen napajään helmikuinen koko oli pienempi kuin kertaakaan vuoden 1978 jälkeen

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Syntyykö Rinteen ensimmäinen?

Eiliset eduskuntavaalit päättyivät siihen, että SDP nousi maan suurimmaksi puolueeksi 40 kansanedustajallaan. Ero toiseksi suurimpaan, Perussuomalaisiin, oli tosin vain yksi ja kolmanteen, Kokoomukseen, kaksi paikkaa. Keskusta romahti 31 paikan puolueeksi ja Vihreät nousi 20 kansanedustajaan. 

Koko vasemmisto sai yhteensä 76 paikkaa, joten pelättyä sosialistihallitusta maamme ei tule saamaan, vaikka Antti Rinne pääseekin kokoamaan uutta valtioneuvostoa. Nähtäväksi jää, onnistuuko hän tehtävässään - ja mitkä puolueet hänen kabinettiinsa päätyvät.

Itse oletan, ettei Perussuomalaisten vaalitulos riitä hallitukseen. Sen sijaan se riittänee siihen, että hallituksen on Persunpelossaan pakko toimia, mikäli Eurooppaan suuntautuu kehitysmaista uusi vuoden 2015 tapahtumien kaltainen maahanmuuttajainvaasio. Se on hyvä, vaikka välitöntä maahanmuuttopolitiikan järkeistämistä ei olekaan odotettavissa.

Lähtökohtaisesti olisi tietenkin outoa, mikäli Suomessa ryhdyttäisiin tekemään vahvasti vasemmistolaista talouspolitiikkaa tilanteessa, jossa vain 38% eduskunnasta on suunnitelmataloutta kannattavien puolueiden hallussa. Tämä tarjoaa erityisesti Kokoomukselle vahvan aseman hallitusneuvotteluissa. 

Siten on luultavaa, ettei SDP pysty toteuttamaan ainakaan kovin laajamittaisesti vastuutonta jakopolitiikkaansa Vihreiden ja Vasemmistoliiton kanssa. Tai tarkemmin ottaen, en usko Kokoomuksen tai Keskustan edes lähtevän samaan hallitukseen kaikkien kolmen vasemmistopuolueen kanssa, koska siinä tilanteessa se joutuisi äänettömän aisankannattajan rooliin. 

Todennäköisimpänä pidän hallitusta, jossa ovat SDP ja Vihreät yhdessä Kokoomuksen ja RKP:n kanssa ja jossa jälkimmäisten kädenjälki näkyy vahvana hallitusohjelmassa. Se tarkoittanee jonkinasteista järjenkäyttöä, mutta siitä huolimatta rajua ilmastopolitiikkaa sekä sen myötä valtion velkaantumista ja veroasteen nostamista eli toisin sanoen kansan köyhdyttämistä. Toivottavasti ei kuitenkaan teollisuuden ulosliputtamista Vihreiden ambitioista huolimatta.

Tämä kaikki on tietenkin spekulaatiota. Vasta todelliset neuvottelut ratkaisevat. Mikäli Rinne ja Vihreät ovat neuvotteluissa liian vaateliaita Kokoomuksen suhteen, ei ole poissuljettua, että maassa päädyttäisiin lopulta Perussuomalaisten tai Kokoomuksen johtamaan hallitukseen. Sellaisen politiikka olisi luonnollisesti mahdollista Rinteen kabinettia paljonkin vastuullisempaa, mutta kovin todennäköisenä en tällaista hallituspohjaa kuitenkaan pidä.

Odotettavissa on siis jännittävä kevät ja ehkä vielä alkukesäkin. Mutta en epäile, etteikö hallitusta saataisi lopulta muodostetuksi. Eihän Suomi entään ainakaan vielä ole muuttunut Ruotsin kaltaiseksi kehitysmaaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Minun ehdokkaani eduskuntaan

Tänään on vaalipäivä. Menen siis äänestämään.

Vaalipäivän kunniaksi Helsingin Sanomat julkaisi selvityksen siitä, millä perusteilla suomalaiset valitsevat ehdokkaansa. Sen mukaan ylivoimaisesti tärkeintä (95% mielestä) on se, että ehdokkaan mielipiteet ovat lähellä omia näkemyksiä.

Sen jälkeen merkittävimpiä seikkoja ehdokkaan valinnalle ovat mm. se, että tämä ajaa jotain tärkeää asiaa (48%), tulee todennäköisesti valituksi (45%), asuu kotipaikan lähellä (43%) tai ansaitsee kannustusta (41%). Vähemmän tärkeitä perusteita ovat ehdokkaan ammatti (32%), ikä (24%), henkilökohtainen tunnettuus (18%), sukupuoli (18%9 ja ulkonäkö (5%).

Puolueiden kannattajien perusteluissa on myös joitakin mielenkiintoisia eroja. Perussuomalaisia ja vihreitä äänestäville erityisen tärkeää on se, että ehdokas on jossain tietyssä asiassa samaa mieltä äänestäjän kanssa. Keskustalaisia äänestäville taas on muita tärkeämpää, että he tuntevat ehdokkaan ja että tämä asuu kotipaikan lähellä. Ehdokkaan ammatti taas on kokoomuslaisia äänestäville selvästi tärkeämpää kuin muille.

* * *

Itselleni tärkeintä on se, että ehdokkaan talouspoliittinen käsitys on realistinen. Se tarkoittaa, että hän ymmärtää talouden ja politiikan muiden lohkojen välisen yhteyden. Sekä ihmisen yrittämisinnon tai työnteon ja niistä saatavan palkkion välisen yhteyden.

