SDP:n Antti Rinne iloitsi eilen puolueen kannatuksen kääntymisestä kasvuun. Syytä onkin, sillä puolueen suosio oli jo pitkään ollut syöksykierteessä.
Jäin kuitenkin ihmettelemään Rinteen "analyysiä" kannatuksen kääntymisen syistä. Hänen mukaansa "paitsi Helsingissä myös eri puolilla maata eriarvoistumiskehitys on saanut ihmiset heräämään siihen, mihin suuntaan hallitus on tätä maata vienyt."
Tosiasia kuitenkin on, että kyse ei melkein varmasti ole kannatuksen siirtymisestä hallituspuolueista suurimpaan oppositiopuolueeseen, vaan mitä todennäköisimmin äänestäjien siirtymästä takaisin Vihreiden leiristä demareiden taakse. Vihreiden mielipidesuosiohan putosi 1,2 prosenttiyksikköä samalla kun SDP:n nousi 1,7. Puolen prosenttiyksikön ero selittynee lähinnä tutkimuksen virhemarginaalilla.
Vielä selvemmin äänestäjien seilaaminen demareiden ja Vihreiden välillä näkyi parin viikon takaisessa HS:n kannatusmittausjutun kuviossa, jossa puolueiden kannatukset muodostavat silmiinpistävän selkeän peilikuvan toistensa kanssa viimeisen vuoden aikana tehdyissä mittauksissa.
Avoimeksi Rinteen lausunnon ja tosiasioiden välisestä ristiriidasta jää siten vain se, onko maan suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja pelkästään tyhmä vai pelaako hän lausunnoillaan jonkinlaista poliittista peliä hallitusta vastaan?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät nousemassa vasemmiston pääpuolueeksi
Antti Rinne: sanahelinää ja jakopolitiikkaa
Gallupdemokratiaa
Tekstit
-
Aika erikoinen kysymys, että voisikohan oppositiopuolueen johtaja pelata jonkinlaista peliä hallitusta vastaan.
VastaaPoistaEikö se ole vähän niin kuin hänen tehtävänsä?
Tavallaan kyllä, mutta pelatetessa ei kannattaisi tehdä itsestään tyhmää vaikutelmaa. Toisaalta ei SDP oikeastaan kilpaile hallituspuolueiden kanssa samoista äänestäjistä, vaan juuri Vihreiden. Siinä mielessä olisi kannattanut puhua siitä, että kansa on huomannut SDP:n olevan hallitukselle parempi vaihtoehto kuin Vihreät.
PoistaVaikka professori vihaa demareita
VastaaPoistatoivoisin että hän säilyttäisi tiedemiehen
viileän puolueettoman asenteen jutuissaan.
Enemmän asiaa vähemmän asenteellisuutta.