torstai 9. maaliskuuta 2017

Eduskunta harvinaisen epä-älyllisellä tuulella

Suomen puolustusvoimien varustuksesta talvisodan syttyessä käytettiin toisinaan nimitystä malli Cajander. Se syntyi 1930-luvulla useiden hallitusten säästäessä varustelumenoista, ei siis pelkästään Cajanderin hallituksen "ansiosta".

Kesäkuussa 1939, puoli vuotta ennen talvisodan syttymistä, pääministeri Cajander kuitenkin ilmoitti tyytyväisyytensä siitä, että Suomen armeijan hankintoja oli osittain lykätty myöhemmäksi, ja että näin säästettäisiin valtion varoja. Säästöissä oli sekin etu, ettei valtion varoja oltu tuhlattu varusteisiin, jotka olisivat kuitenkin sodan sattuessa jo vanhentuneita ja osittain käyttökelvottomia.

Osalle suurvallan hyökkäystä torjumaan joutuneista sotilaista malli Cajander tarkoitti sitä, heille ei ollut antaa aluksi kuin kivääri, kokardi, sotilaspuvun housut ja miehistövyö univormuksi, minkä vuoksi sotilaat joutuvat taistelemaan talvisodan alussa mukanaan tuomissaan siviilivaatteissa. Varustukseen kuului lisäksi lumipuku sekä pääasiassa saksalaista ensimmäisen maailmansodan tyyppiä oleva vyöhön kiinnitettävä patruunakotelo ja nahkasaappaat.

Malli Cajander lienee ollut Neuvostoliiton tiedossa ja osaltaan vaikuttanut nostavasti sen hyökkäysintoon. Tai ellei vaikuttanut, niin aivan varmasti sillä oli merkitystä suomalaisten kykyyn puolustaa maataan.

Vasta saavutettu itsenäisyys ja sisällissodan jälkeen tehdyt yhteiskunnalliset muutokset olivat kuitenkin yhdistäneet kansan niin, että varusteiden määrästä ja laadusta huolimatta pystyttiin saavuttamaan torjuntavoitto. Ei kuitenkaan liene epäilystä siitä, että malli Cajanderin piikkiin voidaan laittaa osa talvisodan aikaisista miehistötappioista.

* * *

Aamun lehti kuvasi sivuillaan eduskunnassa käydyn tavallistakin epä-älyllisemmän keskustelun helmiä. Tarkasteltakoon siis niitä hiukan tarkemmin.

Vasemmistoliitto oli huolissaan siitä, että isot materiaalihankinnat johtavat leikkauksiin muissa valtion menoissa tai lisävelkaan. Vihreät sanoivat, että he ovat sitoutuneet korvaamaan meri- ja ilmavoimien vanhentuvan kaluston, mutta eivät avoimella šekillä.

Onko siis tosiaankin niin, että Suomen poliittisen kentän äärivasemmistossa on unohdettu kokonaan malli Cajander, ja halutaan toistaa uudelleen koe siitä, miten itäinen suurvalta reagoi sotilaalliseen tyhjiöön. Näin siitä huolimatta, että Georgian ja Ukrainan tapahtumat viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat tarjonneet asiasta ilmiselvän muistutuksen.

Pääministerin mukaan hankintoja taas ei tehdä yhteiskunnan muun hyvinvoinnin kustannuksella. Ainakin itselleni heräsi kysymys siitä, että millä ne sitten rahhoitetaan? Onko pääministerillä taikaseinä, josta lentokoneet ja laivat rahoitetaan?

* * *

Tosiasia on, että ajantasainen aseistus on tarpeen maamme turvallisuuden takaamiseksi. Tämä koskee myös äärivasemmistoa.

Toinen tosiasia on, että valtiolla on vain yksi kukkaro, josta otetaan varat kaikkiin valtion menoihin. Yhden menoluokan kasvaessa voidaan joko säästää muista menoista tai vaihtoehtoisesti lisätä valtion tuloja.

Jälkimmäiseen on kaksi vaihtoehtoa: velan ottaminen, eli maksun lykkääminen tuonnemmaksi tai tulojen eli verojen kasvattaminen. Molemmat toimenpiteet heikentävät maamme tulevaa taloudellista suorituskykyä verrattuna siihen, ettei ylimääräisiä menoja syntyisi. Siten ne vähentävät ennemmin tai myöhemmin myös suomalaisten hyvinvointipalveluihin käytettävissä olevia varoja. Sille ei pääministerikään voi mitään.

Yhteenvetona voidaan todeta, että mikäli eduskunnassa käyty keskustelu olisi ollut rehellistä, olisimme kuulleet Vihreiltä ja Vasemmistoliitolta puheenvuoroja, joissa olisi kerrottu puolueiden haluavan heikentää maamme puolustusta. Pääministeri olisi puolestaan kertonut, että nyt on tullut aika tinkiä joistain valtion menoista, jotta voimme taata itsellemme ja jälkeläisillemme turvallisen yhteiselon arvaamattoman naapurimme kanssa. Siitähän tässä on viime kädessä kysymys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa
Diplomatian kukkasia
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

13 kommenttia:

  1. Kyllä rahaa löytyy meiltä ja muilta, jos lopetamme sen polttamisen 'ilmastonmuutoksen' torjumiseksi!

    T. Antero

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka tapauksessa on selvää, ettei sitä löydy taikaseinästä.