Siksi en voisi äänestää sellaista ehdokasta tai puoluetta, joka kannattaa verorasituksen kiristämistä, suunnitelmatalouden lisäämistä yhteiskunnassamme, julkisen sektorin kasvattamista tai sellaisten menojen lisäämistä, joiden seurauksena yhteiskunnan menot kasvavat pysyvästi, mutta jotka eivät nähtävissä olevalla aikavälillä johda talouden vahvistumiseen.

Muista asioista pidän tärkeänä maailmanparantamisen suhteuttamista käytettävissä oleviin resursseihin. Yhtä merkittävää on ympäristöstä huolehtiminen paikallisesti ja globaalisti siten, ettei samalla tuhota taloutemme ja hyvinvointimme perustaa, vaan hyödynnetään teknis-tieteellisen osaamisemme tarjoamia mahdollisuuksia ongelmien ratkaisemisessa nostaen samalla asemaamme maailmanlaajuisessa osaamis- ja talouskilpailussa. Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että ehdokkaani ymmärtää huolehtia sekä sisäisestä että ulkoisesta turvallisuudestamme.

Ja vielä näitäkin tärkeämpää on se, etteivät ehdokkaan kannanotot ole ristiriidassa hänen aiemman poliittisen toimintansa kanssa. Eli että hänen näkemyksensä ovat uskottavia eivätkä merkkejä ilmiselvästi valheellisesta kampanjasta.

Näillä kriteereillä olen löytänyt itselleni erinomaisen ehdokkaan. Hänen valintansa kannalta oleellista oli se, että hän on julkisissa kannanotoissaan osoittanut hallitsevansa asiakokonaisuuksia siten, että voin luottaa hänen tekevän järkeviä ratkaisuja myös sellaisissa vastaan tulevissa poliittisissa kysymyksissä, joihin hän ei ole ottanut aiemmin kantaa.

En kuitenkaan ole saanut häntä ensimmäiseksi ehdokkaaksi yhdessäkään vaalikoneessa. Ensihämmästyksestä selvittyäni havaitsin, että eroavien vastaustemme kohdalla hänen perustelunsa ovat olleet yhteensopivia omien näkemysteni kanssa. Siten havaitsemani erot ovat johtuneet pikemminkin vaalikoneen laatijan epäonnistumisesta kysymysten tekemisessä yksiselitteisiksi kuin minun ja ehdokkaani näkemyksen todellisista eroista. Niinpä uskallan antaa ääneni hänelle.

Arvoisalle lukijalleni tahdon vielä tähdentää, että äänestäminen on tärkeää (paitsi yhden puolueen kohdalla). Tämän osoittaa esimerkiksi vuoden 2017 kuntavaalien tulos Helsingissä: sen seuraukset ovat olleet lievästi sanottuna järkyttävät, kuten jo kahdeksan kuukautta vaalien jälkeen kirjoitin.

Näillä sanoin toivotan kaikille äänioikeutetuille lukijoilleni valtarikasta suomalaisen demokratian juhlapäivää. Ja illan vaalivalvojaisiin aivan kaikille ajatusteni seuraajille sellaista jännitystä, jota edes parhaat urheilukilpailut eivät pysty tarjoamaan.

Hyvää vaalipäivää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreä Helsinki osoittaa äänestämisen tärkeyden
Puolueiden välillä on eroja: yksiä äänestetään tunteen ja toisia asioiden perusteella
Äänestäjä on kuningas

JK Kello 12:13. Nyt on ääni annettu ja valta käytetty. Toivottavasti se johtaa omalta osaltaan entistä parempaan Suomeen.

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo

Johanna Vehkoo on tunnettu toimittaja ja mm. femistisen ajatushautomo Hatun aktivisti. Hänet on myös palkittu PEN:in sananvapauspalkinnolla perusteluna se, että hän "on sanankäytön ammattilainen, joka on tehnyt pitkää ja vakuuttavaa työtä tutkivana journalistina, ja puolustanut johdonmukaisesti sananvapauden, totuudellisuuden ja hyvän journalistisen tavan arvoja. Hänen kenties tunnetuin julkaisukanavansa on Yle:n medialukutaitoa ja lähdekriittisyyttä edistävä Valheenpaljastaja-blogi, jossa valemedioiden ja nettihuhujen maailmaa katsotaan kriittisin silmin, ja samalla oiotaan villeimpiä valeuutisia."

Vehkoo on myös facebook-kirjoittaja. Siellä hän oli luonnehtinut oululaista paikallispoliitikkoa ja kotikaupunkinsa raiskausvyyhden esilletuojaa - mutta myös räävitöntä kielenkäyttäjää - Junes Lokkaa tunnetuksi rasistiksi, natsiksi ja natsipelleksi.

Nyt Vehkoo on saanut käräjäoikeudelta langettavan tuomion kirjoittelustaan, mikä on sikäli tervetullut päätös, että se osoittaa myös vasemmistolaisten ihmisten olevan edelleen tasa-arvoisia lain edessä - eikä siis orwellilaisittain muita tasa-arvoisempia.

Toisen loukkaaminen sanallisesti on tietenkin aina tuomittavaa. Sivumennen sanottuna tässä asiassa on vain yksi kummallisuus - se on siinä, että natsismin kanssa aivan yhtä tuhoisan aatteen kannattajaksi kutsumista ei moni taida edes oivaltaa loukkaukseksi. Tarkoitan tietenkin nimitystä "kommunisti".

Mutta palatakseni asiaan: Vehkoo aikoo valittaa tuomiostaan. Nähtäväksi siis jää, ovatko myös korkeammat oikeusasteet kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kannalla, vai näkevätkö ne kaikkien ihmisten olevan tasa-arvoisia, mutta toisten ihmisten olevan vieläkin tasa-arvoisempia kuin toiset.

Tähän suuntaan ryhtyi agiteeraamaan ainakin tämän aamun Helsingin Sanomat. Sen julkaisemassa jutussa nimittäin todisteltiin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen äskettäisiin päätöksiin perustuen, ettei joidenkin ihmisten "oma kunnia ole ole yhtä suojattu kuin muulla kansalla" (huom: tupla-ole HS:n toimituksen muotoilu).

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan mitä hovioikeuden tuomio tuo tullessaan. Sitä ennen ehdimme kuitenkin käyttää äänioikeuttamme, sillä ainakin toistaiseksi kaikki täysi-ikäiset suomalaiset ovat vaalien suhteen tasa-arvoisia: kuka tahansa voi asettua ehdolle ja kaikilla on tasan yksi ääni.

Ja huomenna on kauan odotettu hetki sen käyttämiseksi mm. tosiasiallisen tai orwellilaisen tasa-arvokäsityksen edistämiseksi täällä Pohjantähden alla. Muistakaa siis käydä kertomassa mielipiteenne tähänkin asiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oulun tapauksen poikimaa huumoria
Ihmisarvoinen yhteiskunta, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo saattavat toteutua
Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Kuinka moralisoiva jumala syntyi?

Luin eilisestä Naturesta jännittävän analyysin moralisoivien jumalien ja uskontojen syntymästä. Siis sellaisten kuin zarathustralaisuus, juutalaisuus, kristinusko, islam tai buddhalaisuus.

Aiemmin on ajateltu yleisesti, että nämä moralistiset uskonnot syntyivät ensin ja osittain niiden tarjoaman tuen kautta syntyi monimutkaisia yhteiskuntia. Nyt julkaistun analyysin mukaan näin ei kuitenkaan ole.

Tutkimuksessa Harvey Whitehouse ja kumppanit tutkivat peräti 414 yhteiskuntaa viimeisten 10 000 vuoden ajalta 30 maailman eri alueelta ja hyödynsivät 51 sosiaalisen kompleksisuuden sekä neljää uskonnollisen moralismin mittaa.

Analyysi osoitti, että kahdellatoista tutkitulla alueella - joista oli olemassa tietoa yhteiskunnallisen monimutkaisuuden kehityksestä sekä ennen että jälkeen alueelle syntyneitä moralisoivia jumaluskontoja - sosiaalisen kompleksisuuden kasvunopeus oli keskimäärin viisi kertaa nopeampaa ennen kuin niissä alkoi esiintyä moralisoivia jumalia. Toki sellaisia edeltäviä jumalten lepyttämiseen yms. liittyviä uskonnollisia menoja ja riittejä oli ollut jo kauan ennen.

Tutkimus osoitti myös, että sosiaalinen monimutkaisuus ennusti merkittävästi paremmin moralisoivien jumalien syntyä kuin eri alueiden välisen ajalliset, maantieteelliset tai kielitieteelliset yhteydet - ja säilyivät tilastollisesti merkitsevinä myös silloin, kun tällaiset yhteydet huomioitiin. Siten eri alueiden samansuuntainen kehitys ei näyttäisi syntyneen niiden välisten yhteyksien kautta, vaan toisistaan riippumattomasti yhteiskunnan kompleksisuuden kasvun myötä.

Tutkimus paljasti yllättävän selkeästi myös sen, kuinka suureksi yhteiskunnan piti kasvaa, jotta sinne kehittyisi moralisoivia jumalia. Luku oli pyöreä miljoona ihmistä: moralisoivat jumalat ilmaantuivat sadassa vuodessa sen jälkeen kun tuo rajapyykki oli saavutettu. Vain yksi tuon rajan saavuttanut yhteisö ei kehittänyt moralisoivia jumalia - se oli Etelä-Amerikan Inka-valtio, joka oli ehkä liian lyhytikäinen ehtiäkseen kehittämään sellaisen.

Sivumennen sanoen yhteiskuntien kasvu ei korreloinut kirjoitustaidon keksimisen kanssa, joskin se edelsi yhdeksässä tapauksessa kahdestatoista moralisoivan jumalan ilmaantumista. Kirjoitustaito saattoikin olla merkittävä tekijä moralisoivien jumalien syntymän taustalla. Tätä tuki myös se, ettei moralisoivia jumalia ole syntynyt kirjoitustaidottomien kansojen parissa.

Tutkijoiden johtopäätös tästä kaikesta oli se, että kun ihmisyhteisö kasvaa riittävän suureksi ja sosiaalisesti haastavaksi, tarvitaan sen koossa pitämiseksi moralisoivia jumalia. Sen sijaan itse yhteiskunnan kasvun ja kehitykseen lähtemisen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Seuraavaksi onkin mielenkiintoista nähdä kuinka valistuksesta alkanut uskonnollisen moraalin kaikkoaminen vaikuttaa länsimaiden tulevaisuuteen. Pystyvätkö ne jatkossakin tuottamaan sellaista ennenäkemätöntä hyvinvointia, josta olemme saaneet nauttia esimerkiksi maallistuneessa Suomessa. Vai seuraako moralisoivan jumalan katoamisesta yhteiskunnallinen sekasorto yli-inhimilliseksi katsotun ohjauksen kadotessa ihmisten kanssakäyntiä ohjaavana voimana.