      Poista
    2. Löytyy taikaseinästä muutama miljardi turvapaikkapelleilyyn, eiku ai hitsi, nehän leikataan sotesta.

      Poista
  2. Rahan "riittävyys" on todellakin suhteellinen käsite; kun kyseeseen tulee maailmanpelastaminen ja nk. "hyvän ihmisen" statuksen kiillottaminen, piikki kohoaa ylväänä taivaisiin. Millään ei ole rajoja, oman kansan kustannuksella. Jos jossain loukussa asiat ovat huonommin kuin täällä, täkäläiset ongelmat täytyy vähätellä - ellei puheissa niin ainakin käytännön toimissa.

    VastaaPoista
  3. Luulen, että nämä toiveajattelijat tuumivat (niin kuin monet ennen heitä) että jos tilanne kiristyy, niin ostetaan sitten aseita nopeasti ja urakalla. Heiltä vaan unohtuu se tosiasia, että viive vähänkin kehittyneemmän asejärjestelmän ostopäätöksen ja sen, kun se järjestelmä on operatiivisessa käytössä on useita vuosia. Aseet täytyy saada tänne ensin ja kouluttaa miehet niitä käyttämään. Olettaen, että meille siinä kiristyneessä tilanteessa enää aseita edes myydään.

    VastaaPoista
  4. Fakta nyt vain on, että talvisotaan mobilisoitu kalusto vanheni melko nopeasti. Jos 30-luvulla olisi hankittu runsaasti panssarintorjunta-aseita, niin ne olisivat olleet aivan liian tehottomia nopeasti kehittyvän kommunistibandiittien panssarikaluston suhteen. Jossitella voi tietysti aina, mutta mitä Suomi oikeastaan teki pommikoneilla? Mihin niitä ajateltiin käytettävän? Leningradin pommittamiseen? Fokker-hävittäjät olivat nekin vanhanaikaisia ja hitaita. Nettiin on muuten saatettu Tiede ja ase -lehden koko arkisto. Niistä voi lukea sotilaiden tekemiä analyysejä sotien aikaisesta kalustosta. Mm. tykistön kranaattien ja sytyttimien valmistusongelmista on hyvää tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonokin panssarintorjunta-ase on parempi kuin ei asetta lainkaan. Mutta olihan meillä sitten Molotovin coctailit, toimiva ase sekin. Vaati tosin käyttäjältään rohkeutta.

      Poista
    2. Suomi ei pommittanut Leningradia koskaan.Oliko kyse siitä, että sotaa ei haluttu käydä siviiliväestöä kuten vihollinen teki meille vaiko ylipäällikön sentimentaalisuudesta vanhaa kotikaupunkiaan kohtaan?

      Poista
    3. Vai peräti tarkoituksenmukaisuudesta: Suomi ei olisi voinut saavuttaa mitään pommittamalla Leningradia, joten se olisi ollut pelkkää vähäisten resurssien tuhlausta.

      Poista
  5. Suomi tuhlasi 30-luvulla laivaston taistelulaivoihin, joilla ei sitten sodassa ollut käyttöä. Jos ne rahat olisi sijoitettu tykistöön ja Kannaksen linnoittamiseen, niin talvisota olisi ollut voitettavissa, kun olisi voitu odottaa lännen apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taistelulaivoihin vaan panssarilaivoihin. Kyseessä ovat aivan eri kokoluokan vehkeet. Edes Saksalla ei ollut toisessa maailmansodassa käytössään kuin kaksi taistelulaivaa.

      Siihen en sitten ota kantaa, mikä merkitys panssarilaivoillamme lopultakin oli. Esitkö niiden pelkkä olemassaolo esimerkiksi maihinnousun Ahvenanmaalle?

      Sodan jälkeen panssarilaiva Väinämöisellä kuitattin iso osa sotakorvauksista. Siten osa sen hinnasta kuittautui takaisin.

      En myöskään ota kantaa siihen, olisiko lännestä jossain vaiheessa ollut tulossa apua. Puhettahan kyllä riitti, mutta samaan aikaan ainakin amerikkalaiset myivät venäläisille sodan aikana aseistusta ja vieläpä velaksi. Suomi sai puolestaan Atlantin takaa sympatiaa ja hyväntekeväisyystilaisuuksissa kerättyjä pikkurahoja.

      Poista
  6. Ammattisotilas Wolf Halsti kirjoitti 1939 tutkimuksen Suomen puolustaminen. Hänen mukaansa Neuvostoliitto voisi hyökätä Suomeen vain rajoitetuin joukoin, koska joukot pitää pystyä myös huoltamaan, eikä Suomen silloinen liikenneverkko mahdollistanut paljon Suomen omas armeijaa suuremman joukon huoltamista. Tämähän sitten nähtiin talvisodassa, kun Neuvostoliiton joukot jäivät Suomussalmella mottiin.

    Totta kai olisi ollut parempi, jos Suomi olisi varustautunut kunnolla 1930-luvulla, mutta kuka olisi uskonut, että veriviholliset Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto kykenevät sopimaan Itä-Euroopan jaosta? Eihän sitä meinattu uskoa elokuussakaan, kun sopimuksesta uutisoitiin.

    Jälkiviisaus on helppoa. Cajanderia ja Tanneria voi kritisoida, muta olivatko he sen tyhmempiä kuin ruotsalaiset ja norjalaiset tai baltit? Ovatko nykyiset poliitikot viisaampia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkiviisaus on helppoa. Mutta niin luulisi olevan virheistä oppimisenkin.

      Poista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!