Eli käykö niin, että se länsimainen sekulaari maailmankatsomus, joka on kyennyt luomaan ainakin toistaiseksi aineellisesti parhaan ja henkisesti vapaimman yhteiskunnan ihmisten elettäväksi, sisältää itsessään siemenen omaan tuhoonsa?

Joka elää, se näkee. Valitettavasti - tai ehkä onneksi - lienen itse koiranputkenjuurten syöntiosastolla ennen kuin tässä asiassa saavutetaan varmuus Suomen osalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?

torstai 11. huhtikuuta 2019

Vaalikoneiden oikeasta käytöstä

Helsingin Sanomissa oli pieni juttu vaalikokeisiin vastaamisesta. Siinä ehdotettiin, että kussakin kysymyksessä tulisi olla tasapainoinen perustietopaketti puolesta ja vastaan -perusteluille".

Ajatus on sinänsä hyvä, mutta kuten Ylen ns. vaalibotti on osoittanut, voidaan tällaista perustietopakettia käyttää politiikan tekemiseen. Ellei suorastaan piilovaalipropagandaan.

Omalta osaltani olen päätynyt siihen, että vastaan vaalikoneissa vain niihin kysymyksiin, joihin minulla on selkeä näkemys. Näin siksi, että sellaiset asiat, joihin minulla ei ole näkemystä joko tiedonpuutteen, epäselvän kysymyksen tai muuten vain selkeän mielipiteen puuttumisen takia, vain hämärtävät lopputulosta.

Suosittelen samaa periaatetta myös muille vaalikoneiden käyttäjille. Näin toimien niistä saa irti eniten.

Vaalikoneiden tekijöille puolestaan suosittelisin luopumista kysymyksistä, joihin ei ole yhtä selkeää vastausta. Tarkoitan tällä esimerkiksi sellaisia kysymyksiä, joihin itse asiassa sisältyy kaksi eri kysymystä. 

Esimerkkinä vaikkapa Ylen vaalikoneesta kysymys "Suomen ei pidä kiirehtiä kieltämään uusien bensa- ja dieselautojen myyntiä". Mitähän tähän pitäisi vastata, jos haluaisin kiellettäväksi vain dieselautot, mutta en bensamoottorilla varistettuja? Entä miten samoin ajatteleva ehdokas on mahtanut vastata?

Ongelmallinen on myös samassa vaalikoneessa esiintyvä kysymys "sosiaaliturvaa tulee kehittää niin, että osa nykyisistä tuista korvataan kaikille työikäisille maksettavalla, vastikkeettomalla perustulolla". Epäselvää nimittäin on, että minkälaisesta perustulosta on kysymys. 

Itse kannatan perustuloa, mutta huomattavasti nykyistä perusturvaa alemmalla tasolla ja korvaten muut sosiaaliturvan lähteet siten, että se alentaisi työn teettämisen kustannuksia, vähentäisi byrokraattien määrää ja nostaisi työllisyysastetta. Näiden vaalien alla ehdotettuja runsaan kansalaispalkan malleja en kuitenkaan kannata.

Ylen vaalikone on muutenkin ongelmallinen, koska siinä ei ole mahdollisuutta ohittaa kysymystä kokonaan. En tiedä, miksi tähän ratkaisuun on päädytty, sillä onhan aivan eri asia olla ottamatta kantaa kuin olla "keskimääräisellä" kannalla, kuten Ylen vaalikoneen vastausvalikon mukaan näyttäisi olevan.

Lopuksi on syytä todeta, että Ylen tuoreen gallupin mukaan Perussuomalaiset on noussut selkeästi Suomen toiseksi suosituimmaksi puolueeksi ohi Kokoomuksen. Samalla SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kannatukset olivat laskeneet yhteensä peräti kolme prosenttiyksikköä edellisestä gallupista. 

Muistakaahan valita ehdokkaanne huolella ja käydä äänestämässä! Vain siten voi vaikuttaa maamme eduskunnan koostumukseen ja sitä kautta Suomen tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäkää, hyvät ihmiset, äänestäkää!
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina
Perussuomalaiset vahvassa nousussa kaksi viikkoa ennen vaaleja

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Valeuutinen - mutta kumpi?

Helsingin Sanomat julkaisi pari päivää sitten jutun koulujen kasvisruokailusta. Jutun sävy oli kasviruuan suhteen äärimmäisen positiivinen.

Sen mukaan "kaupungilla ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten paljon kasvisruokaa kouluissa kuluu yhteensä verrattuna muuhun ruokaan. Se tiedetään, että suosituimmat kasvisruuat ovat monen lempiruokaa. Niitä otetaan yhtä paljon tai enemmän kuin suosituimpia liharuokia."

Pari päivää sitten myös Iltalehti julkaisi jutun samasta aiheesta. Sen mukaan "kuuden viikon kiertävällä ruokalistalla pääruoista kasvisruokia on tarkalleen 59,3 prosenttia, liharuokia 30,5 prosenttia ja kalaruokia 10,2 prosenttia." Kasvisruoka on siten jo nyt pääasiallinen koululaisille Helsingissä tarjottava lounas, joten kyse ei enää ole mistään kasvisruuan kokeilupäivistä.

Mielenkiintoiseksi nämä kaksi juttua teki se, että IL:n mukaan "vaikka liha- ja kalaruokaa on kouluissa tarjolla vähemmän kuin kasvisruokia, niitä syödään suurempia määriä kuin kasvisruokia".

Molempien lehtien jutut eivät siis voi pitää paikkaansa, joten toinen niistä on valeuutinen. Mutta kumpi?

Toivottavasti se ei ole HS:n juttu, koska IL:n välittämän tiedon mukaan kasvisruuan suosiminen olisi johtanut yhä useamman koululaisen jättämään verorahoitteinen päiväruokansa syömättä - ja siten heidän vanhempiensa ja kaikkien Helsingin veronmaksajien - siihen käytetyt verorahat olisi heitetty kankkulan kaivoon.

Asia on siksi vakava, että se on syytä nostaa esille. Kouluruokaahan jaetaan Suomessa siksi, että koululaiset jaksaisivat opiskella koko päivän syömällä lounaaksi terveellistä ruokaa. Jos nykyinen kasvisruokainnostus on kuitenkin johtanut siihen, että osa heistä (pojat?) korvaa sen ravintotieteellisesti heikkotasoisella roskaruualla tai jättää lounaan kokonaan syömättä, ei tätä tavoitetta ole saavutettu.

Jos näin on, ei tämä voi olla näkymättä sekä koulujen arjessa eikä myöskään näiden nuorten kehityksessä kohti aikuisuutta. Siksi tarvitaan pikaisesti tutkittua ja luotettavaa tietoa - eikä kahta vaihtoehtoista "totuutta" - kasvissyönti-ideologian vaikutuksesta koululaisten ravitsemukseen.

Toivottavasti Helsingin kaupunki siis selvittää asian mahdollisimman pikaisesti. Ja Suomen muut kaupungit ja kunnat odottavat oikeaa tietoa ennen kuin lähtevät omilla tahoillaan suosimaan kasvisruokaa koululaisten lautasilla.

Sivumennen sanoen tämän jutun lähteitä etsiessäni tuli vastaan myös uutinen, jonka mukaan mielenterveysongelmat ovat brittitutkimuksen mukaan todennäköisempiä kasvissyöjillä. Toisaalta muutamien fyysisten sairauksien suhteen kasvisruokavalio saattaa olla parempi kuin sekaruoka. Siten myös kasvisruokavalion kokonaisterveysvaikutukset tulisi tutkia nykyistä paremmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruokafasismia Helsingissä
Vegaaniarmeija?
Elisa Aaltola, filosofi, ja minä, sekasyöjä

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Äänestäkää, hyvät ihmiset, äänestäkää!

Eduskuntavaalit lähestyvät päivä päivältä. Vielä niihin on kuitenkin matkaa viisi yötä.

Helsingin Sanomat julkaisi uusimman - ja viimeisen vaaleja edeltävän - gallupinsa, joka toisti samaa tarinaa kuin muidenkin tekemät gallupit: SDP:n kannatus on jyrkässä alamäessä ja Perussuomalaisten vielä jyrkemmässä nousussa. Mikäli sama kehitys jatkuu, syntyy eduskuntaan kolmen melko tasavahvan puolueen edustus sekä suuri joukko pienempiä eduskuntaryhmiä.

HS:n jutun mukaan kolmannes äänestäjistä saattaa kuitenkin vielä vaihtaa gallupissa ilmaisemaansa näkemystä. Siten mikään ei ole edelleenkään varmaa, vaan meidän kaikkien tulee ymmärtää vaaliuurnilla käymisen välttämättömyys, mikäli haluamme vaikuttaa suomalaisen politiikan suuntaan seuraavan neljän vuoden aikana.

Siihen on mahdollisuus vielä tänään missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa sekä ensi sunnuntaina vaalipaikalla. Käyttäkää siis - arvoisat lukijani - tilaisuutenne; ja tehkää se vakaasti harkiten.

* * *

Näiden vaalien alla on etenkin Kokoomuksen suunnalta kuultu lähes halla-aholaisia äänenpainoja. Syynä tähän pidettäneen yleensä Perussuomalaisten nousun torppaamisyritystä.

Mieleeni juolahti kuitenkin myös toinen mahdollinen selitys. Ja se on muutos eurooppalaisessa maahanmuuttopolitiikassa.

Eli voisikohan olla niin, ettei maahanmuuttokritiikittömyys olekaan enää väylä EU:n vallan kammareihin, joten sinne pyrkivien kannattaa opportunistisesti esittää kriittistä? Jos ja kun näin on, voisin hyvinkin kuvitella erityisesti kokoomuslaisten johtohenkilöiden kääntäneen takkinsa oman etunsa mukaisesti.

Onhan heidän edeltäjillään vahvoja näyttöjä - ajatusten Säyneenjoesta Jyrki Kataisesta tuli komissaari ja Alexander Stubbista Euroopan investointipankin varapääjohtaja seuraamalla eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan muotivirtauksia. Mikseivät siis Petteri Orpo tai Kai Mykkänen voisi seurata heitä nykyisiä muotivirtauksia noudattamalla. Tarvittaessahan takin voi kuitenkin aina kääntää uudelleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen vai Burkina Fason malli - sinä päätät!
Sipilä panikoi
Perussuomalaiset vahvassa nousussa kaksi viikkoa ennen vaaleja

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Syyrian väestö kasvaa joka vuosi 268 000 hengellä

Helsingin Sanomat teki ns. human interest jutun Suomeen muuttaneesta syyrialaisperheestä, jolla on kolme lasta eikä aikomusta hankkia sen usempia. Tarinan otsikoksi lehti oli muotoillut "Perhe on Syyriassa tärkeä, mutta lapsia ei hankita juuri enempää kuin Suomessa".

Olin hämmästynyt otsikosta, koska se ei vastannut sitä käsitystä mikä itselläni oli syyrialaisten lisääntymisestä. Tai edes perheen omasta lapsiluvusta - onhan kolme lasta Suomessa selvästi tavallista suurempi määrä.

Niinpä katsoin syyrialaisten väestönkasvun Wikipediasta. Sen mukaan syyrialaisia oli vuonna 2016 hiukan yli 17 miljoonaa ihmistä ja maan väkiluku kasvoi vuosittain 1,58 prosentilla.

Se tarkoittaa, että maassa asuu joka vuosi noin 268 000 syyrialaista enemmän kuin edellisenä vuonna. Siis jonkin verran enemmän kuin koko Tampereen väkiluku. Tai 27 kertaa enemmän kuin Suomen maahanmuuton takia kasvava väestö.

Väestön kokoon suhteutettuna Syyrian väkiluvun kasvu on 8,7 kertaa nopeampaa kuin Suomessa, missä kantaväestön koko on kääntynyt laskuun. Mutta missä Syyriasta tulleet ovat osaltaan kasvattamassa väestön kokoa.

Edelle kirjoittamani perusteella on ikävää - mutta valitettavan perusteltua - todeta, että Helsingin Sanomat onnistui jälleen kerran tekemään valeuutisen. Vieläpä aiheesta, joka on tärkein yksittäinen syy maapallon suurille ongelmille, eli Afrikan, Lähi-idän ja Etelä-Aasian hallitsemattomasta väestönkasvusta. Se on vastuutonta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi HS teki jutun syyrialaisnaisesta?
Suloinen salakuljetus Syyriasta Suomeen
Montako syyrialaista pakolaista kuuluu Suomen vastuulle?

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Vihreät tyytyväisimpiä Ylen tarjontaan

Maaseudun tulevaisuuden teettämä mielipidetiedustelu kertoi, ettei Yleisradion nykyinen tarjonta tyydytä huomattavaa osaa suomalaisista. Tyytymättömimpiä ovat maaseudulla asuvat kun taas kaupunkien cityvihreät, sinkut ja kotona asuvat nuoret ovat tyytyväisimpiä. 

Tyytyväisten osuus oli 54 prosenttia ja tyytymättömien 39. Itse kuulun osin jälkimmäisiin - ongelmana on etenkin Ylen poliittisten ohjelmien yksisilmäinen vihervasemmistolaisuus. Sen sijaan esimerkiksi urheilutarjonta tai luonto-ohjelmat ovat positiivisia seikkoja.

Helsingin Sanomat oli kysynyt Ylen toimitusjohtajalta Merja Ylä-Anttilalta kommenttia. Tämä oli kertonut olevansa osin yllättynyt tuloksesta, koska "esimerkiksi alueradion ja -toimitusten rooli on maaseudulla kuitenkin melko merkittävä ja kuulijaluvut hyviä".

Kukahan vihjaisisi Ylä-Anttilalle, että tyytyväisyys Yleen lisääntyisi aivan oleellisesti, mikäli se noudattaisi omia eettisiä ohjeitaan. Eli perustaisi journalisminsa totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen, erottaisi sekä tosiasiat että niiden taustoittamisen mielipide- ja sepitteellisestä aineistosta sekä huolehtisi vaaliehdokkaiden esiintymisissä siitä, ettei kukaan ehdokas saa erityistä etua muihin ehdokkaisiin nähden.

Käytännön esimerkkinä ja juuri nyt Yle voisi osoittaa esimerkiksi katumusta julkaisemastaan punavihreää maailmankatsomusta nuorisolle tuputtavasta "vaalibotista", jonka kelvottomuus on tämän blogin lisäksi huomattu esimerkiksi Suomen kuvalehdessä.

Ylä-Anttilan tai Ylen päätoimittajan ulostuloa odotellessa jokainen voi edesauttaa Pasilan punavihreän veromedian heräämistä käymällä allekirjoittamassa Yle-veron kumoamista vaativan kansalaisaloitteen. Aloite on ilmestynyt allekirjoitettavaksi kaksi päivää sitten, ja sille on tähän mennessä kertynyt 2 257 allekirjoittajaa. Tasaisella tahdilla 50 000 allekirjoittajan määrä saavutetaan siis reilussa kolmessa viikossa - kunhan Yle-veron rahankäyttöön tyytymättömät vain käyvät ilmaisemassa mielipiteensä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle maksumuurin taakse?
Jos meilläkin järjestettäisiin kansanäänestys Yle-verosta...
Poliittinen Yle

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Ympäristöpaniikin lietsomisellakin on seurauksensa

MTV3 uutisoi tiedon, jonka mukaan Suomessa kuolee pienhiukkasten takia vuosittain 1 800 ihmistä. Niiden tärkeimmäksi lähteeksi mainitaan omakotitalojen lämmittäminen puulla.

Uutinen ei kertonut sitä, mihin laskelmat perustuvat. Verrokiksi annettiin kuitenkin Intian New Delhi, jossa sanottiin kuolevan vuosittain 1,2 miljoonaa ihmistä ilmansaasteiden takia. Hurja luku ottaen huomioon New Delhin Wikipediassa mainitun noin 300 0000 ihmisen väkiluvun. 

En kuitenkaan usko, että New Delhin väestö uusiutuisi neljä kertaa vuodessa, vaan toimittaja lienee tarkoittanut Intian toiseksi suurinta kaupunkia eli koko Delhiä. Sen väkiluku on Wikipedian mukaan 16 tai 19 miljoonaa ihmistä.

Siten MTV3:n uutisen mukaan Delhissä kuolee ilmansaasteisiin joka vuosi noin kuusi prosenttia väestöstä. Tämäkin luku on niin korkea, että se epäilyttää.

Niinpä tarkistin intialaisten eliniänodotteen - se on 67 vuotta. Sen mukaan laskettuna intialaisista kuolisi vuosittain kaiken kaikkiaan noin 1,5 prosenttia. Todellisuudessa tuo osuus on kuitenkin selvästi pienempi, koska maan väestö on nopeassa kasvussa eli vanhat eli kuolevat ikäluokat ovat pienempiä kuin nuoret.

Niin tai näin. Joka tapauksessa on selvää, että uutisen mukaan Delhissä kuolee vuosittain pelkästään ilmansaasteisiin peräti (yli) neljä kertaa suurempi osuus ihmisistää kuin kaikkiin syihin koko Intiassa. Tämä ei voi pitää paikkaansa, joten tältä osin MTV3:n uutinen ei pidä paikkaansa edes siteeksi.

Palatakseni Suomeen, niin olisi mukava tietää millä tavoin tuo 1 800 Suomessa pienhiukkasten takia kuolevaa ihmistä on arvioitu. Nyt MTV3:n linkittämä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedote ei asiaa avaa, vaan kertoo ainoastaan että kyseessä on arvio.

Lopuksi totean, etten kirjoittanut tätä ajatustani kyseenalaistaakseni THL:n arvion. Kirjoitin sen siksi, että MTV3:n olisi kannattanut tutkia hetki uutiseen liittämäänsä esimerkkiä Intiasta, jotta se ei olisi tullut sisällyttäneeksi vakavaan ja terveytemme kannalta tärkeään uutiseensa ilmiselvästi liioittelevaa vertailukohtaa, joka on omiaan vähentämään lukijan luottamusta itse pääasiaan.

Näin se tuli - epäilemättä tahtomattaan - edesauttaneeksi kansalaisten epäluottamusta terveydenhuollon ammattilaisiin, mikä on meilläkin näkynyt pahimmillaan esimerkiksi rokotteista kieltäytymisinä ja sitä kautta tuhkarokkotapauksina. Edes ihmisten ympäristöpaniikin lietsominen ei ole tähän pätevä syy.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten pahoinvointiin on puututtava
Todellisuuden hämärtymisellä saattaa olla ikäviä seurauksia
Kollektiivinen syyllistämiskirjoitus punavihreässä mediassa

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Ylimenopäivä on pohjimmiltaan valeuutinen

WWF sai jälleen läpi väitteensä siitä, että Suomi olisi käyttänyt osuutensa maailman luonnonvaroista. Kuten olen aiemmin todennut, on tuo laskelma sikäli virheellinen, ettei se huomioi maamme pinta-alaa eli henkeä kohti kestävästi käytettävissä olevia luonnonvarojamme.

WWF väitti jopa niin, että tuo ns. ylimenopäivä tuli tänä vuonna vastaan peräti viikkoa ennen kuin edellisenä vuonna. Ottamatta tässä kantaa laskelman muuhun oikeellisuuteen, on tässä  syytä huomioida - sen lisäksi että elämme juuri nyt nopean talouskasvun aikaa - että maapallon väestö kasvoi vuodessa yli yhden prosentin (Wikipedian mukaan maapallon väestö kasvoi vuosittain noin 1,2 % vuosien 2000 ja 2010 välillä).

Se tarkoittaa, että suomalaisten ylimenopäivän viikon siirtymisestä muun maailman väestönkasvu yksinään kuittasi yli puolet, koska Suomen väkiluku säilyi käytännössä ennallaan. Siksi suomalaisten syyllistäminen ainakin tuosta puolikkaasta on tarpeetonta, koska me emme - ainakaan WWF:n hyväksymillä keinoilla - pysty muiden maiden väkiluvun kasvuun vaikuttamaan.

Lisäksi maamme mateli ennen nykyistä vireän talouden aikaa erittäin pitkään taloudellisessa laskukaudessa ja tulee palaamaan sinne jälleen muutaman vuoden kuluttua. Silloin luonnonvarojen kulutuksemme laskee, mutta WWF:n mittari tullee olemaan edelleen punaisella, koska maapallon koko väestö jatkanee kasvuaan entiseen tahtiin - tai mahdollisesti jopa kiihtyen.

Niinpä luonnonvarojen ylimenopäivä on tyypillinen valeuutinen, jossa on siteeksi totta, mutta kokonaisuus tarkoituksenmukaisesti vääristelty.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka maapallo pelastuu?
Onko ongelma väestönkasvu vai rikastuminen?
Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin



torstai 4. huhtikuuta 2019

Suomen vai Burkina Fason malli - sinä päätät!

Jussi Halla-aho varmisti Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei perussuomalaiset mene hallitukseen, ellei ohjelma kiristä maahanmuuttoa. Tärkein asia siinä on hänen mukaansa se, että Suomi ja muut EU-valtiot lakkaavat hyväksymästä toisten jäsenmaiden kautta tulevia turvapaikanhakijoita.

Hän uskoi, että myös muut puolueet ovat maahanmuuttopolitiikassaan tulossa Perussuomalaisten linjoille. Se vaatii hänen mukaansa vain sitä, että ne joutuvat pelkäämään oman kannatuksensa puolesta.

Luulen, että Halla-aho on oikeassa. Ja siksi olen myös sitä mieltä, että nyt on erityisen tärkeää käydä äänestämässä siten, että vanhoille valtapuolueille syntyy tuollainen pelko.

Tämän äänestämisen tärkeyttä alleviivasi Ilta-Sanomien uutinen, jonka mukaan Länsi-Afrikassa Burkina Fasossa on viime sunnuntaista lähtien kuollut yli 60 ihmistä jihadistien iskuissa ja niitä seuranneissa yhteenotoissa. Alleviivasi siksi, että ainakaan minä en halua "kehittää" suomalaista yhteiskuntaa Burkina Fason viitoittamaan suuntaan.

Sitä alleviivaavat myös ne naiset, joista on viime päivinä puhuttu - siis ISIS:in pariin lähteneet kantasuomalaiset. Alleviivaavat siksi, että he osoittavat maahame saapuneen muslimiväestön negatiivisen vaikutuksen ulottuvan myös kantaväestön pariin tavalla, jonka lopputulos näkyy vaikkapa Burkina Fason yhteiskunnallisessa tilassa.

Muistakaapa siis äänestää, arvoisat lukijani, hyvän suomalaisen tulevaisuuden puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset vahvassa nousussa kaksi viikkoa ennen vaaleja
Nigerian islamistien opetukset
Oulun tapahtumien poliittinen jälki on vahvempi kuin Turun terrori-iskun

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Sipilä panikoi

Puheenjohtaja Juha Sipilä (kepu) kertoili Ilta-Sanomille, että "meillä on poliitikkoja, jotka ruokkivat pelkoja ja kaunaa ulkomaalaisia kohtaan hyvin kyseenalaisin keinoin. Kaikki ulkomaalaiset leimataan lapsenraiskaajiksi ja sosiaalipummeiksi. Annetaan ymmärtää, että vanhusten huollon ja kantasuomalaisten työttömyyden ja syrjäytymisen ongelmat ratkeaisivat heittämällä ulos maahan vuonna 2015 saapuneet turvapaikanhakijat. Tällaista puhetta kuulemme usein Perussuomaisen puolueen johdosta ja johdon liepeiltä."

Nähdäkseni diplomi-insinööri antoi tuossa väärän todistuksen kilpailijastaan. Perussuomalaiset eivät ole leimanneet kaikkia ulkomaalaisia yhtään miksikään, vaan ainoastaan nostaneen esille joidenkin maahanmuuttajaryhmien järkyttävän yliedustuksen lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sekä jo maahanmuuttoviraston päätöstenkin perusteella ilmeisen yleisen maahantulon motiivin korkeamman elintason toivossa. 

Edelleen on selvää, että koska joidenkin tulijaryhmien työllisyysaste mataa vuosikymmenien maassaolon jälkeenkin, heistä aiheutuu korkeat kustannukset veronmaksajille. Tästä seuraa loogisesti se, että tuo raha on pois jostain muualta - siis esimerkiksi vanhusten hoidosta. 

Samoin on selvää, että mikäli Suomessa sallitaan halpatyövoiman vapaa maahantuonti, vaikeuttaa se entisestään kantasuomalaisten työttömien työllistymistä. Etenkin, mikäli nämä odottavat saavansa suomalaisia työehtoja vastaavan palkan.

Eikä perussuomalaisten johto tai sen liepeet ole myöskään vaatinut heittämään maasta ulos kaikkia vuonna 2015 saapuneita, vaan ainoastaan ne, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin tai joilla ei lähtömaan muuttuneiden olosuhteiden takia ole enää turvapaikan tarvetta. Tai ei ole koskaan sellaista ollutkaan.

Edelleen Ilta-Sanomien mukaan Sipilä oli MTV3:n vaalitentissä (jota en siis katsonut) "ettei olisi välttämättä luvannut Kempeleen kotiaan turvapaikanhakijoiden käyttöön, jos olisi etukäteen tiennyt, millaisen kohun ja keskustelun lupaus aiheuttaa".

Mikäli muotoilu on tosiaankin Sipilän, on se varsin mielenkiintoinen. Entinen pääministerimme ei siitä päätellen näyttäisi edelleenkään ymmärtävän, ettei ongelma ollut asiasta noussut kohu ja keskustelu, vaan se, että hänen lupauksensa levisi erityisesti irakilaisten tietoisuuteen ja johti sieltä Suomeen kohdistuvaan ryntäykseen. Ja sitä kautta niihin ongelmiin, joiden parissa olemme vuoden 2015 tapahtumien jälkeen joutuneet painiskelemaan. 

Kaikki tämä on tulkittavissa kahdella sanalla. Jussi Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten viedessä Keskustalta ääniä näiden aiemmin vakiintuneen äänestäjäkunnan näkemyksiä myötäilevillä kannanotoilla on puheenjohtaja Sipilä ryhtynyt panikoimaan. Nähtäväksi jää, seuraako siitä puolueen kannatuksen nousu vai entistä jyrkempi alamäki. Se selviää viimeistään sunnuntaina 14. huhtikuuta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: